perjantai, 27. maaliskuu 2015

Budapestin liepeillä

Minä rakastan budapest-leivoksia. Erityisesti mikkeliläisen Ramin konditorian budapesteja. Tosin muita en ole maistanutkaan, mutta olen täysin varma, että kenenkään muun leivos ei voi olla yhtä vaaleanpunaisen suloinen ja suussasulavan herkullisen kuin Ramin. Silti halusin itse kokeilla, minkälaisen version saisin aikaiseksi.

Löysin potentiaalisen ohjeen Hellapoliisin sivuilta (http://www.hellapoliisi.fi/gluteenittomat/gluteenittomat-makeat-leivonnaiset/4819-budapest-leivos) ja lähdin sen kanssa puuhaamaan. Tiesin jo heti aluksi, että en halua käyttää mitään hedelmiä vaan teen vaaleanpunaisen budapestin, koska se on minun mielikuvissani Se Oikea Budapest.

Pohjan tein muuten täysin Hellapoliisin ohjeen mukaan, mutta lisäsin jauhojen kanssa hieman vaaleanpunaista jauhemaista elintarvikeväriä, koska halusin myös marenkiin vaaleanpunaista sävyä. Kohtalokseni taisi kuitenkin koitua Hellapoliisin ohje "vatkata" jauhot ja mantelirouhe marengin sekaan, koska se vei kaiken ilmavuuden ja kuohkeuden taikinasta. Jälkikäteen ajatellen olisi varmasti ollut fiksumpi vain sekoittaa ne varovasti sekaan...?

Näin löysää taikinaa olisi turha mihinkään pursotinpussiin laittaa, joten levitin sen pellille nuolijan avulla kuten tavallisenkin kääretorttutaikinan,

DSC_0144.jpg

Paistoin levyä 175-asteisessa uunissa 25 minuuttia, kunnes reunat saivat hieman väriä ja levy tuntui alkavan irrota leivinpaperista.

DSC_0146.jpg

Kumosin vielä lämpimän levyn toiselle leivinpaperille, johon ripottelin varmuuden vuoksi mantelirouhetta, jotta pinta ei tartu kiinni. Ja ei se tarttunutkaan; joskaan en tiedä, olisiko se tarttunut paljaalle leivinpaperillekaan. Tässä vaiheessa pohja sai jäähtyä kokonaan, jotta lämpö ei sulata täytettä.

Täyte:

1 dl kermaa

100 g maitorahkaa

100 g valkosuklaata

2,5 dl pakastemansikoita

kourallinen kuivattuja mansikoita.

Täytteeseen sulatin ensin valkosuklaan, jotta se ehtisi jäähtyä. Sen jälkeen vatkasin kerman vaahdoksi, sekoitin rahkan joukkoon edelleen sähkövatkainta käyttäen ja lopuksi lisäsin joukkoon mansikat. Tosin pakastemansikat olin ottanut sulamaan jo aiemmin ja aitoin ne siivilään, jotta kaikki sulamisen myötä tuleva ylimääräinen neste valuisi pois. Loppujen lopuksi mansikkaa jäi siivilään noin puolisentoista desiä.

DSC_0153.jpg

Sekoittelin nuolijalla täytteen tasaiseksi, joten Hellapoliisista poiketen tähän marenkitorttuun tulee vain yksi täyte, jossa on kaikki ainekset sekaisin eikä siis siten, että marjat tai hedelmät olisi erillään. En myöskään laittanut ollenkaan sokeria enkä vaniljasokeria, koska mansikat ovat sen verran makeita.

Levitin täytteen jäähtyneen pohjan päälle ja jätin yhdestä reunasta pari senttiä täyttämättä, jotta rullatessa täyte ei pursuaisi ulos.

DSC_0156.jpg

Rullaaminen oli hieman haastavampaa kuin tavallisen kääretortun, mutta leivinpaperia apuna käyttäen homma kuitenkin sujui. Ja sitä paitsi luin monista budapesteista kertovista jutuista, että rullan ei ole tarkoitus olla kääretorttumaisen tiukka vaan pikemminkin vain sulkea täyte sisäänsä.

