sunnuntai, 19. helmikuu 2017

Brownie josta tulikin kakku

20170217-175316.jpg

Joskus leipoessa suunnitelmat muuttuvat matkan varrella, ja ainakin tällä kertaa neliskanttisen brownievuoan puuttuminen osoittautui onnekaaksi sattumaksi, jonka ansiosta syntyi suklaistakin suklaisempi suolakinuski-suklaakakku.

Kakkua varten tarvitaan purkillinen kinuskiksi keitettyä kondenssimaitoa sekä

200 g voita

200 g taloussuklaata

4 kananmunaa

3 dl fariinisokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

+ ripaus karkeaa suolaa.

Voi sulatetaan kattilassa, ja joukkoon lisätään pilkottu suklaa, jotta suklaasta ja voista syntyy ihanan kiiltävä, tummanruskea ja juokseva sekoitus. 

20170217-173945.jpg

Kun suklaaseos on valmis, leivontakulhoon mitataan 4 kananmunaa, fariinisokeri sekä noin 2/3 kondenssikinuskista.

20170217-174153.jpg

Ainekset vatkataan sähkövatkaimella tasaiseksi, vaaleanruskeaksi seokseksi, mutta kuohkeaksi vaahdoksi aineksia ei ole tarkotus vatkata, koska valmiin kakun rakenne on tarkoitus olla mutakakkumaisen ja browniemaisen tiivis ja kiinteä.

Kun fariinisokeri on sekoittunut kinuskiin ja muniin, joukkoon kaadetaan voi-suklaaseos ja lisätään lopuksi vehnäjauhot ja kaakaojauhe siivilän läpi. Taikinaa sekoitetaan vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin.

Paksu, suklainen, kiiltävä taikina kaadetaan 20-senttiseen irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi. Mikäli leivonnaisesta haluaa brownien eikä kakun, vuoka voi olla hieman isompi, esimerkiksi 23x23-senttinen kantikas vuoka.

20170217-175055.jpg

Kun puolet taikinasta on vuoassa, loppu taikina saa jäädä odottamaan hetkeksi. Sitten purkkiin odottamaan jääneeseen kinuskiin sekoitetaan muutama ripaus karkeaa suolaa, ja kinuskista puolet lusikoidaan kakkutaikinan päälle. Sen jälkeen lopulla taikinalla peitetään kinuskiraidat tai -täplät, ja lopuksi kakun päälle tulee vielä toinen annos suolattua kinuskia, jolloin se näyttää postauksen ensimmäisen kuvan kaltaiselta. Koko komeuden voi vielä kruunata muutamalla rouhaisulla suolaa, mutta se ei tietenkään ole välttämätöntä.

Browniena paistoaika on 175-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia uunin keskitasolla, mutta korkeana kakkuna taikina vaatii pidemmän paistoajan, ja keskeltä valuva mutta reunoilta kiinteä lopputulos syntyy, kun kakkua paistaa ensin 35 minuuttia 175 asteessa uunin alimmalla tasolla ja sen jälkeen pitää vielä 10 minuuttia uunissa virran sammuttamisen jälkeen.

Kakun täytyy jäähtyä täysin ennen vuoasta irroittamista, jotta se pysyy kasassa. Kakku on silti sisältä ihanan valuvaa ja supersuklaista ja -mehevää, ja päällimmäinen kinuskikerros on imeytynyt kakkuun. Kakun sisältä sen sijaan löytyy selkeästi erottuvia kinuskisattumia, joissa on pieni aavistus suolaisuuden tuntua.

20170217-211043.jpg 

tiistai, 14. helmikuu 2017

Hyvää ystävänpäivää!

Näiden söpöisten minidonitsien myötä toivotan kaikille  oikein hyvää ystävänpäivää! <3

DSC_0113.jpg

Nämä donitsit on tehty uunissa, joten ne ovat vappumunkkeja tai -donitseja kevyempiä, ja niiden teko on niiin helppoa, että koristeluun jää runsaasti aikaa ja energiaa!

Taikinaa varten kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään niin, että ensin märät ainekset ja sokeri ja sen jälkeen kuivat aineet:

0,5 dl mietoa öljyä (rypsi)

1,5 dl maustamatonta, rasvatonta jugurttia

1 kananmuna

1 dl sirosokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

0,5 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa.

