keskiviikko, 23. toukokuu 2018

Gluteeniton voileipäkakku ja sitruksinen kuoharibooli

Ylioppilaskirjoitusten tulokse tulivat viime viikolla, ja kevään valmistujaisjuhlat alkavat olla jo aivan nurkan takana! Tässä on kaksi mainiota ideaa, jotka sopivat valmistujaisjuhlien tarjoiluun joko yhdessä tai erikseen: savulohitäytteinen gluteeniton voileipäkakku sekä sitrushedelmistä raikkautensa saava kuohuviinibooli.

DSC_0086.jpg

Leiväksi voileipäkakkuun tarvitaan paahtoleipämäinen mutta ei liian höttöinen leipä. Esimerkiksi Provenalla ja Semperillä on hyviä vaihtoehtoja gluteenittomissa leivissä - ja näppärä leipuri leipaisee leipänsä tietenkin itse. Tässä on siis kuitenkin käytetty 8+4 palaa kahta erilaista gluteenitonta rouheista paahtoleipää.

Toisessa täytteessä on nimensä mukaisesta lohta. Toisessa täytteessä maistuvat katkaravut, kananmuna ja suolakurkku:

Täytteet:

1 prk (250 g) maustamatonta tuorejuustoa

1 prk (200 g) creme fraichea

lohitäytteeseen pieneksi pilkottua lämminsavulohta, sitruunanmehua ja mustapippuria

toiseen täytteeseen pieneksi hiennonnettua keitettyä kananmunaa,

pilkottuja katkarapuja ja suolakurkkua sekä mustapippuria.

Kostuke:

1 dl kalalientä, joka on raikastettu lorauksella sitruunanmehua

Maustamaton tuorejuusto ja creme fraiche sekoitetaan keskenään tasaiseksi, notkeaksi tahnaksi. Tahna jaetaan puoliksi kahteen kulhoon ja toisessa siihen sekoitetaan lämminsavulohi sekä maun mukaan mustapippuria ja tuoreen sitruunan mehua.

Toisessa kulhossa tahnaan sekoitetaan kaksi keitettyä ja jäähdytettyä kananmunaa, jotka on tilsitty esimerkiksi haarukalla hienoksi silpuksi. Täyte muistuttaa hieman paremmin karjalanpiirakan päällä tunnettua munavoita, joka on mielettömän hyvää myös voileipäkakussa! Pelkkä kananmuna on kuitenkin sen verran mieto, että se kaipaa hieman makuja kaverikseen. Siispä katkarapuja ja suolakurkkua hienonnettuna joukkoon. Yksi 180 gramman pussi katkarapuja riittää hyvin, ja niistä noin puolet voi jättää koristelemiseen. Tätäkin tahnaa voi tietenkin maustaa myös sitruunanmehulla, mutta jos makuihin haluaa vähän eroavaisuuksia, jokin tuore yrtti (ruohosipuli, tilli ym.) sopisi mainiosti. 

DSC_0088.jpg

Neliöksi ladotun neljän leipäpalan päälle suditaan ensin kostukkeeksi kalaliemi ja sen jälkeen täytteeksi lohimoussea. Sen jälkeen vaaleammat neljä leipäpalaa ladotaan keskikerrokseksi, taas kostuketta ja kananmunatäyte seuraavaksi. Päällimmäiseksi tulee viimeiset neljä leipäpalaa ja ohut kerros kostuketta. Kakku kuorrutetaan katkaraputuorejuustolla, josta saadaan hieman helpommin levittyvää ja kiiltävämpää, kun joukkoon sekoitetaan majoneesia. Kuorrute sivellään kauttaaltaan kakun pinnalle.

Koristelussa vain mielikuvitus on rajana, ja tässä täytteestä ylijääneiden katkarapujen lisäksi pinnalla on mielettömän makeita kirsikkatomaatteja tuomassa hieman raikkautta ja makeutta sekä tuoreen basilikan lehtiä tuomassa väriä ja pippurista makua. Myös klassiset sitruunakiehkurat ja tillipilvet ovat käypää valuuttaa kalakakun päällä.

