sunnuntai, 1. helmikuu 2015

Raitistunut Runeberg

Niin kuiva että suusta vain muruset pölähtelee, mitäänsanomattoman makuinen ja kaikin puolin tylsä. Niinpä. Niin minäkin ajattelin pitkään runebergintortuista, mutta pari viikkoa sitten maistoin eräässä kahvilassa uskomattoman me-he-vää ja herkullista Johan Ludvig Runebergin kunniaksi leivottavaa leivonnaista, joten täytyyhän sitä itsekin kokeilla.

DSC_0251.jpg

Minun raittiit runebergintorttuni

250 g huoneenlämpöistä margariinia

3 dl sirosokeria

4 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl mantelijauhoja

1 pss (100 g) mantelirouhetta

1 rkl kardemummaa

1 rkl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

2 dl kermaa

+ päälle vadelmahilloa ja tomusokeri-sitruunanmehukuorrutus.

Kuten reseptistä näkyy, minun torttuihini ei tule perinteisiä korppujauhoja, piparkakun murusia eikä myöskään alkoholia. Halusin välttää kaiken mahdollisen kuivuutta aiheuttavan, joten korvasin korppujauhot ja muruset mehevällä mantelirouheella. Se myös voimistaa mantelin makua, jonka haluan olevan torttujen "päämaku", koska punssia näihin ei tule. Tortut ovat nimittäin menossa huomenna työpaikalleni, joten eihän sitä kesken maanantaipäivän voi ruveta punssilla läträämään ;)

Ensin margariini ja sokeri vatkataan pehmeäksi vaahdoksi, sitten lisätään yksitellen kananmunat ja lopuksi vuorotellen keskenään sekoitettuja kuivia aineita ja kermaa.

DSC_0227.jpg

Kun taikina on valmista, sitä kannattaa maistella kahdestakin syystä. 1) Se on todella hyvää, ja 2) Testata, onhan taikinassa riittävästi makua. Minä lisäsin hieman vielä lopuksi kardemummaa, koska se ei tuntunut ensin oikein pääsevän oikeuksiinsa. Sitten vain taikina vuokiin, ja koska minulla ei ole mitään oikeita runebergintorttumuotteja tai -vuokia, tein tortut muffinsivuoissa.

DSC_0230.jpg

Annoksesta tuli juuri sopivasti 12 leivonnaista, ja ne olivat 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. 20 minuutin jälkeen ne näyttivät jo valmiilta ja pinta oli kauniin värinen, mutta torttu kypsyi yllättävän hitaasti sisältä. Maltti on siis valttia.

Kumosin hieman jäähtyneet tortut leivinpaperille, ja siinä minua odottikin ylläri...

DSC_0234.jpg

Tortut olivat kallellaan ja kumollaan kuka mihinkin suuntaan! Otin veitsen ja sahailin varovasti jokaiselta leivonnaiselta hatun pois, jotta ne asettuisivat hieman suorempaan.

DSC_0236.jpg

Helpotti. Sitten sekoittelin pienen määrän tomusokeria, sitruunanmehua, vettä ja kimaltavaa punaista väriainetta.

DSC_0239.jpg

Jos tämä runeberg joutuu olemaan raitis niin ainakin se saa hieman glitteriä yllensä! Uskon että Fredrika (rouva Runeberg) olisi arvostanut sitä. Sekoittelin massan tasaiseksi ja laitoin pursotinpussiin.

DSC_0241.jpg

Lusikoin jokaisen leivonnaisen päälle pienen määrän vadelmahilloa ja ympäröin hillosilmän herttaisesti kimmeltävällä tomusokerikuorrutteella.

DSC_0244.jpg

Suurin osa tortuista päätyi suoraan rasioihin odottamaan huomista, mutta onneksi muutama jäi leipurille maistelukappaleeksi. Ei pölise suussa eikä kaipaa alkoholia!

perjantai, 30. tammikuu 2015

Jahvat tulloo - pikkuleipiin

Pikkuleipäinnostus jäi viime viikonlopusta elämään vahvana, ja useana iltana olen selaillut reseptejä ja haaveillut erilaisista herkuista. Mielessäni on kytenyt Ulla Svenskin Lempiherkut-kirjassa oleva appelsiinipikkuleipien ohje, mutta koska kirjaa ei tällä hetkellä ole minulla saapusalla, googlailin erilaisia reseptejä ja päädyin Doron kakku -blogiin http://doronkakku.blogspot.fi/. Sieltä löytyi ihanilla kuvilla höystettyjä postauksia, joista yksi käsitteli appelsiinipikkuleipiä.

Ohje on kuitenkin aika pieni, eikä minulla ole vaakaa tässä keittiössä, joten sovelsin reseptistä oman versioni ja tein suklaalla täytettyjä appelsiinisydämiä.

DSC_0220.jpg

Suklaiset appelsiinisydämet

100 g voita

2 keltuaista

0,5 dl appelsiinista puristettua mehua

yhden appelsiinin kuori

1,5 dl mantelijauhoa

2,5 dl vehnäjauhoa

(vajaa) 1 dl sirosokeria

+ 100 g maitosuklaata täytteeksi.

