Perinteisten runebergintorttujen rinnalle on tullut niin monenlaisia ihania karvasmantelisia ja vadelmaisia leivonnaisia, että täytyy ottaa ensimmäisen kanssa suoranainen vilppistartti Runebergin päivään, jotta ehtii kokeilla useampaa sorttia. Tämän ihanan runeberginkakun ohje on alunperin Perinneruokaa prkl -blogista, mutta olen hieman muutellut sitä. Alkuperäisen reseptin äärellä pääset täältä:
http://www.maku.fi/reseptit/runebergin-kakku
Kakun teko aloitetaan voitelemalla ja korppujauhottamalla torvivuoka. Sen jälkeen aloitetaan taikinan teko, joka ei suuresti poikkea perinteisen kuivakakun tekemisestä:
Huoneenlämpöinen voi ja sokeri vatkataan keskenään vaahdoksi, ja vaahtoon lisätään yksitellen kananmunat voimakkaasti vatkaten. Sen jälkeen joukkoon vatkataan yhden appelsiinin mehu sekä kuori ja lopuksi käännellään joukkoon kuivat aineet.
Runeberginkakku
200 g voita
2 dl taloussokeria
2 kananmunaa
1 appelsiini (kuori + mehu)
1,5 dl korppujauhoja
1 dl mantelirouhetta
1,75 dl mantelijauhoa
2 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 mm kardemummaa
+ 75 g vadelmamarmeladia.
Kun taikina on valmista, siitä puolet lusikoidaan vuoan pohjalle. Päälle laitetaan paistamisen kestävää vadelmamarmeladia, joka on ikään kuin perinteisen runebergintortun päällinen.
Loput taikinasta lusikoidaan marmeladin päälle, ja kakun pinta tasoitetaan kevyesti.
Sitten vain uuniin – 175 astetta, alin taso, 45 minuuttia. Puolivälissä voi laittaa leivinpaperin vuoan päälle, jos kakun pinta alkaa tummua liikaa. Valmis kakku saa jäähtyä ennen kumoamistaan hieman.
Kumoamisen jälkeen kakku saa jäähtyä kokonaan, ennen kuin sen voi kuorruttaa. Kuorrutetta varten tarvitaan tilkka vadelmamehua (kotimaisista pakastevadelmista irtoaa luonnostaan, kun ne sulavat) sekä muutama ruokalusikallinen tomusokeria.
Tomusokeria sekoitetaan mehuun sen verran, että saadaan aikaan kiiltävä, herttaisen pinkki ja sulavan notkea tomusokerikuorrute.
Kuorrutetta voi pursottaa tai pieninokkaisesta kermakosta kaataa raidoiksi kakun päälle – tai jos olet yltiömakean ystävä, voisihan kakun kuorruttaa kauttaaltaankin!
Minä ripottelin kuorrutuksen päälle vielä muutaman sirkaman pakastekuivattua vadelmaa, josta saa kivaa kirpakkuutta makean kuorrutteen vastapainoksi.
Oi Runeberg, onneksi pidit makeasta eläessäsi; ilman sinua (tai ehkä vaimoasi) olisi jäänyt tämäkin kakku syntymättä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.