Jos ei osaa päättää, millä täytteellä laskiaispullansa haluaa, täytyy tehdä kaikkia! Näissä kirjaimellisesti uunituoreissa ihanuuksissa on sisällä nutellaa, kirsikkahilloa, mansikkahilloa, mantelimassaa ja tietenkin kermavaahtoa. Ah mikä valinnanvaikeuden sietämätön ihanuus!

Kaikki alkaa tietenkin herkullisista pullista, joita varten tarvitaan pehmeä ja kimmoisa taikina, joka saa rauhassa kohota takan lämmön äärellä.

Pullataikinan tekeminen on minusta enemmän tuntuma- kuin mittaamishommaa, mutta suurinpiirtein seuraavilla mitoilla syntyi tämä todella pehmeä ja kuohkea taikina:

5 dl kevytmaitoa

2 dl sokeria

50 g hiivaa

1 rkl kardemummaa

ripaus suolaa

1 kananmuna

noin 13 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

150 g pehmeää margariinia.

Kädenlämpöiseen maitoon liuotetaan hiiva ja sekoitetaan sokeri, suola, kardemumma ja kananmuna. Jauhoja lisätään pikkuhiljaa, ja taikinan muuttuessa vaivattavaksi vaihdetaan puuhaarukka omaan kätöseen. Joukkoon vaivataan pehmeä rasva, ja sen jälkeen lisätään vain juuri sen verran jauhoja, että taikinaa pystyy käsittelemään. Valmis taikina saa kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Samalla leipuri voi lekotella takan lämmössä :)

Kohonnut taikina muovaillaan halutunmuotoisiksi pulliksi, ja siinä hommassa vain mielikuvitus on rajana. Minä tein pyöreitä pullia, jotta saan täytettyä ne laskiaispulliksi, sekä yhden kanelipitkon, joka saa mennä pakkaseen pahan päivän varalle...

Pullan pyörittely täydellisen pyöreäksi on taitolaji, joka ei allekirjoittaneella ole aivan vielä hallussa, mutta harjoitus tehnee metsurin tässäkin asiassa...

Kanelipitko on näyttävän näköinen ja superhelppo pulla, jonka tohtii nostaa kahvipöytään vaikka millaisten vieraiden edessä. Pullataikinasta kaulitaan suorakaiteen muotoinen levy, joka sivellään pehmeällä voilla ja hunnutetaan kanelilla ja sokerilla. Levy rullataan mutta ei leikata yksittäisiksi korvapuusteiksi kuten yleensä, vaan leikataan pituussuunnassa kahtia.

Puolikkaat kieputetaan toistensa ympäri, jolloin syntyy koristeellisen näköinen "letti", jossa kaneliset kierteet näkyvät ulkopinnalla.

Päätyjä kannattaa hieman painella yhteen tai letin alle, jotta ne eivät paiston aikana karkaile kumpikin omaan suuntaansa.

Kaikki pullat saavat kohota hyvän tovin - vaikka toisen puolituntisen - vielä ennen uuniin menoa. Laskiaispullat tapaan voidella kananmunalla ja koristella mantelilastuilla ja raesokerilla.

Pitkolle sen sijaan riittää pelkkä kananmuna ja sokeri; mantelin maku tuskin erottuisi kanelisesta pullasta kovin voimakkaasti.

Pieniä pullia paistetaan 225 asteessa koosta riippuen 5-10 minuuttia keskitasolla tai jopa hieman ylempänä, kun taas pitkolle riittää hieman miedompi lämpötila, mutta aika on vastaavasti hieman pidempi, noin 15-20 minuuttia.

Tähän asti esivalmistelut voisi tehdä etukäteen, jos mielii päästä nauttimaan laskiaispullista mahdollisimman nopeasti, mutta tottahan on, että uunituoretta pullaa ei voita mikään... Kun pullat ovat jäähtyneet, pääsee leipuri päästämään luovuutensa valloilleen täytteiden valinnassa. Perinteinen, sokerilla ja vaniljalla makeutettu kermavaahto on minulle ehdoton kumppani oikeastaan täytteelle kuin täytteelle, mutta muutoin jokainen saa pullan juuri oman makunsa mukaan.

Perinteisen ystävälle mansikkahilloa,

kokeilunhaluiselle hapankirsikkahilloa,

yltiömakean ystävälle nutellaa ja mantelin ystävälle mantelimassaa.

Ja minulle mieluiten kaikkia! En pystynyt päättämään, joten tein useita erilaisia (muka pieniä) pullia, jotta saan maistella kaikkia mahdollisia variantteja.

Kirsikka on yksi tämän hetken lempimauistani, joten taidan aloittaa tällä kirsikkaisella yksilöllä...

Mitä sinun laskiaispullasi hatun alta paljastuu? :)