DSC_0087.jpg

Juhlavan kakun kanssa täytyy olla tietenkin myös juhlajuomaa. Kuohuviini on juhlava ja perinteinen juoma aivan sellaisenaankin, mutta jos haluaa hieman rennomman juomavaihtoehdon, tämä booli on erinomainen valinta monenlaisiin juhliin ja kesteihin:

Sitruksinen kuohuviinibooli

1 plo proseccoa

noin 1 dl Limoncello-sitruunalikööriä

sitruunaviipaleita

appelsiiniviipaleita

limeviipaleita

jäitä.

Sitrushedelmät pestään hyvin ja leikataan ohuiksi viipaleiksi. Limoncello mitataan boolimaljaan ja päälle kaadetaan kuohuviini. Lopuksi jäät ja sitrusviipaleet ladellaan boolimaljaan niin, että jo boolin pinnalta näkee, millainen makumaailma lasiin on tulossa. Limoncellon määrällä voi säädellä boolin makeutta (ja myös vahvuusastetta), ja halutessaan pienen määrän appelsiinia voi puristaa myös mehuna boolin joukkoon tuomaan hieman makeutta ilman sitruunan kirpeyttä ja alkoholin makua, joka liköörin lisäämisen myötä tietenkin voimistuisi. Prosecon sijaan mikä tahansa muukin kuohuviini tietenkin käy, mutta mikään yltiömakea kuohari ei tässä ehkä ole parhaimmillaan. Cheers!

DSC_0084-2.jpg

lauantai, 19. toukokuu 2018

Nyt sitä saa - raparperiherkut starttaavat kesäleivontakauden!

Raparperit ovat jo nostaneet ihanat punertavat vartensa maasta, mikä on varma merkki kesäleivonnaisten sesongin alkamisesta! Ensimmäisten raparperien kanssa en halua kikkailla mitään, vaan täysin perinteinen ja siksi niin ihana raparperi-kaurapaistos maistuu juuri itseltään eli raikkaan kirpeältä ja makealta raparperilta!

DSC_0128-2.jpg

Ensin huuhdellaan ja pilkotaan nuoret ja sorjat raparperinvarret noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja laitetaan uunivuokaan fariinisokerin ja perunajauhon kanssa.

DSC_0120.jpg

Toisessa kulhossa nypitään voi, kaurahiutaleet, fariinisokeri ja vanilja murumaiseksi seokseksi, jolla raparperit vuorataan ja jonka alla raparperit saavat hautua pehmeäksi ja täyteläiseksi hillokkeeksi.

raparperi-kaurapaistos

noin 500 g raparperia

2 rkl perunajauhoja

2 rkl fariinisokeria

kauramuru:

100 g jääkaappikylmää voita

5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

5 tippaa vanilja-aromia.

DSC_0122-2.jpg

Paistosta paistetaan 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia tai kunnes raparperit ovat muhevia ja pehmeitä ja kaurapaistos kullanruskeaa ja kypsän viljaisen tuoksuista.

DSC_0131-2.jpg

Kuuman paistoksen päälle sopii täydellisesti vaniljajäätelö, joka sulaa herkulliseksi vaniljakastikkeeksi. Myös hieman makea vaniljarahka on mahtava pari kirpeälle raparperille.

DSC_0125.jpg

keskiviikko, 16. toukokuu 2018

Suolaisenmakeat pistaasimarengit

Suolakinuski on ehkä menestynein esimerkki siitä, kuinka koukuttava suolaisen ja makean liitto voi olla. Tässä on kuitenkin potentiaalinen kilpailija salted caramelille, sillä jopa isäni, joka tyypillisesti ei edes katso marenkeihin päin, pyysi saada toisen pistaasimarengin!

