DSC_0799.jpg

Karpalot yhdistyvät minun mielessäni voimakkaasti jouluun, sillä en syö niitä juuri oikeastaan milloinkaan muulloin kuin joulunalusaikaan – silloin niistä tehdään hyydykekakkua glögin ja valkosuklaan kanssa ja laitetaan pikkuleipiin ja kuppikakkuihin toffeen ja pähkinöiden kanssa. Nämä herttaiset karpalo-dumlekuppikakut maistuvat teen tai glögin kanssa ja lämmittävät lumituiskussa.

Kuivattuja karpaloita voi hieman veitsellä pieniä, ja dumlet kannattaa laittaa 6–8 osaan. Sen jälkeen makuainekset voi jättää hetkeksi vartomaan, jotta voi valmistaa taikinan.

DSC_0777.jpg

Taikina on melko tyypillinen muffinsitaikina, jota maustaa paahteinen fariinisokeri ja vanilja. Ensin vatkataan huoneenlämpöinen margariini ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi, ja siihen vatkataan yksitellen kananmunat. Sen jälkeen sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja käännellään taikinaan. Lopuksi lisätään leikkuulaudalla odottavat sattumat.

DSC_0780.jpg

Sekoitettu taikina jaetaan muffinsivuokiin, ja tästä annoksesta tulee 12 suurehkoa kuppikakkua. Paistolämpötila on 200 astetta ja -aika noin 20 minuuttia. Tahmeat toffeepalat tarttuvat helposti kiinni, joten leivonnaiset kannattaa paistaa joko tukevissa, paperisissa vuoissa tai muffinsipeltiä käyttäessä leivonnaiset on hyvä pyöräyttää veitsellä irti pellistä, jotta reunat eivät jää kiinni.

DSC_0788.jpg

Minä käytin muffinsipeltiä, mutta halusin vielä paistamisen jälkeen asetella leivonnaiset suuriin, paperisiin vuokiin, jotka toimivat ikään kuin leivoslautasena. Tällaisenaankin kirpakan karpaloiset ja makean toffeiset muffinsit katoavat tarjottimelta alta aikayksikön, mutta kuppikakuiksi – ja esimerkiksi oivalliseksi pikkujoulutarjoiluksi – ne muuttuvat vasta kuorrutuksen myötä. 

DSC_0791.jpg

Vatkasin huoneenlämpöistä voita ensin yksinään sen verran, että se alkoi muuttua kuohkeaksi ja  miltei valkoiseksi. Sen jälkeen lisäsin siihen vaniljasokerin sekä pikkuhiljaa tomusokeria koko ajan vatkaten. Kun kreemi alkaa olla niin paksua ja tasaista, että se tarttuu vatkaimiin kiinni eikä maistaessa sokeri tunnu enää erillisinä kiteinä, se on valmista pursotettavaksi.

Minä käytin Russian Tip -ruusutyllaa sekä pientä tähtityllaa, joilla pursottelin jokaisen kuppikakun päälle vähän omanlaisensa kuorrutteen. Russian tip -ruusu on siitä kiva, että sillä saa hyvin sokerimassa- tai marsipaanimaisia ruusuja tehtyä voikreemistä.

DSC_0792.jpg

DSC_0790.jpg

Näillä on ihana hemmotella ystäväjoukkoa pikkujouluissa tai vaikka isää isänpäivänä – ihastuneet reaktiot sekä ulkonäköön että makuun on taattu! Viime silaukseksi pursotuksen päälle voi vielä ripotella kuivatuista karpaloista tehtyä jauhetta, joka antaa paitsi villin kontrastin, myös maistuu raikkaalta täyteläisen kuorrutteen päällä!

DSC_0802.jpg