keskiviikko, 12. heinäkuu 2017

Lakumaakarin unelmamacaronit

Jos pidät lakritsasta, rakastat näitä macaroneja! 

20170712-153708.jpg

Harmaata taivasta katsellessani aloin unelmoida ensin lakritsipehmiksestä (maistoin viime kesänä ja oli ihan huippua!) ja siitä ajatus kulkeutui jonkinlaisiin lakritsipikkuleipiin. Katsaus keittiön kuiva-ainekaappiin paljasti suuren pussillisen mantelijauhoa, jonka parasta ennen -päiväys lähenee uhkaavasti. Siispä yhtälön ratkaisuna ovat lakritsimacaronit, jotka eivät muutoin vaadi ihmeellisiä raaka-aineita mutta joihin saa kätevästi upotettua ison määrä mantelijauhoa.

Ensin täytyy tehdä taikinan teon suurin työ eli siivilöinti. Puhtaaseen kulhoon siivilöidään mantelijauho, tomusokeri sekä lakritsijauhe. Mantelijauho on sen verran karkeaa, että sen siivilöinti vie oman aikana – mutta on ehdottomasti sen väärti. Kun jauhot on siivilöity ja sekoitettu keskenään, jauhokulho jätetään odottamaan ja siirrytään marengin pariin.

20170712-122436.jpg

Toiseen kulhoon rikotaan kananmunista valkuaiset, jotka vatkataan puhtailla sähkövatkaiment terillä kuohkeaksi vaahdoksi. Kun valkuaisvaahto muistuttaa vaaleita poutapilviä, joukkoon ripotellaan pikkuhiljaa sirosokeri. Valmis marenki on niin kestävää, että kulhon sisältö ei putoa päähän, vaikka tutkiskelisit marenkia kulho ylösalaisin pääsi päällä.

20170712-123301.jpg

Jauhoseos käännellään marengin joukkoon muutamassa osassa, ja lopputuloksen tulisi olla notkeaa mutta kiinteää taikinaa. Väri ei tässä vaiheessa ole lakritsijauheen vuoksi ehkä kaikkein esteettisin mahdollinen, mutta väri kaunistuu paistuessa, joten ei hätää.

Taikina laitetaan pursotinpussiin, josta on lusikointia helpompi saada leivinpaperoidulle pellille tasakokoisia ympyröitä. Sopiva halkaisija on noin 3–4 senttiä, jolloin annoksesta tulee 50 macaronpohjaa. Sitten tulee brutaali vaihe: macaronpellit pudotetaan pöydälle kolmeen otteeseen, jotta kaikki taikinan ilmakuplat pääsevät puhkeamaan. Kopsutteluvaiheen jälkeen macaronit saavat kuivua noin puoli tuntia tai niin kauan, että taikinan pinta tuntuu sormella kokeillessa tarttumattomalta ja hieman nahkealta.

20170712-125903.jpg

Macaroneja paistetaan 140 asteessa noin 15 minuuttia, jonka jälkeen macaronit ovat sisältä tahmeita mutta pinnalta kuivia ja rapeita.

20170712-133020.jpg

20170712-133010.jpg

Pohjat saavat jäähtyä huoneenlämpöisiksi pellillä, jotta ne ovat helpompi irrottaa. Valmiit macaronit voi täyttää mielensä mukaisesti voikreemillä, kermavaahdolla, ricotalla, rahkalla, erilaisilla hilloilla tai marmeladeilla... Näissä on kahta eri versiota: sitruunatahnaa ja vadelmamarmeladia. 

20170712-153144.jpg

20170712-153735.jpg

Lakritsin maku kuoressa on todella voimakas, joten selkeät ja vahvat maut sopivat myös täytteeseen. Mikäli lakritsin mausta haluaa kuitenkin hienovaraisemman, jauhetta voi laittaa taikinaan vähemmän ja korvata loppumäärän tomusokerilla. Sitten voi tehdä vaikka salmiakkisen tai lakritsisen täytteenkin ;)

Lakritsimacaronit

125 g mantelijauhoa

185 g tomusokeria

15 g lakritsijauhetta

3 kananmunan valkuaista (100 g)

2 rkl sirosokeria

+ lemon curdia ja vadelmamarmeladia täytteeksi.

