Matkamme jatkui hektisestä New Yorkista rentoon ja helteiseen Miamiin, jossa ehdin viikon aikana tehdä tuttavuutta lukuisten suolaisten ja makeiden herkkujen kanssa. Ja siinä ihanan trooppisessa kuumuudessa täytyi muistaa juoda, joten juomat ansaitsevat aivan oman huomionsa! Vesi on toki nestetankkauksessa ykkösjuttu, mutta lomalla saa (täytyy!) nautiskella muutakin... Kuten kermavaahdolla, kinuskikastikkeella ja suolaisella vohvelilla täydennettyä jääkahvia...
..ja kuohuviiniä, jota tunnuttiin paikalliseen tapaan annosteltavan "hieman" reilummalla kaadolla kuin suomalaisessa ravintolakulttuurissa.
Ja koska julkisilla paikoilla alkoholin nauttiminen on kiellettyä, kesäinen roseeviini täytyi piilottaa muovimukiin ;)
Roseen kanssa samaa sävyä olivat lukuisat drinkit, joita Ocean Driven ravintolat tarjoilivat akvaariomaljan kokoisista laseistaan. Minut ja ystäväni miltei heitettiin ravintolasta ulos, kun halusimme happy hourin aikaan tilata vain listan pienimmät drinkit, jotka nekin osoittautuivat vähintään riittävän suuriksi...
Kuumuutta piti loitolla myös muut sisäisesti nautittavat viilennykset, kuten taivaallinen Häagen-Dazsin jäätelö. Mangosorbetti oli juuri täydellisen raikasta keskipäivän auringon alla nautittavaksi :)
Vielä suuremman jäätelöelämyksen koimme matkatoverini kanssa aivan hotellimme kulmilla Miami Downtownin puolella, jossa poikkesimme pieneen jäätelöbaariin, Lulu'siin. Paljastui, että siellä jäätelö tehdään jokaiselle asiakkaalle tilauksesta - nestemäisen typen avulla. Makuja oli valittavana kymmenkunta, ja kermamassa laitettiin pyörimään yleiskoneeseen, johon kaadettiin päälle nestemäistä typpeä jäädyttämään jäätelö.
Minä valitsin annokseeni nutella- ja pistaasipähkinäjäätelöä, ja kummatkin maut olivat todella intensiivisiä ja ennen kaikkea aitoja. Ihanaa! Ja mikä rakenne - en ole toviin syönyt yhtä täyteläistä ja rakenteeltaan yhtenäisen sileää jäätelöä.
Täyteläistä ja kermaista olivat myös Miamin juustokakut. Kävimme legendaarissa Cheesecake Factoryssa, jossa maistoin suklaajuustokakkua, jossa oli paahdettuja vaahtokarkkeja. Minun makeankiintiöni tulee harvoin täyteen, mutta tätä suklaaihanuutta en jaksanut syödä kokonaan!
Sen sijaan Oreo-juustokakku erään shoppailupäivän lomassa oli juuri täydellisen kokoinen. Enpä olisi itse keksinyt upottaa kokonaista täytekeksiä juustokakun sisään...
Juustokakkua muistutti hieman myös jälkiruoka, jonka söin perulaisessa ravintolassa mahtavan äyriäisaterian päätteeksi. Jälkkärissä on kondensoidusta maidosta karamellisoitua dulce de lechea ja päällä ilmava marenki sekä ripaus kanelia. Yltiöpäisen makeaa mutta taivaallisen herkullista!
Kaikkia edellä mainittuja herkkuja yhdistää se, että ne ovat kylmiä ja kaikessa makeudessaankin silti raikkaita. Poikkeuksen tähän linjaan teki eräässä pienessä bistrossa jälkiruoaksi nauttimani omenapiirakka, jossa omenat olivat tulikuumia. Toki siihenkin annokseen kuului kylmää jäätelöä, että sinäänsä poikkeus on vain osittainen.. Mutta en olisi uskotanut omenapiirakkaa tilatessani, että saisin näin upean näköisen ja ennen kaikkea cocktaillasiin valmistetun jälkiruoan! Todella hienostunut ja aikuiseen makuun sopiva versio omenapiirakasta. Kuivatut omenasuikaleet olivat hauska lisä omenapiirakkaan, mutta niitä oli hieman hankala syödä teelusikalla...
