keskiviikko, 4. heinäkuu 2018

Uusia tuulia: blogi muuttaa uuteen osoitteeseen

Perustin tämän blogin vuonna 2013, ja aktiivisen päivittämisen aloitin seuraavan vuoden keväällä. Innostuin bloggaamisesta, kun opetin sitä opetusharjoittelussani kahdeksasluokkalaisille ja opin samalla itsekin uutta. En kuitenkaan arvannut, kuinka alkuinnostus muuttuisi sitoutuneeksi harrastukseksi. Ajattelin aluksi, että laitan siihen mennessä ottamani kuvat blogiin ja teen ehkä muutaman brownien tai pyöräyten parit muffinsit ja siinä se. Innostukseni kuitenkin kasvoi ja lukijoitakin alkoi kertyä, mitä en olisi ikinä etukäteen uskonut! Nyt teitä käy tyypillisesti 300-400 päivässä, mikä on aivan uskomatonta! Vaikka en tunne juuri ketään teistä henkilökohtaisesti, haluan kiittää teitä siitä, että olette jakaneet kiinnostukseni ja ihastukseni ruoanlaittoon ja leivontaan ♥

Sama kiinnostus ja ihastus on edelleen olemassa, ja se on jopa kasvanut matkan varrella. Alkuaikojen tabletilla napsitut kuvat ovat vaihtuneet järkkärillä kuvaamiseen ja valokuvaamisen opetteluun ja myös kuvien editointiin. Ja oppimisprosessi on koko ajan käynnissä. Siksi blogi muuttaakin tästä päivästä alkaen uuteen kotiin osoitteeseen http://reseptinjahellanvalista.blogspot.com/ jossa leipominen, ruoanlaitto ja asiat niiden äärellä jatkuvat aivan kuten ennenkin - vain hieman monipuolisemmilla työkaluilla ja omasta mielestäni entistä kauniimmalla alustalla.

Tämä blogi säilyy niin kauan kuin bittiavaruus ja sivuston ylläpitävä taho vain sen sallivat. Pidän blogin avoimena reseptiarkistona niin itselleni kuin kaikille lukijoille, ja toivon, että moni löytää täältä juhlaan ja arkeen sopivia herkkuja kokeiltavaksi. Jatketaan yhdessä leipomista ja kokkailua Reseptin ja hellan välissä aivan kuten tähänkin asti!

Uuteen blogiin pääset klikkaamalla tästä. Nähdään siellä! 

lauantai, 30. kesäkuu 2018

Suomen kesä ja ihanin mascarpone-mansikkabrita

Ehdin juuri pionien kukka-aikaan takaisin kotiin, ja olenkin nyt tämän viikon nautiskellut Suomen kesästä niin auringonpaisteen kuin vesisateen muodossa ja kaikkine herkkuineen. Mansikat kypsyvät, ja enpä muista, milloin olisin saanut mansikkakakkua kesäkuun puolella! Tämä mascarponella täytetty, gluteeniton mansikkabritakakku on kesän ehdoton herkku.

DSC_0184.jpg

Ensin valmistetaan pohjan marenki, jota varten erotellaan 4 kananmunasta valkuaiset puhtaaseen kulhoon. Lisäksi mitataan 2 desilitraa sirosokeria ja varataan sähkövatkain. Valkuaisia vatkataan ensin sellaisenaan valkoiseksi ja ilmavaksi vaahdoksi. Sitten sokeria aletaan pikkuhiljaa ripotella joukkoon koko ajan vatkaten. Kun marenki on kiiltävää, tanakkaa ja valkoista eikä siinä tunnu maistellessa sokerikiteitä, se on valmista. Valmis marenki kestää odottaa jääkaapissa hyvinkin sen aikaa, kun pohjataikina valmistuu.

DSC_0174-2.jpg

Pohja valmistetaan vatkaamalla huoneenlämpöinen voi ja sokeri sekä vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Joukkoon lisätään yksitellen erotetut munan keltuaiset ja lopuksi vuorotellen keskenään sekoitettuja gluteenittomia jauhoja, leivinjauhetta ja vaniljaa sekä kevytmaitoa.