PS. Ihanan lakritsitäytteen saa kuumentamalla kattilassa desilitran kermaa ja 120 grammaa Hopeatoffee-karamelleja koko ajan sekoitellen. Kun seos on upean lyijynharmaata ja tasaista rakenteeltaan, sen annetaan jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa. Kylmä ja paksu tahna on helppo joko pursottaa tai lusikoida macaronien täytteeksi.

maanantai, 10. heinäkuu 2017

Matkamiehen muffinsit

Viikonloppuna suuri punainen pakettiauto kulutti noin 800 kilometriä asfalttia, kun taas tehtiin yksi muutto. Nyt asuinpaikkani vakinaistuu (ennalta määrittelemättömän mittaiseksi ajanjaksoksi) pääkaupunkiseudulle, ja postauksen nimi viittaa siis toisaalta tehtyyn muuttomatkaan ja toisaalta Fazerin Travel -suklaisiin, joita näissä kahden suklaan muffinseissa on.

20170706-154252.jpg

Tein nämä muuttoväelle herkkupalaksi kahvin kanssa, ja koska olin jo pakannut valtaosan tavaroistani, kehittelin ohjeen, jota varten tarvitsee vain yhden leivontakulhon, yhden syvän lautasen tai kulhon sekä sekoituslusikan tai -kauhan.

Taikinan tekeminen on todella nopeaa, joten uunin voi heti laittaa lämpenemään 175 asteeseen. Ensimmäiseksi tarvitaan suklaata. Toki tavallinen leivontasuklaa tai mikä tahansa käy, mutta näiden muffinsien juju on nimenomaan kahdessa maustetussa suklaassa – toinen on kahvin makuinen ja toisessa on suolaisia toffeesattumia.

20170706-123315.jpg

Kahvi-mutakakku sulatetaan mikrossa ja toffeelevy rouhitaan veitsellä pieneksi. Kun suklaa on sulanut, mikroon laitetaan sulamaan myös margariini.

Sen jälkeen kulhoon mitataan ensin kuivat aineet eli vehnäjauho, sokeri, leivinjauhe ja vaniljasokeri, jotka sekoitetaan keskenään. Sen jälkeen lisätään sekaan sulatetut suklaa ja margariini sekä kaksi kananmunaa. 

20170706-124407.jpg

Taikina pyöräytetään tasaiseksi massaksi ja viimeistellään suklaarouheella. Taikinasta tulee melko paksua ja kiinteää, mutta se antaa valmiille muffinseille todella hauskan mutakakkumaisen tai cookiemaisen hieman tahmean rakenteen.

Kahden suklaan muffinsit

2 Fazer Travel -suklaalevyä (tai 260 g muuta suklaata): toinen sulatettuna ja toinen rouheena

3,5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

100 g margariinia.

20170706-125036.jpg

Annoksesta tulee 16 keskikokoista muffinsia. Koska taikina on melko raskas ison suklaamäärän vuoksi, laitoin varmuuden vuoksi kaksi paperista muffinsivuokaa päällekkäin, etteivät muffinsit kellisty jokainen omaan suuntaansa paiston aikana. Sopiva paistoaika on noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on mukavan ruskea eikä kokeilutikkuun enää tartu taikinaa (paitsi suklaasattuman kohdalta sulaa suklaata).

20170706-125051.jpg

Nämä eivät ole sellaisia kuohkeita muffinseja, joita saa, kun vatkaa taikinaan ensin kananmunat ja sokerin, ja juuri siksi nämä ovat mielestäni todella hauskaa vaihtelua. Melkein kuin minikokoisia mutakakkuja tai paperivuoassa olevia jättikeksejä!

Kummassakin suklaassa on jonkinlaista krokanttia jo itsessään, joten ne tuntuvat myös valmiissa muffinseissa ja antavat ihanaa rouskuteltavaa suussasulavien suklaasattumien lisäksi. Nämä ovat niin hyviä (koko annos hävisi jo ennen kuin muutto oli valmis!), että taidan tehdä näitä joku päivä ihan myös "paikallaan pysyen" – siis ilman muuttoa tai muutakaan matkustamisajatusta.

20170706-154233.jpg

 

keskiviikko, 5. heinäkuu 2017

Kesän kepein britakakku

Mansikat maksavat edelleen mansikoita, mutta sen verran niitä raaski torilta ostaa, että sai tehtyä kesän ensimmäisen ja varmaan ainoan britakakun. Marenkia oli joka paikassa Tallinnan kahviloissa ja konditoriamyymälöissä, ja mainiosti se tähänkin vaaleaan mansikkaleivonnaiseen sopii.

Gluteenittoman britakakun marenki

2 kananmunan valkuaista

1 dl sirosokeria

Marenki kannattaa tehdä ensimmäisenä, koska sitä varten sähkövatkaimen terien täytyy olla puhtaat ja kuivat. Marenkia varten mittaa kulhoon desilitra hienojakoista sirosokeria ja kaksi huoneenlämpöistä kananmunan valkuaista (kyllä, sokerikin heti alussa joukkoon!) ja aloita vatkaaminen ensin pienemmällä teholla. Nosta vatkaimen tehoa pikkuhiljaa ja vatkaa niin kauan, että vaahto on valkoista, kiiltävää ja niin kestävää, että kulhon voisi kääntää ylösalaisin ilman, että marenkin putoaa.

