Syksyyn kuuluu ehdottomasti omenapiirakka. Perinteiset "mummon omenapiirakat" ovat kerta kaikkiaan ihania, mutta tällä kertaa halusin jotain erityisen hemmottelevaa. Kokeilin omena-marenkipiirakkaa ja rakastuin oitis.

DSC_0173.jpg

Omena-marenkipiirakka

Pohja:

125 g voita

1 dl sirosokeria

0,5 dl fariinisokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta.

Huoneenlämpöinen voi ja sokerit vatkataan vaahdoksi, joukkoon vatkataan muna ja lopuksi sekoitetaan jauhot. Taikina painellaan vuokaan, ja sen jälkeen laitetaan se jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.

DSC_0164.jpg

Omenatäyte:

800 g omenoita

1 dl vettä

1 dl fariinisokeria

0,5 sitruunan mehu

1 tl kanelia.

Omenat kuoritaan ja lohkotaan.

omppuja.jpg

Jotta lohkot eivät tummu,ne voi laittaa vedestä, sokerista, sitruunanmehusta ja kanelista tehtyyn liemeen sitä myöten kun niitä valmistuu. Sen jälkeen seosta keitellään kattilassa sen aikaa (10-15 min), että omenat pehmenvät hieman ja irtonainen neste imeytyy niihin.

DSC_0162.jpg

Täyte kaadetaan jääkaappikylmän pohjan päälle, ja piirakkaa paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia. PS. Minä jätin osan liemestä kattilaan, koska kaikki ei tuntunut imeytyvän omenoihin enkä halunnut piirakkapohjasta löllöä. Maistui hyvältä sellaisenaan! ;)

DSC_0167.jpg

DSC_0169.jpg

Piirakka on kaunis tällaisenaan ja maistuisi varmasti suussasulavalta esimerkiksi vaniljakastikkeen kanssa :) Minä kuitenkin välttämättä halusin päälle marengin, joten vatkasin kaksi valkuaista ja sokerin marengiksi hieman ennen kuin otin piirakan uunista.

Marenki:

2 valkuaista

1 dl sirosokeria.

Juhlapöytään tai muuhun special occasioniin olisin varmaan pursottanut marengin, mutta arkipäivän leivonnaiseen välttää ihan lusikoitu versio ;)

omena-manrekipiirakka.jpg

Paistoin piirakkaa marengin kanssa vielä noin 5 minuuttia, jotta marenki sai kauniin, vaaleanruskean värin.

DSC_0173.jpg

Parasta omenapiirakkaa jota olen koskaan maistanut! Taivaallista! Untuvan kevyttä marenkia, meheviä ja kanelisia omenalohkoja sekä upean paahtuneen maun saanut pohja. Ei tarvitse enää pohtia, mitä tekisin, jos pöydällä lojuu ylikypsymistä läheneviä omenoita...