DSC_0104-2.jpg

Ja koukuttaviahan nämä suolaisenmakeat ihanuudet ovatkin, eivätkä siis lainkaan ällömakeita tai edes sokerisen tuntuisia niin kuin marengit monesti ovat.

Pistaasimarengit (9 isoa)

4 kananmunan valkuaista

1,5 dl sirosokeria

1 tl vaniljasokeria

50 g suolattuja, paahdettuja pistaasipähkinöitä

50 g suolaamattomia pistaasipähkinöitä.

Suurin työ marengeissa on kuoria ja rouhia pistaasipähkinät, joita tarvitaan parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi sekä suolattuja että naturelleja. Kuvassa vasemmalla olevat pienemmät pistaasit ovat naturelleja ja oikealla olevat suuremmat paahdettuja ja suolattuja.

DSC_0098.jpg

Pistaasit rouhitaan, ja sen jälkeen tehdään itse marenki. Valkuaiset rikotaan puhtaaseen lasi- tai metallikulhoon, ja puhtaalla sähkövatkaimella vatkataan pelkät valkuaiset valkoiseksi, ilmavaksi vaahdoksi. Jotta marengeista ei tule vain höttöä, joukkoon aletaan ripotella pikkuhiljaa sokeria koko ajan vatkaten. Valmis marenki on kiiltävää, täysin valkoista ja niin paksua, että kulhon voi kääntää ympäri marengin putoamatta. Lopuksi joukkoon käännellään miltei kaikki rouhitut pistaasit.

DSC_0100-2.jpg

Varoituksen sananen, marenkia voisi syödä tällaisenaan aivan tolkuttomasti, joten kaiva esiin kaikki itsehillintäsi, mikäli aiot saada myös paistettuja versioita!

Marenki lusikoidaan tai pursotetaan ison tyllan läpi leivinpaperoidulle pellille. Annoksesta tulee 9 suurta, noin nyrkin kokoista, marenkia, joita paistetaan 100-asteisen uunin alatasolla 2 tuntia. Mikäli teet pienempiä marenkeja, paistoaika on tietenkin lyhyempi. Loput rouhitut pistaasit ripotellaan marenkien pinnalle ennen paistamista.

DSC_0102.jpg

Kahden tunnin paistolla marengeista tulee pinnasta rapeita mutta sisältä tahmeita ja sitkeitä. Tällaiset sitkeät marengit eivät säily kovin kauaa, joten jos haluat "ikuisuusversioita", pidennä paistoaikaa 30-60 minuuttia ja anna marenkien vielä jäähtyä uunissa uunin luukku raollaan. Omaan makuuni tällainen rakenne on kuitenkin kaikkein paras, eivätkä marengit kuitenkaan säily kahta päivää kauempaa tässä taloudessa!

DSC_0107-2.jpg

Mmmm... Nämä ovat aivan järkyttävän hyviä! Ja koska marenki on niin ilmavaa ja huijaavan kevyen tuntuista, näitä voisi syödä vaikka viisi!

 

sunnuntai, 13. toukokuu 2018

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi itsensä kokeville! 

DSC_0110-2.jpg

lauantai, 12. toukokuu 2018

Raikas ja hempeä täytekakku äidille

Tämän ihanan ja raikkaan ja täysin gluteenittoman mustaherukka-vaniljatäytekakun ehdit tehdä vielä huomista äitienpäivää sulostuttamaan, kun käyt heti tämän postauksen luettuasi toimeen :)

DSC_0119-2.jpg

Pohja on vaalea gluteeniton muna-sokerivaahtotaikina, joka on tehty neljästä kananmunasta samasuhdeperiaatteella:

yhteen lasiin rikottuna 4 kananmunaa

toiseen lasiin kananmunien kanssa yhtä paljon sirosokeria

kolmanteen lasiin munien kanssa yhtä paljon jauhoja niin, että noin 1/3 on perunajauhoja ja 2/3 vaaleaa, gluteenitonta jauhoseosta

1 mm leivinjauhetta.

