keskiviikko, 18. lokakuu 2017

Omput pois puusta ja uuniin

Viimeisetkin omenat on nyt kerätty pois puusta, ja pieni osa saaliista muuttui uuniomeniksi

DSC_0044.jpg

Omenat huuhdellaan ja niistä poistetaan siemenkota. Kotiomenoita ei tarvitse edes kuoria. Omenat ladotaan uunivuokaan ja niiden päälle tupsutellaan reilusti kanelia ja lorautetaan hieman juoksevaa hunajaa. Myös vaahterasiirappi tai tumma siirappi antaa ihanan paahteisen maun omeniin.

DSC_0047.jpg

Omppuvuokaa paistetaan 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, mutta aika riippuu hyvin paljon lajikkeesta. Tässä on sekä punakanelia että perheomenapuun tuntemattomaksi jäänyttä kokopunaista lajiketta, jotka kumpikin ovat hyvin kiinteitä ja napakoita. Siispä vielä puolen tunnin jälkeen omenat säilyttävät muotonsa hyvin mutta ovat kuitenkin miellyttävän pehmeitä syödä.

Lisukkeeksi ei tarvitse muuta kuin vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta, ja ihanan syksyinen jälkiruoka on valmis.

DSC_0056.jpg

Pieni Kermansaven jälkiruokakulho on juuri passelin kokoinen kahdelle pienelle omenalle, ja pohjalle mahtuu kuitenkin aimo loraus paksua ja makeaa vaniljakastiketta.

DSC_0057.jpg

sunnuntai, 15. lokakuu 2017

91-vuotiaalle syntymäpäiväkakku

Isoisäni täyttää kunnioitettavat 91 vuotta, joten menemme käymään kylässä. Vaikka mitään isompaa vastaanottoa tai virallisia juhlia ei ole luvassa, täytyyhän syntymäpäiväsankarin saada kakkua. Tein mansikka-kinuskikakun, jonka maussa on vielä ripaus kesän muistoja ja ulkonäössä vahva syksyn tuntu.

DSC_0022.jpg

Pohja on gluteeniton 5 munan vaalea muna-sokerivaahtopohja, joka on tehty samasuhdeperiaatteella. Yhteen lasiin on siis rikottu 5 kananmunaa, toiseen kaadettu niin paljon sirosokeria, että sokerin pinta on yhtä korkealla kuin munien. Kolmanteen lasiin kaadetaan vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta sekä pieni määrä perunajauhoja niin, että jauhojen pinta on yhtä korkealla kuin sokerin ja munien omissa laseissaan. Myös ihan pienen ripauksen leivinjauhetta voi jauhojen sekaan sekoittaa, mutta gluteenittoman jauhoseoksen kanssa se ei ole välttämätöntä.

Munat ja sokeri vatkataan todella jämäkäksi vaahdoksi, ja vaahtoon käännellään siivilöidyt jauhot. Taikina kaadetaan irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi, joka voidellaan ja korppujauhotetaan (muista myös tässä gluteenittomuus!). Myös vuoan reunat tietenkin voidellaan ja jauhotetaan. Paistoaika on noin 35 minuuttia 175 asteessa.

Pohja saa vetäytyä vuorokauden ennen täyttämistä. Täytteeksi tulee omatekoista mansikkahilloa sekä kinuskilla maustettua kerma-tuorejuustoseosta.

5 dl mansikkahilloa (jossa kokonaisia mansikoita)

1 prk (200 g) kinuskin makuista tuorejuustoa

2 dl laktoositonta vispikermaa

noin 0,5 dl kinuskikastiketta

+ noin 1 dl sitruunalimsaa kostutukseen.

Kakkupohja leikataan kolmeen osaan ja pohja kostutetaan kevyesti limsalla.

DSC_0005.jpg

Päälle levitetään puolet hillosta. Kerma vatkataan vaahdoksi ja siihen sekoitetaan tuorejuusto. Kinuskikastikkeella voi säätää täytteen makeutta, joten sitä kannattaa lisätä pikkuhiljaa ja oman maun mukaan.

