Tänään oli juhlan aihetta, ja mitä olisikaan juhlat ilman kakkua. Täytekakut eivät missään nimessä ole bravuurini, ja niiden teko onkin aina jännittävää, koska pieleen voi mennä niin monessa kohtaa ;) Jännitys on kuitenkin positiivista, ja teen tätskäreitä mielelläni, koska haluan oppia tekemään kauniimpia ja paremman makuisia kakkuja kuin ennen. Minun kätteni jälki on kuitenki toistaiseksi ollut aina parempaa mauissa kuin ulkonäössä, joten panostan herkullisiin makuihin.

Tein kakkupohjan jo eilen, jotta se sai vetäytyä yön yli. Tein 5 munan pohjan, ja taikina oli oikein kuohkeaa ja hyvänmakuista. Jätän aina taikinakulhon pohjalle leipurin palkkion; rakastan munasokerivaahtotaikinoita :) Tein pohjan seuraavalla ohjeella:

5 huoneenlämpöistä munaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

reilu 1 rkl kaakaota

reilu 1 tl leivinjauhetta.

Tulos ennen 40 minuuttia 175 asteisesessa uunissa näytti tältä:

20140314_184259-normal.jpg

Puolessa välin paistumista laitoin leivinpaperin vuoan päälle, koska kakku alkoi olla jo kauniin ruskea. Jostain syystä minun kakkuni haluavat aina muistuttaa muodoltaan sientä paistamisen ja kumoamisen jälkeen. Osaakohan joku etevämpi kakkukokki kertoa mistä se johtuu ja miten sen voisi estää?

20140314_195909-normal.jpg

Sienellä tarkoitan siis yllä olevan kuvan efektiä, eli kakku on alhaalta (eli uunissa ollessa ylhäältä) kapoisempi kuin ylhäältä... Nooh, eipä tuo täyttämisen jälkeen näy eikä muutenkaan kotikakussa haittaa, mutta olisihan se toki ihana osata tehdä tasamuotoisia valiokakkuyksilöitä. Täyttämisen jälkeen epämuotoisuus tosiaan lientyi, ja täytteen tein tuorejuustosta, kermavaahdosta ja kirsikkahillosta. Hyydytin täytteen vielä liivatteella, jotta siitä tulee napakka. Kostutukseen käytin sekamehua, mutta jos kaapissa olisi ollut kirsikkalikööriä, se olisi varmasti toiminut kuin nyrkki silmässä ;)

Kirsikka ja suklaa kuulostivat mielestäni oikein buenolta kombinaatiolta, joten kuorrutus saa itseoikeutetusti makunsa suklaasta. Sulatin tummaa leipomissuklaata ja sekoitin sen jäähtyneenä kermavaahtoon, eli paljon yksinkertaisempaa kuorrutetta ei liene olemassakaan. Näin sieluni silmin kiiltävän pinnan, joka aaltoilee houkuttelevasta ja himottaa maistamaan... Eihän se todellisuus ihan ehkä siltä näytä, mutta ei huonoltakaan :)

20140315_153855-normal.jpg

Kuten sanontakin sanoo, kirsikka kakun päällä kruunaisi koko komeudun, mutta kun torilta kävin tuoreita kirsikoita kyselemässä, oli kovin hiljaista. Liekkö vuodenajalla ja epävälimerellisellä sijainnilla jotain tekemistä asian kanssa..? Ei siis auta kuin keittää kupillinen teetä ja maistaa kakkua ihan ilman päällyskirsikoita :)

PS.Voi että jalallinen kakkulautanen tekisi paremmin oikeutta kaakulle kuin kaakulle. Ehkä seuraavalta kirpparikierrokselta tarttuu mukaan joku kaunis lasinen aarre juuri tähän tarkoitukseen...