Suklaan syöminen ei todellakaan loppunut jouluun, vaan aivan entiseen malliin himoitsen tuota maailman koukuttavinta herkkua. Ja nythän leipominen vasta kätevää onkin, kun kaapit pursuavat erilaisia konvehteja ja suklaalaatuja. Maitosuklaa menee aina tummemman suklaan edelle syöntisuklaata valitessani, mutta leipomiseen tummemmat laadut sopivat paremmin. Tänään Brunbergin "semi"tumma suklaa (53 % kaakaota) muuntui herkullisiksi suklaa-kookoskuppikakuiksi.
Kuppikakuista tulee hieman mutakakkumaisen suklaisia ja todella täyteläisiä, mutta kookoshiutaleet antavat niihin kivasti suutuntumaa.
Suklaa-kookoskuppikakut (12 kpl)
2 kananmunaa
1,5 dl sirosokeria
100 g sulaa voita
75 g sulaa suklaata
1,5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl Vana Tallinna -likööriä
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria.
Esivalmisteluina sulatetaan erillisissä kulhoissa voi ja suklaa.
Taikinassa munat ja sokeri vaahdotetaan kuohkeaksi vaahdoksi, johon lisätään ensin maito sekä sula voi. Sen jälkeen taikinaan sekoitetaan vehnäjauhot, johon on ensin sekoitettu kaakao- ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri. Lopuksi lisätään kaikki herkulliset makuaineet: sulatettu suklaa, kookoshiutaleet sekä Vana Tallinna tai muu haluamansa likööri tai muu neste.
Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi, jaetaan muffinsivuokiin ja paistetaan 175 asteessa noin vartti alimmalla tasolla. Kuppikakut saavat jäähtyä täysin ennen kuorruttamista, jotta voipohjainen kuorrute ei sula leivonnaisen päälle.
Minä laitoin kuppikakut paperisiin vuokiin paistamisen jälkeen, mutta hyvälaatuisissa ja paksuissa vuoissa voi myös huoletta paistaa.
Suklaakuorrute (tämä annos 6 kuppikakulle)
100 g huoneenlämpöistä voita
75 g sulaa suklaata
1 dl tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
ripaus suolaa.
Ensin pelkkää voita vatkataan sähkövatkaimella, jotta se hieman vaalenee ja muuttuu vaahtomaisemmaksi. Voihin lisätään tomusokeri ja kaakaojauhe ja taas vatkataan. Lopuksi massaan sekoitetaan sula suklaa sekä halutessaan ripaus suolaa (suolaisen ja makean liitto - nam!) ja kuorrute sekoitetaan tasaiseksi.
Minä käytin pursottamiseen reilunkokoista metallista tähtityllaa ja ripottelin päälle muutamia valkoisia sokerihelmiä muistuttamaan kuppikakujen sisällä piilevästä kookoksesta.
Kuorrute on ihanan paksua ja helposti käsiteltävää - ja maistuu taivaalliselta. Olisin voinut lusikoida varmaan koko kuorrutekulhollisen yhdeltä istumalta, mutta päätyi sitä onneksi vähän leivonnaistenkin päälle...
PS. Sain tämän ihanan Kastehelmen kaksikerrosvadin joululahjaksi, ja minusta se sai nyt arvoistaan kannettavaa :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.