Hyydykekakut ja fudge olivat jo jääkaapissa odottamassa esille pääsyään, mutta valmisteluja oli silti tehtävänä, ja mikäs on sen mukavampaa kuin juhlia edeltävä touhuaminen ja touhottaminen! Ennen hoohetkeä oli vielä tehtävänä pasteijat, joulutortut ja pienet suolaiset suupalat.

Aloitin pasteijoista, joiden täytteeksi tulee pikkujoulun hengessä tietenkin kinkkua. Tarkemmin sanoen noin

300 g palvikinkkua

100 g juustoraastetta

3 rkl sinappia

noin 1 dl ruohosipulisilppua.

Täytteen ainekset yksinkertaisesti sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan voitaikinakääreeseen. Minä tein kolmiopasteijoita,  joita tuli tästä annoksesta täytettä 12 kappaletta. Täytettä jäi tosin hieman yli, joten paistanen siitä tänään pari tuoretta pasteijaa brunssiksi :)

Puolitin voitaikinalevyn niin että sain kaksi neliötä, levitin neliön toiselle puolella täytettä, painelin reunat kiinni, jotta sain kolmion muodon ja voitelin pasteijat munalla. 

20 minuuttia 225 asteessa - ulos tuli kullanruskeita ja lehteviä pasteijoita. More is more -tyylilleni uskollisena laitoin täytettä melko runsaalla kädellä ja osa pasteijoista ei meinannut pysyä kiinni paistettaessa, mutta mielestäni ei se haittaa, jos pasteijasta näkee jo ulospäin, mitä se sisältää...

Samaan uuniin laitoin perinteiset luumutäytteiset joulutortut. Pohjataikina on samaa voitaikinaa, ja jälleen halkaisin levyt kahtia. Kunkin neliön kaikkiin neljään nurkkaan tein viillon, ja taittelin jokaisen sivun saman kulman keskustaan, jotta sain aikaan tämän perinteisen, kohuakin herättäneen, ristimuodon :)

Voitelin tortut tässä vaiheessa ja hillon laitoin aivan viimeisenä.

Näin hillo ei tursua eikä pursua paistettaessa, ja sitä saa laitettua paljon enemmän kuin jos laittaisi ensin hillon ja vasta sitten taittelisi sakarat. More is siis taas more ;)

Paistoaika oli jälleen noin 20 minuuttia tai ehkä hieman yli (tein sen verran montaa asiaa yhtä aikaa, etten ole minuutilleen varma....). Sen jälkeen uunista tuli kullanruskeita ja herkullisen luumumaiselta tuoksuvia joulutorttuja.

Tässä vaiheessa sain sammuttaa uunin ja siirtyä kylmien suolapalojen pariin. Otin esiin mallasleivän, jonka viime viikonloppuna äitimme kanssa teimme, ja myös pieniä, kovia ruisnappeja.

Ensin tein smetana-punasipuli-mäti-leipiä sekä mallasleivälle että ruisnapeille...

Ja sitten katkaraputuorejuusto-kylmäsavulohi-tillileipiä mallasleivälle ja sinihomejuusto-viikunapaloja ruisnappeihin.

Sitten kaikki olikin valmiina ja oli aika aloittaa juhla! :)

Makeista herkuista fudgen viimeistelin pilkkomalla sen kuutioiksi ja tomusokeroimalla ne. Rommirusinat tekivät fudgesta sen verran löysää, että tomusokeri esti paloja tarttumasta toisiinsa ja tarjoilulautaseen ja joka paikkaan.

Samoin joulutortut saivat tomusokerihunnun...

ja valkosuklaa-karpalohyydykekakku pääsi keskelle pöytää paraatipaikalle.

Ja täytyy kyllä sanoa, että monet hyydykekakut ovat erinomaisia, mutta tämä on jotakin aivan omaa luokkaansa! Valkosuklaamousse on suussasulavan pehmeää ja silkkistä ja samettista ja makuhermoja hivelevän makeaa, karpalot kirpeitä ja kirpasakoita ja glögihyytelö mausteista ja tuhtia. Kerrassaan uskomaton yhdistelmä! Kaikki joulun makeat maut yhdessä kakussa :)

Ja koska glögiä oli hyytelön lisäksi tarjolla juomana, täytyi olla myös rusinoita ja manteleita.

Sain Kodin onnelta idean käyttää pilttipurkkeja kattauksessa, kun luin tätä: http://kodin-onni.vuodatus.net/lue/2014/11/leffailta-synttarit. Olen innokas piltinsyöjä, joten purkkeja löytyy, ja pienellä koristelulla purkeista tuli söpön jouluisia :) 

Pikkujoulut on nyt vietetty, joten #isojiin odotus voi päästä täydellä höyryllä käyntiin! Milloinkahan kokeilisin  konjakilla terästettyä suklaafudgea viimejouluisella ohjeella...