Mitä olisikaan päivä ilman jotain makeaa? Ainakaan minun kohdallani ei mitään. Ja kun makean hammasta (lue: hampaita) alkaa kolottaa, mistään ei tule mitään, ennen kuin saan jotain hyvää. Tänään teki mieli jotain suussa sulavan pehmeää ja höttöistä, ja oli autuus muistaa, että minullahan on pakkasessa vadelma-marenkimuffinsseja!

Saattaa kuulostaa hassulta, ja sitä se onkin, mutta toimii. Jokunen viikko takaperin iski leipomisvimma, mutta kaapeissa ei ollut juuri mitään, joten keräsin vähäiset ainesosat kasaan ja pohdin, mitä niistä syntyisi. Yleensä minun kaapeissani marengit EI säily (eihän minua turhaan sanota iida-marengiksi), mutta sillä kertaa ne olivat jostain syystä jääneet kivettymään kaapin perälle. Tein perusmuffinssitaikinan, johon sekoitin lopuksi itsepoimittuja viime kesän vadelmia ja murennettuja marenkeja. Marengit olisi saanut jättää isommiksikin paloiksi, jotta ne olisivat säilyneet cruncheina paiston ajan, mutta näinkin ne antoivat kivaa erilaista makeutta ja rakennetta :p

Kyytipojaksi vähän lisää vadelmia ja höyryävä kuppi teetä niin ulkoilman tuiskut unohtuu ja sielu on tyytyväinen :)

20140318_180903%5B1%5D-normal.jpg