Kun taikina on sekoitettu tasaiseksi, se laitetaan pursotinpussiin, jolla pursotetaan pieniä pyöreitä donitseja. Mikäli sinulla on donitsipelti, doog for you, käytä sitä, mutta mikäli et omista sellaista, voit käyttää paperisia muffinsivuokia tai metallista tai silikonista muffinsi"peltiä". Muffinsien syvennykset öljytään ja sen jälkeen taikina pursotetaan rinkulaksi jokaiseen syvennykseen. Tietenkin donitsin reikä umpeutuu paistettaessa, mutta sen saa avattua esimerkiksi omenaporalla paistamisen jälkeen.

Paistolämpötila on 200 astessa ja -aika noin 8 minuuttia. Tästä annoksesta tulee 16 minidonitsia.

DSC_0102.jpg

Kun paistuneet donitsit ovat jäähtyneet, ne irrotellaan varovasti vuoiastaan ja rei'itetään.

DSC_0104.jpg

Minä pyörittelin omenaporaa sekä pinnalta että pohjasta käsin, jotta reikä on tasakokoinen kauttaaltaan, mutta yläpinta on suurempi, joten se kannattaa loppujen lopuksi kääntää ylöspäin, jotta kuorrutetta mahtuu enemmän :)

DSC_0107%20%282%29.jpg

Kuorruttamisessa ja koristelussa vain taivas on rajana; kinuskikastiketta, lakritsikastiketta, suklaata, valkosuklaata, tomusokerikuorrutetta, siirappia, kaneli–sokeriseosta... 

Nämä kaikki on suklaakuorrutettuja. Yhdessä kolmasosassa on tummaa suklaata (50 g), joka on sulatettu ja notkistettu tipalla öljyä. Kahdessa kolmasosassa on valkosuklaata (100 g), joka myöskin on sulatettu ja notkistettu tipalla öljyä. Puolet valkosuklaasta on värjätty vaaleanpunaiseksi punaisella pastavärillä.

DSC_0108.jpg

Päälle olen ripotellut sydämeni kyllyydestä erilaisia söpöjä, vaaleanpunaisia, kimmeltäviä ja sydämenmuotoisia sokerihelmiä tai -strösseleitä.

DSC_0119.jpg

Ihanaa pientä pipertämistä ja väkertämistä! <3

DSC_0114.jpg

Ja tästä riittää isommallekin kaveriporukalle tarjottavaa, mutta pienemmällekään porukalle pellin tyhjentäminen ei liene ongelma...

DSC_0115.jpg

Oikein herttaista ja herkullista ystävänpäivää täältä reseptin ja hellan välyksestä! <3

 

sunnuntai, 12. helmikuu 2017

Mantelisia marenkisydämiä

Edellisen postauksen Sydänkäpysen pikkuleipiin meni kaksi kananmunan keltuaista. Jotta valkuaiset ei mene hukkaan, niistä voi tehdä aina yhtä ihanaa marenkia ja vielä ystävänpäivän hengessä vaaleanpunaista sellaista. Toki marengit voi syödä sellaisenaankin, mutta söpöys- ja herkullisuusaste nousee vielä korkeammaksi, kun marengin yhdistää pikkuleipiin ja tekee mantelisia marenkisydämiä.

DSC_0096.jpg

Sydämet ovat siis mantelisia pikkuleipiä, jotka on tehty samasta taikinasta kuin sydänkäpysen pikkuleivät. Reseptin taikinaan löydät täältä:

https://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2017/02/sydankapysen-pikkuleipia

Pikkuleivät on tehty pienellä sydämen muotoisella piparkakkumuotilla, ja kun ne ovat jäähtyneet täysin, marengin voi valmistaa. Valkuaiset säilyvät kyllä jääkaapissa pari päivää ilmatiiviissä, puhtaasssa rasiassa, joten marenkisuukkoja ei tietenkään tarvitse tehdä heti sydänkäpysten jälkeen.

Marengin valmistus alkaa valkuaisten vatkaamisella, ja tärkeää on, että sekä kulho että vatkaimet ovat aivan puhtaat. Valkuaisia vatkataan vatkaimen tehoa pikkuhiljaa nostaen niin kauan, että vaahto on miltei valkoista ja hyvin kuohkeaa. Sen jälkeen valkuaisten sekaan sirotellaan pikkuhiljaa yhteensä yksi desilitra sirosokeria. Loppuvaiheessa joukkoon voi lisätä halutessaan myös tipan vaaleanpunaista elintarvikeväriä. Marenki on valmista, kun se pysyy kulhossa ylösalaisin käännettäessä.

