Yleensä otsikointi on minulle helppoa - niin tällaisten postausten kuin muunkinlaisten tekstien, mutta nyt tuntuu, ettei yksikään ajatukseni ole riittävän täsmällinen. Maailman paras on klisee, joka on kulunut puhki jo aikapäiviä sitten ja superlatiivien mokkapala taas, noh, on muuten vaan huono. Siksi tämä mokkapala onkin pettämätöntä, ja se tarkoittaa tässä tapauksessa kahta asiaa: ensinnäkin tämä resepti on pettämätön ja onnistuu takuuvarmasti ja toisekseen kotitekoinen mokkapala leivonnaisena on pettämätön siinä mielessä, että se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ensin vatkasin 4 munaa ja 2 desiä sirosokeria kuohkeaksi vaahdoksi, johon lisäsin vuorotellen kolmessa erässä desin maitoa, puolitoista desiä juoksevaa margariinia ja keskenään sekoitetut 4 desiä vehnäjauhoja, 4 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta ja 2 teelusikkaa leivinjauhetta.

20140710_154031%5B1%5D-normal.jpg

Vatkaamisen jälkeen kaadoin valmiin taikinan moduulivuokaan, joka on noin 20x30cm-kokoinen.

20140710_154634%5B1%5D-normal.jpg

15 minuuttia 200-asteisen uunin alaritilällä ja ulos tuli kauniin ruskea ja ihanalta tuoksuva mokkapalapohja.

20140710_160320%5B1%5D-normal.jpg

Varsinainen mokkaosuus leivonnaiseen tulee kuitenkin vasta kuorrutteesta, joten sen vuoro on seuraavaksi. Kuorrutteella ei kuitenkaan ole kiire, koska lämpimään pohjaan kaadettuna se vain imeytyy pohjan uumeniin... Hyvää ja mehevää mokkapalasta tulee niinkin, mutta kyllä paksu ja kiiltävä kuorrute kuuluu asiaan ;)

Keitin ensin kapselikeittimellä espresson (n. 5 rkl), johon lisäsin jäähtymisen jälkeen 50 grammaa sulatettua voita. Sen jälkeen sekoitin joukkoon 2 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta ja teelusikallisen vaniljasokeria. Lopuksi lisäsin massaan niin paljon tomusokeria (ehkä 3-4 dl), että sain tasaisen paksun ja kiiltävän seoksen.

20140710_165218%5B1%5D-normal.jpg

Levitin kuorrutuksen pohjan päälle leveää voiveitseä apuna käyttäen ja ripottelin päälle muutaman strösselin. Mikäli kuorrutuksesta haluaa nauttia sydämensä kyllyydestä (mutta ei kuitenkaan syödä kaikkea lusikalla suoraan kulhosta), pohjan voi paistaa uunipellillä, jolloin siitä tulee ohut kuin kääretorttupohja. Näin kuorrutetta tulee suhteessa enemmän, mutta minusta pohja on aivan ihanan makuista ja siitä tulee mehevämpi hieman paksumpana, joten siksi minun mokkapalani ovat tällaisia. Mikään ei ole isompi pettymys kuin herkullisen näköinen mutta kuivankälpäkkä mokkapala!20140710_165500%5B1%5D-normal.jpg

Kun kuorrute on jäähtynyt (mielellään yön yli jääkaapissa), levyn voi leikata haluamansa kokoisiksi palasiksi ja nauttia aamupalalla, brunssilla, jälkiruuaksi, välipalaksi, iltapalaksi tai ihan muuten vaan... :)

20140711_201921%5B1%5D-normal.jpg

Minusta mokkapala maistuu vähän isänpäivälle, lapsuuden synttäreille, koulun pikkujouluille ja rauhallisille viikonloppuaamuille, mutta nyt kesän mansikkasesongin kunniaksi nautiskelin oman palaseni tuoreiden mansikoiden kera. Yksinkertaisesti vie kielen mennessään.