Tänään vapaapäivän ja auringonpaisteen kunniaksi oli tiedossa kirpparikierros ja lounas uudessa tuttavuudessa, paikallisessa merikonttiin rakennetussa kesäravintolassa.

Kirppareilta löytyi muutamia uusia aarteita keräilykokoelmaan, ja usean tunnin hypistelyn ja ihmettelyn jälkeen maittoi ruoka. Konttiin rakennettu ravintola Morton (kotisivut http://morton.fi/konttiravintola-2/) sijaitsee järven rannalla, joten maisemista heti 10/10 pistettä. Maisemia ehtikin sitten katsella liki kyllästymiseen asti, sillä palvelu oli jokseenkin rauhallista, vaikka ravintola ei ollut edes aivan täynnä.

Ruoka oli kuitenkin odottelemisen arvoista. Itse tilasin ravintolan nimen esikuvan John Mortonin mukaan nimetyn hampurilausannoksen (Little John's burger), joka maistui erinomaisen kotona tehdyltä hampparilta. Tuhti sämpylä, meheväksi paistettu naudanlihapihvi, sinihomejuustoa, salaattia, tomaattia, suolakurkkua, hillottua punasipulia ja chilimajoneesia. Parasta annoksessa olivat kuitenkin ranskalaiset, mikä oli yllättävää. Yleensä itse en jaksa syödä koko annosta ja juuri ranskalaiset ovat ne, jotka jäävät lautaselle, mutta tänään sattui kohdalle niin oikealta perunalta maistuvat, sopivan suolaiset ja us-ko-mat-to-man rapeaksi paistetut ranskalaiset, että niitä ei yksinkertaisesti voinut olla syömättä!

20140710_131647%5B1%5D-normal.jpg

Äitini tilasi lohisalaatin, jossa oli melko perinteiseen hampurilaisateriaan verrattuna kivasti twistiä.

20140710_131702%5B1%5D-normal.jpg

Salaatin pohjalla oli tervasiirappia, jonka makeus ja savuisuus oli eksoottinen valinta lohen kyytipojaksi (en tiedä kuinka hyvin ne pelasivat yhteen, mutta ainakin siirappi itsessään maistui erinomaisen hyvältä!). Lisäksi annoksessa oli vihreää salaattia, kurkkua ja kirsikkatomaatteja sekä kylmäsavulohta, mätimoussea ja ruissipsejä. Salaatin pääraaka-ainetta ei tarvinnut etsiä salaatinlehtien seasta, vaan lohta oli annoksessa reilulla kädellä ja se oli hyvänmakuista.

Suurta plussaa ravintolalle paikallisten tuottajien raaka-aineiden käyttämisestä, mikä tuodaan esille myös ruokalistassa. On kiva tietää, mistä annoksessani olevat naudanliha ja juusto ovat peräisin. Pieni ja lyhyt miinus siitä, että kaikki ruokailuvälineet ja lasit ovat kertakäyttöisiä, joten turhaa jätettä tulee todella paljon. Toisaalta on aivan ymmärrettävää, että pieneen merikonttiin ei valtavasti tiskaustilaa mahdu, joten puisten tarjottimien ja sanomalehtien käyttö lautasina yhdistettynä muihin kertakäyttöisiin astioihin on nerokasta ajattelua!

Pelkällä lounaalla ei kuitenkaan koko päivää tässä taloudessa pötkitä ;) Pidettiin siis lettukestit.

4 munasta,

8 desistä maitoa,

4 desistä vehnäjauhoja,

1 teelusikasta suolaa,

ripauksesta sokeria ja

pienestä lorauksesta juoksevaa margariinia

tuli lettutaikina.

20140710_163636%5B1%5D-normal.jpg

Taikina sai turvota puolisen tuntia, minkä jälkeen siitä paistettiin (voissa tietenkin!) viitisentoista isoa mutta ohutta lettua.

20140710_163642%5B1%5D-normal.jpg

Niin kuin grillimakkarassakin, lettujen syöjistä löytyy varmasti useita kuppikuntia: kuka tykkää vaaleasta, kuka reunoista suorastaan mustasta. Minusta melko vaalea mutta ohut lettu on kaikkein paras, ja mieluiten mansikoiden ja vaniljajäätelön kanssa ulkona syötynä. Mummon muurinpohjaletut ovat tietenkin aivan oma lukunsa...

20140710_171242%5B1%5D-normal.jpg

Jäätelön ja hillon lisäksi mukaan pääsivät kaksi omasta mansikkalaatikosta kypsynyttä mansikkaa. Niin se vaan tuli sekin sato korjattua ;)