Vähintään kerran syksyssä teen perinteistä omenapiirakkaa, jossa on murupohja ja kanelilla maustettu omenatäyte. Tänään on se päivä tänä syksynä, ja tämä herkkupiirakka saa päällensäkin hieman maukasta taikinakantta sekä mahtavan keon makeaa marenkia.

Pohja tehdään yleiskoneella sekoittamalla jääkaappikylmä voi, vehnäjauhot, sokeri sekä kardemumma murumaiseksi seokseksi, johon lisätään kananmunan keltuaiset, hieman vaniljasiirappia sekä tilkkanen vettä. Vettä kannattaa lisätä pienissä erissä, koska välttämättä ihan koko neljää ruokalusikallista ei tarvita, vaan määrä riippuu aina jauhojen tarkasta määrästä sekä laadusta.

Piirakkapohja

7,5 dl vehnäjauhoja

250 g kylmää voita kuutioina

1,25 dl taloussokeria

1 tl kardemummaa

2 keltuaista

4 rkl kylmää vettä.

Kun taikina ei enää tartu sekoituskulhon reunoihin ja siitä voi pyöritellä käsin kiinteän pallon, se on valmista jääkaappiin. Taikina saa jähmettyä kelmuun käärittynä jääkaapissa vähintään tunnin, mutta minä olen nyt monesti tehnyt niin, että teen taikinan edellisenä päivänä mutta täytän ja paistan piirakan vasta seuraavana. Arkena työn ohessa tällainen järjestely on tuntunut ajankäytön kannalta mukavalta, kun minään päivänä keittiössä ei vierähdä valtavan paljon aikaa, mutta siellä saa kuitenkin puuhastella usein.

Sitten kun on varsinaisen piirakan tekemisen hetki, tarvitaan puolitoista litraa omenoita. Koska minä käytän kotipihan puun omenia, en edes kuori niitä, vaan ainoastaan huuhtelen, koverran siemenet pois ja lohkon sekä pilkon. Omenat mitataan kattilaan yhdessä fariinisokerin ja vesitilkan kanssa.

Omenapiirakan täyte

noin 1,5 litraa omenakuutioita

1 dl fariinisokeria

2 tl kanelia

2 rkl vettä

+ 2 rkl perunajauhoja suurustamiseen.

Omenoita keitellään sokerin ja veden kanssa miedolla lämmöllä sen aikaa, että ne hieman pehmenevät mutta pysyvät edelleen muodossaan. Nämä valkeat kuulaat ovat niin huokoisia rakenteeltaan, että niiden pehmenemiseen riittää alle 10 minuuttia. Jotkin kaupan kovat omenalajikkeet voivat viedä yli 20 minuuttia, joten haarukalla testailu ja maisteleminen on ehdottoman sallittua!

Kun omenat alkavat olla pehmeitä, kattilan pohjalle kertynyt liemi kaadetaan pieneen astiaan, jossa siihen sekoitetaan perunajauhot. Suurus kaadetaan takaisin omenoiden sekaan koko ajan sekoittaen, ja näin saadaan aikaan ihanan paksu ja kiiltävä omenatäyte.

Piirakkapohja kaulitaan jauhotetulla alustalla ja nostetaan kaulinta apuna käyttäen voideltuun piirakkavuokaan. Päälle kaadetaan lämmin täyte.

Minä käytän melko isoa piirakkavuokaa, jonka halkaisija on 24 senttiä, mutta silti ihan koko taikina ei mene piirakan pohjaan ja reunoihin, vaan siitä jää mukavasti myös koristeluun. Piirakkaan voisi tehdä Mummo ankka -tyyliin ristikon tai letittää taikinanauhoista letin piirakan reunoille tai miksei koko piirakan voisi peittää taikinakannen alle. Minä otin lehden muotoisella piparkakkumuotilla taikinasta kuvioita ja ladoin ne kehystämään piirakkaa.

Piirakkaa paistetaan noin 30 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Paiston loppuaikana piirakan voi nostaa uunin alatasolta ylemmäs, mikäli pinta ei muutoin meinaa saada väriä.

Uunista ottamisen jälkeen piirakka saa jäähtyä hetken, ja sillä välin tehdään pohjan tekemisestä ylijääneistä valkuaisista ihana marenki. Marengin vatkaaminen on aivan ehdotonta lempipuuhaani kaikesta leivonnasta!

Valkuaisia vatkataan ensin sellaisenaan puhtaalla sähkövatkaimella. Kun vaahto alkaa olla valkoista ja hyvin kuohkeaa, joukkoon lisätään pikkuhiljaa yhteensä yksi desilitra sirosokeria koko ajan vatkaten.

Valmiiseen marenkiin jää vatkaimen teristä pyörteitä ja "huippuja", koska vaahdon rakenne on niin paksu ja kestävä. Kulhon voisi myös kääntää ylösalaisin, eikä silti marenki valahda pois kulhosta.

Marengin voi pursottaa myös koko piirakan päälle, mutta silloin hauskan näköiset taikinakuviot piirakan pinnassa peittyvät, joten minä pursottelin tähtityllalla marenkia hieman annospalan päälle ja tohottimella paahdoin marengin pintaa.

Mielettömän hyvää! Vaikka tämän kesän omenat eivät ole minusta ihan maailman parhaita (liian vähän aurinkoa ja liikaa sadetta?), runsas kaneli ja paahtuneen makuinen fariinisokeri tekevät täytteestä maukkaan ja korostavat myös omenan omaa makua. Ja eihän mikään, missä on marenkia, voi olla muuta kuin luvattoman ihanaa...