sunnuntai, 28. toukokuu 2017

Artisokka-fetajuustotäytteiset pitsapullat

Viikonloppuna on kiva tehdä jotakin arjesta poikkeavaa pikkusuolaista välipalaksi. Nämä pitsapullat katoavat takuulla parempiin suihin alta aikayksikön, ja ovat nämä sen verran täyttäviäkin, että esimerkiksi salaatin kanssa näistä saa myös helpon ja maittavan lounaan.

Pitsapullat tarvitsevat nimensä mukaisesti ensin pitsapohjan, josta saa kupsakan ja helposti käsiteltävän tällä ohjeella:

4 dl kuumaa vettä

2 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

noin 10 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

0,5 dl oliiviöljyä.

Vesi kuumennetaan kädenlämpöä reippaasti kuumemmaksi (noin 42-asteiseksi) ja veteen liuotetaan suola ja sen jälkeen muutamaan jauhodesilitraan sekoitettu kuivahiiva. Kun ensimmäiset jauhot ja hiiva ovat sekoittuneet veteen, jauhoja aletaan lisätä pikkuhiljaa koko ajan puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Kun haarukka ei enää tepsi taikinaan, vaihdetaan kädet tilalle. Taikinaa vaivataan niin kauan, että se alkaa olla kiinteä pallo eikä se tartu enää käsiin eikä kulhoon. Lopuksi joukkoon vaivataan öljy, ja tarvittaessa lisätään vielä pieni hiven jauhoja.

Taikina saa kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi, ja sen jälkeen taikinasta vaivataan ilmakuplat pois ja se jaetaan kahteen osaan. Kumpikin osa kaulitaan korvapuustitaikinan tapaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi.

20170520-144409.jpg

Ohuen levyn päälle tulevat pitsapullan täytteet, joissa vaihtoehtoja on takuulla yhtä monta kuin on syöjääkin. Tässä keväisessä versiossa on perinteisen tomaattikastikkeen sijaan ohuelti pestokastiketta.

20170520-144602.jpg

Ja peston päällä artisokan sydämiä, fetajuustoa sekä tuoretta basilikaa.

20170520-144919.jpg

Täytteet ovat tietenkin pitsapullien sydän ja luonne, mutta silti niiden kanssa kannattaa olla maltillinen, jotta seuraava vaihe ei koidu leipurin kohtaloksi. Taikina pitäisi nimittäin seuraavaksi kääriä rullalle korvapuustitaikinan tai kääretortun tapaan. Kääreestä kannattaa tehdä napakka, jotta siitä leikatut palat pysyvät kasassa vielä kääreestä irrottamisen jälkeenkin.

Rullasta leikataan terävällä veitsellä tasakokoisia viipaleita (tästä taikinasta syntyy noin 20 kpl), jotka nostetaan uunipellille leikkuupinta ylöspäin. Päälle ripotellaan juustoa ja halutessaan vaikka pitsamaustetta, ja pullien annetaan kohota vielä noin 15 minuuttia tai sen aikaa, kun uuni lämpenee.

20170520-145436.jpg

Paistolämpötila on 200 astetta ja paistoaika uunin keskitasolla noin 15–20 minuuttia pullien koosta riippuen. Kypsän pitsapullan tunnistaa kullanruskeista taikinareunoista, sulaneesta ja väriä saaneesta juustosta sekä siitä, että pullan pohjaa kopauttaessa kuuluu ontto ääni.

Nämä pulleroisetpalleroiset hävisivät pelliltä niin äkkiä, etten ehtinyt kameran kanssa edes ikuistaa valmiita. Aion ehdottomasti tehdä näitä toisenkin kerran, ja silloin lupaan olla haukkana uunin äärellä kameran kanssa odottamassa viimeistä paria uunista ulos! 

keskiviikko, 24. toukokuu 2017

Kulfin kanssa kakkua

Edellisessä postauksessa esittelemäni aasialainen jäätelö eli kulfi on todella tehnyt kauppansa, kun on ollut niin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, että olen töiden jälkeen istuskellut parvekkeella kirjaa lukien ja viilentävistä herkuista nautiskellen. Ja koska kulfi on jo sellaisenaan hyvää, mutta kaikki on vielä parempaa suklaakakun kanssa, myös vadelmainen kulfi yhdistettynä mutakakkumaisen notkeaan ja sulavaan kladdkakaan on taivaallinen makupari.