Valmis rulla sai tekeytyä pari tuntia jääkaapissa, ja sen jälkeen se oli valmis kahvipöytään.

DSC_0168.jpg

Ulkonäöllisesti tällä ei ole juuri mitään tekemistä Sen Oikean Budapestin kanssa, koska budapestiin kuuluu olennaisesti pursotetuista raidoista tehty pohja, jolla saadaan aikaan piparimainen reunakuvio leikattuihin annospaloihin. Maku on kuitenkin hyvä: Pohjassa maistuu manteli, eikä marenki minusta ole edes liian makea. Täytteeseen tulee mukavasti raikkautta mansikoista, ja valkosuklaa antaa jumalaisen pehmeän ja täyteläisen rakenteen kerma-rahkaseokselle. Tekeytyminen jääkaapissa sai pohjan ja täytteen yhdistymään mukavasti, joten tuntuu, että tässä on aika suunmukainen kokonaisuus. Mansikoiden ylimääräinen nesteen poistaminen oli varmasti hyvä juttu, sillä marenki on pysynyt rapeana eikä ole lötkistynyt yhtään.

marenkitorttu.jpg

Mille kaikille muille kaupungeille on olemassa on nimikkoleivoksensa tai -ruokansa? Minulle ei tule mieleen kuin wieninleike ja berliininmunkki :D

 

torstai, 26. maaliskuu 2015

Maissikeittoa

Kevään eteneminen otti hieman takapakkia, jos nyt takapakista voi tässä vaiheessa kalenterivuotta puhua. Kylmemmät kelit saivat minut heti himoitsemaan jotakin lämmittävää keittoa, ja aurinko mielessäni päädyin maissikeittoon, koska sellaista en ole koskaan ennen tehnyt ja kuitenkin pidän kovasti maissista.

maissikeitto.jpg

Maissikeitto

6 esikeitettyä maissintähkää

2 jauhoista perunaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

puolikas jalapeno (tulisemman ystävä laittaa tietenkin enemmän)

1 limen kuori ja mehu

timjamia, suolaa, mustapippuria

noin 1 litra kiehuvaa vettä + kanaliemikuutio.

Grillasin maissintähkiä uunin ylimmällä tasolla grillivastuksen alla sen verran, että maissinjyvien pinta alkoi kupruilla ja paikoitellen saada myös väriä.

DSC_0125.jpg

Sillä välin kun maissit jäähtyivät käsittelykelpoisiksi, pilkoin sipulit ja jalapenon pieneksi sekä kuorin ja kuutioin perunat, jotka halusin saostamaan keittoa. Sen jälkeen irrotin maissintähkistä veitsellä kaikki jyvät, ja koska ne halusivat irrota melko isoinakin levyinä, annoin niiden olla sellaisia, koska keitto kuitenkin surautettaisiin sauvasekoittimella myöhemmin.

Kaikki raaka-aineet alkoivat olla esivalmisteltuja, joten napsautin vedenkeittimen päälle ja aloin kuullottaa sipuleita, jalopenoa sekä kuivattua timjamia öljyssä. Kun sipulit olivat sopivasti läpikuultavia, lisäsin kattilaan maissit ja perunat. Vedenkeitin napsahti juuri sopivasti, ja lisäsin kattilaan kanaliemikuution sekä noin litran kuumaa vettä. 

DSC_0127.jpg

Keitto sai hiljalleen poreilla noin 15 minuuttia, jotta perunakuutiot ja maissit pehmenevät. Soseutin keiton, ja soseuttaminen veikin pitkän aikaa, sillä maissi on niin "jyväisä" rakenteeltaan. Ei rakenne loppujen lopuksikaan ollut sellainen silkkinen kuin esim. bataatista tulisi, mutta miellyttävän tasainen suussa kuitenkin.

