Aina ei homma mene ihan jiiriin, ja kun asiat lähtevät väärille urille, ne todella menevät sitten pöpelikköön. Näin kävi tämän kaakkusen kanssa; pikku probleemeja ilmeni yksi toisensa perään, mutta tunnetusti ainahan ei voi voittaa ;)

Alku sujui kuin tanssi: tein maailman helpoimman kaurakeksitaikinan, joiden oli tarkoitus toimittaa kakkupohjan roolia.

Sulatin kulhossa 75 grammaa voita, ja sekoitin lusikalla sulaan voihin

1 desin sokeria,

1 desin vehnäjauhoja,

1 desin isoja kaurahiutaleita,

1 teelusikallisen vaniljasokeria,

0,5 teelusikallista leivinjauhetta,

1 ruokalusikallisen siirappia ja

1 ruokalusikallisen mantelilikööriä.

IMG_0737-normal.jpg

Taikina maistui herkulliselta ja olisin voinut syödä koko taikinan sellaisenaan, mutta lusikoin siitä kuitenkin kaksi nököstä (noin puolitoista ruokalusikallista taikinaa kussakin) kummallekin pellille.

IMG_0739-normal.jpg

En levittänyt tai tasoittanut nököjä, vaan pistin 175-asteisiin uunin alatasolle noin 12 minuutiksi, kunnes reunat alkoivat olla ruskeita ja keskusta näyttää kypsältä.

kaurakeksit-normal.jpg

Noh, tästä kuitenkin ongelmat sitten alkoivat. Matalareunaisen pellin keksit eivät irronneet ollenkaan! Ne olivat niin tiukasti imaisseet leivinpaperin sisäänsä, että sain nypellettyä irti noin sentti kertaa sentti -kokoisia keksinpaloja, ja niidenkin pohjassa oli leivinpaperia. En tiedä, mikä meni vikaan, mutta yksi mahdollisuus on, että taikina ei tykännyt odotuksesta. Paistoin nimittäin matalareunaisen pellin jälkimmäisenä, joten se joutui odottamaan reilut kymmenen minuuttia ennen uuniin pääsyä. Mene ja tiedä.

Jätin pohja-asian vielä hautumaan takaraivoon, ja ryhdyin tekemään täytettä, jonka raaka-aine oli oikeastaan lähtölaukaus koko kakun ideaan. Keräsin viikonloppuna ihania, pulleita karviaisia, ja olin jo aiemmin lukenut Maku-lehdestä (4/2014) mahtavalta kuulostavan karviais-marenkikakun ohjeen, johon keitetään karviaiscurd. Tätä curdia ryhdyin siis tekemään, ja jälleen alku vaikutti lupaavalta.

Mittasin kattilaan reilun 5 desilitraa karviaisia (sekä vihreitä että punaisia),

1 desin sokeria ja

1 desin vettä.

IMG_0744-normal.jpg

Keittelin seosta viitisen minuuttia kannen alla ja edelleen kaikki näytti hyvältä. Marjat pehmenivät ja muussaantuivat hienosti ja tuoksu oli kerrassaan huumaava.

IMG_0747-normal.jpg

Myös siivilöinti onnistui hienosti: otin toisen kattilan, johon valutin kaiken mehun siivilän läpi talteen. Kuivaa mäskiä jäi todella vähän, joten marjat olivat selkeästi mehukkaita ja antoivat kaiken mahdollisen arominsa liemeen.

IMG_0748-normal.jpg

Liemi maistui hyvältä ja oli kauniin väristä.

IMG_0749-normal.jpg'

Mutta seuraava ongelma ilmeni, kun aloin tehdä suurustetta. Olin jo varannut saapusalle

3 kananmunaa, joista käyttäisin keltuaiset, sekä

3 ruokalusikallista vaaleaa maizenaa.

Mutta kun aloin kaivella jääkaapista vispikermaa, purkki, jota olin luullut kermaksi, olikin pystyyn laitettu Koskenlaskija-tuorejuuston paketti! No siitäkö minä sen suurusteen nyt tekisin?! Juuei. Toki suurusteen voisi tehdä veteenkin, mutta ajattelin jonkin maitotuotteen balanssoivan karviaisen omaa happamuutta, joten käytin maitoa. Ja koska tässä taloudessa ei juoda kuin rasvatonta maitoa, oli pakko käyttää sitä. Siis 1 desilitra rasvatonta maitoa kerman sijaan.

IMG_0745-normal.jpg

Sekoitin aineksista tasaisen suuruksen, jonka kaadoin ohuena nauhana karviaisliemeen koko ajan sekoittaen.

IMG_0750-normal.jpg

Kun kaikki suurus oli kaadettu, laitoin kattilan takaisin kuumalle liedellä ja sekoitin niin kauan, että seos sakenee ja pulpahtaa muutaman kerran. Lopuksi lisäsin ruokalusikallisen suolaista voita, joka antaa kiiltoa ja pienen aavistuksen suolaisuutta.

IMG_0751-normal.jpg

Curdista tuli hyvää, vaikka välillä epäilytti suuresti. Siinä säilyy karviaismarjan oma hapan ja kirpeä mutta samalla makea maku, mutta se ei ole yltiöpäisen imelää. Myös rakenne on "curdimaisen" tahnamainen, silkkinen ja kiinteä. Voisin syödä tätä vaikka maustamattoman jugurtin kanssa :) Tällä erää laitoin kattilan kuitenkin kylmävesihauteeseen jäähtymään, jotta sain curdin äkkiä viileäksi ja taiteiltua vähäisistä kaurapohista jonkinlaisen kakun.

Kermaa ei kuitenkaan vieläkään ollut ilmestynyt jääkaappiin, joten kerman sijasta vaahdotin desilitran vaniljakastiketta. Siitä ei kuitenkaan tule läheskään yhtä kova vaahto kuin kermasta, joten se valui lahjakkaasti kakun sisällä ja päällä.

IMG_0752-normal.jpg

Pohjimmaisena on toinen onnistuneista kaurapohjista, sen päällä karviaiscurdia ja vaniljavaahtoa, vadelmia ja karhunvatukoita. Sen jälkeen on toinen kaurapohja, jonka päällä on toinen samanmoinen annos. Koko annos curdia meni tähän kakkuun, joten jos sitä haluaisi säilöä purkkeihin itselle ja vaikka ystäville lahjaksi, melkein suosittelisin tekemään kaksinkertaisen annoksen.

Kakku oli hyvää heti syötynä, mutta oikeastaan parempaa saatuaan olla tovin jääkaapissa. Curd kiinteytyi entisestään ja maut tasoittuivat, mutta kakku oli myös helpompi syödä, sillä rapsakat kaurapohjat olivat imeneet hieman kosteutta täytteistä, joten kakku antautui lusikalle paljon helpommin.

Aina ei mene siis ihan tuubiin, mutta silti lopputulos voi olla ilahduttava :) Erityisesti curdin ohjeen laitan korvan taakse ja kokeilen sitä myös mustaherukalle! :)