keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Katuruoan, herkkujen ja vähän myös länkkärimakujen Georgetown

Matkamme jatkui pienestä Tanah ratahin kylästä edelleen pohjoiseen kohti Penang-saarta, jonka ydin on Georgetown-niminen kaupunki. En edelleenkään tiedä, mikä osa saaresta on Georgetownia ja mikä Penangia, sillä kaikki paikalliset puhuivat vain Penangista, ja Georgetown mainittiin vain alueen kolonialismihistoriasta kerrottaessa. No nimestä viis, Georgetown tunnetaan Malesian katutaiteen ja katuruoan mekkana, ja kummankin väitteen voin kyllä allekirjoittaa. Katuruoka, jota myydään erilaisissa "food courteissa" eli ruokakaduilla useissa, pienissä ja liikuteltavissa "hawker stalleissa" eli kärryissä tai kojuissa, koostui paljolti erilaisista merenelävistä ja oli todella maukasta. Vaikka valmistusolot näyttävät rähjäisiltä, eikä keittiöhygienan taso suomalaisen näkökulmasta ole kummoista, kaikki raaka-aineet kypsennetään syöjän omien silmien edessä, joten kaikki on ainakin tuoretta ja takuulla kypsytettyä. Esimerkiksi tämä katkarapu-nuudeliannos oli mielettömän hyvä, ja kuinka käden käänteissä kokkiherra annoksia valmistikaan!

20180616-164348.jpg

20180616-164744.jpg

Mereneläviä maistoin myös ehkä tähän asti kummallisimpana mutta myös maukkaimpana yhdistelmänä, kun tilasin jättikatkarapuja kaurahiutaleiden ("fried oats") kanssa. Ravut tosiaan on kieritelty kullankeltaisissa kaurahiutaleissa, jotka maistuvat hieman nyhtökauralle tai raparperipaistoksen muruseokselle. Maku sopi rapuihin hyvin, mitä en kyllä olisi etukäteen uskonut mutta olin utelias ja vähän uskoin myös huonoon englanninnokseen.

20180616-193014.jpg

 

Katuruoaksi laskisin tavallaan myös kaupungissa villinneen kasvis- ja vegaaniruokabuumin myötä kivijalkaravintoloissa tarjottavat annokset, joissa on paljon katuruoan vaikutteita. Esimerkiksi nämä pähkinöistä, siemenistä ja muista tuntemattomaksi jääneistä raaka-aineista valmistetut pötköt (emme tilanneet niitä - ne vain tulivat kysymättä ja pyytämättä, joten aineksetkin jäivät hieman mysteeriksi) olivat todella ruokaisia ja maukkaita, ja käteviä syödä käsin ja dippailla makeantuliseen chilikastikkeeseen.

20180615-162954.jpg

Pötkelöiden lisäksi maistelin samaisessa ravintolassa (Pinxin nimeltään, jos joku haluaa mennä käymään. Suosittelen.) tofu-parsakaali-maissi-seitankeittoa, joka tarjoiltiin ilahduttavana vaihteluna hieman tummemman ja irtonaisemman riisin kera ja jonka tapaista olen myös useissa katuruokakojuissa syönyt. Jälleen kerran umaminen ja suolainen liemi oli parasta kaikesta, mutta myös paikallinen tofu on todella hyvää maultaan ja rakenteeltaan. Yritän vain olla ajattelematta sitä, että kaikissa näkemissäni kaupoissa ja ravintoloissa tofukimpaleet lilluvat kymmenen litran ämpärissä vedessä huoneenlämmössä, ja sieltä niitä nostellaan käyttöön tarpeen mukaan. Ei menisi ehkä ihan Suomen ravintoloiden kylmäketjussa läpi...

20180615-174711.jpg

Kolmas juttu Pinxinissä oli tummansininen perhostee, jonka täytyy olla uutettu jostakin kukasta. Maistui jollekin hyvin tutulle maulle lapsuudestani. Matkatoverini ehdotti vessanraikastinta ja Tolua, mutta en hyväksy kumpaakaan, sillä maku oli aivan hyvä, joskin hieman erikoinen.