Keitosta tuli aika paksua, mutta limen mehun lisäämisen jälkeen se ei tarvinnut kuin aivan aavistuksen vettä. Mehun lisäksi lisäsin raastetun limen kuoren sekä noin puoli teelusikkaa sekä suolaa että mustapippuria.

DSC_0137.jpg

Pidän melko voimakkaista mauista, vaikka en tulisen chilin tai jalapenon suuri ystävä olekaan, joten lisäsin annokseen vielä limeviipaleen, jotta saan vielä lisää sen makua keittooni. Myös hapokkaat tomaatit sopivat mielestäni hyvin pehmeän ja miedosti tulisen ja makean maissisen keiton kanssa :)

maanantai, 23. maaliskuu 2015

Pestoo ja pastaa

Kirjoittelin jo tuossa kuun alkupuolella mummon legendaarisesta pastakoneesta, jota pääsin testaamaan (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2015/03/pasta-juttu). Se ei jutun jälkeen ehtinyt kauaa pölyttyä kaapissa, sillä viikonloppuna tuli taas tehtyä pastaa, ja täytyy kyllä todeta, että on se niin helppoa ja hyvää, että taidan jatkossa harkita toisenkin kerran ennen kuin nappaan kaupasta sen sarvimakaronipussin. Konetta on niin hauska käyttääkin - sen kun kampea veivailee niin kaunista kullankeltaista pastaa tulee koneesta ulos sen minkä ehtii ottaa vastaan!

Ja olettekos nähneet tämän retrompaa laatikkoa? Past-a-fast noodle making machine, made in Italy. I love it! <3

IMG_1552.jpg

Koska edellisessä pastapostauksessa on vaiheittaiset teko-ohjeet kuvineen, en selosta niistä tässä enää uudestaan. Sen verran muokkasin taikinaa, että lisäsin siihen teelusikan kärjellisen suolaa, koska tällä kertaa teimme oman italian mamani kanssa pastalaatikon kannessakin olevaa nauhapastaa, joten täytettä ei tulisi eikä sen mukana suolaa.

Pastakoneessa on tällaisen leveän pastan tekoon oma terä ja toinen spagettia varten. 200 grammasta jauhoja tulee pastaa suurinpiirtein neljälle lounassyöjälle tai kolmelle sudennälkäiselle. Pasta saa kuivahtaa hieman ennen keittämistä, jotta siitä ei tulisi yhtä suurta könttiä.

Ideoimme jo, kuinka ensi kerralla valjastamme pyykkitelineen kuivatustyöhön, jotta jokainen nauha pysyy varmasti erillään ja irrallaan muista... 

IMG_1549.jpg

Vaikka pastassa itsessään on nyt jo ripaus suolaa, se keitetään silti suolatussa vedessä, jotta pasta ei ime vettä itseensä ja ala maistua vetiseltä. Keittoaika oli suutuntumalla noin 4 minuuttia, jonka jälkeen pasta oli edelleen mukavan al dente suussa. Ehkä kotitekoisessa pastassa on jokin "al dente -ominaisuus" jo itsessään, koska tämä ei tuntunut lötkähtävän ollenkaan samaan tapaan kuin kaupan pastat...?

Koska pasta itsessään on rakenteeltaan ja maultaan hyvää, lisäke voi olla hyvin yksinkertainen. Makua tässä tosin piisaa, vaikka montaa valmistusvaihetta ei olekaan. Viime syksynä pakkaseen tekemäni pesto (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/09/peston-viemaa) kohtasi runsaasti oliiviöljytyllä pannulla kirsikkatomaatteja ja silputtuja basilikanlehtiä. Sen pituinen se. Pannulta nousi huumaavia valkosipulin ja basilikan tuoksuja, pinjansiemenet antoivat ruokaisuutta ja kirpsakat tomaatit tasapainottivat öljyn ja siementen rasvaisuutta.