Britakakkupohja

150 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sirosokeria

4 kananmunan keltuaista (valkuaiset marenkiin)

2,5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1,5 dl perunajauhoa

1 dl mantelijauhoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1,5 dl kevytmaitoa.

Pohjataikina levitetään uunipellille ja päälle lusikoidaan marenki. Päälle ripotellaan mantelilastuja, jotka paahtuvat paistamisen aikana rapeiksi ja maukkaiksi ja jotka voimistavat pohjassa olevan mantelin makua.

DSC_0171.jpg

Britaa paistetaan 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 20 minuuttia. Marenki muuttuu vaaleanruskeaksi, pohja kypsyy ja irtoaa pellin reunoista ja mantelilastut rapeutuvat ja saavat kauniin värin. Pohja saa jäähtyä täysin ennen täyttämistä.

Britakakun täyte

2 dl vispikermaa

1 prk (200 g) mascarponejuustoa

1 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

+ noin 1 litra tuoreita mansikoita.

Jäähtynyt pohja halkaistaan kahtia niin, että saadaan kaksi yhtä suurta levyä.

Täytettä varten kerma maustetaan sokerilla ja vaniljalla ja vatkataan vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan mascarpone, ja koko täyte levitetään toiselle pohjan puolikkaalle. Täytteen päälle pilkotaan runsaasti mansikoita.

DSC_0175.jpg

Toinen pohjan puolikas nostetaan mansikoiden päälle, ja kakku on valmis. Koko Suomi leipoo -ohjelmassa yksi kilpailijoista koristeli britakakun pinnan ja sai tuomareilta moitteita, että kakkuun nimenomaan kuuluu rapea marenkinen ja mantelinen pinta. Olen aivan samaa mieltä; ei kermavaahtoa tai muita marengin lötkistäviä asioita britan pinnalle.

DSC_0177.jpg

Muutama makoisa mansikka ja raikas mintunlehti annokseen, ja vertaansa vailla oleva kesäleivonnainen on valmis.

DSC_0179.jpg

Ja katsokaa nyt näitä kukkia, ei kai kesältä voisi enempää toivoa?!

DSC_0185-2.jpg

DSC_0192.jpg

Mitä ihania kesäleivonnaisia sinä olet tehnyt?

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Juhannusgrillausta Singaporen tapaan

Singaporenkin sää tiesi, että Suomessa on juhannus, ja läväytti meille oikein ravakan ukkoskuuron niskaan perjantai-iltana. Toppatakkia ei kuitenkaan tarvinnut kaivaa, koska lämpötila pysytteli noin +30 asteessa. Märkä sää oli kuitenkin mainio veruke siirtyä sisätiloihin ja etsiä sopivaa juhannusruokaa, jota löytyikin I'm Kim - Korean BBQ -ravintolasta, jonka konsepti on siis asiakkaan pöydässä oleva kaasugrilli, johon saa noutopöydästä hakea mieleisensä grillattavat. Ihan mahtavaa, tällaista tahdon (enemmän) Suomeenkin!

20180621-143104.jpg

Ravintolalla on kaksi eri kattausta, edullisempi ja valikoimaltaan suppeampi lounasbuffet sekä runsaampi illallisbuffet. Lounaan hinta oli noin 15 dollaria  eli noin kympin per henkilö ja illallisen 23 eli noin 15 euroa. Kuvassa grillautuu possun kulkeä, kahdella eri tapaa marinoitua kanaa, rib eye -pihviä sekä omaa suosikkiani, bulgogia eli ohueksi viipaloitua nautaa, joka on maustettu valkosipulisella ja seesamisella marinadilla. Tässä ruokailutavassa on jotain samaa kuin suomalaisessa grillaamisessa, ja huomasin itsekin käänteleväni pihvejä aivan innoissani ja järjesteleväni ruokia grilliin niiden arvioidun kypsymisajan mukaiseen järjestykseen. Eikä ainakaan tule hotkittua, kun asioita mahtuu rajallinen määrä grilliin ja niidenkin tulee antaa kypsyä.

