Viikonloppuna suuri punainen pakettiauto kulutti noin 800 kilometriä asfalttia, kun taas tehtiin yksi muutto. Nyt asuinpaikkani vakinaistuu (ennalta määrittelemättömän mittaiseksi ajanjaksoksi) pääkaupunkiseudulle, ja postauksen nimi viittaa siis toisaalta tehtyyn muuttomatkaan ja toisaalta Fazerin Travel -suklaisiin, joita näissä kahden suklaan muffinseissa on.

Tein nämä muuttoväelle herkkupalaksi kahvin kanssa, ja koska olin jo pakannut valtaosan tavaroistani, kehittelin ohjeen, jota varten tarvitsee vain yhden leivontakulhon, yhden syvän lautasen tai kulhon sekä sekoituslusikan tai -kauhan.

Taikinan tekeminen on todella nopeaa, joten uunin voi heti laittaa lämpenemään 175 asteeseen. Ensimmäiseksi tarvitaan suklaata. Toki tavallinen leivontasuklaa tai mikä tahansa käy, mutta näiden muffinsien juju on nimenomaan kahdessa maustetussa suklaassa – toinen on kahvin makuinen ja toisessa on suolaisia toffeesattumia.

Kahvi-mutakakku sulatetaan mikrossa ja toffeelevy rouhitaan veitsellä pieneksi. Kun suklaa on sulanut, mikroon laitetaan sulamaan myös margariini.

Sen jälkeen kulhoon mitataan ensin kuivat aineet eli vehnäjauho, sokeri, leivinjauhe ja vaniljasokeri, jotka sekoitetaan keskenään. Sen jälkeen lisätään sekaan sulatetut suklaa ja margariini sekä kaksi kananmunaa. 

Taikina pyöräytetään tasaiseksi massaksi ja viimeistellään suklaarouheella. Taikinasta tulee melko paksua ja kiinteää, mutta se antaa valmiille muffinseille todella hauskan mutakakkumaisen tai cookiemaisen hieman tahmean rakenteen.

Kahden suklaan muffinsit

2 Fazer Travel -suklaalevyä (tai 260 g muuta suklaata): toinen sulatettuna ja toinen rouheena

3,5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

100 g margariinia.

Annoksesta tulee 16 keskikokoista muffinsia. Koska taikina on melko raskas ison suklaamäärän vuoksi, laitoin varmuuden vuoksi kaksi paperista muffinsivuokaa päällekkäin, etteivät muffinsit kellisty jokainen omaan suuntaansa paiston aikana. Sopiva paistoaika on noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on mukavan ruskea eikä kokeilutikkuun enää tartu taikinaa (paitsi suklaasattuman kohdalta sulaa suklaata).

Nämä eivät ole sellaisia kuohkeita muffinseja, joita saa, kun vatkaa taikinaan ensin kananmunat ja sokerin, ja juuri siksi nämä ovat mielestäni todella hauskaa vaihtelua. Melkein kuin minikokoisia mutakakkuja tai paperivuoassa olevia jättikeksejä!

Kummassakin suklaassa on jonkinlaista krokanttia jo itsessään, joten ne tuntuvat myös valmiissa muffinseissa ja antavat ihanaa rouskuteltavaa suussasulavien suklaasattumien lisäksi. Nämä ovat niin hyviä (koko annos hävisi jo ennen kuin muutto oli valmis!), että taidan tehdä näitä joku päivä ihan myös "paikallaan pysyen" – siis ilman muuttoa tai muutakaan matkustamisajatusta.