IMG_1553.jpg

Lautaselle reilu keko pastaa, päälle pesto-tomaattilisäkettä, vähän juustoraastetta ja pari pyöräytystä mustapippuria myllystä. Aamen.

IMG_1557.jpg

Jälleen kerran on todettava, että kyllä italian mammat tietävät mitä tekevät!

lauantai, 21. maaliskuu 2015

Kääretorttua ja vaaleanpunaisia sointuja

Viime viikonlopun täytekakkukekkereiden jälkeen on kiva tehdä jotain nopeaa ja helppoa mutta kuitenkin herkullista. Viikon aurinkoiset ja keväiset päivät saavat (tämän päivän hyytävästä pohjoistuulesta huolimatta) mielen tekemään kepeitä ja raikkaita asioita, joten syntyi sitruunainen kääretorttu. Reseptissä sai samalla hyödynnettyä viime keväänä Yorkin markkinoilta osteutun mangon ja limen makuisen curdin, jonka käyttöikä alkaa lähetä loppuaan.

IMG_1542.jpg

Sitruunakääretorttu

Pohja:

4 munaa

1,5 dl sirosokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,75 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 sitruunan kuoriraaste

Täyte:

mango&limecurdia (tai esim. lemon curdia)

2 dl kermaa

1 prk (250 g) sitruunarahkaa.

Pohja paistetaan 200 asteessa noin 7 minuuttia, kumotaan paistoleivinpaperin avulla toiselle leivinpaperille, jossa on jotakin tarttumisen estävää. Minä käytin tässä kookoslastuja, mutta myös sokeri tai erilaiset pähkinärouheet sopivat hyvin. Kun pohja on jäähtynyt, sen voi täyttää. Ensin reilu kerros curdia, jossa on todella ihanan voimakas mangoinen maku, jota ryydittää limen sitruksisuus.

IMG_1536.jpg

Voimakkaan hillon kanssa sopii miedohko ja maltillisesti makea kerma-rahkaseos, jotta koko kääretortusta ei tule yliampuva. Levitin seoksen niin, että vasempaan reunaan jäi kapea kaistale ilman täytettä, jotta se ei pursuaisi rullattaessa ulos.

IMG_1537.jpg

Ja sitten vain rullaamaan... Pituussuunnassa hitaasti ja maltillisesti leivinpaperia apuna käyttäen homma sujuu ongelmitta. Isot kookoslastut toimivat hommassaan hyvin, eikä kääretortun pinta tarttunut leivinpaperiin ollenkaan.

IMG_1538.jpg

Valmis rulla menee leivinpaperiin käärittynä jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi, mutta päätypalat leipuri saa aina maistaa heti ;)

Laaduntarkkailumaistiaisen jälkeen tietää saavansa herkkua, joten Tei muuta kuin reilu viipale torttua ja kupillinen kahvia tarjottimelle ja päiväkahvit ovat valmiina.

IMG_1547.jpg

Tässä kohdin astiat ansaitsevat muutaman sanan, sillä niiden keräily ja kirppareilta etsiminen on rakas harrastus ja tämäkin kahvitarjotin näyttäisi varsin erilaiselta esimerkiksi huoltoaseman sponssimukin tai pahvilautasen kanssa. Kahvikuppipari om Arabian tietääkseni nimetöntä, kohokuvioitua sarjaa, jota on valmistettu 40-60-luvuilla. Vaaleanpunaiset pullalautanen ja kermakko ovat Arabian Sointu-sarjaa, jota on ainakin beigeä ja sinistä vaaleanpunaisen lisäksi. Uskomatonta, että joskus on käytetty noin kauniita astioita aivan arkisissa tilaisuuksissa! Pääsisinpä edes kurkistamaan 60-luvun kattauksien kulisseihin!

