saaristolaisleip%C3%A42.jpg

Mehevä ja makea saaristolaisleipä on pikkuhiljaa tehnyt invaasiotaan Länsi-Suomesta tänne itäänkin, ja se napottaa meidänkin joulupöydässä sulassa sovussa karjalanpiirakoiden kanssa. Kaikki eivät voi kuitenkaan perinteisistä viljamaltaista tehtyä saaristolaisleipää syödä, joten taputin käsiäni yhteen riemusta viime torstaina, kun Helsingin Sanomien ruokatorstaissa oli gluteenittoman saaristolaisleivän ohje!

En ole leipäleipurina niin kokenut, että lähtisin ensimmäisellä kokeilukerralla hirveästi sooloilemaan, vaan noudatin alkuperäistä ohjetta raaka-aineiden osalta tunnontarkasti. Paistoaika tosin oli minun uunillani melko paljon lyhyempi kuin alkuperäisessä ohjeessa, johon pääset esimerkiksi täältä:

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1479179530319

Tämän leivän valmistaminen on aivan yhtä helppoa kuin tiistaisen luumukakun: Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja niiden joukkoon kaadetaan siirappi, sulatettu voi sekä kylmä piimä. Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi puuhaarukalla, taikina kaadetaan vuokaan, annetaan kohota ja paistetaan. Yhteen suorakaiteen muotoiseen leipään tarvitaan:

25 g voita

4 dl laktoositonta, 2,5 % rasvaista piimää

1,5 dl tummaa siirappia

2,5 dl tattarijauhoja

2 dl tattarihiutaleita

4 rkl perunajauhoja

3 rkl psylliumia

2 rkl rouhittuja maapähkinöitä (tässä ohjeeni eroaa alkuperäisestä!)

2 rkl rouhittuja auringonkukan siemeniä

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

+ 3 rkl tummaa siirappia ja 3 rkl vahvaa kahvia leivän valeluun.

DSC_0195.jpg

Leipä saa kohota lämpenevän uunin päällä, leivinliinan alla 15 minuuttia ennen paistamista. Paistolämpötila on 175 astetta ja ensimmäinen paistokerta on 45 minuuttia. Sen jälkeen leipä on kauniin vaaleanruskea.

saaristolaisleip%C3%A41.jpg

Leipää valellaan siirapista ja kahvista sekoitetulla liemellä ja se laitetaan takaisin uuniin.

DSC_0198.jpg

Minä paistoin ensimmäisen valelun jälkeen leipää vain 15 minuuttia ja valelin sitten toistamiseen.

DSC_0201.jpg

Pinta on jo huomattavasti tummempi ja tuoksu on jo kypsän leipämäinen, mutta leipä menee kuitenkin vielä kerran uuniin. Pidin jälleen leipää siellä 15 minuuttia, kunnes julistin sen kypsäksi ja annoin "viimeisen voitelun" eli valelin leivän kolmatta kertaa. Kaiken kaikkiaan minun leipäni oli siis uunissa puoli tuntia lyhyemmän ajan kuin HS:n ohjeessa neuvotaan.

Valmis leipä on väriltään hyvin lähelle "tavallista" saaristolaisleipää, mutta sävy on ehkä aavistuksen punaisempi. Johtuneeko tattarin ominaisväristä, joka on hieman punertavanruskea..?

DSC_0207.jpg

Minusta leipä tuntui irtoavan vuoan reunoista aivan omia aikojaan, ja se oli hyvin kiinteän oloinen, mutta ohjetta noudattaen annoin leivän jäähtyä vuoassaan ennen kuin nostin sen pois. Ehkä viimeisetkin kahvisiirapit imeytyvät parhaiten, kun leipä on vuokansa tiukassa syleilyssä :)

DSC_0211.jpg

Minusta leipä on niin maukasta, että siitä katosi pala jo kesken kuvausta... Tattarissa on hyvin tunnistettava ominaismaku, mutta hapan piimä ja makea siirappi tekevät leivästä saaristolaisleipämäisen. Pähkinät eivät korvaa minun mielestäni maltaiden tuomaa rouheutta, mutta ne ovat maukkaita ja antavat leivälle kuitenkin rakennetta. Ja 45+15+15 minuuttia tosiaan riitti tekemään leivästä aivan kypsän!

Olen kuullut joiltain keliaakikoilta, että he inhoavat tattaria, koska jossain vaiheessa se on ollut ainoa edes aavistuksen tummaa leipää muistuttava vilja. Haluaisinkin kuulla, mitä joku pitkän linjan keliaakikko tai gluteenitonta ruokavaliota noudattava pitää tästä leivästä, koska minusta tämä on valtavan hyvää, mutta en olekaan syönyt tattaria kuin sormin ja varpain laskettavat kerrat koko elämäni aikana... Oletko maistanut tällaista saaristolaisleipää tai kokeillut kenties juuri HS:n ohjetta?