Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan eikä Nizzaa varten Ranskaan. Varkauteen on avattu Nizza-niminen ravintola, jossa kävimme tänään veljeni tj7:n kunniaksi. Tai ihan muuten vain, mutta se olkoon sopiva tekosyy.

Ravintolan verkkosivujen (http://www.ravintolanizza.fi/fi) etusivun valokuvakin antaa osviittaa, kuinka kauniilla paikalla ravintola sijaitsee, mutta silmänruoan lisäksi sieltä sai oikein ilahduttavaa sielun- ja vatsan ravintoa :)

Söin sienirisottopedillä olevaa kuhaa, ja kuten ravintola kuvailee ruokalistaansa ranskalais-italialaiseksi, ruoassa oli todella paljon makuja. Sienirisotossa maistui vahvasti parmesaani ja sienen ominainen maanläheinen maku, josta en tosin pystynyt lajiketta päättelemään. Kuhan omaa makua ei ollut peitetty, vaan sitä korosti sopiva suolaisuus ja erittäin makeaksi kypsytetyt kirsikkatomaatit.

20140612_162236%5B1%5D-normal.jpg

Jälkiruokalista oli melko suppea, mutta se ei haittaa, kun tarjolla on kaksi yltiöpäisen herkullista vaihtoehtoa. Italian mamojen tunnelmissa valittavana oli tiramisua ja pannacottaa, ja minä valitsin jälkimmäistä, koska en yksinkertaisesti olisi jaksanut enkä voinut syödä molempia...

20140612_164910%5B1%5D-normal.jpg

Itse pannacotta oli maustettu raastetulla limen kuorella, jonka maku oli kivan raikas ja positiivisesti yllättävän voimakas. Sokkomaistelussakin limen olisi heti erottanut ja siitä minä pidän - makua pitää olla reilusti! Liivatetta oli käytetty aika runsaalla kädellä, ja vähän vähempi olisi tehnyt rakenteesta hieman vähemmän vopottavan (anteeksi tekninen termini...). Lisäkkeenä ollut hedelmäsalaatti oli ovelaa, sillä siinä oli minun makunystyröideni mukaan hieman kanelia, ja se todella toimi yhdessä kermaisen panna cotan ja raikkaiden hedelmien kanssa! Ah, ihanaa! Ja kulmikkaat lautaset ovat minulle uusi musta; miksi alun alkaenkaan lautasten yleensä ajatellaan olevan pyöreitä?