En ole koskaan syönyt tuulihattuja. Olen nähnyt niitä kahviloiden vitriineissä ja leivottavan televisiossa, joten tokihan halusin itsekin kokeilla. Mitään valmista sotasuunnitelmaa minulla ei ollut, vaan ajatus täytteiden mauista syntyi pikkuhiljaa taikinaa tehdessä.

Luin useita erilaisia ohjeita ja kaikki alkoivat samalla kaavalla. Valitsin voin määräksi 75 grammaa ja veden määräksi 1,5 desilitraa, ja kiehautin ne kattilassa.

20140525_075133%5B1%5D-normal.jpg

Kiehauttamisen jälkeen otin seoksen pois levyltä ja kaadoin sekaan 3 desiä vehnäjauhoja, jotka sekoitin nesteen kanssa taikinaksi puuhaarukalla. Useissa ohjeissa sanottiin, että taikinaa tulee sekoittaa niin kauan, että siitä tulee pallo, joten tavoittelin kiinteää taikinamöykkyä. Sellainen taikinasta tulikin, kunhan sitä hyvän tovin (melkein viitisen minuuttia) hämmensi. Möhkäle sai jäähtyä, ja sen jälkeen lisäsin siihen yksitellen kolme kananmunaa.

20140525_080326%5B1%5D-normal.jpg

Vatkasin sähkövatkaimella taikinaa jokaisen kananmunan jälkeen useamman minuutin, ja toisen munan jälkeen taikina meinasi kiivetä vatkaimia pitkin ulos kulhosta, mutta kolmannen munan jälkeen taikina oli, noh, ihan taikinamaista. Melko sitkeää sellaista, mutta niin kai sen kuuluukin...

20140525_081212%5B1%5D-normal.jpg

Laitoin taikinan pursottimeen, koska edelleen olen hyvin viehättynyt pursottimen kanssa leikkimisestä :) Enemmän siitä olikin iloa itselleni kuin hyötyä tuulihatuille, koska lusikalla pellille nököttelemällä sain aikaan paljon tasamuotoisempia yksilöitä ja homma sujui moninkertaisesti nopeammin, mutta tulipahan sekin kokeiltua.

20140525_081509%5B1%5D-normal.jpg

Taikinasta tuli 25 tuulihattua, jotka juuri ja juuri mahtuvat kerralla suuhun, joten jos teen näitä uudestaan esimerkiksi juhliin, tekisin hieman pienempiä. Nämä paistuivat 25 minuuttia ensin vartin 200 asteessa ja loppuajan 175 asteessa, koska alkoivat tummua pinnalta turhan reippaasti.

20140525_084709%5B1%5D-normal.jpg

Pellin takaosassa on näitä pursottimella tehtyjä "tuulispäitä" (siitä nimi myrskytuulihattu), joista jokainen sörhöttää omaan suuntaansa, ja etualalla kahdella teelusikalla tehtyjä nököjä, jotka muistuttavat enemmän sitä muotoa, jollaiseksi tuulihatut miellän. Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia vaan - minusta leivonnaisesta saa näkyä, että se on itse tehty ;)

Täytteitä tein kahta sorttia: kummankin pohjana on kermavaahto, jota tein 2 desistä kermaa. Puoleen kermasta sekoitin vaniljasokeria ja aitoa vaniljaa. Toiseen puoleen kermasta sekoitin noin 3 ruokalusikallista suklaa-maapähkinälevitettä.

20140525_163636%5B1%5D-normal.jpg

Vaniljakerman kanssa tuulihattujen sisälle tuli vadelmaa ja vaahtokarkkia ja suklaa-maapähkinäkerman kanssa pieni nökö fazerin sinistä.

20140525_165851%5B1%5D-normal.jpg

20140525_170018%5B1%5D-normal.jpg

Suklaaversio on yltiöpäisen makea, mutta siinä on tuhdisti makua. Raikas vadelma ja makea vaahtokarkki maistuvat voimakkaina vaniljakerman kanssa, mutta pelkkä kermavaahto on melko höttöinen täytteenä ja kaipaisi rahkaa tai tuorejuustoa kaverikseen. Kummatkin versiot kuitenkin katosivat kahvipöydästä alta aikayksikön ja uusien täytemakujen ideoita sinkoili pöydän joka nurkalta, joten tuulihatut päässevät leivontavuoroon uudemmankin kerran.