Päärynät ovat nyt mielettömän hyviä! Syön Conferenceja sellaisenaan, pilkon salaattiin ja piilotan mantelijauhon kanssa herkullisen kinuskiseen manteli-päärynäpiiraaseen. Tai en tiedä, onko piiras oikea termi tälle leivonnaiselle – ranskaksi termi on jalousie, enkä oikein tiedä sille suomennosta. Vähän niin kuin pasteija mutta isossa koossa ja makealla täytteellä.

Ainekset ovat yksinkertaiset: kaksi lehtitaikinalevyä, yksi päärynä, fariinisokeria, mantelijauhoa sekä yksi kananmuna voiteluun.

Lehtitaikina levyt saavat sulaa noin puoli tuntia huoneenlämmössä, minkä jälkeen uuni laitetaan 200 asteeseen kuumenemaan ja valmistellaan leivonnainen paistovalmiiksi.

Toinen taikinalevyistä kaulitaan muutaman millin paksuiseksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi, jonka päälle levitetään fariinisokerista ja mantelijauhosta 1:1-suhteessa sekoitettu tahna. Tahnan päälle ladotaan kuorittu ja ohuiksi viipaleiksi pilkottu päärynä, mutta sekä tahna että päärynäviipaleet laitetaan vain suorakulmion keskelle niin, että kaikkiin reunoihin jää muutaman sentin levyiset reunat.

Sen jälkeen kaulitaan toinen lehtitaikinalevy niin, että sekin on suorakaiteen muotoinen mutta hieman suurempi kuin ensimmäinen levy.

Levy taitetaan pituussuunnassa kahtia ja taitosreunaan viilletään veitsellä noin sentin välein muutaman sentin mittaiset viillot. Näin leivonnaisen kansitaikinaan muodostuu taikinaraidat, joiden lomasta päärynät ja fariini-mantelitahna pilkistävät houkuttelevasti.

Taitettu kansilevy avataan ja asetetaan päärynäviipaleiden päälle. Reunat painellaan haarukalla umpeen, jotta täyte (tai ainakaan kaikki siitä) ei valu ulos paiston aikana. Lopuksi vielä voidellaan pinta kananmunalla, ja leivonnainen on valmis menemään uuniin 20–25 minuutiksi.

Tuore päärynää ehtii juuri sopivasti kypsyä parissakymmenessä minuutissa mutta ei kuitenkaan mene sosemaisen pehmeäksi, vaan siinä on juuri täydellisen lempeän pehmeä rakenne, jota rouhea mantelikinuski komppaa i-ha-nas-ti.

Voitelun ansiosta leivonnaisen pinta saa kauniin ruskean paistopinnan, ja lehtitaikina kohoaa uunissa nimensä mukaisesti lehteväksi ja rapeaksi. Tämä on oiva ja nopea herkku vaikka arjenkin kahvipöytään, ja se inspiroi minua niin, että viikonloppunakin saattaa olla luvassa jonkin sortin lehtitaikinaleivonnaisia...