Nyt niitä vihreäpunaisia ihanuuksia taas saa! Olen katsellut Instagramista jo ainakin kuukauden, kun eri puolilla Eurooppaa ruokabloggaajat ja kotikokkaajat ihastelevat ensimmäisiä raparperiherkkujaan, ja nyt viimein on myös täällä jo niin kesä, että raparperi on rohkaistunut nousemaan maasta pitkänhuiskeiksi varsiksi.

Nämä ensimmäiset varret menevät kaneliseen kaura-raparperipaistokseen, jossa on alla hunajalla makeutettua ja pehmeäksi kypsynyttä raparperia ja päällä kanelista ja pehmeää kauramurua.

Ensin raparperit (8–10 vartta / noin litra) huuhdellaan ja pilkotaan.

Palasiin sekoitetaan kulhossa hieman perunajauhoa (2 rkl), joka imee ylimääräisen nesteen, sekä fariinisokeria (1 rkl) ja hunajaa (1 iso rkl), jotka makeuttavat happaman raparperin ja taittavat sen kirpeyttä. Valmis raparperiseos laitetaan uunivuokaan, ja vuoan muodolla voi vaikuttaa siihen, kuinka ohuelti tai paksulti raparperia ja kaurapäällystä tulee. Minulla on nyt 20-senttinen, korkeareunainen kakkuvuoka, koska haluan, että paistoksesta tulee pehmeää ja mehevää mieluummin kuin rapsakkaa.

Samassa kulhossa, jossa raparperit sekoitettiin jauhojen ja sokereiden kanssa, voi valmistaa kauramurun. Sitä varten tarvitaan:

4 dl kaurahiutaleita

0,75 dl ruisjauhoja (graham- tms. jauho sopii myös)

2 tl kanelia

0,5 dl oliiviöljyä

0,5 dl vettä

0,5 dl hunajaa.

Kaikki ainekset sekoitetaan kulhossa keskenään niin, että osa seoksesta voi olla hienompijakoista ja osa isompina möykkyinä. Tästä samasta seoksesta voisi uunipellille levitettynä paistaa rapeaa granolaa, mutta nyt kauraseos kaadetaan raparperien päälle paksuksi kerrokseksi, joten se ei paistu kauttaaltaan rapeaksi vaan pysyy ihanan mehevänä ja pehmeänä. 

Paistos saa olla 175-asteisen uunin alatasolla 25 minuuttia, ja jos tuntuu, ettei pinta saa riittävästi väriä, paistoksen voi siirtää kypsymisen loppuajaksi hieman ylemmäs.

Valmis paistos on kauniin ruskea pinnalta ja lusikalla kokeiltaessa raparperit tuntuvat aivan pehmeiltä.

Kuuman paistoksen päälle jäätelö sulaa ihanasti, mutta hieman jäähtyneenä sen kanssa sopii ihanasti myös vaniljakastike, rahka tai miksei jugurttikin. Jotakin maitotuotetta oksaalihappoisen raparperin kanssa suositellaan aina syötäväksi, mutta muistan lapsuudestani ainakin yhden pikkupojan, joka söi muina miehinä raparperia suoraan penkistä...

Mutta on jäätelö suositeltavaa tai ei raparperin kanssa, niin ainakin taivaallisen hyvältä ne maistuvat yhdessä. Ja tuntuu ihan kesältä, kun saa tuoretta raparperia pakastetun sijaan!