Ja nyt ei todellakaan ole kyse mistään violeteista sienistä, joita popsimalla saa mielensä heittämään häränpyllyä. Kyse on ihanista kantarelleista...
ja tateista...
joita metsät tuntuvat suorastaan pullistelevan, kun vain jaksaa etsiä ja oikeille apajille sattua. Olen vielä noviisi sieniasioissa, joten minun jäljiltäni metsiin jää vielä runsaudensarvi toinen toistaan makoisampia ruokasieniä, koska en tunne niitä riittävän hyvin kerätäkseni.
Kuitenkin jo näistä muutamasta lajikkeesta saa tehtyä monenlaista hyvää.. Osan höyrytän pannulla pakastinta ja tulevaa jatkojalostusta varten...
Osan kuivatan kasvikuivurilla...
Ja osan paistan voissa herkullista tattirisottoa varten...
Lisäksi osa päätyi suoraan ääntä kohti: pannulle vain voita, sienet ja ripaus suolaa, ja herkun alle ruisleipä. Matka metsästä suuhun oli niin sukkela, ettei kamera ehtinyt taltioida mitään, mutta eiköhän seuraavilta sieniretkiltä saatane kuvamateriaalia myös tällaisista herkuista ;)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.