DSC_0333.jpg

Olen tehnyt kladdkakaa useita kertoja, ja sen ohje löytyy blogistani esimerkiksi tästä postauksesta:

https://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2015/09/ultimaatinen-suklaakakku-jossa-ei-ole-edes-suklaata

En jaksa lakata ihmettelemästä, kuinka suklaakakku, jossa ei edes ole suklaata, voi olla parempaa kuin yksikään mutakakku tai suklaaunelma, joka on tehty oikeaan suklaaseen. Mutta niin vain tämä ruotsalainen kakku, jossa sokeri ja tumma kaakaojauho sekoitetaan kuumaan rasvaan, on suklaisempaa ja rakenteeltaan täydellisemmän pehmeää ja taikinamaisempaa kuin yhdessäkään muussa kakussa.

Korvasin tässä kakussa vehnäjauhot vaalealla maizenalla, joten kakku on gluteeniton. Maussa tai rakenteessa jauhojen vaihtoa en kyllä edes huomaa – tai ehkä maizenalla kakusta tulee vielä hieman tiiviimpi ja kakun keskusta on vielä enemmän "sulaa laavaa" muistuttavaa notkeaa ja tahmeaa taikinaa kuin vehnäjauhokakussa.

DSC_0328.jpg

Täyteläinen suklaa ja raikas vadelma täydentävät toisiaan hyvin, ja myös kulfin mantelisuus ja kardemumma sopivat suklaan makuun hyvin. Voisikohan näistä tehdä kombon, joka olisi jotain vadelma-manteli-kardemummabrownien tapaista...?

DSC_0326.jpg

Nautinnollista helatorstaita ja mahdollista pitkää viikonloppua! :)

sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Kulhon täydeltä kulfia

Nyt on kun jo näin kesäistä ja lämmintä (jopa +15 astetta!), voi aloittaa jäätelösesongin. Tämä intialainen (tai joidenkin tietojen mukaan nepalilainen..?) jäädyke kulfi maistuu vadelmalta, kardemummalta ja mantelilta – ja on juuri niin taivaallisen suussasulavaa kuin makea ja kermainen jäädyke voi vain olla.

Ja helppoa on tekeminenkin! Jos jäädykkeeseen tulevat mantelilastut haluaa paahtaa, siitä kannattaa aloittaa, että ne ehtivät jäähtyä. Siispä 1 desilitra mantelilastuja kuivalle pannulle paahtumaan. Kun lastut ovat saaneet hieman väriä, ne siirretään leikkuulaudalle jäähtymään ja hieman pienemmäksi rouhittavaksi.

DSC_0318.jpg

Jäähtymisen aikana puhtaassa kulhossa vatkataan 2 desilitraa laktoositonta vispikermaa ja 1 purkki kondenssimaitoa ilmavaksi vaahdoksi. Aivan yhtä napakkaa vaahdosta ei tule kuin pelkästä kermasta, mutta ilmavaa ja kuohkeaa kumminkin. Kermaseoksen voi laittaa hetkeksi jääkaappiin odottamaan vadelmien käsittelyä.

Vadelmia tarvitaan noin 5 desilitraa, ja pakastevadelmat käyvät aivan mainiosti. Kotimaisia vadelmia ei tarvitse kuumentaa, mutta ulkomaiset kannattaa kiehauttaa ja sen jälkeen jäähdyttää. Vadelmat laitetaan siivilään, jossa marjoja möyhitään lusikalla niin, että talteen jää ihanaa, sileää, pinkkiä pyrettä ja siivilään jää kuituisa ja siemeninen massa.

