Minulla on himmeä muistikuva itsestäni tekemässä pikkutyttönä mummon kanssa nauhapastaa. Pyöritin vimmatusti pastakoneen kampea, ja koneesta tuli ulos upeaa, kullankeltaista pastaa. Nyt pastakone tuli mummolasta kotiin, koska mummo ei sitä enää omaan käyttötarkoitukseensa, karjalanpiirakoiden kuoritaikinan kaulaamiseen, tarvitse. Kaupan piirakat ovat kuulemma aivan riittävän hyviä.

Konetta täytyi tietysti heti päästä testaamaan, joten kokeilussa olivat sienitäytteiset pastanyytit eli raviolit.

IMG_1519.jpg

Sieniraviolit

Pastaan:

200 g durumvehnäjauhoja

2 kananmunaa

Täytteeseen:

kourallinen kuivattuja tatteja + kuumaa vettä liotukseen

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

100 g ricottajuustoa

1 kananmuna

suolaa

mustapippuria.

Ensin tehdään taikina sekoittamalla jauhot ja kananmunat kiinteäksi palloksi. Minulla ei ole mitään muistikuvaa mummon pastataikinasta eikä mistään muustakaan pastataikinasta, joten aivan näppituntumalla oltiin liikenteessä. Sellainen kiinteä pallo siitä kuitenkin tuli, ja se sai mennä jääkaappiin puoleksi tunniksi asettumaan.

IMG_1495.jpg

Sillä välin, kun taikina oli jääkaapissa, tein täytteen. Ensin kuullotin voin ja öljyn sekoituksessa pieneksi pilkotun sipulin, sen jälkeen lisäsin liotetut tatit ja lopuksi hienonnetun valkosipulin. Lopuksi lisäsin tattien liotuslientä sen verran, että kaikki ainesosat peittyvät sillä. Sitten antaa pannun porista hiljalleen niin, että liemi keittyy kasaan. Kasaan keittynyt täyte maustetaan suolalla ja mustapippurilla, ja lisäsin myös hieman kuivattua timjamia.

IMG_1497.jpg

Kokoon keittynyt täyte saa jäähtyä, ja lopuksi jäähtyneeseen täytteeseen lisätään ricottajuustoa ja yksi kananmuna, jotta saadaan koossa pysyvä (mutta ei niin esteettisen näköinen) massa.

IMG_1511.jpg

Sitten alkoi se hauska osuus eli pastataikinan työstäminen! Durumvehnäjauhopussin kyljessä luki, että taikina käsitellään koosta riippuen muutamassa osassa, ja kutakin osaa ajetaan ensin pastakoneen leveimmän telavälin läpi useita kertoja, jotta siitä tulee sitkeää ja elastista. Vasta sen jälkeen telaväliä aletaan pienentää, ja taikina ajetaan läpi aina yhden pykälän kapeammasta välistä niin kauan, että taikina on halutun paksuista. Siis tuumasta toimeen.

Ensin tavoittelemaan elastisuutta...

IMG_1504.jpg

sitten ohuutta...

IMG_1505.jpg

ja vielä lisää ohuutta...

pastakone.jpg

Ja sehän onnistui kuin kuuluisassa suomenruotsalaisessa lifestyleohjelmassa! Taikina oli todella helppoa käsitellä, eikä se murtunut eikä lohkeillut eikä venynyt puhki tai tehnyt muutakaan sopimatonta. Uskomatonta!

Kun kaikki taikinapalat oli ajettu koneen läpi, ja muut odottivat keittiöpyyhkeen alla (etteivät kuivu), ensimmäinen pääsi käsittelyyn. Sököttelin täytettä pienen teelusikallisen verran suurinpiirtein viiden senttimetrin välein puolelle levylle. 

IMG_1512.jpg

Lopuksi toinen puoli levystä käännettiin täytenököjen päälle ja reunat paineltiin kiinni sormilla. Palaset oli helppo leikata irti toisistaan taikinapyörällä.

IMG_1514.jpg

Ovathan ne jokainen vähän omansa näköinen ja kokoinen, mutta näkyypähän tekijänsä persoonallinen ote ;) 

Sen olen elämäni aikana oppinut, että pasta keitetään runsaassa ja runsassuolaisessa vedessä, joten eikun kolmen litran kattila tulille ja ruokalusikallinen suolaa kattilaan. Kunhan vesi kiehui reippaasti, laitoin 4-5 raviolia kerralla kiehumaan.

IMG_1518.jpg

Suutuntumalla keittoaika oli noin 4 minuuttia eli koko satsin keittämiseen meni vajaa puolisen tuntia. Eli näpräämistä on kyllä valmiisiin pastoihin verrattuna todella paljon, mutta on se kyllä sen väärti! Raviolit eivät kaipaa seuraukseen kuin aavistuksen voisulaa ja mustapippuria ja täydellinen ja täyteläinen pasta-ateria on valmis :)

IMG_1521.jpg 

Vaikka täytettä on vain pienenpieni nökäre jokaisessa raviolissa, sienen maku on niin voimakas, että se riittää tuomaan reilusti makua koko pastaan! Sekä sisällä olevan täytteen suola että päällä oleva voisula korostavat pastan omaa makua ihanasti, enkä kaipaa pastataikinaan itse asiassa suolaa ollenkaan. Kyllä italian mammat tietävät mitä tekevät!