Mutta kaunis on tämä 2010-luvun kahvikattauksin, ja on ihana ajatella, että näillä kupeilla ja lautasilla on omat tarinansa ja historiansa, joita voin vain arvuutella, kun nautiskelen sitruunaista kääretorttuani :)

IMG_1543.jpg

keskiviikko, 18. maaliskuu 2015

Lihallisia iloja

Minä en ole mikään A-luokan lihansyöjä, ja oikeastaan ihan vasta viime vuosina olen oppinut pitämään kokoliharuoista. Edelleen olen hyvin tarkka siitä, että lihan täytyy olla todella pehmeää ja mureaa, sillä kaikki sitkakset ja kinnakkeet ovat ällöttäviä. Tässä on kuitenkin kaksi porsaanliharuokareseptiä, joista pidän kovasti ja joita suorastaan jopa himoitsen toisinaan. Ensimmäinen on jo lukuisista lehdistä ja keittokirjoista tuttu pulled pork eli nyhtöpossu, jossa pidän erityisesti suolaisenmakean barbequekastikkeen ihanan tahmeasta mausta. Toisen reseptin alkuperästä en tiedä, mutta kotonani on tehty tätä jo usean vuoden ajan ja se on aina yhtä herkullista: porsaan sisäfilettä pippurikastikkeessa.

DSC_0085.jpgIMG_1481.jpg

Kumpikin on erittäin helppoa tehdä, sillä uuni hoitaa suurimman osan. Pulled pork vie kuitenkin helppoudessa voiton, sillä siinä tarvitsee ainoastaan maustaa liha (suola, mustapippuri, paprika, halutessaan chilijauhetta), pilkkoa vuokaan lisäksi sipulia ja valkosipulia sekä kaataa päälle barbequekastike.

pulledpork.jpg

Uuni hoitaa työn, mutta se vie aikaa, sillä ruoka saa olla uunissa 125-asteessa noin 4-5 tuntia riippuen hieman lihan määrästä. Minä käytin kilon porsaan lapaa, ja paistoaika oli tasan 5 tuntia. Kuten alla olevasta kuvasta oikeassa reunassa näkyy, liha on niin pehmeää ja mureaa että se lähtee suikaloitumaan aivan itsestään.

DSC_0086.jpg

Pippurikastike vaatii hieman enemmän etukäteisvalmisteluja, mutta ei mitään suureellista kuitenkaan. Ensin ruskistetaan sisäfileestä leikatut lihapalat.

IMG_1466.jpg

Ruskistetut lihat kaadetaan uunipataan, perään heitetään persiljaa ja hippunen suolaa.

IMG_1467.jpg

Sen jälkeen valmistetaan helponhelppo kastike: samalla paistinpannulla (saadaan kaikki lihanpaiston mehut talteen) liuotetaan yksi lihaliemikuutio veteen ja kun lihaliemi on valmista, sekoitetaan joukkoon yksi purkki (250 grammaa) kolmen pippurin tuorejuustoa.

IMG_1472.jpg

Sitten vain kaadetaan kastike lihojen päälle, padalle kansi päälle ja koko komeus uuniin suurin piirtein puoleksitoista tunniksi noin 175 asteeseen.

IMG_1480.jpg

Voisin syödä pelkkää pippurikastiketta sellaisenaan, koska se on niiiiin täynnä ihanaa makua! Olen kuitenkin sivistynyt ihminen, joten ei minun sovi hörppiä kastiketta pillillä, vaan pippurikastikkeen kanssa ehdoton lisäke on perinteinen perunamuussi. Pulled pork on monipuolisempi, koska sen kanssa maistuu niin uuniperuna kuin pastakin, mutta erityisen hyvää se on sämpylän välissä. Nam.

Jotta homma ei kuitenkaan mene aivan man versus food -ohjelman tapaiseksi lihansyönniksi, kummankin ruoan seuraksi kelpaa mainiosti kaunis ja värikäs salaatti esimerkiksi seuraavanlaiseen tapaan.

salaatti.jpg

Ihania, tuhteja ja makukylläisiä ruokahetkiä kaikille! :)