Marenki lusikoidaan pursotinpussiin ja leipuri saa nuolla kulhon, mikä on aivan paras vaihe kaikessa leivonnassa!

DSC_0090.jpg

Marenki pursotetaan pikkuleipien päälle, ja pikkuleivät laitetaan 150-asteisen uunin alatasolle noin 10 minuutiksi.

DSC_0093.jpg

Valmis marenki ei enää kiillä vaan on mattapintainen eikä tartu sormeen varovasti kosketettaessa.

DSC_0098.jpg

Halutessaan nämä ihanaiset voisi dipata vielä sulaan (valko)suklaaseen, jolloin syntyisi hyvin suukkomainen herkku. Minä haluan kuitenkin pitää nämä vaaleanpunaisena, joten en dippaa. Saatan kuitenkin vielä ripotella päälle hieman vaaleanpunaisia sokerihelmiä ja glitteriä, jotta söpöysefekti on maksimoitu! Mitähän pinkkiä ja kimaltavaa keksin vielä tiistaiksi; onko kellään hattaranvärisiä ideoita? :)

perjantai, 10. helmikuu 2017

Sydänkäpysen pikkuleipiä

Ensi viikolla on ystävänpäivä, joten minä virittäydyin jo tunnelmaan ja tein vaaleanpunaisia sydänpikkuleipiä. Näillä mantelisilla vaniljapikkuleivillä voi ilahduttaa ystävää tai muuta mussukkaa, tai sitten nauttia muutaman ihan itse ;)

DSC_0087.jpg

Taikinassa on vaniljasokeria ja vanilja-aromia sekä mantelia niin jauhona kuin maitona, joten makua näistä ei puutu! Täytteenä on vadelmamehupisaralla värjättyä valkosuklaata, joten sokerihiirenkin makeannälän luulisi näillä talttuvan. Taikinaa varten tarvitaan:

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl mantelijauhoja

1 dl sirosokeria

2 tl vaniljasokeria

100 g jääkaappikylmää voita

2 kananmunan keltuaista

pari tippaa vanilja-aromia

2 rkl mantelimaitoa.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään kulhossa, ja joukkoon nypitään käsin jääkaappikylmä voi. Kun taikina on tasaista pientä "murua", joukkoon sekoitetaan keltuaiset ja nestemäinen vanilja-aromi. Lopuksi lisätään mantelimaito, ja sen määrällä taikinasta saa juuri sopivan kiinteän, joten kannattaa laittaa aluksi vain yksi ruokalusikallinen ja lisätä tarvittaessa.

Kun taikinasta saa pyöriteltyä kiinteän pallon, se kääritään kelmuun ja laitetaan jääkaappiin tunniksi. 

DSC_0067.jpg

Kylmä taikina kaulitaan jauhoja apuna käyttäen muutaman millin paksuiseksi levyksi, josta on helppo ottaa pikkuleipämuotilla haluamansalaisia muotoja. Minulla on yksi pyöreä tavallinen muotti ja toinen pyöreä, jossa on keskellä sydämen muotoinen reikä, joten tein tasamäärän kumpiakin.

DSC_0072.jpg

Ja koska sydämen muotoisista rei'istä jää superherttaisia pikkusydämiä, otin niistä osan talteen ja paistoin nekin.

DSC_0075.jpg

Ne ovat kuitenkin niin pieniä, että niillä riittää 175-asteessa noin 4–5 minuuttia, kun taas pyöreät pikkuleivät vie noin 8 minuuttia. Valmiit pikkuleipäpohjat saavat jäähtyä pellillä, ja sen jälkeen ylä- ja alapinnat voi parittaa.

DSC_0077.jpg

Kun vakat ja kannet ovat kohdanneet toisensa, on aika valmistaa täyte, ja se ei vie kuin muutaman minuutin. Yhtä pellillistä (16 kpl) varten tarvitaan 100 grammaa valkosuklaata ja noin teelusikallinen vadelmamehua (tai miksei elintarvikeväriä). Valkosuklaa sulatetaan varovasti mikrossa tai vesihauteessa, ja sulaan suklaaseen sekoitetaan sen verran vadelmamehua, että suklaan väri muuttuu hennon vaaleanpunaiseksi. Vadelma antaa myös pienenpienen raikkauden makeaan valkosuklaaseen.

