Nyt niitä taas on! Nimittäin metsän kullankeltaisia aarteita, kantarelleja!
Nämä pienokaiset löytyivät Pohjois-Savosta, ja vaikka määrällä ei vielä säilömispuuhiin pääse, sesongin ensimmäiset ovat aina yhtä ihania. Ja paljon pilkisti sammalen seasta aivan pienenpieniä alkuja, joten lisää on tiedossa.
Nämä ovat niin pieniä ja sieviä, että putsaamisen jälkeen en edes pilkkonut niitä, vaan nostin suoraan kuumalle pannulle, jossa odotti tiristen nokare voita. Kunnolla paistetut ja suolahippusella viimeistellyt kantarellit ovat täydellisiä aidon ruisleivän päällä.
Mmm.. Paremmasta viis, jos tällaista herkkua saa muutaman kerran syksyssä. Ja katsokaa kuinka pikkiriikkisiä osa sienistä on!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.