DSC_0007.jpg

Puolet kerma-tuorejuustotäytteestä lusikoidaan hillon päälle. Sama toistetaan toisen kakkukerroksen päälle. Kansi laitetaan lopuksi kakun päälle ja kostutetaan kevyesti.

DSC_0010.jpg

Kuorrutetta varten vatkataan 2,5 desilitraa Floran vispikermaa napakaksi vaahdoksi ja maustetaan vaniljasokerilla. Osa vaahdosta otetaan sivuun kahteen erilliseen kulhoon. Toisen kulhon vaahtoon sekoitetaan sulatettua ja jäähdytettyä tummaa suklaata ja toiseen samaa kinuskikastiketta, jota on käytetty jo täytteeseen. Kolmea eriväristä vaahtoa lusikoidaan kakun päälle ja ne levitetään veitsellä tai paletilla niin, että saadaan aikaan monisävyinen ja liukuvärjätty pinta.

DSC_0014.jpg

Kun suklaakuorrutetta varten sulattaa suklaata, siitä voi ottaa pienen osan esim. Minigrip-pussiin ja pursottaa leivinpaperin päälle erilaisia kiehkuroita ja kuvioita, jotka hetken jääkaapissa jähmetyttään ovat valmiita koristeita kakun päälle.

DSC_0021.jpg

Koska suklaata ei ole temperoitu, koristeet eivät kestä huoneenlämmössä muodossaan kovin kauaa, joten juhlien kahvipöydän kakkubuffettiin tällaiset koristeet eivät ole parhaita mahdollisia. 

DSC_0016.jpg

Nyt kakku lähtee kanssamme kohti juhlapaikkaa, jossa sankari saa aloittaa sen. 

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

Välipalaksi mukaan purkillinen puuroa

Helsingin Sanomien Kiusauksessa-blogissa oli jokin aika sitten hauska purkkipuuroidea. Minun arkiaamuihini kuuluu tavallinen kaurapuuro erilaisine marja- ja hedelmälisäkkeineen, ja pidän puurosta kovin. Siksi olenkin mietiskellyt monesti, millaisia välipaloja voisin syödä iänikuinen leivän tai rahkan sijaan, ja tämä mausteinen ja mantelinen tuorepuuro on oivallinen välipala! Kiusauksessa-blogissa sitä mainostetaan porkkanakakkuna, ja kieltämättä kyllä siinä jotain samaa on, mutta kyllä kakku on kakku ja puuro ja puuro. Mutta kyllä tässä herkkupuurossa on myös makean jälkiruoan vivahdetta.

20170927-184513.jpg

Puuron tekeminen vie vain pienen hetken, mutta sen tulee saada tekeytyä yön yli, joten iltapalan teon yhteydessä tämä on kätevä tehdä purkkiin ja napata aamulla töihin tai muihin rientoihin mukaan. Tarvitaan:

1 porkkana

1 pieni ja kypsä banaani

1 dl soijamaitoa (lehmänmaitokin tietenkin käy)

0,5 dl maustamatonta, rasvatonta jugurttia

1 dl kaurahiutale-leseseosta

0,5 dl paahdettuja, suolattuja manteleita

1 rkl pellavansiemeniä

1 rkl juoksevaa hunajaa

0,5 tl kanelia

1 mm kardemummaa

1 mm inkivääriä.

Porkkana raastetaan ja muussataan haarukalla kulhossa banaanin kanssa. Mantelit rouhitaan ja ne yhdessä muiden aineiden kanssa lisätään joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Puuro on valmis purkitettavaksi!

20170927-184244.jpg

Puuro saa tekeytyä yön yli tai koko vuorokauden jääkaapissa, ja sinä aikana kaurahiutaleet ja leseet imevät nestettä itseensä ja turpoavat. Myös mantelirouhe ja siemenet pehmenevät hieman, mutta varsinkin mantelit jätän sen verran karkeaksi rouheeksi, että puurossa on kunnolla pureskeltavaa. 