DSC_0082.jpg

Pikkuleivät kannattaa säilyttää suklaan takia jääkaapissa, mutta ennen suloista herkkuhetkeä ne kannattaa ottaa hyvissä ajoin huoneenlämpöön, jotta kaikki maut pääset varmasti esiin. Kaikkihan sen tietävät, että jääkaappikylmä suklaa ei maistu miltään, kun taas huoneenlämpöinen tai jopa hieman sulahtamaan päässyt suklaa on aromaattisimmillaan!

DSC_0085.jpg

Suloisia herkkuhetkiä! <3

 

keskiviikko, 8. helmikuu 2017

Hanhen koivet uunissa

Broilerin koivet ovat minulle kyllä tuttua ruokaa, mutta muut siivekkäät ovat minulle vieraampia. Ankkaa tosin olen syönyt joitakin kertoja, mutta sillä kokemuksella en voi vielä luonnehtia itseäni ekspertiksi. Siksi hanhen koipien valmistaminen ja maistaminen onkin jotain aivan uutta ja jännittävää! 

Ensi tuntuma koipiin on, että ne ovat valtavan suuria ja valtavan rasvaisia! Ja niinpä osa rasvasta hyödynnetäänkin valurautapannun voitelussa, jotta koivet saadaan ruskistettua. Ruskistaminen aloitetaan nahkapuolelta, ja kaikkinensa yhden pannullisen ruskistaminen vie kymmenisen minuuttia. Eikä pannuun mahdu kuin kolme koipea kerralla, kun ne ovat niin valtaisan suuria. Jonkinlainen roiskesuoja kannattaa muuten olla, sillä hanhen rasva tuntuu olevan hyvin räiskyvää sorttia...

DSC_0039.jpg

Kullanruskeaksi muuttuneet koivet maustetaan suolalla, mustapippurilla ja kuivatulla timjamilla, ja kaikki pannulle jäänyt rasva kaadetaan koipien päälle korkeareunaiseen uunivuokaan.

DSC_0043.jpg

Sitten vain koivet uuniin. Koska uunivuoan pohjalla on rasvaa, vuokaa vasten olevasta lihasta tulee miltei confitmaista todella pehmeää ja mureaa lihaa, kun taas ylöspäin olevat koiven osat muistuttavat enemmän perinteisesti uunissa paistettua lihaa.

Hanhea varten uunissa saa olla lämpöä noin 150 astetta, ja aikaa koipien kypsyminen vie peräti kaksi tuntia. Siinä ajassa nahasta tulee todella rapea ja liha on takuulla kypsää mutta edelleen mehevää ja pehmeää.

Kun koivet alkavat olla valmiita, voi valmistaa niiden lisäkkeet. En tiedä, mitä hanhen kanssa "kuuluisi" syödä, mutta luulen, että samankaltaiset lisäkkeet kuin broilerin kanssa ovat aivan passeleita. Niinpä lautasella on hanhen lisäksi sitruunalla ja valkosipulilla maustettua polentaa, hunajassa haudutettuja porkkanoita, vihreitä papuja sekä raparperichutneyta.

DSC_0047.jpg

Chutney on ostettu eräästä käsityötapahtumasta, joten sen reseptiä minulla ei ole. Raparperin lisäksi siinä maistuu ainakin inkivääri ja valkosipuli, ja etiketissä sanotaan chutneyn sopivan nimenomaan broilerin kaveriksi.

Hunajaporkkanat ovat omia ikisuosikkejani miltei minkä tahansa ruoan lisänä, ja niitä on todella helppo ja nopea valmistaa: Porkkanat pestään, kuoritaan ja pilkotaan noin viiden sentin mittaisiksi tikuiksi. Tikkuja kuullotetaan hetki paistinpannulla voissa, ja sen jälkeen joukkoon laitetaan juoksevaa hunajaa. Kun hunaja on sekoittunut tasaisesti porkkanoihin, pannulle kaadetaan pieni tilkka (niin että porkkanat osittain peittyvät) kylmää vettä ja annetaan porkkanoiden kypsyä. Kun vesi on haihtunut, ovat porkkanatkin yleensä juuri sopivan pehmeitä. Lopuksi ne maustetaan suolalla ja ripauksella pippuria tai timjamia – voila!

DSC_0044.jpg

Hanhi on väriltään hyvin tummanruskeaa, miltei kuin hirven lihaa, ja makukin on hyvin riistamainen. Ei todellakaan mitään pikaruokaa, mutta erittäin maukasta ja sinäänsä helppoa, kun uuni hoitaa suurimman osan työstä :)

  • Maistiaisia matkan varrelta