DSC_0317.jpg

Vadelmapyre kaadetaan kermamassan joukkoon samoin kuin mantelilastut. Mausteeksi joukkoon laitetaan 1 teelusikallinen kardemummaa sekä pari tippaa vanilja-aromia. Jäädykemassa sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan pakkaseen.

Pakastusastian kannattaa olla melko laakea (Aino-jäätelörasia on aivan täydellinen!), koska se nopeuttaa pakastumista mutta ennen kaikkea sulamista. Jäädyke saa olla huoneenlämmössä noin tunnin ennen tarjoilua, jotta se on juuri kauhottavan pehmeää ja kaikki maut pääsevät oikeuksiinsa.

DSC_0320.jpg

Tätä voisin ilomielin lusikoida helteisenä kesäpäivänä parvekkeella... Mutta menee se näin sadesäällä sisälläkin... Ja ehkä juuri kardemumman ja mantelin mausteisuuden ansiosta tämä ei ole pelkkä keäjälkiruoka, vaan sopii myös kylmempiin säihin täydellisesti.

perjantai, 19. toukokuu 2017

Gluteenittomat suklaa-kaurakeksit

IMG_2655.jpg

Suuria, paahtuneen ruskeita, siirapintuoksuisia ja rapsakoita kaurakeksejä. Ja vieläpä gluteenittomia ja laktoosittomia. 

Suklaa-kaurakeksit (20 isoa keksiä)

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja

1,5 dl muscovadosokeria

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1tl vaniljasokeria

125 g voita

1 kananmuna.

Kaikki kuivat aineet sokeri mukaan lukien mitataan kulhoon ja sekoitetaan keskenään. Jääkaappikylmä voi lisätään joukkoon ja ainekset nypitään taikinaksi. Lopuksi joukkoon lisätään kananmuna ja sekoitetaan niin, että syntyy kiinteä taikinapallo. 

Taikina on melko pehmeää, mutta siitä muotoillaan jauhotetuin käsin paksuhko pötkö, jotka kääritään kelmuun ja laitetaan tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Pötköstä leikataan 20 tasakokoista kiekkoa, joita voi hieman muotoilla käsin pyöreämmäksi ja litteämmäksi. Minä käytin litistämiseen haarukkaa, josta jäi hauskat raidat keksien pintaan.

IMG_2654.jpg

Keksejä paistetaan 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Koska keksit ovat hyvin paksuja ja suuria, niiden kannattaa antaa jäähtyä pellillä täysin, ennen kuin niitä siirtää rasiaan. Ja nämä ovat niin maukkaita, että niitä voisi syödä aivan tällaisenaankin, mutta minä halusin dipata ne vielä suklaaseen. Sulatin 100 grammaa taloussuklaata mikrossa ja dippailin jokaisen keksin toisen pään suklaaseen.

Viljaisa kaura, paahteinen sokeri ja tumma suklaa ovat lyömätön yhdistelmä kahvipöydässä. Ja näitä herkkuja voi nauttia moni kahvinjuoja, joten hieman sirompina versioina näitä voisi tehdä myös kevään juhlien kahvipöytään.

keskiviikko, 17. toukokuu 2017

Kalastajan voileipäkakku kevään juhliin

Me juhlistimme äitiä myös suolaisella kakulla, ja kahvipöytään nostettiin tällainen savulohi-katkarapukakku, jonka keskimmäinen kerros on ehkä hieman yllättävä mutta todella maukas ja keveä ratkaisu iänaikuisten majoneesitäytteiden rinnalle. Tämä kakku sopii ylioppilasjuhliin, valmistujaisiin, rippijuhliin... Oikeastaan mihin tahansa kevään iloisiin juhliin :)

IMG_2640.jpg

Pohjana tässä voileipäkakussa on grahampaahtoleipää, jota tarvitaan 12 palaa. Paloista leikataan reunat pois, ja niistä voi muuten tehdä vaikka herkullisia krutonkeja! Kakkuun tulevat leivät kostutetaan kasvisliemellä, johon voi raikastukseksi puristaa hieman sitruunanmehua.

