Ei vappua ilman munkkeja!

Ja nämä sokerikuorrutteiset rinkulaiset ovat nyt niin perinteisiä kuin vai voi olla – ei sitruunaa, ei anista tai muitakaan twistejä, vaan vain ja ainoastaan kardemummalla maustettu perusmunkkeja. Vegaanisia nämä kyllä ovat, mutta maidon vaihtaminen kasvipohjaiseen versioon ja erityisesti kananmunan pois jättäminen tuntuu vain kuohkeuttavan taikinaa.

Kupsakat vegaanimunkit (noin 30 kpl)

5 dl soijamaitoa

1,5 dl sokeria

50 g hiivaa

ripaus suolaa

2 tl kardemummaa

noin 12 dl vehnäjauhoja

100 g margariinia.

Ensimmäisenä esivalmisteluna otetaan margariini huoneenlämpöön pehmenemään. Kun rasva alkaa olla pehmeää, kardemumman siemenet rouhitaan ja yritetään sen jälkeen huumaavassa tuoksussa muistaa laittaa taikinaan kaikki ainekset.

Soijamaito lämmitetään kädenlämpöiseksi ja siihen lisätään murennettu hiiva, sokeri, suola ja kardemumma puuhaarukalla hyvin sekoittaen. Kun hiiva on liuennut, taikinaan aletaan lisätä pikkuhiljaa vehnäjauhoja. Minulla sattui tällä kertaa olemaan kaapissa luomuvehnäjauhoja, ja en tiedä olenko taikauskoinen, mutta minusta munkki- tai pullataikina ei ole koskaan vaivautunut ja kohonnut yhtä hyvin! Kertokaa ihmeessä, jos teillä on kokemusta erilaisten vehnäjauhojen eroista!

Kun taikina alkaa olla käsin vaivattavaksikin jo paksua, margariini lisätään joukkoon ja jos tarve on, lopuksi lisätään vielä hieman jauhoja. Valmis taikina ei enää tartu käsiin eikä kulhoon, vaan pysyy melko kiinteänä pallona.

Noin puoli tuntia vedottomassa paikassa kohottaa taikinan leipomisvalmiuteen.

Taikinasta vaivataan käsin ilmakuplat pois ja leikataan sopivankokoisia palasia. Tästä annoksesta tulee noin 30 keskikokoista munkkia, ja itse yleensä lohkaisen taikinan ensin kahteen osaan, joista muotoilen käsin pötköt, jotka ensin puolitan ja sitten puolitan taas puolikkaat jne. Siten on suhteellisen helppo saada aikaan samankokoisia munkkeja tai pullia.

Taikinapalat pyöritellään joko leivontatasoa vasten tai omien käsien välissä pyöreiksi pikkupulliksi, jotka saavat ensin kohota sellaisenaan. Kohonneisiin pulliin tökätään jauhotetulla sormella reikä keskelle, ja tarvittaessa munkkia hieman pyöritetään sormen ympärillä, jotta reikä kasvaa riittävän suureksi. Sitten munkki saa taas kohota sen aikaa, että paistoöljy kuumenee.

Kun paistoöljy (minä käytän rypsiöljyä) on noin 170–180-asteista eli kun pieni taikinanökäre muuttuu kullanruskeaksi ja kypsyy noin 30 sekunnissa, munkit voi varovasti esim. haarukan avulla pudottaa öljyyn kypsymään. Kummaltakin puolelta paistetut munkit nostetaan vaikka reikäkauhan tai haarukan avulla pois öljystä talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt pois.

Kun munkit ovat hieman jäähtyneet, ne voi kieritellä taloussokerissa ja ne ovat valmiita nautittavaksi. Tai oikeastaan on vielä parempi, jos syöjä odottaa munkin sokerikuorrutteen saamista simalasi valmiina kädessä, koska mikään ei ole parempaa kuin vastapaistettu munkki. Tai mieluiten monta munkkia...

Mmmm, voisin syödä näitä vaikka seitsemän...