20180621-143100.jpg 

20180624-173936.jpg

Lisukkeita buffetissa oli jos jonkinlaisia: erilaisia salaattitarpeita ja kasviksia, nuudeleita, tuoreita hedelmiä ja näkyipä yhdessä kipossa jopa ranskalaisia perunoitakin. Munakoisot ja retikat pistimme grilliin, mutta osan lisukkeista söimme rohkeasti raakana, ja ainakin toistaiseksi hengissä ollaan!

20180624-180344.jpg

 

Buffetissa oli myös alkupaloja kuten sushia, joka yllättikin meidät täysin ja oli tuoreemman ja raikkaamman makuista kuin pelkkään sushiin keskittyvän ravintolan sushi. Myös friteeratut kasvikset sekä kampasimpukat maistuivat alkupaloina ja lihojen kypsymistä odotellessa. 

20180624-173256.jpg

Hieman samankaltaiseen ruokailukokemukseen törmäsimme toistekin, kun menimme kiinalaiseen hotpotravintolaan. Hotpotia saa ainakin Helsingissä useasta eri ravintolasta, mutta paikallinen runsaudensarvi täytteissä oli jotakin melko mykistävää. Hotpotin idea on siis se, että tilataan pöytään liemi, joka laitetaan kuumalle keittolevylle. Liemen lisäksi tilataaan erilaisia täytteitä, joita liemessä keitetään kypsäksi ja sitten syödään. Täytteet voivat olla erikseen listalta tilattavia, tai Conveyr belt hot pot -ravintolan tapaan liukuhihnalla asiakkaan nenän edessä kulkevia,

20180622-121254.jpg

Ja kaikenlaista sitä hihnalla kulkikin: lehmän mahalaukkua, jättikokoisia sieniä, valkoista kalaa, kimchipannukakkua, merilevää, hummeripallukoita, dumplingeja, peruna- ja porkkanaviipaleita ja luota ties mitä, jossa ei ollut minkäänlaista kylttiä.

Minä valitsin liemekseni yrttisen kanaliemen, koska en halunnut mitään tulista. Mieto liemi osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ravintolassa oli kattava valikoima erilaisia kastikkeita ja mausteita, joilla ruoan makua sai tuunata. Matkatoverini hikoili jonkin verran oman tom yam -liemensä kanssa, joka oli niin tulista, että ylimääräisiä chilikastikkeita ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä.

20180622-122929.jpg

Ihan kaikkia sattumia en rohjennut liemeeni upottaa, ja olin melko konservatiivinen sekoittamaan liemeen yhtä aikaa raakoja ja kypsiä raaka-aineita, vaikka naapuripöydän kiinalainen seurue tuntui surutta keittelevän nuudeleita ja porsaan sisuskaluja samassa liemessä yhtä aikaa. Monet paikalliset kasvikset kuten retikka ja lootus maistuivat mainiolta, ja yrttiset naudanlihapalleroiset, dumplingit, jälleen ihana bulgogiliha sekä kampasimpukat ja hummeri olivat taivaallisia. Vähän kyllä välillä mietin, että tässä se vastuu nyt sysätään ruokailijalle itselleen, jos ei malta vaikka sianlihaansa keittää kypsäksi asti...

20180622-121243.jpg

Ihan kaikkea ruokaansa ei matkalla kuitenkaan tarvinnut itse valmistaa, vaan välillä saattoi perinteiseen tapaan tilata annoksensa ja nauttia sen valmiina. Yksi paras tällaisen syömisen kokemuksemme tapahtui Chinatownissa, josta löysimme Maxwell food centerin, joka tarjoaa noin sadan erilaisen kojun verran ruokia ja juomia Aasian eri kolkista. Suu olisi syönyt siellä vielä kauan sen jälkeen, kun maha sanoi, ettei jaksa enää yhtään! Singaporelaiset ovat hyvin tarkkoja hygieniasta, joten ruoka"keskus" oli todella siisti ja hyvin ylläpidetty.