20180615-173457.jpg

Pääruokien lisäksi Yrjönkylä hemmotteli meitä useilla erilaisilla makeilla asioilla, joista ei suinkaan vähäisimpänä ole jäätelö, jonka sisäinen viilennys on enemmän kuin tervetullut +35-asteisilla kaduille vaeltelun lomassa. Nämä annokset raikasta sitruunasorbettia ja vaniljajäätelöä espresson kanssa löytyivät italialaisesta ravintolasta, jossa kävimme paikallisten annosten vaihteluksi haukkaamassa pitsat. Hyvin osasi Italian Fabrizio pyörittää pitsaa myös Malesiassa, mutta erityiskiitoksen ansaitsevat tosiaan jälkiruoat. Niin viileää ja niin raikasta ja niiiiin hyvää.

20180614-181443.jpg

Hieman paikallisempi herkku on kuitenkin voitaikinaan leivottu pieni leivonnainen, joka voidaan täyttää niin suolaisella kuin makealla täytteellä. Nämä pienet leivonnaiset piilottavat sisäänsä mangoa ja ananasta, kookosta, lootusta ja sitä haisulihedelmä duriania. Durianin syömiseen tarvitsen vielä lisäharjoitusta, sillä ensimmäisellä yrittämällä maku oli aivan yhtä paha kuin hajukin. Kookos ja lootus sen sijaan maistuvat taivaalliselta: kuin paksua kinuskikastiketta, jossa on kookoshiutaleita seassa.

20180615-183754.jpg

Näitä pieniä ihanuuksia myydään täällä joka kadunkulmassa myös kotiin vietäväksi, mutta miksi epäilen, että lehtevä voitaikina ei maistuisi enää kotikeittiössä yhtä hyvältä kuin täällä...? Sitä paitsi tie ei vielä edes vie kotiin, vaan likelle Thaimaan rajaa Langkawin saarelle, jolla meillä piti olla edessä muutaman päivän rantaloma. Ilmeisesti kuitenkin lounainen monsuunisadekausi on juuri alkanut saarella, joten rannallalekottelusuunnitelmat vaihtunevat johonkin enemmän sisätiloihin sijoittuvaan aktiviteettiin, mutta sen aika näyttää. 

 

lauantai, 16. kesäkuu 2018

Tanah rata: maailma kylässä

Matkamme jatkui vilkkaasta Kuala Lumpurista aivan toisenlaiseen maisemiin Cameron Highlands -ylängölle, joka elää teen ja mansikoiden viljelystä sekä jonkin verran myös turismista. Viimeiset viisikymmentä kilometriä oli aikamoista hytkytystä linja-autossa, mutta kuljettaja oli mielettömän taitava eikä hän juuri hidastanut isoimpiinkaan kurveihin, vaan ainoastaan tööttäili merkillisesti morsetusta muistuttavalla tavalla autonsa torvea tiedoksi muille mutkaan tulijoille, että täältäpä tullaan. Ja ehjänä sitä perille päästiinkin, ja upeiden sademetsävaellusten lisäksi kylässä oli reissun tähän asti parhaat ruoat.

Kylän pääkadun varrella oli todellakin koko maailman ruokakulttuuri edustettuna: kiinalaista, japanilaista, korealaista, länsimaista - ja paikallisia nuoria tuntui erityisesti houkuttavan amerikkalaisia pikaruokaserkkujaan muistuttava Marrybrown, jonka terassi oli iltamyöhään saakka täynnä kännykkäänsä uppoutuneita nuoria. Me jätimme ranskikset ja nugetit kuitenkin väliin, ja maistelimme aasialaisia makuja. 

Kiinalaisvaikutteinen lounaspaikka tarjosi todella maukkaita riisi- ja nuudeliannoksia, ja juomineen kahden hengen lounas maksoi noin 30 ringittiä eli noin 6 euroa.

20180612-143040.jpg

 

Minä en edelleenkään ole tulisen ruoan ystävä, ja se on ilahduttanut matkan aikana, että kertaakaan en ole joutunut puhkumaan naama punaisena ruoan takia. Tämäkin mustapippurihärkä oli mielettömän maukasta ja myös mukavan mausteista mutta ilman chilin poltetta. Nasi lemak on paikallinen nuudeliruoka, josta tuntuu olevan yhtä monta versiota kuin on tekijääkin. Tämä ilmeisen perinteinen versio sisältää paistetun nuudelin lisäksi erilaisia kasviksia ja härkää. Ja chiliä. Tietenkin.

20180612-143139.jpg

Jälkkäreihin asti kiinalaisuus ei juuri ole yltänyt, mutta paikalliset mansikat ohuen letun sisällä yhdessä kermavaahdon kanssa on taattua herkkua!

