Matkamme jatkui vilkkaasta Kuala Lumpurista aivan toisenlaiseen maisemiin Cameron Highlands -ylängölle, joka elää teen ja mansikoiden viljelystä sekä jonkin verran myös turismista. Viimeiset viisikymmentä kilometriä oli aikamoista hytkytystä linja-autossa, mutta kuljettaja oli mielettömän taitava eikä hän juuri hidastanut isoimpiinkaan kurveihin, vaan ainoastaan tööttäili merkillisesti morsetusta muistuttavalla tavalla autonsa torvea tiedoksi muille mutkaan tulijoille, että täältäpä tullaan. Ja ehjänä sitä perille päästiinkin, ja upeiden sademetsävaellusten lisäksi kylässä oli reissun tähän asti parhaat ruoat.

Kylän pääkadun varrella oli todellakin koko maailman ruokakulttuuri edustettuna: kiinalaista, japanilaista, korealaista, länsimaista - ja paikallisia nuoria tuntui erityisesti houkuttavan amerikkalaisia pikaruokaserkkujaan muistuttava Marrybrown, jonka terassi oli iltamyöhään saakka täynnä kännykkäänsä uppoutuneita nuoria. Me jätimme ranskikset ja nugetit kuitenkin väliin, ja maistelimme aasialaisia makuja. 

Kiinalaisvaikutteinen lounaspaikka tarjosi todella maukkaita riisi- ja nuudeliannoksia, ja juomineen kahden hengen lounas maksoi noin 30 ringittiä eli noin 6 euroa.

20180612-143040.jpg

 

Minä en edelleenkään ole tulisen ruoan ystävä, ja se on ilahduttanut matkan aikana, että kertaakaan en ole joutunut puhkumaan naama punaisena ruoan takia. Tämäkin mustapippurihärkä oli mielettömän maukasta ja myös mukavan mausteista mutta ilman chilin poltetta. Nasi lemak on paikallinen nuudeliruoka, josta tuntuu olevan yhtä monta versiota kuin on tekijääkin. Tämä ilmeisen perinteinen versio sisältää paistetun nuudelin lisäksi erilaisia kasviksia ja härkää. Ja chiliä. Tietenkin.

20180612-143139.jpg

Jälkkäreihin asti kiinalaisuus ei juuri ole yltänyt, mutta paikalliset mansikat ohuen letun sisällä yhdessä kermavaahdon kanssa on taattua herkkua!

20180613-153501.jpg

Ihanimman ruokahetken tällä reissussa so far olen kokenut Tanah ratahin korealaisessa ravintolassa, jossa tilasimme alkupalaksi gyoza-nyyttejä, joita olen myös itse tehnyt pari kertaa. Vaikka omatekoiset ovat todella hyviä ja itse asiassa muistuttavat hyvin paljon ravintolassa saamiani, näiden possu-kasvistäytteessä on upeasti inkiväärin, soijan ja seesamin maku! Aivan mielettömän hyviä, ja olisin voinut syödä toisenkin annoksen ja täyttää itseni pelkillä alkupaloilla...

20180612-193525.jpg

Tilasin kuitenkin myös pääruokaa, ja hyvä niin, sillä tempura udonnuudeleiden kanssa oli herkkua. Uppopaistetut jättikatkaravut, lohi ja erilaiset kasvikset yhdessä umamisen nuudelikeiton kanssa olivat paitsi maukkaita myös täyttäviä ja jollain tapaa juuri sitä, mitä ihmiset kutsuvat lohturuoaksi. Ei sillä, että erityisesti lohtua mihinkään kaipaisin keskellä ihanaa matkaa. En tiedä, miten saisin kuvailtua näiden keittojen täyteläisten liemien makua riittävän ylistävästi: paraskaan lihaliemi ei yllä lähellekään sitä, miltä suolainen, umaminen ja täyteläinen tumma liemi maistuu.

20180612-194459.jpg

Lisäksi muutaman päivän aikana ehti maistella intialaista naan-leipää...

20180613-202027.jpg

... sekä kiinalaisia kevätkääryleitä japanilaisen matchateen kanssa.

20180613-150106.jpg 

Nälkää ei siis todellakaan tarvinnut tälläkään matkan etapilla nähdä, ja matka jatkuu vielä hieman pohjoisemmaksi ja lännemmäksi Georgetowniin, joka sijaitsee Penangin saarella. Georgetown on kuulemani mukaan malesialaisen katutaiteen ja katuruoan mekka, joten saa nähdä, mitä päivät siellä tuovat tullessaan. Georgetown-päiviemme ajaksi sattuu juuri paikallisten muslimien (uudenvuoden?) juhla, joten se vaikuttanee ainakin jonkin verran kaupungin palveluihin ja tunnelmaan. Palaan taas pian asiaan!