20170928-062141.jpg

Mausteet ovat aivan ihanat puurossa, ja porkkanakakkua enemmän minusta tämä maistuu piparitaikinalta tai joulukakun taikinalta. Aamusuulleni tämä on liian voimakkaan makuista, mutta välipalana tämä on aivan mahtavan makuinen ja todellakin täyttävä ja energiaa antava! 

sunnuntai, 8. lokakuu 2017

Sunnuntaiaamun makea startti: köyhät ritarit

Enpä edes muistanut näiden herkkujen olemassaoloa ennen tätä aamua! Joskus lapsena äiti kastoi pullaviipaleita munamaitoon ja paistoi pannulle kullanruskeaksi. Köyhiä ritareita syötiin mansikkahillon kanssa, ja ne olivat jotain pannukakun, vohvelin ja letun välimaastosta. Nämä "köyhikset" on tehty kaurapaahtoleivästä ja syödään banaanin ja vaahterasiirapin kanssa; ihan parasta hitaan aamun herkkua tällaiselle makeannälkäiselle!

20171007-080416.jpg

Kahdelle saa juuri sopivan annoksen (4–6 palaa) seuraavalla reseptillä:

1 kananmuna

1,25 dl (soija)maitoa

1 rkl vaniljasiirappia (tai esim. hunajaa + hyppysellinen vaniljasokeria)

0,5 tl kanelia

ripaus kardemummaa.

Kaikki ainekset vispataan sekaisin syvällä lautasella tai laakeassa kulhossa, jossa pulla- tai leipäviipaleita mahtuu dippaamaan. Kun munamaito on valmis, paistinpannulle laitetaan nokare voita kuumenemaan. Kun voi alkaa tiristä, pullaviipaleet tai leipäpalat kastetaan kummaltakin puolelta munamaitoon ja laitetaan pannulle paistumaan noin 2–3 minuutiksi kummaltakin puolelta.

Köyhät ritarit eivät odota syöjäänsä, vaan ne syödään välittömästi, kun ne ovat valmiita. Päälle jokainen voi latoa haluamansalaisia herkkuja: marjoja tai hedelmiä, marmeladia tai hilloa ja maapähkinävoita tai suklaalevitettä...

20171007-080658.jpg

Sisältä pehmeää mutta pinnalta rapeaksi paistunutta leipää, jossa maistuu kardemumma, kaneli ja vanilja – nam! Tykkäisin tästä ihan paljaaltaankin, mutta vaahterasiirappi ja banaani aateloivat herkun vielä paremmaksi. Olen ehkä vieläkin hieman sokerihumalassa, mutta se toisinaan sallittakoon!

20171007-080732.jpg

perjantai, 6. lokakuu 2017

Valkeiden kuulaiden omenapiirakkaa

Vähintään kerran syksyssä teen perinteistä omenapiirakkaa, jossa on murupohja ja kanelilla maustettu omenatäyte. Tänään on se päivä tänä syksynä, ja tämä herkkupiirakka saa päällensäkin hieman maukasta taikinakantta sekä mahtavan keon makeaa marenkia.

20171005-173032.jpg

Pohja tehdään yleiskoneella sekoittamalla jääkaappikylmä voi, vehnäjauhot, sokeri sekä kardemumma murumaiseksi seokseksi, johon lisätään kananmunan keltuaiset, hieman vaniljasiirappia sekä tilkkanen vettä. Vettä kannattaa lisätä pienissä erissä, koska välttämättä ihan koko neljää ruokalusikallista ei tarvita, vaan määrä riippuu aina jauhojen tarkasta määrästä sekä laadusta.

Piirakkapohja

7,5 dl vehnäjauhoja

250 g kylmää voita kuutioina

1,25 dl taloussokeria

1 tl kardemummaa

2 keltuaista

4 rkl kylmää vettä.

Kun taikina ei enää tartu sekoituskulhon reunoihin ja siitä voi pyöritellä käsin kiinteän pallon, se on valmista jääkaappiin. Taikina saa jähmettyä kelmuun käärittynä jääkaapissa vähintään tunnin, mutta minä olen nyt monesti tehnyt niin, että teen taikinan edellisenä päivänä mutta täytän ja paistan piirakan vasta seuraavana. Arkena työn ohessa tällainen järjestely on tuntunut ajankäytön kannalta mukavalta, kun minään päivänä keittiössä ei vierähdä valtavan paljon aikaa, mutta siellä saa kuitenkin puuhastella usein.