20180623-144219.jpg

Alkuun jaoimme possu- ja yrittitäytteisiä dumplingeja, jotka tarjottiin chilikastikkeen ja etikka-inkiväärikastikkeen kanssa. Kahdeksan palaa maksoi kokonaiset 4 dollaria eli noin 2,50 euroa. 

20180623-143240.jpg

Seuraavaksi testiin meni thaimaalainen pad thai, joka oli vielä moninkertaisesti parempaa kuin Malesian Penangissa kokeilemamme versio. Hinta samaisen neljä dollaria.

20180623-144436.jpg

Olin lukenut etukäteen netistä, että Maxwellista saa todella herkkulisia hummerikakkusia, joten niitä täytyi tietenkin etsiä käsiinsä. Kakkunen muistuttaa hieman meidän lihapiirakkaamme, sillä uppopaistetun kuoren sisältä löytyy hummerin lisäksi possun jauhelihaa sekä mausteita. Hyvä valipala, mutta vähän kuitenkin mietin, eikö hummeri mene hieman hukkaan tällaisessa kombossa...?

20180623-150206.jpg

Kakkusen jälkeen aloin olla jo sitä mieltä, etten jaksa syödä mitään, mutta kun vastaan tuli toinen toistaan herkullisempia kojuja, vatsa sai hieman joustaa. Nämä kanalla ja kokonaisilla katkaravuilla täytetyt paistetut nyytit olivat ehkä koko aterian paras osa minun mielestäni, ja hintaa annoksella oli 4,80 dollaria.

20180623-153126.jpg

Singaporessa on siis mahdollista syödä edullisesti, mutta aina se ei onnistunut. Hintahaitari aivan viereistenkin ravintoloiden välillä saattoi olla todella suuri, ja välillä annosten hinnat ilmoitetaan ilman veroja ja palvelumaksuja, jolloin laskun loppusumma on paljon enemmän kuin näennäisesti annosten hinnat yhteen laskien. Tämän huomasimme hieman karvaasti aamupalallamme, kun kahden pannukakkuannoksen jälkeen saimme eteemme yli 60 dollarin laskun. Noh, hyviähän ne pannarit olivat, mutta silti...

20180623-103646.jpg

20180623-104408.jpg

Pannarit ovat selkeästi ilmiö myös Aasiassa, sillä niitä oli tarjolla useissa ravintoloissa. Miltei jopa aamiaispaikan pannareita paremman herkun saimme eräässä mereneläväravintolassa jälkiruoaksi, kun tilasimme summamutikassa pannukakun matchajäätelön kanssa. Tämän hintakin oli inhimillisempi; jotakin 8 dollarin (~ 5 e) luokkaa.

20180621-204925.jpg

Jollakin lailla koko reissumme ruokahetkiä kuvastaa hyvin kaksi seuraavaa annosta - monestakin syystä. Minun valitsemasi nuudelikeitto tummalla ja umamisella liemellä sekä mureaksi kypsytetyllä naudanlihalla oli jo useiden aiemin nuudelikeittojen tapaan todella herkullista, ja hörpin liemen viimeisiä pisaroita kulhon pohjalta autuaana.

20180622-205317.jpg

Samaan aikaan vastapäätäni matkakumppanini pyyhkii tyytyväisenä hikeä otsaltaan ja nautiskelee keväänvihreästä currystaan, jossa uiskentelee kirkkaanpunaisia chilipaloja enemmän kuin muita raaka-aineita. Hän rakastaa tulista ruokaa ja tilasikin matkalla pääasiassa sellaisia ruokia, joita "ei voi kotona tehdä", koska minä en voisi syödä ruokia niiden tulisuuden takia.