Marenki saa mennä jääkaappiin odottamaan kakkupohjan valmistumista. Samalla on hyvä hetki laittaa uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Britapohja

75 g voita

0,75 dl sirosokeria

2 kananmunan keltuaista

1,25 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

0,75 dl rasvatonta maitoa

Huoneenlämpöinen voi ja sokeri vatkataan vaaleaksi vaahdoksi, johon vatkataan kananmunan keltuaiset yksi kerrallaan. Munien lisäämisen jälkeen taikinaan lisätään vuorotellen maitoa ja keskenään sekoitettuja kuivia aineita ja sekoitetaan taikina tasaiseksi.

20170703-130204.jpg

Taikina levitetään noin 20x30-kokoiseen vuokaan pohjaksi, ja pohjan päälle levitetään jo aiemmin vatkattu marenki. Päälle voi ripotella vielä mantelilastuja.

20170703-130346.jpg

Kakkua paistetaan 175-asteisen uunin alatasolla noin 20 minuuttia tai niin kauan, että pohja on kypsä, marenki kauniin vaaleanruskea ja mantelilastut ruskeaksi paahtuneita.

20170703-132405.jpg

 

Kun pohja on täysin jäähtynyt, valmistetaan täyte, jos nyt ylipäätään voi puhua valmistamisesta, koska täyte on simppeliäkin simppelimpi.

Britakakun täyte

2 dl vispikermaa

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 litra mansikoita

Kerma maustetaan sokerilla ja vaniljasokerilla ja vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Mansikoista irrotetaan kannat ja marjat pilkotaan tarvittaessa pienemmiksi. Kakkupohja puolitetaan kahtia ja toisen puolikkaan päälle lusikoidaan kermavaahto ja ripotellaan mansikat. Toinen puolikas asetetaan päälle kanneksi, ja kakku on valmis!

20170703-144726.jpg

Gluteeniton jauhoseos sopii tähän leivonnaiseen jopa paremmin kuin vehnäjauho, koska se tekee leivonnaisesta ihanan keveän rakenteeltaan. Kakku ei myöskään muutu jääkaapissa ikävän lötköksi, kuten joskus britakakulle käy. Tosin tämä on sen verran pieni kakku (6–8 palaa), että isommalle kahviseurueelle uppoaa koko kakku kerralla, eikä jääkaappisäilytyksestä tarvitse siis huolehtia :)

20170703-161320.jpg

 

maanantai, 3. heinäkuu 2017

Tallinnan kolme ihaninta ruokaelämystä

Olin pitkän viikonlopun Tallinnassa, ja kolme ruokapaikkaa hurmasi minut niin perinpohjaisesti sekä palvelullaan että makuelämyksillään, että haluan jakaa vinkit myös täällä blogissani. Jos olet siis suunnistamassa Tallinnaan tai edes suunnittelet matkaa Suomenlahden eteläpuolelle, näistä vinkeistä kannattaa ottaa vaari!

1. Rataskaevu 16 / Väike Rataskaevu 16

Tämä vanhassa kaupungissa sijaitseva ravintola, jonka julksivu on huomaamaton ja jolla ei oikeastaan edes ole omaa nimeä, vaan ravintola kantaa nimenään katuosoitettaan, panostaa todella ystävälliseen ja reippaaseen asiakaspalveluun ja perinteisiin raaka-aineisiin, jotka yhdistetään maistuvasti modernimpiin lisäkkeisiin. Rataskaevu 16 sijaitsee nimensä mukaisesti osoitteessa Rataskaevu 16, mutta jos ravintola sattuu olemaan täynnä (kuten se usein on heti avaamishetkestä alkaen), ystävälliset tarjoilevat ohjaavat mieluusti "sivupisteeseensä" Väikeen (osoite Niguliste 6), jossa on tarjolla sama menu ja tunnelma kuin pääravintolassa.

Aloitimme matkamme lounaalla Rataskaevun pääravintolassa, ja paistettu portobellosieni hernepyreen, paistetun parsan ja piparjuurisen sipulihillon kanssa oli täydellinen startti aurinkoiseen päivään.

