Mummolasta löytyi hiirenkorvaiseksi selattu ja kantensa kadottanut keittokirja, josta hyvin konkreettisesti näkyy, että kirjaa on käytetty paljon. Kuvan aukeama oli erityisen roiskeinen, joten siinä täytyy olla jotain todella herkullista. Mummoni mukaan sivun alalaidassa oleva itävaltalainen kanelikakku on ukkini suurta herkkua, mutta minä tein tällä kertaa perinteistä taatelikakkua.
Ohje on hyvin simppeli:
1 dl vettä
200 g kivettömiä taateleita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
+ voita ja korppujauhoja vuoan jauhottamiseen.
Taatelit, vesi ja sokeri keitetään ensin tasaiseksi soseeksi. Minä käytin sokerina tummaa muscovadosokeria, mutta valkoisella sokerilla lopputuloksesta saisi hieman makeamman. Soseen voi halutessaan ajaa aivan tasaiseksi sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella, jos ei halua lainkaan taatelisattumia kakkuunsa.
Huoneenlämpöiseksi jäähtyneeseen taatelimassaan vatkataan kananmunat yksi kerrallaan, ja lopuksi lisätään jauhot. Minä korvasin 0,5 desilitraa vehnäjauhoista mantelirouheella, ja käytin sitä myös vuoan jauhottamiseen.
Kakkua paistetaan 175 asteessa noin 50 minuuttia.
Mantelirouhe teki kakun pinnasta todella kauniin, koska vaalea rouhe erottuu tummasta kakun pinnasta hyvin.
En ihmettele yhtään, että juuri tämä sivu on ollut kovassa käytössä mummon keittokirjassa! Kakku on todella mehevää ja maukasta mutta ei yltiöpäisen makeaa.
Ja gluteeniton versiohan löytyy reilun viikon takaisesta postauksesta:
http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2015/11/blondi-vai-brune-gluteenittomien-kuivakakkujen-battle
PS. Mummon kaapista löytyi aarteita, jotka eivät ole ainakaan kovin kaukana antiikkistatuksesta. Enemmän lääkärin ruiskua muistuttava esine (alkuperäispakkauksessaan!) on oman aikansa pursotin"pussi", ja piparkakkumuotit on itse muotoiltu. Oi aikoja oi tapoja!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.