Päivä pihahommissa ihanan lämpimässä ja aurinkoisessa säässä herättää takuulla ruokahalun. Lounasaikaan nälkää käytiin taltuttamaan grillimakkaralla, joka syötiin retkeilytyyliin ulkona. Päivällisaikaan syötiin kuitenkin vähän fiinimmin, koska on pääsiäinen.

Alkupalaksi nautiskelimme jonkinlaisen toast skagenin kaukaisen pikkuserkun eli mätivoileipiä. Ruisvuokaleivän päälle tulee smetanaa, punasipulia ja kirjolohen mätiä. Yhdistän mädin mielessäni aina jouluun, koska perinteisesti syömme näitä samoja mätivoileipiä tasan kerran vuodessa jouluisin. Viime vuosina mäti on kuitenkin pikkuhiljaa pääsyt osaksi myös pääsiäis- ja muita juhlapyhiä, mutta edelleen se tuntuu suurenmoiselta ylellisyystuotteelta - jota se toki onkin.

20140420_205919%5B1%5D-normal.jpg

Mätivoileivät ovat meidän perheen oma juttu, mutta perinteisempää pääsiäisruokaa on lammas. Sitä mekin söimme tänään pääruuaksi, mutta ei ehkä sen perinteisimmässä muodossa lampaanviuluna vaan karitsan parikyljyksinä. Lampaassa on voimakas omaleimainen makunsa, joka tässäkin perheessä jakaa mielipiteitä, joten lammas sai hunnukseen tomaatti-punaviinikastikkeen, jossa on runsaasti sipulia, valkosipulia, timjamia ja persiljaa. Kastike sai muhia jo hyvän tovin ennen uuniin pääsyä, kun kyljyksien pinnat paistettiin kiinni grillissä, jotta mausteet (mustapippuri ja laakerinlehti) saivat luovuttaa kaikki arominsa.

20140420_150635%5B1%5D-normal.jpg

Kyljykset kastikkeineen hautuivat uunissa miedolla lämmöllä puolisentoista tuntia, jonka jälkeen liha irtosi luusta ajatuksen voimalla ja suli suussa. Pihviveitsille ei siis juuri ollut tarvetta ;)

20140420_171404%5B1%5D-normal.jpg

Laakean uunivuuan päällimmäiset kyljykset olivat loppuajaksi laitetusta foliosta huolimatta hyvin tummapaahtoisia, ja juuri sellaisista minä pidän. Jos ei kuitenkaan halua lihasta noin tummaa, folion voisi laittaa heti paiston aluksi tai pitää uunin lämpötilan vieläkin matalampana kuin 150 astetta.

Jälleen kerran jälkiruoka on kuitenkin se osuus ateriasta, joka vie minun suurimman huomioni. Pääsiäisen ja kevään väri on ehdottomasti keltainen, joten sellainen oli myös jälkiruoka: mangohyydykekakkua ja hunajakennomurua. Hyydykekakku on tehty samalla periaatteella kuin mustaherukkahyydykekakku, josta kirjoitin aiemmin. Pohjassa on 150 grammaa kaurakeksejä ja noin 50 grammaa sulaa voita, ja täytteessä 2 desiä kermavaahtoa, 200 grammaa mangotuorejuustoa (voisi olla myös esim. maustamaton tai sitruunanmakuinen), 2 purkkia makeuttamatonta mangososetta ja sokeria. Liivatteita tuli peräti viisi, mutta kakun rakenne ei ole silti ollenkaan kiinteä tai hyytelömäinen, vaan sametinpehmeä ja ilmava. Pienen ekstraraikkaiden kakkuun tekivät limoncello-likööri ja sitruunamehu, johon liivatteet sulatettiin.

20140420_164623%5B1%5D-normal.jpg

20140420_174422%5B1%5D-normal.jpg

Kakun päällä olevat murut ovat honey comb candya eli hunajakennomurua, kuten vapaasti sen suomensin. Törmäsin reseptiin Teemu Laurellin TV-ohjelmassa ja halusin heti kokeilla, koska olen varsinainen hunajan suurkuluttuja ja sen suurfani. Karkki on yksinkertaisuudessaan sekoitus eri rakenteisia sokereita, joihin sekoitetaan ruokasoodaa.

20140418_122138%5B1%5D-normal.jpg

Minun annoksessani on ruokalusikallinen hunajaa, saman verran glukoosisiirappia, saman verran vettä ja desilitra sirosokeria. Ainekset sekoitetaan kylmänä kattilassa, jonka jälkeen seosta keitetään sen aikaa, että se alkaa hieman ruskistua. Käsittääkseni sokeria ei saisi sekoittaa kiehumisen aikana, jotta se ei ala kiteytyä, joten vain heiluttelin välillä kattilaa vähän, eikä mikään palanut edes pohjaan ;) Kun väri alkaa näyttää sopivalta, otetaan kattila pois liedeltä ja kaadetaan sekaan ruokalusikallinen ruokasoodaa ja sekoitetaan. Kuohuva seos kaadetaan laakeaan astiaan leivinpaperin päälle jäähtymään, mutta tässä vaiheessa ei kannata enää sekoittaa, koska sooda jatkaa kuplien eli "hunajakennojen" tekemistä karkkilevyyn. Jäähtyneen levyn voi rouhia veitsellä muruksi tai ajaa blenderillä aivan hienoksi ja käyttää kakkujen tai muiden jälkiruokien päällä (Laurellin ohjelmassa taisi olla suklaamoussen päällä) tai rouskuttaa sellaisenaan, kuten minä... Maku on kiva sekoitus hunajaa, paahdettua sokeria ja hattaraa - varsinainen sokerihiiren unelma siis. Hampaita ei kuitenkaan kannata katkaista liian isoihin paloihin!