Kaksi viimeisintä herkkua oli siis jälkiruokia, joten niitä on täytynyt edeltää pääruoka, ja muutenkin on ehkä hyvä syödä välillä myös jotain suolaista ;) Koska Miami sijaitsee Meksikonlahden ja Atlantin valtameren välissä, siellä syödään luonnollisesti paljon meren antimia. Rakastan sushia ja sain erittäin hyvää sellaista - lohi-, tonnikala ja hamachi -(=keltapyrstö) sashimia, mutta kätevästi sushiriisin kanssa tarjoiltuna, joten halutessaan sashimit sai muunnettua nigireiksi.
Kaikki kalat olivat todella maukkaita ja tuoreen tuntuisia, mutta erityisesti valkoinen hamachi oli aivan ihanaa. Kylkeen vielä lasi kylmää, kuivaa proseccoa niin voiko parempaa ollakaan?! Erittäin maistuvaa mutta hyvin eri tyyppistä oli perulainen kala-äyriäisruoka, jossa oli katkarapuja, kalmaria ja kampasimpukoita valkoisten suurten papujen ja punasipulin kanssa. Mausteista tunnistin korianterin ja sitruunan, jotka ehdottomasti olivat makunystyröideni mieleen.
Kolmas kalaruokani oli mahi mahi -kalaa, josta en ollut koskaan aiemmin kuullut. Luin matkaoppaastani, että mahi mahia kutsutaan joskus myös delfiinikalaksi, mutta turistit sotkevat kalan nimen vuoksi usein delfiiniin, joten sen vuoksi suositaan mahi mahi -nimeä. Ja voi olla, että olisi itseltäkin jäänyt syömättä, jos listalla olisi ollut tarjolla delfiinikalaa...
Kalafile näytti ulkoisesti miltei broilerilta, ja myös sen rakenne oli hyvin lihaisa. Maku oli kuitenkin miedon vaalean kalan maku, eikä kalassa ollut ilokseni lainkaan ruotoja.
Merten antimien lomassa tahdoin maistella "periamerikkalaisia" ruokalajeja, ja tein tuttavuutta niin hotdogien, hampurilaisten kuin ribsien kanssa. Hunaja-viskimarinoitu kylkirivistö oli niiin hyvää, että kalusin rivin viimeistä luuta myöten, vaikka en ehkä olisi oikeastaan jaksanut syödä ihan niin paljon. Joskus täytyy vain antaa maun viedä mennessään.
Hampurilaisia tuli vastaamme monentasoisia, hyviä ja sitten joku vähän vähemmän hyvä. Five guys -pikaruokaravintolaketju on palkittu useasti ainakin Floridan parhaana alle kuuden dollarin hampurilaisten tarjoajana, ja heidän hampurilaisensa todella olivat hyviä. Ne kuitenkin ovat kiistämättä pikaruokaa, joka on samanlaista, asioisitpa ketjun liikkeessä Floridassa tai Texasissa. Ehkä herkullisimpana kokemuksena jäi mieleen hyvin perinteiseen tapaan valmistettu hampurilainen, jossa oli todella meheväksi grillattu ja runsaalla (!) mustapippurilla maustettu pihvi. Yksinkertaiset asiat hyvin tehtynä tuntuu olevan resepti menestykseen monessa asiassa, myös ruoanlaitossa :)
Välillä ruoan yksinkertaisuus meni hyvin pitkälle, sillä välkehtivä Atlantti ja hellivä aurinko eivät laskeneet meitä luotaan, vaan haimme lounaat mukaamme ja nautimme simppelit salaatit rannalla :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.