20180613-153501.jpg

Ihanimman ruokahetken tällä reissussa so far olen kokenut Tanah ratahin korealaisessa ravintolassa, jossa tilasimme alkupalaksi gyoza-nyyttejä, joita olen myös itse tehnyt pari kertaa. Vaikka omatekoiset ovat todella hyviä ja itse asiassa muistuttavat hyvin paljon ravintolassa saamiani, näiden possu-kasvistäytteessä on upeasti inkiväärin, soijan ja seesamin maku! Aivan mielettömän hyviä, ja olisin voinut syödä toisenkin annoksen ja täyttää itseni pelkillä alkupaloilla...

20180612-193525.jpg

Tilasin kuitenkin myös pääruokaa, ja hyvä niin, sillä tempura udonnuudeleiden kanssa oli herkkua. Uppopaistetut jättikatkaravut, lohi ja erilaiset kasvikset yhdessä umamisen nuudelikeiton kanssa olivat paitsi maukkaita myös täyttäviä ja jollain tapaa juuri sitä, mitä ihmiset kutsuvat lohturuoaksi. Ei sillä, että erityisesti lohtua mihinkään kaipaisin keskellä ihanaa matkaa. En tiedä, miten saisin kuvailtua näiden keittojen täyteläisten liemien makua riittävän ylistävästi: paraskaan lihaliemi ei yllä lähellekään sitä, miltä suolainen, umaminen ja täyteläinen tumma liemi maistuu.

20180612-194459.jpg

Lisäksi muutaman päivän aikana ehti maistella intialaista naan-leipää...

20180613-202027.jpg

... sekä kiinalaisia kevätkääryleitä japanilaisen matchateen kanssa.

20180613-150106.jpg 

Nälkää ei siis todellakaan tarvinnut tälläkään matkan etapilla nähdä, ja matka jatkuu vielä hieman pohjoisemmaksi ja lännemmäksi Georgetowniin, joka sijaitsee Penangin saarella. Georgetown on kuulemani mukaan malesialaisen katutaiteen ja katuruoan mekka, joten saa nähdä, mitä päivät siellä tuovat tullessaan. Georgetown-päiviemme ajaksi sattuu juuri paikallisten muslimien (uudenvuoden?) juhla, joten se vaikuttanee ainakin jonkin verran kaupungin palveluihin ja tunnelmaan. Palaan taas pian asiaan!

sunnuntai, 10. kesäkuu 2018

No durians allowed!

Kuala Lumpurissa on omat kulinaristiset erikoisuutensa, ja yksi niistä on varmasti durian, maailman pahanhajuisin hedelmä, jota myydään joka kadunkulmassa sellaisenaan, kuivattuna, kekseinä, suklaana, jäätelönä, minä vain ikinä voi kuvitella... Ja Singaporen metroissa tämä hedelmä oli erillisillä kylteillä kielletty, toisin kuin ydinaseita tai pyssyjä...

20180610-192447.jpg

En ole vielä tehnyt tuttavuutta hedelmän kanssa muuten kuin hajuetäisyydellä, mutta maailman pahimmaksi haju on kyllä vähintään laimea. Kookospähkinän mehuun sen sijaan petyin täysin: se ei ollut lainkaan sellaista kuin paratiisikuvitelmissani oletin!

20180610-134957.jpg

Ruoka täällä on hieman Singaporen tapaan sekoitus aasialaista ja länkkäriä, mutta merenelävät eivät ole täällä yhtä iso juttu kuin etelämpänä, mitä selittää tietenkin etäisyys merestä.

Aamiainen voi muistuttaa englantilaista aamiaista...

20180608-052930.jpg

tai olla naanleipää ja chilikastikkeita kuten tänä aamuna.

Lounaita ja illallisia on ollut moneen lähtöön, kuten tätä ihanaa härkäramenia...

20180610-195840.jpg

härkä- ja lammasvartaita sataykastikkeen kanssa...

20180610-132729.jpg

nuudelikeittoa merilevän ja kasvisten kanssa...

20180609-184410.jpg

ja superhyviä friteerattuja "katkarapuja" Water Lily -kasvisravintolassa, jossa kaikki ei-kasviperäiset raaka-aineet on jäljitelty kasviraaka-aineilla. Nämä katkaravut oli valmistettu erilaisista kasviksista ja tofusta ja friteerattu ihanan rapeiksi. Sweet and sour -kastike oli täydellinen dippi ja tuore korianteri taatun maukasta.

20180607-120515.jpg

Hieman eksoottisempi suolainen tuttavuus minulle ovat nämä pullat (bun), jotka on täytetty erilaisilla liha- ja kasvistäytteillä. Ihanan rasvaista briossisämpylää pulled pork -täytteellä - melkein kuin burgeri! 