20180622-210320.jpg

Singapore - aivan kuten Malesiakin - tarjoaa siis jokaisen makunystyröille jotakin. Nyt on kuitenkin hyvä palata kotiin ja alkaa nauttia Suomen kesän antimista. Sen verran kuitenkin palaan vielä blogissani matkaan, että esittelen Kuala Lumpurissa nauttimamme yhden illallisen, joka jatkaa tätä jokaiselle jotakin -periaatetta. Siihen asti kuulemisiin!

 

sunnuntai, 24. kesäkuu 2018

Herkkujen, merenelävien ja länkkäriruoan Langkawi

Saavuimme myrskyisälle ja sateiselle Langkawin saarelle, ja koska sää ei todellakaan suosinut etukäteen suunnittelemiamme aktiviteetteja, ryhdyimme syömään. Oikein urakalla ja monenmoisia herkkuja, ja siihen Langkawi tarjosikin mainiot puitteet, vaikka toisaalta sen huomasi selvästi, että paikka on turistien suosiossa, koska länsimaista ruokaa oli tarjolla enemmän kuin koko aiemmalla reissulla yhteensä.

Vihreä tee -jäätelö on yksi aasialaisten oma suosikki, joka ei ole kovin laajalti vielä tainnut rantautua Eurooppaan. Löysimme tosin Häagen-Dazsin version jäätelöstä, ja lähetämme yhtiölle suuren toiveen saada maku myös suomalaisiin pakkasiin.

20180618-120057.jpg

Toinen maistelemamme yksilö oli aivan yhtä yhtää, ja yhdistettynä punapaputahnaan ja kermavaahtoon eikun vain paranee!

20180619-165719.jpg

Koska kylmä saarella ei missään nimessä kehnosta säästä huolimatta ole (+29 ja ilmankosteus noin 100), kylmät juomat maistuvat. Tämä kookospirtelö veti vertoja lapsuuden Kreikan lomamatkalta tutulle kookoksen maulle, eikä maisemassakaan ollut valittamista.

20180618-193002.jpg

Entä kuka voisi vastustaa mahdollisuutta syödä Reese's-suklaata yhden pyöreän napin sijaan kokonaisen levyllisen?! En ainakaan minä.

20180618-152133.jpg

Herkkukategoriaan taitaa mennä myös aamupalamme, jonka kävimme nauttimassa ranskalaisen pariskunnan perustamassa crepeteriassa, joka sijaitsee Pantai Cenang -rannan pääkadulla. Suolainen kana-ananas-sipuli-tomaattitäyte toi mieleen pitsan, ja makea Nutellan ja paikallisten banaanien liitto oli aivan odotetun herkullinen. Ja tällä aamupalalla jaksoi muuten koluta päivän näköalavuoria ja sademetsän vesiputouksia!

20180619-105252.jpg

Hyvien aamupalojen linja jatkui hotellimme vieressä sijaitsevassa Rainbow cafessa, jota piti herttainen pariskunta: nuori nainen kokkasi ja hänen people's people -miehensä tarjoili ja jututti asiakkaita. Feta-tomaattimunakas oli mukava yhdistelmä suolaisuutta ja tuoreutta, ja fetassa oli ihanan raikas maku. 

20180618-101241.jpg

Sateenkaarikahvila oli niin mukava, että menimme sinne myös yhtenä iltana syömään, sillä tarjoilijaherran mainos omatekoisista pastoista jäi mieleemme kummittelemaan. Ja hyväähän pestolla, tomaateilla ja parmesaanilla  maustettu tagliatelle olikin! Kotitekoisesta en ole aivan varma, mutta todella hyvä tuorepasta joka tapauksessa.

20180618-202513.jpg

Pasta ei kuitenkaan liene perinteisintä malesialaista ruokaa, joten viimeisenä iltanamme suuntasimme alueen pääkadun seafoodravintolaan. Alkupalaksi maistelin rapukeittoa, jonka ulkonäkö ei ollut järin kuvauksellinen mutta maku oikein hyvä. - eikä rapusattumia todellakaan tarvinnut etsiä keitosta! Pääruoaksi jaoimme annokset kampasimpukoita ja pehmeäkuorisia taskurapuja, ja molemmat olivat mielettömän hyviä. En tiedä, kuinka eettistä on pitää merenelävät elävinä ravintolan akvaarioissa, mutta ainakin raaka-aineissa maistuu tuoreus, jota Suomessa toisinaan kaipaan merenelävissä.

