Runebergin päivää vietetään puolentoista viikon kuluttua, joten nyt on juuri sopiva hetki silmäillä hetki hänen runojaan ja maistella gluteenitonta runeberginkakkua, joka on paras maistamani toteutus runebergintortusta! Ei nimittäin pölähdä korppujauhot suusta, kun tätä mehevää ja kosteaa kakkua maistaa. Äklömakea tomusokerikuorrutus jää sujuvasti pois (ellei sitä välttämättä tahdo - voihan kakun sillä koristella) ja ihanaista vadelmahilloa tulee moninkertaisesti verrattuna pieneen yksittäiseen torttuun.

Kakun ulkonäkö ei vielä paljasta sen luonnetta, mutta kakusta leijaileva appelsiinin ja mantelin tuoksu paljastaa, että tarjolla ei voi olla mitään muuta kuin runeberginkakkua!

DSC_0218.jpg

Gluteeniton runeberginkakku

200 g margariinia

2 dl sirosokeria

0,5 dl appelsiinista puristettua mehua

puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna

2 kananmunaa

2,5 dl gluteenittomia piparkakkuja murustettuna

2 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

1 pss mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

ripaus kardemummaa

+ noin 1 dl vadelmamarmeladia.

Huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vatkataan sähkövatkaimella vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahtoon vatkataan kananmunat yksitellen joukkoon. Munien jälkeen taikinaan lisätään ensin appelsiinin mehu sekä kuoriraaste ja lopuksi keskenään sekoitetut jauhot. Valmiista taikinasta kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun torvivuokaan noin puolet. Taikinaan kaivetaan lusikalla pieni "oja" keskelle, ja ojaan lusikoidaan aimo annos kirkkaanpunaista vadelmamarmeladia. Marmeladisydän peitetään lopulla taikinalla, ja kakkua paistetaan 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

Kakku kumotaan lämpimänä, jotta se ei ehdi tarttua vuokaan kiinni. Sen jälkeen tarvitsee vain malttaa antaa kakun jäähtyä, ja sitten voi laittaa päiväkahvit porisemaan.

DSC_0220.jpg

Ensimmäisen palan ottaja paljastaa kakun marmeladisydämen, joka pysyy kauniisti kakun keskellä, kunhan valitsee paistonkestävän marmeladin tai hillon.

DSC_0225.jpg

Ja tästäkin kuvasta näkee, kuinka mehukasta ja mureaa kakku on! Marmeladi tuo vielä oman kosteutensa kakkuun, joten kuivakakuksi tätä ei todellakaan voi sanoa. Makuja tässä kakussa erottuu monia: appelsiini tuntuu tuoksussa ja jää viimeisenä viipyilemään kielelle, manteli tuo omansa makunsa (jota voisi muuten entisestään terästää muutamalla tipalla karvasmanteliaromia) ja piparkakut tuovat omaa ihanaa mausteisuuttansa. Ja tietenkin vadelman pieni kirpeys ja marmeladin makeus maistuvat tässä myös niin, että kakku aivan hupenee silmissä...

DSC_0224.jpg

Vaikka kaikki suomalaiset merkkihenkilöt eivät ilmeisesti ole olleet yhtä persoja makealle kuin herra Runeberg, voisikohan heillekin näin postuumisti kehitellä omat nimikkoleivokset?.. Olisipa kerrassaan suussasulavaa juhlistaa erilaisia liputuspäiviä aina päivään kuuluvalla herkulla...