Sain kesällä Ikean-tuliaisena Dammsugareita eli ruotsalaisia, vihreällä marsipaanilla päällystettyjä punssirullia. Ne olivat syntisen hyviä! Ja jos valmis, teollinen tuote on noin hyvä, täytyy itse tehdyn olla vielä parempaa. Näiden mietteiden aikaan postiluukusta tupsahti sopivasti Maku 4/2014, ja kas kummaa, sivulla 39 komeili helakanvihreitä Pölynimureita!

Tein ensin tavallisen sokerikakkupohjan, joka murustellaan pölynimureiden taikinaan.

3 munaa

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1/2 tl leivinjauhetta.

sokerikakku-normal.jpg

Kakkupohjan jäähtymisen jälkeen pääsin varsinaisten imureiden kimppuun.

Murustelin 3/4 täytekakkupohjasta ja lisäsin,

1,5 desiä kaurahiutaleita,

1,5 desiä kookoshiutaleita ja

0,5 desiä tummaa kaakaojauhetta.

IMG_0816-normal.jpg

Ajoin kuivat aineet tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi (lähinnnä sen takia, että kakkupalaset murenevat kunnolla). Jos sinunkin vatkuttimesi on peräisin kultaiselta 80-luvulta, tämäkin vaihe kannattaa suorittaa kahdessa erässä ;) Kuiviin aineksiin lisäsin 150 grammaa pehmeää voita kuutioina ja annoin jälleen tehosekoittimen surrata.

IMG_0819-normal.jpg

Kun massa alkoi olla tasaista, oli nimikkoaineksen eli punssin vuoro. Alkosta löytyi tasan yhden sorttista punssia, joten valinta oli helppo. Periaatteessa jos pitää enemmän jostakin muusta likööristä tai alkoholijuomasta, miksei näistä voisi tehdä esimerkiksi rommirullia tai kaakaoliköörikääryleitä..?

IMG_0820-normal.jpg

Maku-lehden ohjeessa punssia laitetaan 2 ruokalusikallista, mutta minä laitoin 3 reilua ruokalusikallista, ja silti massassa on vain miellyttävän hento punssin maku. Toisaalta ohjeessa kakkumuruja ohjeistetaan laittamaan 5-6 desilitraa, enkä tiedä, vastaako minun 3/4 kakusta kuinka hyvin tuota määrää. Maistellenhan nämä asiat selvitetään eikä reseptiä tuijottamalla! Likööriä sen verran, että massa maistuu hyvältä ja on sen verran notkeaa, että sen saa pursotinpussiin.

Sinne se nimittäin seuraavaksi laitetaan. Tyllaa ei kuitenkaan tarvitse käyttää, koska koristeraidat eivät näy marsipaanikuorrutuksen sisältä ja ilman tyllaa pussin suu on isompi. Kaulitsin marsipaanin (250-grammaisen pötkön) noin 30x30-kokoiseksi levyksi, jonka leikkasin vaakasuunnassa kolmeen osaan. (Psst. kuvan alalaidassa pilkottaa armoitettu Herra Hakkarais -viivotin, joka on kultaakin kalliimpi leivontaväline ;))

IMG_0823-normal.jpg

Kunkin osan leveämpää reunaan pursotin punssimassaa. Ymmärrän, miksi muissa resepteissä ei ole tästä vaiheesta kuvaa; näyttää jokseenkin epäilyttävältä eväältä tuo ruskea pötkelö!

IMG_0824-normal.jpg

Siksipä onkin hyvä, että seuraavaksi marsipaani kääritään massan päälle, jotta epäilyttävän näköiset asiat jäävät piiloon ja näkyviin tulee ainoastaan herkullinen leivos. Kun kaikki kolme osaa on kääritty tiukalle rullalle, rullat leikataan halutun kokoisiksi palasiksi. Ja sama homma toistetaan toisen marsipaanipötkön kanssa: kaulitaan, pursotetaan, kääritään rullalle ja leikataan. Minä tein pieniä suupalasia, joten annoksesta tuli noin 50 imuria, kun taas Maku-lehden ohjeessa sanotaan, että annoksesta tulee 20 kappaletta. Ehkä nämä minun ovat käsikäyttöisiä Ergorapidoja ;)

IMG_0826-normal.jpg

Jotta makunautinto olisi täydellinen eikä täyte pääse kuivumaan, palojen päät dipataan vielä sulaan suklaaseen. Minä käytin 100 grammaa Fazerin tummaa suklaata, ja se riitti juuri parahultaisesti koko annoksen dippaamiseen.

IMG_0827-normal.jpg

Sitten vain jääkaappiin odottamaan suklaan jähmettymistä :) Jähmettyminen vei vain pari tuntia, ja sen jälkeen pakkasin ne rasiaan odottamaan lähtöä. Tosin täytyihän itse maistaa koepala, ja siitä ei ehkä vielä saanut riittävästi tuntumaa mausta, joten täytyi ottaa toinenkin...