On taas perjantai, ja tällä kertaa siinä mielessä erityinen perjantai, että edessä on viimeinen viikonloppuni Jyväskylässä ainakin tällä erää. Koulu-ura alkaa siis vihdoin olla päätöksessään, ja on aika siirtyä kohti uusia haasteita ;) Tavallisessakin perjantai-illassa on syytä kokkailuun, joten tänään sitä on oikein ekstrasti. Onneksi äiti on tulossa kylään, ettei itse tarvitse syödä kaikkea ja poksahtaa halki ;)

Lämmin ja tuoksuva vasta uunista otettu leipä on aina ihanaa, joten tein patonkia:

2,5 dl vettä

25 g hiivaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

1 tl sokeria

n. 6-7 dl vehnäjauhoja

Halusin sellaista rustiikkia patonkia, jonka kuori olisi rapea ja sisus pehmoinen, joten en laittanut taikinaan enempää jauhoja, vaikka se tuntui käteen melko löysältä ja oli vaivatessa melko sticky puddingia... Sen sijaan annoin taikinan kohota taikinana lämpövesihauteessa tunnin ja vielä pellilläkin lämpeävän uunin päällä puolisen tuntia. Uunissa patongit olivat 250 asteessa vähän yli 10 minuuttia, ja pari kertaa paiston aikana ripsuttelin vettä uuniin. En tiedä, onko sillä oikeasti mitään vaikutusta, mutta ainakin se suhisee mukavasti... :)

20140404_171458%5B1%5D-normal.jpg

Patonkien kohotessa oli hyvää aikaa tehdä jotain makeaista, mutta tällä kertaa se ei ollut mitään spontaania, vaan aloitin valmistelut jo tiistaina. Valitsin reseptin jo maanantaina, joten tiistaiaamuna kello kymmenen olin alkossa - kaikkien kadunmiesten, alan miesten, viinamäen miesten ja mäkimiesten kanssa. Onneksi minun ei tarvinnut taistella heidän kanssaan siitä leijonapullosta, vaan sain aivan rauhassa tutkailla rommihyllyä. Tulossa oli nimittäin rommirusinabrownieita, ja mitäs muuta rommarusinabrowhieihin tarvitaan kuin rommia.

Löysin sopivan pullon ja tänä aamuna sitten keittelin noin 200 grammaa rusinoita puolessatoista desissä tummaa rommia, jonka makua alkon adjektiivilista kuvailee meripihkanruskeaksi, kuivaksi, melko pehmeäksi, trooppisen hedelmäiseksi ja kevyen suklaiseksi.

20140403_151947%5B1%5D-normal.jpg

Jos kamera voisi välittää tuoksuja, haistaisitte tällä hetkellä jotain hyvin hyvin herkullisen makean huumaavaa :) Ei seuraava vaihekaan mitenkään pahalta näyttänyt tai tuoksunut, kun sulatin kattilassa 300 grammaa tummaa suklaata ja 120 grammaa voita. Seos on sanoinkuvaamattoman kiiltävää (se on kuin peili!), ja suolainen voi tekee suklaasta vielä parempaa kuin se on au naturel...

20140403_153336%5B1%5D-normal.jpg

Näiden esivalmistelujen varsinainen taikina pääsee näyttämölle. Eli vaahdotin 2 kananmunaa ja 150 g fariinisokeria kuohkeaksi vaahdoksi, johon lisäsin jäähtyneen suklaaseoksen, ihanaiset rusinat liemineen (otin vähän talteen kastiketta varten), 100 g suolattuja cashew-pähkinöitä, reilun 200 grammaa vehnäjauhoja ja noin puoli desiä turkkilaista jugurttia. Sekoittelin loput aineet ihan vain puuhaarukalla, koska rusinat ja pähkinät on sen verran isoja sattumia, että tokkopa sähkövatkain olisi tehnyt kesää.

20140403_154510%5B1%5D-normal.jpg

Taikina saa siis olla melko löysää ja runsassattumaista (satumaista). Minun paistovuokani on noin 20x30cm, ja 175 asteessa paistuminen vei noin 15 minuuttia, ja silloin se oli jo hyvin kypsää. Jos haluaisi ihan mutakakkumaisen ja valuvan sisuksen, lyhyempikin aika (tai pienempi vuoka --> korkeampi brownie) riittäisi :)

20140403_185653%5B1%5D-normal.jpg

Jäähtymisen jälkeen leikkasin brownien neliöiksi, ja heti täytyi tietysti tehdä koemaisto. Rommirusinan aromi tulee todella ihanasti esille jo browniessa itsessään, mutta yhdistettynä liemessä vielä pidempään marinoituneisiin rusinoihin ja turkkilaiseen jugurttiin maku on suorastaan taivaallinen! Nyt ymmärrän merirosvojen hokeman "why is the rum always gone"...