Voita ja keltuaisia lukuun ottamatta sain kaikki ainekset mitattua ihkaihanalla tupperwaren mittasarjallani, joka on paras keksintö leivontamaailmassa sitten suklaan!

DSC_0204.jpg

Kuivat aineet mukaan lukien appelsiininkuori sekoitetaan keskenään kulhossa, ja joukkoon nypitään jääkaappikylmä voi. Sen jälkeen taikinaan sekoitetaan keltuaiset ja lopuksi sen verran appelsiinimehua, että taikinasta saa pyöriteltyä kiinteän pallon. Pallo menee kelmukääreessä tunniksi jääkaappiin jähmettymään, jotta sen käsittely olisi edes jotenkuten mahdollista.

DSC_0206.jpg

Jääkaappirupeamasta huolimatta taikina oli jokseenkin pehmeää ja hankalasti käsiteltävää, mutta runsailla vehnäjauhoilla sain taikinasta kaulittua muutaman millin paksuisen levyn, josta leikkasin yhtä paljon umpiympyröitä ja ympyröitä, joiden keskellä on sydämen muotoinen reikä.

DSC_0215.jpg

Pikkusydämet olivat niin suloisia, että säästin osan koristeeksi :) Appelsiininkuoriraasteeni oli niin "pitkää", että siitä jäi haituvia ympyröiden reunoille, mutta ne irtosivat onneksi kiltisti paiston aikana. Paistoin pikkuleipiä 180 asteessa noin 10 minuuttia, jonka jälkeen ne olivat saaneet väriä ja tuoksuivat kypsälle.

Jäähtyneet pikkuleivät "paritin" ja jokaiselle pohjapikkuleivälle sivelin sulaa maitosuklaata. Sitten vain kansi päälle ja hetkeksi asettumaan!

DSC_0216.jpg

Suklaa ja appelsiini maistuvat taivaalliselta yhdessä - siitähän todisteena toimii Fazerin ikiklassikko Fazerina. Nämä maistuvatkin oikeastaan aika paljon Fazerina-suklaalle, koska käytin makeaa maitosuklaata. Vähemmän makean ystävälle sopinee paremmin tumma suklaa :)

appelsiinipikkuleiv%C3%A4t.jpg

Pikkusydämet ovat kutkuttavan suloisia, ja niitä voi syödä miljoona eikä tunnu missään!

appelsiinipikkuleiv%C3%A4t2.jpg

Appelsiini + suklaa = perfect match <3

 

tiistai, 27. tammikuu 2015

Pulahdus punssiin

Postasin toissa viikonloppuna pienen pienestä kokeilutäytekakustani, jolloin tein samasta sokerikakkutaikinasta leipävuokaan toisen kakun. En silloin paneutunut tarkemmin sen kakun kohtaloon, mutta nyt sille voisi olla sopiva hetki. En siis pulahtele punssiin keskellä työviikkoa, vaan tämä herkku on viikonlopulta ;)

Halusin jälkiruokaa, jossa olisi sokerikakkua, ja pakkasessa sattui olemaan vaniljajäätelöä, joten lähdin kehittelemään niille kaveria. Pilkoin yhden mehukkaan appelsiinin, kumosin joulukakusta ylijääneet säilykekirsikat ja pilkoin kourallisen kuivattuja aprikooseja kattilaan. Puristin päälle yhden klementiinin mehun ja laitoin koko hässäkän liedelle lämpenemään.

IMG_1339.jpg

Annoin hedelmien pehmetä miedolla lämmöllä hetken aikaa, nostin kattilan pois liedeltä ja kaadoin sekaan neljä senttiä punssia. Sen jälkeen hedelmät saivat hautua kannen alla herkulliselta tuoksuvassa liemessään :)

Kokosin lautaselle annoksen sokerikakusta, jäätelöstä ja sopivasti pehmenneistä hedelmistä - sekä tietenkin runsaalla kädellä annostellusta sitrus-punssiliemestä!

IMG_1342.jpg

Liemi imeytyy ihanasti höttöiseen kakkuun, ja edelleen lämpimänä se pehmentää jäätelön taivaalliseksi lusikoitavaksi yhdessä hedelmien kanssa. Voisi sitä huonomminkin ateriansa päättää!

sunnuntai, 25. tammikuu 2015

Leipuri Ässä

Liekö olemassa perinteisempiä pikkuleipiä kuin ässät? Ainakin minä olen aivan pienestä asti saanut mummolan kahvipöydässä ässäpipareita (ja lusikkaleipiä, wilhelmiinoja ja pullapitkoa - ei tämä yksin siis perinteisten sarjassa paini), ja ne maistuvat rapsakoilta ja kaneliselta. En muista kuitenkaan koskaan itse tehneeni ässiä, joten täytyihän niitä kokeilla.