20180620-202937.jpg

Myös sushi on täällä ihanan tuoretta, vaikka riisi ei kaikissa paikoissa olekaan ollut tahmaisinta ja pehmeintä. Hauska kokemus oli sushiravintola, jossa kokit tekivät annoksia ja laittoivat ne liukuhihnalle. Asiakkaat istuivat pöydissä liukuhihnan varrella ja valkkasivat sopivan näköisiä paloja itselleen. Kannatti siis valita paikka hihnan alkupäästä, jotta parhaat sashimit eivät loppuneet ennen omaa pöytää! Syötyjen annoksien lautaset jätettiin pöytään, ja lasku hinnoiteltiin syötyjen lautasellisten sekä niiden värikoodien mukaan. Siniset annokset olivat halvimpia (2 MYR) ja violetit kalliimpia (6 MYR). Yksi paikallinen raha on arvoltaan siis noin 0,23 euroa, joten hinnan kiroissa syöminen ei siis ole.

20180619-164217.jpg

Matkamme jatkuu vielä yhden etapin verran takaisin Singaporeen, mutta siitä etapista kirjoittelen todennäköisesti vasta sitten, kun olen palannut kotiin. Kuulemisiin!

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Katuruoan, herkkujen ja vähän myös länkkärimakujen Georgetown

Matkamme jatkui pienestä Tanah ratahin kylästä edelleen pohjoiseen kohti Penang-saarta, jonka ydin on Georgetown-niminen kaupunki. En edelleenkään tiedä, mikä osa saaresta on Georgetownia ja mikä Penangia, sillä kaikki paikalliset puhuivat vain Penangista, ja Georgetown mainittiin vain alueen kolonialismihistoriasta kerrottaessa. No nimestä viis, Georgetown tunnetaan Malesian katutaiteen ja katuruoan mekkana, ja kummankin väitteen voin kyllä allekirjoittaa. Katuruoka, jota myydään erilaisissa "food courteissa" eli ruokakaduilla useissa, pienissä ja liikuteltavissa "hawker stalleissa" eli kärryissä tai kojuissa, koostui paljolti erilaisista merenelävistä ja oli todella maukasta. Vaikka valmistusolot näyttävät rähjäisiltä, eikä keittiöhygienan taso suomalaisen näkökulmasta ole kummoista, kaikki raaka-aineet kypsennetään syöjän omien silmien edessä, joten kaikki on ainakin tuoretta ja takuulla kypsytettyä. Esimerkiksi tämä katkarapu-nuudeliannos oli mielettömän hyvä, ja kuinka käden käänteissä kokkiherra annoksia valmistikaan!

20180616-164348.jpg

20180616-164744.jpg

Mereneläviä maistoin myös ehkä tähän asti kummallisimpana mutta myös maukkaimpana yhdistelmänä, kun tilasin jättikatkarapuja kaurahiutaleiden ("fried oats") kanssa. Ravut tosiaan on kieritelty kullankeltaisissa kaurahiutaleissa, jotka maistuvat hieman nyhtökauralle tai raparperipaistoksen muruseokselle. Maku sopi rapuihin hyvin, mitä en kyllä olisi etukäteen uskonut mutta olin utelias ja vähän uskoin myös huonoon englanninnokseen.

20180616-193014.jpg

 

Katuruoaksi laskisin tavallaan myös kaupungissa villinneen kasvis- ja vegaaniruokabuumin myötä kivijalkaravintoloissa tarjottavat annokset, joissa on paljon katuruoan vaikutteita. Esimerkiksi nämä pähkinöistä, siemenistä ja muista tuntemattomaksi jääneistä raaka-aineista valmistetut pötköt (emme tilanneet niitä - ne vain tulivat kysymättä ja pyytämättä, joten aineksetkin jäivät hieman mysteeriksi) olivat todella ruokaisia ja maukkaita, ja käteviä syödä käsin ja dippailla makeantuliseen chilikastikkeeseen.