20180607-114916.jpg

Iso-Britannian siirtomaa-aika näkyy vahvasti teekulttuurissa.

20180609-152234.jpg

Ja amerikkalaisten kaupallinen vaikutus näkyy makeisissa, jotka ovat tosin saaneet hieman paikallista twistiä. Vihreä tee toimii myös KitKatissa!

20180609-212505.jpg

Perjantai-iltana kävimme nauttimassa illallisen 282 metrin korkeudessa; siitä kirjoittelen enemmän erikseen vaikka matkan jälkeen. Nyt yöuni kutsuu ja ylihuomenna matka jatkuu kohti pohjoista. Selamat petang!

torstai, 7. kesäkuu 2018

Chilikammoinen Kaakkois-Aasiassa

Pitkän ja kohtuullisen uuvuttavan yölennon jälkeen olen nyt ehtinyt pari päivää katsella ympärilleni Singaporessa, Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan Malakan niemimaan aivan eteläkärjessä.

 

Singaporen sanotaan olevan portti aasialaiseen ruokakulttuuriin, sillä täällä kohtaavat niin intialaiset, kiinalaiset, tamilit, malesialaiset kuin Euroopasta ja Amerikasta kansainvälisiin yrityksiin töihin tulleet ihmiset. Ja kun kaikki tuovat ovat ruokakulttuurinsa mukanaan, tarjolla on kaikkea mahdollista autenttisista etnisistä ruoista erilaisiin fuusioihin.

 

Olen blogissanikin tuonut useita kertoja ilmi, että en ole tulisen ruoan ystävä. Siksi Aasiaan tuleminen hieman jännitti etukäteen, sillä pelkäsin, etten voi syödä mitään ilman tuskanhikeä. Väärässä kuitenkin olin, vaikka kyllä täällä sitä poltettakin piisaa.

 

Ensimmäisenä iltana seikkailimme aivan rannan tuntumaan Marina by the bay -alueelle, jonka hulppeassa ostoskeskuksessa söimme paikallista äyriäis-nuudelikeitto eli laksaa ja alla kuvassa olevaa seafood noodle -keittoa. Laksan kookosliemi oli niin tulista, että ruokalusikallinen oli minulle aivan riittävä annos, mutta jättikatkaravuilla ja muilla merenelävillä höystetty nuudelikeitto sen sijaan oli aivan ihanaa! Mausteista, täyteläistä ja samaan aikaan limetin raikasta, mutta ei liian polttavaa.

 

20180605-125800.jpg

 

Huomasin vasta jälkikäteen, että annokseni toistavat melko paljon itseään, sillä eilisiltana söin erilaisilla simpukoilla ja katkaravuilla ryyditettyä tom yam -pastaa, josta jo ruokalistassa kerrottiin yhden chilin kuvalla. Tarjoilija kuitenkin vakuutti, että ruoka on "vain hieman polttavaa", joten rohkeasti otin sen. Aika lailla puhallellen sain annokseni syödä, sillä tom yam -liemi on aivan törkeän tulista minun makuuni! Pasta itsessään on kuitenkin mietoa, joten kun se imee liemen itseensä, lopputulos oli minulle tulisuusasteeltaan juuri ja juuri syötävä. Edelleen merenelävät ovat aivan taivaallisen mehveviä ja maukkaita - eikä ihme, meri on aivan katseen ulottuvissa!

 

20180606-125548.jpg

 

Äyriäisten lisäksi taivaallista täällä on leivonnaiskulttuuri, mistä olen valtavan positiivisesti yllättynyt, sillä luin etukäteen blogeista ja matkaoppaista, että Aasiassa ei juuri harrasteta jälkiruokia tai makeisia ja että herkkuna tarjotaan usein tuoreita hedelmiä, jotka toki nekin ovat täällä aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Mutta kun täytyy valita kookospähkinän ja kahdenkymmenen erivärisen macaron-leivoksen väliltä, valintani on kuitenkin selvä! Nämä vihreällä teejauheella maustetut macaronit olivat aivan mielettömiä, ja muun muassa litsiluumu- ja laventelimacaronit olivat myös suorastaan kielenvieviä!

 

20180605-132312.jpg

 

Ja osataan täällä muutakin leipoa, vai mitä sanotte näistä yksisarviskuppikakuista?