Ässäpiparit

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, johon lisätään ensin kananmuna koko ajan vatkaten ja sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet tasaiseksi taikinaksi sekoittaen,

Koska pursotin taikinan ässiksi pursotinpussilla, en antanut sen jäähtyä jääkaapissa ollenkaan. Taikina oli hyvin pehmeää ja hankalasti käsiteltävää, joten jos siitä haluaisi pyöritellä tangon ja tehdä siitä ässiä, kannattaa antaa taikinan olla ainakin tunnin jääkaapissa.

Ripottelin pursotettuihin ässiin kaneli-sokerisekoista, ja paistoin niitä (osa näytti kyllä enemmän kakkosilta kuin ässiltä!) 200-asteisen uunin keskitasolla 8 minuuttia. Uunista tuli ulos kauniin kullanruskeita pikkuleipiä, jotka kohotessaan kaunistuivat kummasti. Kakkosetkin muuttuivat kuumuudessa ässiksi! :)

IMG_1368.jpg

Koska ässätaikina on niin peruspikkuleipätaikina kuin vain voi olla, halusin kokeilla samasta taikinasta myös jotain muuta. Pyörittelin puolet alkuperäisestä taikinan määrästä kahdeksi paksuhkoksi pötköksi, joita painelin jauhotetulla teelusikalla hieman litteämmiksi keskeltä. Syntyneeseen "uraan" lusikoin paistonkestävää vadelmamarmeladia, ja toisen pötkön päälle ripottelin vielä kookoslastuja. Sen jälkeen samaan 200-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi.

Kuten perinteiset wilhelmiinat, myös nämä vadelmapikkuleivät kannattaa leikata lämpimänä ennen kuin taikina muuttuu rapeaksi.

IMG_1370.jpg

Sitten vain teevesi kiehumaan ja pöytää kattamaan... Pikkuleivät odottavat jo :)

IMG_1374.jpg

PS. Kokeilen laittaa jäähdyttämätöntä taikinaa joululahjaksi saamaani "cookie pressiin", jolla voi tehdä kaikenmuotoisia kivoja keksejä. Taikina oli kuitenkin liian pehmeää, joten sain taiteiltua vain muutaman kukkasen. Tulkoon ne tähän esimauksi tulevasta; kunhan löydän sopivan jämäkän taikinareseptin, teen oikean pikkuleipien runsaudensarven.

ss%C3%A4t.jpg

torstai, 22. tammikuu 2015

Hieman toisenlaisen reseptin ääreltä

Mummoni kerran loihe lausumaan: "Sinä olet kyllä oikea käsityöihminen", kun olin yläkoulun käsityötunnilla osannut ommella itselleni fleecepuseron. Lausuma jäi elämään meidän perheeseemme varsinaisena lentävänä lauseena, koska harva varmasti on yhtä epätaitava käsistään kuin minä. En edes omista ompelukonetta, saati että osaisin sellaisella jotain tehdä!

Käsitys itsestäni on kuitenkin hieman muuttunut viime vuosina, kun (jälleen kerran) äitini johdattelemana aloin virkata. Ensin 10-millisellä virkkuukoukulla ja paksulla ontelokuteella pyöreitä koreja, sitten erilaisia neliskulmaisia koreja ja sitten mattoja. Jossain vaiheessa useita kiloja painava matto alkoi painaa sylissä, ja vaihdoin koukut ja langat huomattavasti hentoisempiin. Syntyi isoäidinneliöbuumi.

Nyt valmiina on sadasta ruudusta ommeltu torkkupeitto, jonka lämpimään syleilyyn kelpaa kääriytyä, kun pakkasmittari valuu alemmas ja alemmas.

iso%C3%A4idinneli%C3%B6.jpg

Sen verran minussa on edelleen epäkäsityöihmistä, että en olisi koskaan saanut työtä yksin valmiiksi asti. Valitsimme äidin kanssa väreiksi harmaan, liukuvärjätyn punavioletin sekä mustan ja valkoisen ja sovimme, että yhdessä ruudussa on aina harmaata ja punaviolettia sekä jompaa kumpaa mustasta ja valkoisesta. Minä tein mustia ruutuja ja äiti valkoisia. Lopuksi sommittelimme ruudut tummiksi ja vaaleiksi riveiksi ja virkkasimme ensin rivi kerrallaan ruudut yhteen ja lopuksi rivit toisiinsa.

IMG_1363.jpg

Peitto on ihanan värinen harmaalla sohvalla, ja se on lämmin kuin lampaan turkki, koska käytimme villalankaa (Novitan Joki-sarjaa). 

Ja kun tarpeeksi väkersi pienellä koukulla (3,5 mm) ja ohuella langalla, paksut ontelokuteet alkoivat taas kummasti houkutella...

IMG_1365.jpg

.. ja nyt työn alla onkin taas suuria ja nopeasti eteneviä koreja! Ja totuuden nimissä myös uusi torkkupeitto kevään sävyissä - valkoista, ehkä beigeä ja mahdollisesti helakkaa pinkkiä tai räväkkää oranssia!

PS. Ohje, jota isoäidinneliöihin käytin, on täältä: http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93093.