Kirjoittelin jo tuossa kuun alkupuolella mummon legendaarisesta pastakoneesta, jota pääsin testaamaan (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2015/03/pasta-juttu). Se ei jutun jälkeen ehtinyt kauaa pölyttyä kaapissa, sillä viikonloppuna tuli taas tehtyä pastaa, ja täytyy kyllä todeta, että on se niin helppoa ja hyvää, että taidan jatkossa harkita toisenkin kerran ennen kuin nappaan kaupasta sen sarvimakaronipussin. Konetta on niin hauska käyttääkin - sen kun kampea veivailee niin kaunista kullankeltaista pastaa tulee koneesta ulos sen minkä ehtii ottaa vastaan!

Ja olettekos nähneet tämän retrompaa laatikkoa? Past-a-fast noodle making machine, made in Italy. I love it! <3

IMG_1552.jpg

Koska edellisessä pastapostauksessa on vaiheittaiset teko-ohjeet kuvineen, en selosta niistä tässä enää uudestaan. Sen verran muokkasin taikinaa, että lisäsin siihen teelusikan kärjellisen suolaa, koska tällä kertaa teimme oman italian mamani kanssa pastalaatikon kannessakin olevaa nauhapastaa, joten täytettä ei tulisi eikä sen mukana suolaa.

Pastakoneessa on tällaisen leveän pastan tekoon oma terä ja toinen spagettia varten. 200 grammasta jauhoja tulee pastaa suurinpiirtein neljälle lounassyöjälle tai kolmelle sudennälkäiselle. Pasta saa kuivahtaa hieman ennen keittämistä, jotta siitä ei tulisi yhtä suurta könttiä.

Ideoimme jo, kuinka ensi kerralla valjastamme pyykkitelineen kuivatustyöhön, jotta jokainen nauha pysyy varmasti erillään ja irrallaan muista... 

IMG_1549.jpg

Vaikka pastassa itsessään on nyt jo ripaus suolaa, se keitetään silti suolatussa vedessä, jotta pasta ei ime vettä itseensä ja ala maistua vetiseltä. Keittoaika oli suutuntumalla noin 4 minuuttia, jonka jälkeen pasta oli edelleen mukavan al dente suussa. Ehkä kotitekoisessa pastassa on jokin "al dente -ominaisuus" jo itsessään, koska tämä ei tuntunut lötkähtävän ollenkaan samaan tapaan kuin kaupan pastat...?

Koska pasta itsessään on rakenteeltaan ja maultaan hyvää, lisäke voi olla hyvin yksinkertainen. Makua tässä tosin piisaa, vaikka montaa valmistusvaihetta ei olekaan. Viime syksynä pakkaseen tekemäni pesto (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/09/peston-viemaa) kohtasi runsaasti oliiviöljytyllä pannulla kirsikkatomaatteja ja silputtuja basilikanlehtiä. Sen pituinen se. Pannulta nousi huumaavia valkosipulin ja basilikan tuoksuja, pinjansiemenet antoivat ruokaisuutta ja kirpsakat tomaatit tasapainottivat öljyn ja siementen rasvaisuutta.

IMG_1553.jpg

Lautaselle reilu keko pastaa, päälle pesto-tomaattilisäkettä, vähän juustoraastetta ja pari pyöräytystä mustapippuria myllystä. Aamen.

IMG_1557.jpg

Jälleen kerran on todettava, että kyllä italian mammat tietävät mitä tekevät!