Sitten kun on varsinaisen piirakan tekemisen hetki, tarvitaan puolitoista litraa omenoita. Koska minä käytän kotipihan puun omenia, en edes kuori niitä, vaan ainoastaan huuhtelen, koverran siemenet pois ja lohkon sekä pilkon. Omenat mitataan kattilaan yhdessä fariinisokerin ja vesitilkan kanssa.

20171005-150359.jpg

Omenapiirakan täyte

noin 1,5 litraa omenakuutioita

1 dl fariinisokeria

2 tl kanelia

2 rkl vettä

+ 2 rkl perunajauhoja suurustamiseen.

Omenoita keitellään sokerin ja veden kanssa miedolla lämmöllä sen aikaa, että ne hieman pehmenevät mutta pysyvät edelleen muodossaan. Nämä valkeat kuulaat ovat niin huokoisia rakenteeltaan, että niiden pehmenemiseen riittää alle 10 minuuttia. Jotkin kaupan kovat omenalajikkeet voivat viedä yli 20 minuuttia, joten haarukalla testailu ja maisteleminen on ehdottoman sallittua!

Kun omenat alkavat olla pehmeitä, kattilan pohjalle kertynyt liemi kaadetaan pieneen astiaan, jossa siihen sekoitetaan perunajauhot. Suurus kaadetaan takaisin omenoiden sekaan koko ajan sekoittaen, ja näin saadaan aikaan ihanan paksu ja kiiltävä omenatäyte.

Piirakkapohja kaulitaan jauhotetulla alustalla ja nostetaan kaulinta apuna käyttäen voideltuun piirakkavuokaan. Päälle kaadetaan lämmin täyte.

20171005-152340.jpg

Minä käytän melko isoa piirakkavuokaa, jonka halkaisija on 24 senttiä, mutta silti ihan koko taikina ei mene piirakan pohjaan ja reunoihin, vaan siitä jää mukavasti myös koristeluun. Piirakkaan voisi tehdä Mummo ankka -tyyliin ristikon tai letittää taikinanauhoista letin piirakan reunoille tai miksei koko piirakan voisi peittää taikinakannen alle. Minä otin lehden muotoisella piparkakkumuotilla taikinasta kuvioita ja ladoin ne kehystämään piirakkaa.

20171005-161926.jpg

Piirakkaa paistetaan noin 30 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Paiston loppuaikana piirakan voi nostaa uunin alatasolta ylemmäs, mikäli pinta ei muutoin meinaa saada väriä.

Uunista ottamisen jälkeen piirakka saa jäähtyä hetken, ja sillä välin tehdään pohjan tekemisestä ylijääneistä valkuaisista ihana marenki. Marengin vatkaaminen on aivan ehdotonta lempipuuhaani kaikesta leivonnasta!

Valkuaisia vatkataan ensin sellaisenaan puhtaalla sähkövatkaimella. Kun vaahto alkaa olla valkoista ja hyvin kuohkeaa, joukkoon lisätään pikkuhiljaa yhteensä yksi desilitra sirosokeria koko ajan vatkaten.

20171005-172436.jpg

Valmiiseen marenkiin jää vatkaimen teristä pyörteitä ja "huippuja", koska vaahdon rakenne on niin paksu ja kestävä. Kulhon voisi myös kääntää ylösalaisin, eikä silti marenki valahda pois kulhosta.

Marengin voi pursottaa myös koko piirakan päälle, mutta silloin hauskan näköiset taikinakuviot piirakan pinnassa peittyvät, joten minä pursottelin tähtityllalla marenkia hieman annospalan päälle ja tohottimella paahdoin marengin pintaa.

20171005-173124.jpg

Mielettömän hyvää! Vaikka tämän kesän omenat eivät ole minusta ihan maailman parhaita (liian vähän aurinkoa ja liikaa sadetta?), runsas kaneli ja paahtuneen makuinen fariinisokeri tekevät täytteestä maukkaan ja korostavat myös omenan omaa makua. Ja eihän mikään, missä on marenkia, voi olla muuta kuin luvattoman ihanaa...

20171005-173054.jpg

  • Maistiaisia matkan varrelta