Joskus ruoasta tulee niin hyvää, että syödessä ja vielä syömisen jälkeenkin tekee mieli vain hymyillä :) Nyt kävi juuri niin, kun tein sienikeittoa kuivatuista tateista.
En ole koskaan aiemmin käyttänyt kuivattuja sieniä ruoanlaitossa (tai missään muussakaan), joten googlailin hieman reseptejä. Kaikissa joita katsoin tuntui kuitenkin olevan pari vikaa: 1. en pidä kermalla täyteläistetyistä keitoista, ja 2. en pidä myöskään vehnäjauhoilla suurustamisesta.
Keittoni pohja-ajatus on peräisin Maku-lehden reseptistä (http://www.maku.fi/reseptit/herkkutattikeitto-kuivatuista-tateista), mutta muokkasin sitä aika roisisti omaa makuani paremmin vastaavaksi:
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl kuivattuja herkkutatteja + 2 dl liotuslientä
4 dl vettä
1 kanaliemikuutio
200 g kantarellin makuista tuorejuustoa
nippu persiljaa
mustapippuria
loraus soijakastiketta.
Ensimmäisenä työvaiheena laitoin kuivatut herkkutatit likoamaan kiehuvaan veteen (about 2 dl) noin puoleksi tunniksi.
Sen jälkeen kuullotin öljyssä yhden pieneksi pilkotun sipulin ja valkosipulin kynnen. Sipuleiden sekaan kaadoin lionneet sienet ja herkulliselta tuoksuvan liotusliemen. Lisäsin lopun veden, liemikuution sekä mustapippurin ja annoin hiljalleen kiehua noin vartin verran.
En tiedä kuivattujen sienten keittoajasta, mutta maut alkoivat selvästi tasoittua ja sienten maku tulla esiin noin 15 minuutin keittämisen jälkeen, joten päätin sen olevan riittävä. Sienet kuitenkin olivat jo puoli tuntia kuumassa vedessä ennen keittoon päätymistään...
Tässä vaiheessa lisäsin keittoon nipun persiljaa ja purkillisen kantarellituorejuustoa (muukin tuorejuusto olisi varmasti hyvää), joka minun mielestäni on paljon paremman makuinen vaihtoehto sienikeittoon kuin ruokakerma. Se korostaa sienen makua, tuo suolaisuutta ja syvyyttä makuun sekä saostaa keittoa niin paljon, ettei sitä ole välttämätöntä enää erikseen saostaan. Toki jos haluaa paksumman keiton, sen voi suurustaa. Itse tekisin sen kuitenkin mieluummin vaalealla maissitärkkelyksellä kuin vehnäjauholla.
Keiton hiljalleen poristessa laitoin, kuten kuvasta näkyy, viereiselle liedelle tulemaan krutonkeja. Käytin tällä kertaa juureen leivottua ruisleipää, jossa on seassa tummaa siirappia ja ohramallasta. Leivän pieni makeus on minun suuhuni todella miellyttävä, ja ajattelin sen sopivan myös keiton kaveriksi. Paistoin leipäkuutioita voi-öljyseoksessa keiton kiehumisajan verran, ja loppuvaiheessa raastoin mausteeksi aavistuksen muskottipähkinää, jonka maamainen ja pähkinäinen maku sopii minusta yhteen sienen kanssa.
Tuorejuuston lisäämisen jälkeen keiton ei enää tarvitse muuta kuin kuumentua kiehumispisteeseen ja testata maku. Minä lisäsin pienenpienen lorauksen soijakastiketta tuomaan vielä pientä suolaista täyteläisyyttä.
Näyttää, tuoksuu ja maistuu kauniilta :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.