Palasin viime yönä pidennetyltä viikonloppureissulta Unkarista, ja voin vain todeta, että maan pääkaupunki Budapest kohteli minua hyvin niin sään, elämysten kuin ruoan saralla. Paikalliset tuntuvat osaavan nauttia elämästään, ja se näkyi muun muassa Vásárcsarnokin kauppahallin notkuvina hedelmä-, lihavalmiste-, juusto- ja leivonnaisvitriineinä.

Minä en välillä tiennyt, mihin silmäni laskisin ja mitä valitsisin maisteltavaksi ja mistä siis toisin sanoen joutuisin pidättäytymään – kaikkea kun ei neljässä päivässä valitettavasti ehdi maistella...

Perinteisistä unkarilaisista leivonnaisista yllä olevassakin kuvassa etualalla näkyvää Esterházy-torttua maistoin perinteikkäästtä Centrál Kàvèhàz -kahvilassa, joka sijaitsi aivan hotellimme ja vilkkaan Vaci utca -ostoskadun tuntumassa. Tortussa on sekä taikinassa että täytteessä mantelia, joten maku on todella pähkinäinen. Päällä oleva sokerikuorrutus kirjaimellisesti sulaa suuhun.

Toinen perinneleivonnainen, Dobos-kakku, ei saa minulta aivan yhtä varauksetonta ihailua, vaikka se upealta näyttääkin ja vaikka kuorrutuksena oleva paahdettu karamelli on kekseliäs ja hauska. Se on nimittäin myös kovaa kuin piparkakkutalon liima ja sen vuoksi hyvin hankala syödä sievästi leivoshaarukalla.

Myös Dobos-kakkua maistoin samassa Centràl-kahvilassa, jonka jälkiruokalista oli niin pitkä, että sinne olisi voinut mennä vielä (ainakin) kolmannenkin kerran. Äitini, jonka kanssa olin matkalla, nautti samaisessa kahvilassa omien sanojensa mukaan parasta ja kauneinta omenapiirakkaa, jota on koskaan syönyt. Enkä epäile hänen sanojaan lainkaan: katsokaa nyt!

Hieman perinteisempää piirakkaa muistuttaa hapankirsikkapiirakka, joka puolestaan oli yksi minun elämäni parhaita makuelämyksiä. Kirsikat ovat Unkarissa sesongissa juuri nyt, ja niitä tulikin piirakan lisäksi vastaan makeisten täytteenä, struudelissa, limonaadissa ja sellaisenaan toreilla ja hedelmäkojuissa. Tämä piirakka on niin mehevää ja aidon kirsikan makuista, että seuraava leipomusmissioni on yrittää jäljitellä edes jotakin lähes tämän kaltaista.

Ja mikä yllättävintä, tämä sanoinkuvaamattoman ihana piirakka tuli vastaan Arena Plaza -ostoskeskuksen Costa Coffee -ketjukahvilassa, jossa en todellakaan olettanut kohtaavani mitään maailmaa mullistavaa makuelämystä, vaan tarkoitus oli ainoastaan elvyttää shoppailun väsyttämiä jalkoja ja nauttia virkistävä kupillinen cappuccinoa.

Erilaisten leivonnaisten lisäksi unkarilaisillakin on oma versionsa makeista letuista, ja heidän Gundel pancakes -nimiset lettunsa ovat täytetty saksanpähkinöistä ja rusinoista tehdyllä tahnalla, liekitetty rommissa ja lopuksi valeltu (tai paremminkin uitettu) tummassa, hiemankitkerässä kaakaokastikkeessa.

Nagy Faloda Vendéglátó -ravintolan tarjoilija kehaisi meille, että jälkiruoassa ei ole lainkaan energiaa, vain 3000 kilokaloria, ja en epäile laisinkaan, etteikö hän olisi oikeassa. Sen verran suuri ja runsas annos oli, mutta makua ei voi laisinkaan moittia. Erityisesti kaakaokastike oli todella hyvää, ja se tasapainotti hyvin todella makeaa täytettä.

Jälkiruokien välissä täytyi muistaa juoda runsaasti, koska lämpötila liikkuu noin 25 ja 30 asteen välillä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Sen vuoksi oli ihana huomata, että Budapestissa alkoholittomien lemonadejuomien tarjonta oli todella runsasta ja ne tuntuivat olevan jopa jonkinlainen muoti-ilmiö, kun jokaisella kahvilalla ja ravintolalla oli omat versionsa. Oli seljankukkaa...

ja hapankirsikkaa...

sekä useita perinteisiä sitruunan, appelsiinin ja limen sekoituksia. Toki väliin mahtui myös välillä lasillinen Hugoa.

Kippis Budapestille! Seuraavassa postauksessa kerron kokemuksiani unkarilaisesta ruoasta :)