 

20180605-132326.jpg

 

Singapore jää tällä hetkellä koko ajan enemmän selkäni taakse, sillä expedition jatkuu niemimaata pohjoiseen eli Malesiaan. Seuraavan kerran tiedossa siis pääkaupunki Kuala Lumpurin herkkuhetkiä...

maanantai, 4. kesäkuu 2018

Täydellistä lomaruokaa ja jännän äärellä

Suvivirsi kajahti taas komeasti ja yli 150 uutta, upeaa ylioppilasta lakitettiin lauantaina, mikä tarkoittaa myös minun kesälomani alkamista. Jee, täällä ruudun takana kirjoittaa nyt siis levännyt (?) lomalainen. Grillaaminen sopii loman alkajaisiksi kuin nuttura juhlakampaukseksi, mutta koska meilä ei kerrostasolla ole grilliä, haimme samaa tunnelmaa kotitekoisilla hampurilaisilla, joiden sydämenä ovat testissä olleet nyhtökaurapihvit.

20180603-161302.jpg

Sämpylät ovat minun kokeiluni hiivattomista sämpylöistä, ja melko napakoina ja rouheina nämä toimivat hyvin hampurilaistäytteiden kuljetusalustana. Ehkä vielä enemmän voisin kuvitella nämä aamiaispöytään uunituoreina ja voin sekä makean marmeladin kanssa. Ja senkin puolesta nämä sopivat aamutuimaan, että nämä valmistuvat 20 minuutissa!

Hiivattomat sämpylät (6 kpl)

4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1 dl karkeaa kaurajauhoa

1 tl suolaa

1 rkl leivinjauhetta

1 rkl juoksevaa hunajaa

2,5 dl kylmää vettä.

Leivontakulhoon mitataan jauhot, suola sekä leivinjauhe. Sekoitettuihin jauhoihin kaadetaan kylmä vesi sekä juokseva hunaja, ja taikina pyöräytetään puuhaarukalla tasaiseksi. Veden määrää säätämällä taikinasta saa kiinteän ja tahmeahkon pallon, josta saa helposti jauhotetuin käsin otettua kuusi tasakokoista möykkyä, jotka laitetaan leivinpaperoidulle pellille. Koska hiivaa ei ole, kohotuksia ei tarvita, vaan sämpylät menevät suoraan 200-asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi. Valmiit sämpylät saavat jäähtyä pienen hetken leivinliinan alla, ja sen jälkeen ne ovat valmiita halkaistavaksi ja täytettäväksi.

Täytteinä hamppareissa voi olla tietenkin juuri niitä herkkuja, joita himoitset. Minun purilaiseni sisälle menee pihvitomaattia, jäävuorisalaatin lehtiä, cheddarjuustoa, bbq-kastiketta, sinapilla ja mustapippurilla maustettua ranskankermaa, etikalla ja tummalla siirapilla pikkelöityä punasipulia sekä jo alussa mainitsemani nyhtökaurapihvi.

20180603-161201.jpg

Nyhtökaurapihvi on minulle uusi tuttu, mutta nyhtökauraa olen käyttänyt wokeissa ja muun muassa makaronilaatikossa, joten olin melko varma, että pidän myös pihvistä. Olin oikeassa. Ulkonäkö ja rakenne muistuttavat melko paljon jauhelihapihviä, mutta maku on tutun kaurainen. Paistinpannu ei tietenkään ole sama asia kuin grilli tai parila, mutta mukavan karamellisoituneen pinnan pihviin tällä tavallakin sai. Jatkoon!

20180603-161312.jpg

Kuvissa vilahdellut perunalisäke on myöskin grilliruokaa parhaimmillaan: perunat kuoritaan, pestään ja raastimen "mandoliiniterällä" suikaloidaan ohuiksi viipaleiksi.

20180603-153617.jpg

Viipaleet pyöritellään öljyssä ja maustetaan suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja chililä. Perunat levitetään alumiinivuokaan - tai ilman grilliä uunipellille - ja kypsennetään noin 15 minuuttia grillissä tai 225-asteisen uunin ylätasolla välillä käännellen.

20180603-154539.jpg

Ja sitten se jännän äärellä -osuus: matkalaukku on pakattu ja tie vie reissun päälle vielä tänään. Matkaan on lähdössä myös kamera ja tietokone, joten langattomien verkkojen sallimissa rajoissa annan kuulua itsestäni as soon as I get there! Ihanaa lomaa kaikille, jotka ovat viikonloppuna lomansa aloittaneet!

DSC_0124-2.jpg

  • Maistiaisia matkan varrelta