Ihan aluksi täytyy pahoitella pitkää hiljaista kautta. Koska Suomen kesä ei näyttänyt tarjoavan juurikaan muuta kuin pilviä ja sitä englantilaisten kuuluisaa liquid sunshinea eli vesisadetta, valkoiset siivet veivät meidät Adrianmeren rannalle Kroatiaan nauttimaan auringosta, lämmöstä - ja hyvästä ruuasta.

Olin etukäteen ajatellut, että päivittäisin blogiani myös paikan päältä, mutta a) hotellin wifi ei ollut ehkä se maailman nopein, ja b) en millään malttanut pysyä sisällä tabletti kourassa vaan viiletin meren, rantatuolin ja uima-altaan väliä ;)

Etukäteen olin lukenut kroatialaisesta ruuasta, että se muistuttaa italialaista, joten odotukseni olivat suuret. Ruoka ei kuitenkaan mielestäni ollut sellaista italialaista, jota olen esimerkiksi Roomassa syönyt, mutta toki samanlaisia vaikutteita ruuassa oli. Esimerkiksi pastaa ja risottoa oli tarjolla jokaisessa ravintolassa ja bistrossa, ja merenelävät loivat ruokalistojen pohjan, mutta Italiasta poiketen ruoka oli hyvin mietoa ja vähän maustettua, ja raaka-aineiden annettiin todella maistua.

Yleensä alkuruoaksi tuotiin kotitekoista leipää tai patonkia, joka tarjottiin tonnikalatahnan kanssa. Idea oli hyvä, sillä yleisesti tarjottava valkosipulivoi on niin voimakasti, ettei sen jälkeen juuri muuta maistakaan kuin valkosipulin...

20140629_140209-normal.jpg

Pasta-annoksessa ajatus oli juuri päinvastainen kuin täällä: vähän pastaa ja paljon lisukkeita, ja tätä annosta ei ollenkaan turhaan ollut nimetty crazy pastaksi. Syöminen oli melkoisen kreisi suoritus, sillä kaikkien rapujen ja simpukoiden avaaminen ja perkaaminen vei varmaan yhtä paljon energiaa, jonka annoksen syömisestä sai ;)

20140629_142155-normal.jpg

Risotto oli italialaisesta, vaaleasta risotosta poiketen tomaattikastikkeeseen tehtyä, ja riisi oli todella pienijyväistä.

20140629_193147-normal.jpg

Seassa oli sinisimpukoita, babymustekaloja ja katkarapuja, ja maku oli todella merellinen, jos näin voi sanoa. Maussa oli suolaisuutta, yrttejä, viiniä ja aavistus valkosipulia. Tällaiset "kaikki ainekset sekaisin" -annokset olivat kuitenkin selkeä vähemmistö paikallisilla ruokalistoilla, ja useammin annoksissa kaikki raaka-aineet oli eroteltuina pääraaka-aineeksi ja lisukkeiksi. Kävipä kerran jopa niinkin, että annos ei sisältänyt mitään muuta kuin 5 langustinia, koska emme hoksanneet tilata erikseen sille lisäkkeitä!

Söin mustekalaa risoton lisäksi myös renkaina, ja en ole koskaan saanut yhtä hyviä mustekalarenkaita kuin Komin-nimisessä ravintolassa aivan Lapadan-laakson ytimessä. Mustekalassa ei ollut tietoakaan sitkeydestä ja renkaat olivat täydellisen suolaisia ja rapeita minun makuuni.

20140630_194744-normal.jpg

Söimme ravintolan terassilla oliivipuun katveessa ja aurinko oli jo laskemassa horisontin taakse... En ole ehkä koskaan syönyt niin kauniissa miljöössä ja ruoka todellakin oli herkullista. Vanhempani tilasivat kalalautasen kahdelle, joka on heille jonkinlainen perinne; he kokeilevat jokaisessa etelän matkakohteessa vähintään kerran jonkinlaisen kalalautasen. Myös tämä kalalautanen oli todella herkullinen yhdistelmä merianturaa, meri bassia (en tiedä sille parempaa suomennosta; jotkut käyttävät kai meriahventa?), simpukoita, mustekalaa ja langustineja.

20140630_194738-normal.jpg

Erityisesti keskellä oleva vaalea file merianturaa oli uskomattoman mehevää, ruodotonta ja herkullista kalaa! Mausteena oli paikallista yrttisekoitusta (rosmariini, basilika, laventeli, oregano ja jokin jonka nimi ei valjennut millään kielellä....) jota on myös kokonaisten meribassien päällä.

Meribassia tulikin syötyä reissun aikana useana eri versiona, sillä en syönyt koko viikolla ollenkaan lihaa tai kanaa, vaan pelkkää kalaa ja äyriäisiä ja meribassi tuntui olevan yleisin ruokakala Etelä-Kroatian alueella. Oli meribassifileetä yrttiperunamuussin (se oli ihanaa; jos perunamuussia voi ikinä kuvata sanalla raikas, tämä oli juuri sitä!) ja mangoldin kanssa...

20140703_195957-normal.jpg

... Oli meribassin peräpäätä todennäköisesti kummeliturskan (hake in English) kanssa...

20140701_201503-normal.jpg

... oli jälleen meribassifileetä grillattujen kasvisten kanssa ja paikallisella yrttisekoituksella maustettuna...

...

20140628_191920-normal.jpg

Ja koska vaihtelu virkistää, meribassi vaihtui välillä seepiaan ja ateriakokonaisuus salaattimuotoiseksi: seepia näytti melkoi epäilyttävältä lautasella, mutta maistui oikein mainiolta ja mustekalan musteeseen tehty etikkainen liemi toimi mahtavana salaattikastikkeena balsamicon sijaan.

20140629_142123-normal.jpg

Koska tomaatit, vihreät salaatit ja oliivit olivat todella meheviä ja täynnä makuja, ei ole ihme, että paikalliset salaatit olivat hyviä. Seepia vaihtui katkarapuihin tai fetajuustoon, mutta muut perusraaka-aineet säilyivät kutakuinkin aina samoina.

20140702_151827-normal.jpg

20140701_140939-normal.jpg

Adrianmeri todellakin siis tarjosi anteliaasti ja monipuolisesti aarteitaan meidän maisteltavaksemme. Täytyy tosin huomauttaa, etten itse syönyt kaikkea tätä, vaan postauksessa on mukana myös perheenjäsenteni annoksia. Toisaalta kaikkia annokset eivät päässeet tähän postaukseen mukaan, mutta mielestäni juuri nämä edustavat rehellisesti mutta kattavasti sitä, minkälaisen kuvan minä sain kroatialaisesta ruuasta :)

Aamiaisesta täytyy todeta sen verran, että hotellin buffet-aamiainen ei juuri anna osviittaa siitä, mitä paikalliset syövät, mutta täytyy sanoa, että aamiaisella tarjotut viipaleina grillattu munakoiso, fenkoli ja tomaatti ovat sellaisia asioita, joita aion ehdottomasti tuoda myös omaan keittiööni, olivatpa ne sitten paikallinen juttu tai vain turisteja varten kehitetty herkku.