DSC_0196.jpg

Alkupalaksi tarjottava ravintolan omatekoinen leipä on niin suussasulavaa, että naapurissapöydässä istunut rouva kertoi tulleensa takaisin Tallinnaan ja Rataskaevuun nimenomaan tuon vasta leivotun leivän vuoksi. Ja herkullista maltainen ja pehmeärakenteinen leipä onkin!

DSC_0191.jpg

Matkan viimeisenä päivänä halusimme palata samaan ravintolaan, koska kasvisruokien lisäksi ruokalistalla on useita kala- ja liharuokia, jotka myös halusimme testata. Tällä kertaa ravintola oli kuitenkin ääriään myöten täynnä (ekalla kerralla saimme pöydän sisäpihan terassilta ilman pöytävarausta!), joten kävelimme noin 100 metriä Väikeen, jossa nuori miestarjoilija suorastaan hukutti meidät ylenpalttiseen palvelualttiuteensa. Alkupalaksi hieman graavilohta ja virolaisia juustoja...

DSC_0217.jpg

DSC_0219.jpg

ja pääruoaksi naudan sisäfileetä tattitartarin (nam!), lehtikaalin ja kirsikkatomaattien kanssa. Paistoaste oli muuten juuri täydellisen pyydetynlainen!

DSC_0220.jpg

Tällä kertaa vatsaan jäi tilaa myös jälkiruoalle, ja toiseksi vaihtoehdoksi suorastaan täytyi tilata ravintolan oma erikoisuus kylmä sinihomejuustokakku. Kakku tarjoiltiin tyrnikastikkeen kanssa, ja tyrnin voimakas maku sopi hyvin yhteen sinihomejuuston kanssa, mutta ehkä tätä jälkkäriä tuunaisin vielä hieman...

DSC_0224.jpg

Sen sijaan perinteisempi suklaakakku vadelmakastikkeen ja vaniljajäätelön kanssa oli täydellinen napakymppi, ja suklaakakun sisus oli kuin sulaa laavaa.

DSC_0225.jpg

Hintataso ravintolassa on Suomea selvästi edullisempi, sillä kolmen hengen alkupalat, lihapääruoat, jälkiruoat kahveineen sekä ruokaviini tekivät yhteensä noin 110 euroa. Ja lisäkehut ravintolalle siitä, että siellä päätarkoitus ei ole nyhtää turisteilta rahoja laadun kustannuksella, vaan ruokailuun on varattu reilusti aikaa, eikä tyhjiin mutta varattuihin pöytiin otettu "pika-asiakkaita" täytteeksi.

2. Sesoon 

Sesoon on ravintola Tallinnan Kalamaja-alueella, joka on tällä hetkellä hyvin muodikas ja erilaisten bloggaajien ja hipstereiden suosiossa. Olin ennen matkaa lukenut useista eri lähteistä, että Sesooniin on turha yrittää edes lounasaikaan ilman pöytävarausta, mutta me pääsimme sekä perjantain lounasaikaan että sunnuntain brunssille liki tyhjään ravintolaan. Ja ravintolaan pääsemisen jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssi, mutta haaste oli ravintolan löytäminen. Ravintolan osoite on Niine 11, ja jo edellisellä Tallinnan matkalla löysimme osoitteen ja jopa ravintolan kyltin, mutta emme löytäneet itse ravintolaa. Tällä kertaa rohkaistuimme kuitenkin kuikkimaan kyltin lähistöllä olevalle kerrostalon sisäpihalle – ja kas, sieltähän ravintolan kutsuva terassi löytyikin!

Sesoon on viihtyisäksi ja kotoisaksi tehty teollisuushallin omainen tila, jossa on sekä ruokalista että päivittäin vaihtuva lounas. Lounaan hinta (sis. keiton, pääruoan ja jälkiruoan + kahvin / teen) on noin 7 euroa, ja myös ala carten annokset tuntuivat todella edullisilta suomalaiseen hintatasoon tottuneelle. Otin tomaattista linssipataa, jonka voin täysin rehellisesti sanoa olevan yksi elämäni paras ruoka-annos! Mausteinen ja tomaattinen mutta kuitenkin kookosmaidolla pehmeäksi tehty linssipata oli niin täydellistä, että mieleni olisi tehnyt pihistää kokilta resepti.

DSC_0207.jpg

Kaikki annoksessa olleet paistetut vihannekset oli saatu maistumaan todella hyvältä, ja jopa kesäkurpitsan ja munakoison rakenne oli todella hyvä eikä yhtään lötkö! Tämä annos on täydellinen esimerkki siitä, kuinka yksinkertaisesti kasvisannoksesta voi tehdä valtavan herkullista.

