Paahdetun voisia ja siirappisia wilhelmiina-pikkuleipiä on ollut kahvipöydissä jo vuosikymmeniä, mutta nyt ne saavat hieman päivitystä makuunsa, kun tehdään lakritsiwilhelmiinoja eli tuttavallisesti wiltsuja. Idea on peräisin Liisa Westerbergin leivontakirjasta Makeaa (readme.fi 2015).

DSC_0593.jpg

Wilhelmiinat ovat siitä ihania pikkuleipiä, että taikina on helppo ja ennen kaikkea nopea tehdä, koska sen ei tarvitse jähmettyä eikä tekeytyä missään välissä, vaan paistamaan pääsee välittömästi taikinan sekoittamisen ja muotoilun jälkeen.

Ensin vatkataan huoneenlämpöinen voi, sokeri ja tumma siirappi keskenään vaahdoksi. Vaahtoon lisätään kananmunan keltuainen sekä lopuksi keskenään sekoitetut vehnäjauhot, ruokasooda sekä - pikkuleipien tähtivierailija - lakritsijuurijauhe. Ostin Urtekram-merkkistä lakritsijuurijauhetta, joka on väriltään kellanruskeaa ja maultaan jopa suolaisen lakritsaista. Ei siis lainkaan makeaa, kuten etukäteen kuvittelin. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaan tosin lakritsijauheesta eikä lakritsijuurijauheesta, joten en tiedä, onko se eri asia ja eri makuista...?

DSC_0586.jpg

Kun ainekset on sekoitettu kiinteäksi taikinapalloksi, se jaetaan kuuteen osaan (tai isommassa uunissa neljä osaa riittää), joista kukin pyöritetään uunipellin mittaiseksi tangoksi. Tangot laitetaan leivinpaperoidulle pellille kaksi kerrallaan, koska ne leviävät todella reilusti paistuessaan.

Paistoaika on 15 minuuttia 175-asteisen uunin keskitasossa tai hieman sitä alempana. Valmiiden pikkuleipätankojen pinta on todella kauniin ruskea ja halkeileva, ja tuoksu on paahteisen sokerinen ja siirappinen.

lakritsiwilhelmiina.jpg

Tangot kannattaa leikata jo lämpimänä, jotta palaset eivät murru. En tiedä miksi, mutta wilhelmiinat kuuluu aina leikata vinottain. Ehkä vinot palat vain näyttävät kauniimmalta kuin suorat pökkelöt? :)

Wiltsujen tulee antaa jäähtyä täysin ennen pelliltä nostamista, koska taikina jähmettyy ja rapsakoituu vasta jäähtyessään. Valmiit pikkuleivät säilyvät jääkaapissa, paitsi jos tulevat syödyksi ennen kuin pääsevät sinne asti...

DSC_0592.jpg

Minä löysin jo aiemmin mainitsemastani Antiikkia ja löytöjä -tapahtumasta ihanan, kukkakuvioisen peltipurkin, josta tuli välittömästi uusi mielikeksipurkkini.

Lakritsin maku on pikkuleivissä hyvin hento, mutta se kuitenkin antaa särmää ja mielenkiintoa perinteiseen versioon.

DSC_0590.jpg

Lakritsiwiltsut

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sirosokeria

2 rkl tummaa siirappia

1 kananmunan keltuainen

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

1 rkl lakritsijuurijauhetta.

Alkuperäisiä wilhelmiina voi tehdä yksinkertaisesti jättämällä lakritsijauheen pois. Annos on myös helppo puolittaa (vehnäjauhoja 2,5 dl ja edelleen voi käyttää yhden kokonaisen keltuaisen), jos tahtoo kokeilla ensin pienemmällä määrällä. Tosin näitähän söisi vaikka kuinka paljon... :)