Singaporenkin sää tiesi, että Suomessa on juhannus, ja läväytti meille oikein ravakan ukkoskuuron niskaan perjantai-iltana. Toppatakkia ei kuitenkaan tarvinnut kaivaa, koska lämpötila pysytteli noin +30 asteessa. Märkä sää oli kuitenkin mainio veruke siirtyä sisätiloihin ja etsiä sopivaa juhannusruokaa, jota löytyikin I'm Kim - Korean BBQ -ravintolasta, jonka konsepti on siis asiakkaan pöydässä oleva kaasugrilli, johon saa noutopöydästä hakea mieleisensä grillattavat. Ihan mahtavaa, tällaista tahdon (enemmän) Suomeenkin!

20180621-143104.jpg

Ravintolalla on kaksi eri kattausta, edullisempi ja valikoimaltaan suppeampi lounasbuffet sekä runsaampi illallisbuffet. Lounaan hinta oli noin 15 dollaria  eli noin kympin per henkilö ja illallisen 23 eli noin 15 euroa. Kuvassa grillautuu possun kulkeä, kahdella eri tapaa marinoitua kanaa, rib eye -pihviä sekä omaa suosikkiani, bulgogia eli ohueksi viipaloitua nautaa, joka on maustettu valkosipulisella ja seesamisella marinadilla. Tässä ruokailutavassa on jotain samaa kuin suomalaisessa grillaamisessa, ja huomasin itsekin käänteleväni pihvejä aivan innoissani ja järjesteleväni ruokia grilliin niiden arvioidun kypsymisajan mukaiseen järjestykseen. Eikä ainakaan tule hotkittua, kun asioita mahtuu rajallinen määrä grilliin ja niidenkin tulee antaa kypsyä.

20180621-143100.jpg 

20180624-173936.jpg

Lisukkeita buffetissa oli jos jonkinlaisia: erilaisia salaattitarpeita ja kasviksia, nuudeleita, tuoreita hedelmiä ja näkyipä yhdessä kipossa jopa ranskalaisia perunoitakin. Munakoisot ja retikat pistimme grilliin, mutta osan lisukkeista söimme rohkeasti raakana, ja ainakin toistaiseksi hengissä ollaan!

20180624-180344.jpg

 

Buffetissa oli myös alkupaloja kuten sushia, joka yllättikin meidät täysin ja oli tuoreemman ja raikkaamman makuista kuin pelkkään sushiin keskittyvän ravintolan sushi. Myös friteeratut kasvikset sekä kampasimpukat maistuivat alkupaloina ja lihojen kypsymistä odotellessa. 

20180624-173256.jpg

Hieman samankaltaiseen ruokailukokemukseen törmäsimme toistekin, kun menimme kiinalaiseen hotpotravintolaan. Hotpotia saa ainakin Helsingissä useasta eri ravintolasta, mutta paikallinen runsaudensarvi täytteissä oli jotakin melko mykistävää. Hotpotin idea on siis se, että tilataan pöytään liemi, joka laitetaan kuumalle keittolevylle. Liemen lisäksi tilataaan erilaisia täytteitä, joita liemessä keitetään kypsäksi ja sitten syödään. Täytteet voivat olla erikseen listalta tilattavia, tai Conveyr belt hot pot -ravintolan tapaan liukuhihnalla asiakkaan nenän edessä kulkevia,

20180622-121254.jpg

Ja kaikenlaista sitä hihnalla kulkikin: lehmän mahalaukkua, jättikokoisia sieniä, valkoista kalaa, kimchipannukakkua, merilevää, hummeripallukoita, dumplingeja, peruna- ja porkkanaviipaleita ja luota ties mitä, jossa ei ollut minkäänlaista kylttiä.

Minä valitsin liemekseni yrttisen kanaliemen, koska en halunnut mitään tulista. Mieto liemi osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi, sillä ravintolassa oli kattava valikoima erilaisia kastikkeita ja mausteita, joilla ruoan makua sai tuunata. Matkatoverini hikoili jonkin verran oman tom yam -liemensä kanssa, joka oli niin tulista, että ylimääräisiä chilikastikkeita ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä.

20180622-122929.jpg

Ihan kaikkia sattumia en rohjennut liemeeni upottaa, ja olin melko konservatiivinen sekoittamaan liemeen yhtä aikaa raakoja ja kypsiä raaka-aineita, vaikka naapuripöydän kiinalainen seurue tuntui surutta keittelevän nuudeleita ja porsaan sisuskaluja samassa liemessä yhtä aikaa. Monet paikalliset kasvikset kuten retikka ja lootus maistuivat mainiolta, ja yrttiset naudanlihapalleroiset, dumplingit, jälleen ihana bulgogiliha sekä kampasimpukat ja hummeri olivat taivaallisia. Vähän kyllä välillä mietin, että tässä se vastuu nyt sysätään ruokailijalle itselleen, jos ei malta vaikka sianlihaansa keittää kypsäksi asti...

