Maa-artisokka ei ole ehkä ulkoa päin katsottuna kovin kummoisen tai kulinaristisia odotuksia herättävän näköinen. Se on pienen (tai hyvällä tuurilla hieman suuremmankin) perunan kokoinen, mutta väriltään valkoisempi ja hyvin poimuinen ja uurteinen ja ulokkeinen. Oikea unelma kuoria siis. Mutta koska rujohkosta ulkonäöstään huolimatta maa-artisokka maistuu mainiolta, tein siitä samettisen pehmeää maa-artisokkakeittoa.

DSC_0196.jpg

Resepti on todella yksinkertainen kahdesta syystä: maa-artisokan oma maku on niin hyvä, että sitä ei tahdo peittää kovin voimakkailla mausteilla, ja toisaalta maku on niin hienovarainen, että runsaan maustepaletin seasta sitä ei varmaan edes erottaisi.

Maa-artisokkakeitto

10-20 maa-artisokkaa koosta riippuen (noin 600 g)

3 jauhoista perunaa

8 desiä kasvislientä

loraus oliiviöljyä

1 rkl sitruunanmehua

ripaus valkopippuria.

 

Pestyt ja pilkotut maa-artisokat sekä perunat kuullotetaan oliiviöljyssä, minkä jälkeen ne keitetään kasvisliemessä kypsäksi. Keitto soseutetaan tasaiseksi ja maustetaan oman maun mukaan. Minä ajattelin ensin, että en laita keittoon mitään mausteita, koska se maistui niin hyvälle jo sellaisenaan. Hieman se kuitenkin kaipasi särmää, joten puristin joukkoon noin ruokalusikallisen sitruunanmehua. Much better, mutta ei vielä täydellinen. Rakastan valkopippurin makua, ja värinsäkin puolesta se tuntui sopivan keittoon, joten laitoin sitä pienen ripauksen, ja se korosti ihanasti maa-artisokan omaa makua ja jopa voimisti sitä. Jälkikäteen keksin, että myös muskottipähkinä olisi voinut sopia tähän mukavasti :)

DSC_0197.jpg

Maa-artisokka menee soseutettaessa ihanan pehmeäksi ja silkkiseksi, joten keitto on todella pehmeää ja tasaista. Jotta ruoka ei ole aivan pilttisosetta, laitoin pinnalle hieman kurpitsansiemeniä ja cashewpähkinöitä pureskeltavaksi.

Ja koska kasvissosekeitto pääruokana on hyvin kevyt, jää vatsaan hyvin tilaa jälkiruoalle ;) Siinäkin on syksyn antimia, nimittäin ihania, kotimaisia, rommiin säilöttyjä luumuja.

luumuj%C3%A4lkk%C3%A4ri.jpg

Äitini teki rommiluumuja menestyksekkäästi jo viime syksynä

(http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/09/syksyn-satoa)

ja myös nämä ovat hänen käsialaansa. Reseptiä on tuunattu sen verran, että puolikkaita luumuja on nyt ennen rommiin laittamista keitetty sokerin, vaniljatangon ja veden seoksessa, jotta ne pehmenisivät hieman. Sokeriliemi yhdessä tumman rommin kanssa muodostaa säilöntäliemen, ja luumut saavat tekeytyä siinä huoletta ainakin pari viikkoa. 

Vaikka rommin maun voisi olettaa nyt olevan miedompi kuin viime syksyn luumuissa (ne laitettiin suoraan rommiin ilman esikeittämisiä tai erillisiä sokeriliemiä), asia tuntui olevan päinvastoin! Tai sitten aika on kirjaimellisesti haalistanut makumuistoa. Tässä jälkkärissä nimittäin on potkua! Ja promilleja myös. Mutta ai että on h-y-v-ä-ä!

Herkullisen paahtuneen sokerista, aavistuksen vaniljaista ja ennen kaikkea rommista lientä pihtailematta, päälle reilu pallo kermajäätelöä ja päälle mukavasti pehmenneitä mutta edelleen kiinteitä luumuja, jotka ovat imeneet kaiken makeuden ja alkoholin itseensä.

IMG_1822.jpg

Kirpakan syyspäivän täydellinen päätös!