Kananmunat ja sokeri vatkataan todella napakaksi, miltei valkoiseksi vaahdoksi. Vaahtoon käännellään keskenään sekoitetut jauhot. Pohja kaadetaan 20-senttiseen, korkeareunaiseen irtopohjavuokaan, joka on voideltu ja jauhotettu gluteenittomilla korppujauhoilla. Paistoaika on 175-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Valmis pohja saa jäähtyä ja tekeytyä yön yli, ja aamulla kakun voi täyttää ja kuorruttaa:

Täyte

4 dl laktoositonta vispikermaa

2 rkl sirosokeria

2 tl vaniljasokeria

1 prk (250 g) vaniljarahkaa

+ mustaherukkatäytteeseen 1,5 dl sokeroimatonta mustaherukkasosetta

+ vaniljatäytteeseen 1 vaniljatangon siemenet.

Kerma ja sokerit vatkataan napakaksi vaahdoksi, johon vatkataan myös vaniljarahka. Sen jälkeen mousse jaetaan kahteen kulhoon, joissa toisessa joukkoon sekoitetaan mustaherukkasose ja toisessa vaniljatangon siemenet.

Kakku leikataan kolmeen yhtä paksuun osaan, jotka kostutetaan kevyesti sitruunalimonadilla. Alempaan väliin laitetaan mustaherukkatäyte ja ylempään vaniljatäyte. Kakku saa tekeytyä jääkaapissa kuorrutteen tekemisen ajan.

Kuorrute

200 g huoneenlämpöistä voita

noin 3 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

+ lusikan kärjellinen pastamaista punaista elintarvikeväriä.

Kakun kuorrutteena on vaniljalla maustettu voikreemi, joka liukuvärjätään mustaherukkaa muistuttavan violetinpinkiksi. Ensin sähkövatkaimella vatkataan pelkkää pehmeää voita sen verran, että se muuttuu vaaleammaksi ja kuohkeammaksi. Sen jälkeen vaniljasokeri ja pikkuhiljaa tomusokeria lisätään joukkoon koko ajan vatkaten niin kauan, että saadaan aikaan miltei valkoinen vaahto. Kun rakenne alkaa olla sopiva, kannattaa vielä maistaa, ettei tomusokeri tunnu pieninä "rakeina" kreemissä, ja jos tuntuu, vatkata vielä hieman aikaa. Valmis massa jaetaan kolmeen kulhoon niin, että kahdessa kulhossa on noin 1/4 kummassakin ja kolmannessa loput. Kaksi pienempää määrää värjätään pinkiksi niin, että toinen massa on voimakkaamman punaista ja toinen vain hempeän pastellisen sävyistä. Kolmas saa olla värjäämätöntä.

Kuorruttaminen alkaa luonnollisen värisen kuorruttamisen levittämisellä koko kakun pinnalle. Ohut kerros riittää. Kun kakku on kauttaaltaan kuorrutettu valkoisella voikreemillä, otetaan käyttöön pastellisen vaaleanpunainen kuorrute, jota levitetään kakun reunan yläreunaan. Sama tehdään tummemman punaisella kuorrutteella kakun alalaitaan. Lopuksi koko kakun reuna pyöräytetään kuumassa vedessä kastetulla veitsellä tai paletilla, jotta eriväristen kreemien rajat saadaan häivytettyä.

DSC_0112.jpg

Jos kuorrutetta jää yli, siitä voi pursottaa kakun pinnalle erilaisia ruusukkeita tai muita koristeita. Minä käytin tähtityllaa ja pursotin kahdesta eri punaisesta kuorrutteesta limittäin ja lomittain pieniä ruusukkeita.

DSC_0114.jpg

Upean aurinkoinen ja lämmin äitienpäivän aatto ollut tänään - toivottavasti huominen jatkuu yhtä kauniina, sillä mikä olisikaan ihanampaa kuin nauttia äitienpäiväkahvit terassilla auringonpaisteessa!

 

 

  • Maistiaisia matkan varrelta