Sain viikonlopuksi erittäin toivottuja kaksi- ja nelijalkaisia vieraita. Kaksijalkainen vieraani noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, joten leivoin vaalean ja sitruunaisen pumpulikakun.
Myös vanhempani tulivat kylään, ja he toivat tuliaisena tumman ja täyteläisen gluteenittoman taatelikakun.
Ainekset tumman ja vaalean kakun väliseen taisteluun kahvipöydän herruudesta olivat siis valmiina, eikä voittajasta ole epäilystäkään, vaikka yksi arvovaltaisista maistelijoista totesi: "Eihän näitä voi verrata keskenään, kun nämä ovat ihan eri kakkuja!"
Kumpaankin kakkuun käytetään luontaisesta gluteenittomia jauhoja, pumpulikakkuun perunajauhoja ja taatelikakkuun manteli- ja perunajauhoja.
Pumpulikakku Taatelikakku
3 kananmunaa 250 g kuivattuja taateleita
2,5 dl sirosokeria 1,5 dl omenamehua
3,5 dl perunajauhoja 2 dl muscovadosokeria
2 tl vaniljasokeria 150 g voita
1 tl leivinjauhetta 2 kananmunaa
puolikkaan sitruunan kuori 3,5 dl mantelijauhoja
1 tl sitruunanmehua 0,5 dl perunajauhoja
200 g margariinia 1 rkl vaniljasokeria
voiteluun voita+kookoshiutaleita. 2 tl leivinjauhetta
0,5 tl muskottipähkinää
voiteluun voita+mantelijauhoa.
Pumpulikakku on todellinen perinneleivonnainen, jota jo oma mummoni on kuulemma tehnyt.
Kananmunat ja sokeri vatkataan ilmavaksi vaahdoksi ja vaahtoon siivilöidään perunajauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe. Lopuksi joukkoon kaadetaan sulatettu margariini voimakkaasti sekoittaen. Taikina kaadetaan hyvin voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, ja kakkua paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa 50 minuuttia.
Kakku paistuu yleensä juuri tuossa 50 minuutissa, ja se kohoaa tasaisesti ja kauniisti. Kakku saa jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista.
Rakenne on perunajauhokakulle tyypilliseen tapaan hyvin mureneva, joten kauniita viipaleita on hieman hankala leikata, mutta ilmava ja kevyt koostumus on ihana syödessä. Sitruunan tuoma raikkaus sopii kakkuun todella hienosti.
Taatelikakun teko aloitetaan keittämällä taateleista (poista kivet, jos niitä on!), sokerista ja omenamehusta sose. Soseeseen lisätään kuutioitu voi, jonka annetaan sulaa kokonaan. Kun sose on jäähtynyt haaleaksi, siihen lisätään kananmunat. Niitä ei tarvitse vatkata mutta sekoittaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla. Lopuksi taikinaan lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Kakkua paistetaan samassa lämpötilassa kuin pumpulikakkua eli 175 asteessa, mutta 50 minuuttia ei riitä. Tuntikaan ei välttämättä riitä, koska taatelisose on niin raskasta ja kosteaa, että sen kypsyminen vie aikaa. Kypsynyt ja jäähtynyt kakku kumotaan aivan kuten kilpailijansakin.
Taatelikakku ei kohoa läheskään yhtä paljon kuin pumpulikakku, ja sen olisi voinut tehdä paljon pienempään vuokaan, jolloin korkeutta ja näyttävyyttä olisi saanut enemmän. Mutta se maku! Voi taivas! En ole pitkään aikaan syönyt mitään niin hyvää kuin tämä paahtuneelta sokerilta, toffeemaiselta taatelilta ja jouluiselta omenalta maistuva sekä täydellisen kostealta ja täyteläiseltä tuntuva kakku!
Kumpikin kakku hupeni vauhdilla, ja tarjoiluvadeille jäi vain murusia, mutta voittajaa ei tarvitse kahdesti kysyä: taatelikakku!
Kaikki kehuivat kakkua ja jopa yksi maistelija vatsa aivan täynnä kuitenkin haaveili palasesta tuota kerrassaan kielen mukanaan vievää kakkua! Ja suurensuuri plussa jouluisuudesta, mikä vain lisäsi kakun suosiota. Tätä täytyy saada uudestaan!
PS. Pumpulikakun reseptin alkuperää en tiedä, mutta gluteeniton taatelikakku on peräisin uusimmasta Maku-lehdestä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.