Ja jälkiruoat ne vasta yllättivätkin... Listalla oli "päivän kakku", jonka hintahaarukka oli 2–4 euroa, joten en olettanut kovin erikoisia luomuksia. Ennakko-oletukseni osoittautui kuitenkin aivan vääräksi, sillä lasivitriinissä komeili toinen toistaan herkullisimpia kakkuja, joista lopulta valitsimme raikkaan marjapiirakan ja täyteläisen maapähkinäkreemikakun.

DSC_0211.jpg

DSC_0212.jpg

Erityisesti maapähkinää ja suklaata sisältänyt kakku oli niin hyvää, että oli vaikea uskoa, että sitä ei ole nauttimassa jossakin kakkuihin erikoistuneessa konditoriassa. Ja koko lounaan hinta viinilasillisineen alle 30 euroa!

3. Balti Jaama Turg – kauppahalli ja tori

Kolmas herkuttelukohde, jota ehdottomasti suosittelen, on aivan Tallinnan rautatieaseman kupeessa sijaitseva Balti Jaama Turg eli Baltijaaman tori, joka on kuin iso kauppahallin ja torin risteytys. Siellä myydään tuoreita vihanneksia ja marjoja ja hedelmiä ja lihaa ja kalaa ja elintarvikkeita, mutta siellä on myös useita erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Me kävimme testaamassa Vahvlihaldjad-nimisen kahvilan, josta sai taivaallisia leivonnaisia sekä hyvää teetä ja kahvia.

Marenki tuntuu olevan tällä hetkellä leivonnassa hyvin suosittua, ja sitä löytyi marketin herkkutiskiltä sellaisenaan myytävänä, kakkupohjan korvikkeena raparperikakussa sekä tietenkin britatortusta, joka oli tämän kahvilan käsittelyssä saanut hieman uudenlaisen, näyttävän muodon.

DSC_0199.jpg

DSC_0200.jpg

Ah mitä herkkuja! Ja nämä leivonnaiset kahvin ja teen kanssa maksoivat noin 10 euroa, joten hieman edullisempia myös leivonnaiset tuntuvat olevan kuin meillä Suomessa. Ja ehkä se on itäeurooppalaista kulttuuriperintöä, että Virossa todella tunnutaan osaavan nauttia elämästä, sillä esimerkiksi tavallisen ruokakauppaketjun leivonnaisvitriinissä on laajempi valikoima erilaisia kakkuja, leivonnaisia ja konvehteja kuin mitä meillä monessa erikoisliikkeessä tai leipomossa on. Ja minullehan se vain sopii! 

 

tiistai, 27. kesäkuu 2017

Mausteinen banaanikakku

IMG_2668.jpg

Tämä mehevä ja kostea banaanikakku saa makunsa banaanin lisäksi tummasta siirapista, kardemummasta ja kanelista. Kakku on gluteeniton ja laktoositon, joten jälleen makeannälkänsä saa tyydytettyä moni kahvipöydän ääressä istuja.

Banaanikakku

2 ylikypsää banaania

100 g laktoositonta voita

2 kananmunaa

1 dl sirosokeria

0,5 dl tummaa siirappia

3 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

2 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa.

Voi sulatetaan mikrossa ja kypsät banaanit muussataan haarukalla mussuksi.

IMG_2657.jpg

Kulhossa vatkataan kananmunat, sokeria ja siirappi vaaleanruskeaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.

IMG_2658.jpg

Vaahtoon vatkataan joukkoon sulanut ja jäähtynyt rasva sekä banaanimussu. Lopuksi joukkoon sekoitetaan esim. nuolijalla kuivat aineet.

Taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun torvivuokaan, jonka tilavuus on noin 1,5 litraa. Koska kakku on gluteeniton, muista käyttää myös jauhotuksessa gluteenittomia korppujauhoja tai vaikka kookoshiutaleita tai mantelijauhetta.

IMG_2660.jpg

Koska banaani tekee taikinasta hyvin raskaan, paistolämpötila saa olla alhainen – vain 150 astetta – jotta kakku saa paistua 45–50 minuuttia. Kuumemmassa lämpötilassa pinta tummuisi liian äkkiä ja sisus jäisi raa'aksi. Kypsä kakku on kauniin ruskea ja irtoaa itsestään vuoan reunoilta.

IMG_2663.jpg

Kun kakku on hieman jäähtynyt, se kumotaan. Hätäisimmät herkkusuut voivat syödä kakkua jo paistolämpimänä, mutta sitä parempaa se on, mitä pidempään se saa jäähtyä ja tekeytyä. Yö jääkaapissa vie kakun maut aivan uudelle tasolle!

IMG_2665.jpg

  • Maistiaisia matkan varrelta