Keittiö on kodin sydän. Unelmissani keittiöni on suuri ja valoisa, ja pöytätilaa on riittävästi niin kodinkoneille kuin peltien ja astioiden laskemiseen. Lasivitriinissä ovat hyvässä järjestyksessä astia-aarteeni kauniisti esillä ja käden ulottuvilla käyttöön ottamista varten. Avohyllyllä seinällä ovat hyvässä järjestyksessä armaat keittokirjani sievästi pinottuna; suklaaherkut yhdessä pinossa (kyllä, ne tarvitsevat oman pinonsa), leivonnaiset toisessa ja varsinaiset ruoanlaittokirjat omana pinonaan. Minulla on myös pieni baarikaappi, joka ei suinkaan ole epäonnistunutta tiistaipäivää varten, vaan sieltä löytyy konjakkia kuivakakkuihin, rommia browniehin, punssia dammsugareihin, limoncelloa sitruuna-ricottapiirakkaan, disaronnoa amarettokekseihin (ja moneen muuhunkin...) ja valkoviiniä risottoihin.

Todellisuus on kuitenkin se, että keittiöni on ruma ja noin kahden neliön suuruinen, siellä ei ole tiskikonetta, pakastinta eikä mikroaaltouunia, keittiötä käyttää lisäkseni sotkuinen kämppäkaverini ja kaikki ihanat astiani sekä keittokirjani ovat varastossa tai vanhempieni luona turvassa. Silti ihmisen on syötävä. Ja jotta voi syödä, täytyy laittaa ruokaa.

Siksi ajattelin kirjoittaa postauksen ruokaelämästäni täältä (thank God) väliaikaisesta asumuksestani. Olen joutunut pakon edessä opettelemaan uudenlaisen suhtautuminen arkiruokaan, koska en voi tehdä suurta annosta laatikko- tai pataruokaa, jota vain lämmittelisin mikrossa pitkin viikkoa. En voi myöskään pakastaa ruokaa, koska ei ole pakastinta. Ruoan täytyy olla siis sellaista, että siitä ei joko jää tähteitä tai tähteet ovat liedellä tai uunissa lämmitettäviä.

Keitot täyttävät jälkimmäisen kriteerin, joten ne ovat mainioita, sillä minulla on täällä peräti kaksi kattilaa. Keitän suuremmassa kattilassa keittoa (kaalikeittoa, tomaattikeittoa, sienikeittoa), ja seuraavina päivinä lämmitän pienemmässä kattilassa itselleni sopivan kokoisen annoksen.

Keittojen lomassa kaipaan kuitenkin myös "kiinteää" ruokaa, joten olen tutustunut marketin pienimpiin liha- ja kalapakkauksiin. Tällä viikolla ostin 300 gramman lohipalan, jonka halkaisin kahtia, ja sain kahden päivän ruoan.

IMG_1147.jpg

Maustoin lohen yksinkertaisesti suolalla ja sitruunapippurilla ja paistoin sen kuumalla paistinpannulla öljyssä. Lohi kypsyy todella nopeasti, muutamassa minuutissa, ja kypsensin suurimman osan ajasta nahkapuoli alaspäin, jotta nahkasta tulee rapea eikä kalan liha mene ylikypsäksi.

IMG_1149.jpg

Toisen lohipalan voin maustaa esimerkiksi inkiväärillä ja limellä, ja saan aivan erihenkisen ruoan.

Olisihan minulla ne aiemmin mainitut kattilat lämpimän lisäkkeen keittämistä varten, mutta tänään salaatti tuntui aivan riittävältä. Pilkoin salaattiin yhden kiivin ja lisäksi rakasta suosikkiani, avokadoa. Hieman sitruunanmehua sekä salaatin että kalan päälle, ja päivälliseni on valmis. Rasvainen lohi kaipaa minusta kaverikseen jotain raikasta, ja kiivi ja avokado sopivasti todella hyvin yhteen :)

Lohen lisäksi olen valmistanut samalla periaatteella broilerinsuikaleita, jotka ensimmäisenä päivänä maustoin currylla sekä erilaisten pippureiden seoksella ja toisena sitruunalla ja timjamilla. Silloin keitin lisäkkeeksi pastaa, jota minun on aivan mahdoton keittää tarpeeksi vähän! Vaikka kattilaan laittaisi aivan naurettavan pienen kimpun spagettia, valmista ruokaa on kuitenkin vaikka kolmen henkilön syödä... Avokadon kaveriksi taisin sillä kertaa laittaa kirsikkatomaatteja, ja nekin ovat oikein hyvä pari keskenään.

Huomenna taidan tehdä jonkinlaisen munakkaan, sillä jääkaapissa on kananmunia ja juustoa, ja tomaatit alkavat olla lähellä ylikypsyyttä...

Mikä on sinun arkesi pelastava ruoka, jonka valmistus ei vaadi ihmeitä?