20180622-121243.jpg

Ihan kaikkea ruokaansa ei matkalla kuitenkaan tarvinnut itse valmistaa, vaan välillä saattoi perinteiseen tapaan tilata annoksensa ja nauttia sen valmiina. Yksi paras tällaisen syömisen kokemuksemme tapahtui Chinatownissa, josta löysimme Maxwell food centerin, joka tarjoaa noin sadan erilaisen kojun verran ruokia ja juomia Aasian eri kolkista. Suu olisi syönyt siellä vielä kauan sen jälkeen, kun maha sanoi, ettei jaksa enää yhtään! Singaporelaiset ovat hyvin tarkkoja hygieniasta, joten ruoka"keskus" oli todella siisti ja hyvin ylläpidetty.

20180623-144219.jpg

Alkuun jaoimme possu- ja yrittitäytteisiä dumplingeja, jotka tarjottiin chilikastikkeen ja etikka-inkiväärikastikkeen kanssa. Kahdeksan palaa maksoi kokonaiset 4 dollaria eli noin 2,50 euroa. 

20180623-143240.jpg

Seuraavaksi testiin meni thaimaalainen pad thai, joka oli vielä moninkertaisesti parempaa kuin Malesian Penangissa kokeilemamme versio. Hinta samaisen neljä dollaria.

20180623-144436.jpg

Olin lukenut etukäteen netistä, että Maxwellista saa todella herkkulisia hummerikakkusia, joten niitä täytyi tietenkin etsiä käsiinsä. Kakkunen muistuttaa hieman meidän lihapiirakkaamme, sillä uppopaistetun kuoren sisältä löytyy hummerin lisäksi possun jauhelihaa sekä mausteita. Hyvä valipala, mutta vähän kuitenkin mietin, eikö hummeri mene hieman hukkaan tällaisessa kombossa...?

20180623-150206.jpg

Kakkusen jälkeen aloin olla jo sitä mieltä, etten jaksa syödä mitään, mutta kun vastaan tuli toinen toistaan herkullisempia kojuja, vatsa sai hieman joustaa. Nämä kanalla ja kokonaisilla katkaravuilla täytetyt paistetut nyytit olivat ehkä koko aterian paras osa minun mielestäni, ja hintaa annoksella oli 4,80 dollaria.

20180623-153126.jpg

Singaporessa on siis mahdollista syödä edullisesti, mutta aina se ei onnistunut. Hintahaitari aivan viereistenkin ravintoloiden välillä saattoi olla todella suuri, ja välillä annosten hinnat ilmoitetaan ilman veroja ja palvelumaksuja, jolloin laskun loppusumma on paljon enemmän kuin näennäisesti annosten hinnat yhteen laskien. Tämän huomasimme hieman karvaasti aamupalallamme, kun kahden pannukakkuannoksen jälkeen saimme eteemme yli 60 dollarin laskun. Noh, hyviähän ne pannarit olivat, mutta silti...

20180623-103646.jpg

20180623-104408.jpg

Pannarit ovat selkeästi ilmiö myös Aasiassa, sillä niitä oli tarjolla useissa ravintoloissa. Miltei jopa aamiaispaikan pannareita paremman herkun saimme eräässä mereneläväravintolassa jälkiruoaksi, kun tilasimme summamutikassa pannukakun matchajäätelön kanssa. Tämän hintakin oli inhimillisempi; jotakin 8 dollarin (~ 5 e) luokkaa.

20180621-204925.jpg

Jollakin lailla koko reissumme ruokahetkiä kuvastaa hyvin kaksi seuraavaa annosta - monestakin syystä. Minun valitsemasi nuudelikeitto tummalla ja umamisella liemellä sekä mureaksi kypsytetyllä naudanlihalla oli jo useiden aiemin nuudelikeittojen tapaan todella herkullista, ja hörpin liemen viimeisiä pisaroita kulhon pohjalta autuaana.

20180622-205317.jpg

Samaan aikaan vastapäätäni matkakumppanini pyyhkii tyytyväisenä hikeä otsaltaan ja nautiskelee keväänvihreästä currystaan, jossa uiskentelee kirkkaanpunaisia chilipaloja enemmän kuin muita raaka-aineita. Hän rakastaa tulista ruokaa ja tilasikin matkalla pääasiassa sellaisia ruokia, joita "ei voi kotona tehdä", koska minä en voisi syödä ruokia niiden tulisuuden takia.

20180622-210320.jpg

Singapore - aivan kuten Malesiakin - tarjoaa siis jokaisen makunystyröille jotakin. Nyt on kuitenkin hyvä palata kotiin ja alkaa nauttia Suomen kesän antimista. Sen verran kuitenkin palaan vielä blogissani matkaan, että esittelen Kuala Lumpurissa nauttimamme yhden illallisen, joka jatkaa tätä jokaiselle jotakin -periaatetta. Siihen asti kuulemisiin!