IMG_2628.jpg

Ensimmäinen täyte tehdään lämminsavulohesta.

IMG_2629.jpg

Lämminsavulohitäyte

noin 300 g lämminsavulohta

 ~ 2 rkl tilliä

200 g savulohen makuista tuorejuustoa

100 g creme fraichea

mustapippuria

valkopippuria

sitruunanmehua.

Lohi nypitään ruodottomaksi, pienitään haarukalla ja sekoitetaan yhteen muiden täyteainesten kanssa. Täyte levitetään ensimmäisen kostutetun leipäkerroksen päälle.

IMG_2631.jpg

Toisessa kerroksessa ei ole lainkaan kalaa, vaan se tehdään kananmunista ja raejuustosta. Kyllä! Täytteen idea on peräisin Perinneruokaa prkl -blogista, jossa voileipäkakun yksi täytekerros on käytännössä munavoita. Tässä kananmunatäytteessä ei ole kuitenkaan voita, vaan munien ja raejuuston lisäksi creme fraichea.

Kananmunatäyte

4 kananmunaa

200 g raejuustoa valutettuna

100 g creme fraichea

mustapippuria

+ paprikaa.

IMG_2630.jpg

Kananmunat keitetään, annetaan jäähtyä ja kuoritaan. Kuoritut munat pienitään haarukalla ja joukkoon sekoitetaan muut aineet. Suolaa ei tarvitse laittaa, koska lohitäyte ja kakun päälle tulevat katkaravut ovat niin suolaisia. Täyte levitetään toisen kostutetun leipäkerroksen päälle, ja munatäytteen päälle voi ripotella suutuntuman ja värin vuoksi esimerkiksi pieneksi pilkottua paprikaa.

IMG_2633.jpg

Täytteen päälle tulee vielä yksi leipäkerros, joka myöskin kostutetaan. Tässä vaiheessa kakku saisi tekeytyä vaikka yön yli jääkaapissa, mikäli juhliin on vielä aikaa.

IMG_2634.jpg

Seuraavana päivänä maut ovat tasoittuneet ja kakku tekeytynyt kauttaaltaan meheväksi. On siis kuorruttamisen ja koristelun aika. 

Koska makeissakin kakuissa on viime vuosina tehty "nakukakkuja" eli reunoilta paljaita kakkuja, tästäkin tulee sellainen. Päälle tulee 250 grammaa katkaraputuorejuustoa, jota on hieman notkistettu sitruunanmehulla, mutta sivut jäävät paljaiksi. Painelin reunoihin kiinni muutaman herneenverson, koska ne ovat kauniin kiharaisia ja keväisen hennonvihreitä. Tuorejuustokuorrutuksen päälle tulee purkillinen suolaliemessä olevia jättikatkarapuja, muutamia sitruunasta leikattuja ohuita viipaleita sekä lisää herneenversoja.

IMG_2643.jpg

Ravuissa on pyrstöt edelleen kiinni, koska ne ovat mielestäni hauskan näköisiä. Jos ei kuitenkaan halua vieraidensa joutuvan irrottelemaan pyrstöjä sormin, ne voi tietenkin irrottaa jo etukäteen ennen kakun päälle laittamista. Graavi- tai kylmäsavulohikin sopisi kauniisti kakun päälle, mutta niille ei yksinkertaisesti riittänyt tilaa! 

IMG_2641.jpg

Voileipäkakku saa sen verran harvoin, että sen syöminen on aina juhlallista ja siihen liittyy ripaus luksusta. Tämä on niin hyvänmakuista, että voisin vaikka kevätjuhlan kunniaksi versioida kinkku- tai porokakun...

  • Maistiaisia matkan varrelta