20180615-162954.jpg

Pötkelöiden lisäksi maistelin samaisessa ravintolassa (Pinxin nimeltään, jos joku haluaa mennä käymään. Suosittelen.) tofu-parsakaali-maissi-seitankeittoa, joka tarjoiltiin ilahduttavana vaihteluna hieman tummemman ja irtonaisemman riisin kera ja jonka tapaista olen myös useissa katuruokakojuissa syönyt. Jälleen kerran umaminen ja suolainen liemi oli parasta kaikesta, mutta myös paikallinen tofu on todella hyvää maultaan ja rakenteeltaan. Yritän vain olla ajattelematta sitä, että kaikissa näkemissäni kaupoissa ja ravintoloissa tofukimpaleet lilluvat kymmenen litran ämpärissä vedessä huoneenlämmössä, ja sieltä niitä nostellaan käyttöön tarpeen mukaan. Ei menisi ehkä ihan Suomen ravintoloiden kylmäketjussa läpi...

20180615-174711.jpg

Kolmas juttu Pinxinissä oli tummansininen perhostee, jonka täytyy olla uutettu jostakin kukasta. Maistui jollekin hyvin tutulle maulle lapsuudestani. Matkatoverini ehdotti vessanraikastinta ja Tolua, mutta en hyväksy kumpaakaan, sillä maku oli aivan hyvä, joskin hieman erikoinen.

20180615-173457.jpg

Pääruokien lisäksi Yrjönkylä hemmotteli meitä useilla erilaisilla makeilla asioilla, joista ei suinkaan vähäisimpänä ole jäätelö, jonka sisäinen viilennys on enemmän kuin tervetullut +35-asteisilla kaduille vaeltelun lomassa. Nämä annokset raikasta sitruunasorbettia ja vaniljajäätelöä espresson kanssa löytyivät italialaisesta ravintolasta, jossa kävimme paikallisten annosten vaihteluksi haukkaamassa pitsat. Hyvin osasi Italian Fabrizio pyörittää pitsaa myös Malesiassa, mutta erityiskiitoksen ansaitsevat tosiaan jälkiruoat. Niin viileää ja niin raikasta ja niiiiin hyvää.

20180614-181443.jpg

Hieman paikallisempi herkku on kuitenkin voitaikinaan leivottu pieni leivonnainen, joka voidaan täyttää niin suolaisella kuin makealla täytteellä. Nämä pienet leivonnaiset piilottavat sisäänsä mangoa ja ananasta, kookosta, lootusta ja sitä haisulihedelmä duriania. Durianin syömiseen tarvitsen vielä lisäharjoitusta, sillä ensimmäisellä yrittämällä maku oli aivan yhtä paha kuin hajukin. Kookos ja lootus sen sijaan maistuvat taivaalliselta: kuin paksua kinuskikastiketta, jossa on kookoshiutaleita seassa.

20180615-183754.jpg

Näitä pieniä ihanuuksia myydään täällä joka kadunkulmassa myös kotiin vietäväksi, mutta miksi epäilen, että lehtevä voitaikina ei maistuisi enää kotikeittiössä yhtä hyvältä kuin täällä...? Sitä paitsi tie ei vielä edes vie kotiin, vaan likelle Thaimaan rajaa Langkawin saarelle, jolla meillä piti olla edessä muutaman päivän rantaloma. Ilmeisesti kuitenkin lounainen monsuunisadekausi on juuri alkanut saarella, joten rannallalekottelusuunnitelmat vaihtunevat johonkin enemmän sisätiloihin sijoittuvaan aktiviteettiin, mutta sen aika näyttää. 

 

  • Maistiaisia matkan varrelta