Unkarilaisesta ruoasta tulee mieleen lähinnä erilaiset lihapadat ja paprikainen gulassikeitto, mutta matka osoitti, että kyllä siellä muutakin syödään. Gulassia en itse asiassa edes maistanut, vaikka sitä joka ravintolassa oli kyllä tarjolla, mutta minun mielestäni se on kylmän talvipäivän eikä helteisen kesäpäivän ruokaa. Kaikki ruoat olivat kautta linjan hyvin miedosti maustettuja, mikä suomalaisesta tuntui jopa kovin kotoisalta ja tutulta.

Paprika on unkarilaisille The kasvis, joita notkui kauppahallin tiskeillä metrin korkuisia kasoja ja josta tehdään myös useanlaisia tahnoja ja jauheita ruoanlaittoon. Niinpä täytyi siis tietenkin maistaa töltött paprika -ruokalajia eli täytettyjä paprikoita. Annoksen saapuessa oli yllätys, että suipon malliset paprikat eivät olekaan punaisia vaan vaaleanvihreitä, mutta ne osoittautuivat todella maukkaiksi!

Paprikoiden sisällä on hyvin vaaleasta lihasta tehty hieman lihapullia muistuttava täyte, ja päälle valeltu tomaattikastike oli sileintä ja maukkainta tomaattikastiketta, jota olen koskaan maistanut!

Vaaleita paprikoita käytettiin annoksissa myös koristeena, ja esimerkiksi tässä alkupalaksi tarjoillussa leikkelelautasessa niitä oli kirsikkatomaattien ja punasipuliviipaleiden kanssa.

Espanjalaisiin tapaksiin verrattuna jopa unkarilaisten salamit ja muut makkarat ovat hyvin vähäsuolaisia ja mietoja! Annoksessa keskellä oleva oranssinruskea tahna oli valtavan hyvää, mutta ihan emme päässeet täyteen varmuuteen, mitä kaikkea se piti sisällään. Ilmeisesti ainakin tryffeliä ja saksanpähkinää...?

Täytettyjen paprikoiden lisäksi toinen paikallisten suosima herkku on paneroitu juusto, jota minä erilaisten juustojen ystävänä tietenkin halusin maistaa. Juusto(kin) osoittautui hyvin miedoksi, ja se muistutti rakenteeltaan hieman hallumia. Panerointi oli ihanan rapea, ja etikkainen majoneesikastike sopi dippailuun täydellisesti. Sen verran täyttävää juusto kuitenkin on, ettei lisukkeeksi tarjottuihin ranskalaisiin juuri voinut kuvitellakaan koskevansa...

Paprikoiden ja juuston lisäksi hyvin monessa ravintolassa oli tarjolla ankkaa jossakin muodossa, mutta en mistään saanut selville, onko ankka jotenkin erityisen perinteistä tai tyypillistä ruokaa Unkarissa, vai onko se yleisemmin trendikästä ruokaa tällä hetkellä Euroopassa. Joka tapauksessa söin ankkaa kaksi kertaa reissun aikana: toisen kerran koipea perunapannukakun kanssa Nagy Faloda Vendéglátó -ravintolassa ja toisen kerran rintaa perunamuussin ja paistetun sipulin kanssa Véndiák-cafe loungessa.

 

Perunaa täkäläiset tuntuvat käyttävän paljon, sillä sitä oli lisukkeena miltei jokaisessa maistamassamme ruoassa. Maukkaasti he osasivat valmistaa pottulisäkkeensä, joten asiassa ei ole mitään moitittavaa!

Véndiákissa, jossa ankan rinta oli täydellisen medium ja herkkutatit annoksessa kuin suomalaisesta metsästä poimittuja, sain myös herkullisen ja näyttävän näköisen jälkiruoan, joka unohtui edellisestä postauksesta. Annoksessa on keskellä hieman ricottajuuston oloinen juustokakku, jossa maistui ihanan raikas sitruuna. Päällä on makea marenki, ja ympärillä hieman suolaista keksimurua ja raikasta aprikoosihilloa. Täydellinen makunautinto kruunaamaan ateria!