sunnuntai, 24. heinäkuu 2016

Sunnuntaiaamun superaamiainen

Mustikka ja lakritsi on herkullinen mutta ehkä hieman yllättävä makupari. Ja koska metsät suorastaan pullistelevat mustikoita, olen koettanut keksiä niille moninaisia käyttötapoja, jotta saan nauttia tuoreista marjoista ennen talven pitkää pakastemarjakautta. Tässä smoothiessa tai smoothiekulhossa on tuoreita mustikoita survoksena ja kokonaisena, maustamatonta jugurttia, mantelivoita ja lakritsijuurijauhetta.

DSC_0604.jpg

Varsinaista reseptiä tähän ei ehkä tarvita, vaan raaka-aineita voi laittaa juuri siinä suhteessa kuin itse mausta pitää. Minä laitoin yhtä paljon jugurttia ja mustikkasurvosta (noin desin kumpaakin) ja teelusikallisen sekä mantelivoita että lakritsijauhetta, jolloin lopputulos on hyvin mustikkainen. Lakritsin aromi sopii todella hyvin yhteen mustikan kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan liian itsestäänselvä tai hallitseva. Lakritsijuurijauheessa ei ole myöskään lainkaan sokeria, joten se ei tuo smoothieen ylimääräistä makeutta.

DSC_0600.jpg

Smoothien voi nauttia tällaisenaan tai sekoittaa kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. Ja miksei aamulla voisi tehdä hieman isomman annoksen kerralla ja nauttia osan vaikka välipalana :)

keskiviikko, 20. heinäkuu 2016

Jäätelökioski kotipakkasessa

Nyt kun vihdoin on saatu hieman aurinkoa ja lämpöä ainaisten sateiden tilalle, jäätelöhammasta alkoi välittömästi kolottaa. Himoittelin amerikkalaistyyppistä frozen yogurtia eli hieman pehmiksen tapaista mutta vähemmän makeaa ja enemmän hapanta jugurttijäätelöä, ja päätin kokeilla tehdä sellaista itse. Aloitin jäätelön teon eilen illalla, ja tänään töiden jälkeen pääsin maistelemaan tuotoksia, joita syntyikin kolme erilaista...

kotij%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6t.jpg

Aloitin jugurttijäätelön teon vatkaamalla sähkövatkaimella keskenään suurinpiirtein yhtä paljon bulgarianjugurttia ja maustamatonta tuorejuustoa sekä vaniljauutetta, -sokeria ja hunajaa.

175 g Philadelphia-tuorejuustoa

200 g bulgarianjugurttia

1 rkl hunajaa

1 tl vaniljauutetta

2 tl vaniljasokeria.

DSC_0594.jpg

Vatkasin massaa muutaman minuutin pienimmällä teholla aloittaen ja pikkuhiljaa kierroksia lisäten. Massa kuohkeutui hieman vatkaamisen myötä, mutta ennen kaikkea hunaja ja vanilja sekoittuivat tasaisesti ja rakenteesta tuli uskomattoman sileää - kuin pehmytjäätelöä jo tässä vaiheessa!

DSC_0598.jpg

Laitoin jäätelön tiiviiseen rasiaan ja pakkaseen. Jugurttijäätelöstä tulee siinä mielessä perinteistä jäätelöä, että se on maitopohjainen. Kaksi muuta kokeiluani ovat sen sijaan kumpikin vain kahden raaka-aineen jäätelöitä, ja pääraaka-aine kummassakin on ehkä hieman yllättäen banaani! Pilkoin kaksi suurta, ylikypsää banaania paksuhkoiksi viipaleiksi ja laitoin nekin yön yli pakkaseen.

DSC_0605.jpg

Umpijäiset banaanit saavat olla huoneenlämmössä 15-20 minuuttia ennen jäätelön valmistamista, jotta ne eivät riko sauvasekoitinta. Kylmät, jäiset banaanit nimittäin muuttuvat sauvasekoittimen tai tehosekoittimen terän alla uskomattoman kermaiseksi ja sileäksi jäätelömassaksi, joka on itse asiassa herkullista sellaisenaankin!

DSC_0608.jpg

Puolitin banaani"survoksen" (mikä aliarvioiva ilmaus siitä silkkisestä, kermaisesta ja täyteläisestä koostumuksesta) kahteen eri astiaan, ja toiseen sekoitin ruokalusikallisen raakalakritsijauhetta ja toiseen ruokalusikallisen karkeaa mantelivoita.

DSC_0613.jpg

Näin syntyy kolme keskenään hyvin erimakuista, ihanaa ja kotitekoista jäätelöä :) Lakritsi on yksi suosikkimakujani kermajäätelöissä, ja tässä lakritsin maku pääsee vielä aivan eri tavalla esiin kuin perinteisissä jäätelöissä. Pähkinät ja hedelmät sopivat tunnetusti yhteen, ja siksi mantelin ja banaanin liitos hurmaavuus ei juurikaan yllätä. Ripottelin jäätelön päälle vielä aavistuksen paahdettuja mantelilastuja, jotta mantelin ihanan pähkinäinen aromi ei varmasti piiloudu banaanin alle.

DSC_0619.jpg

Banaanipohjaisten jäätelöiden rakenne on uskomattoman täyteläinen ja samettinen; todella vaikea uskoa, että niissä ei ole käytetty kermaa tai kondenssimaitoa tai glukoosisiirappia parantamaan koostumusta. Ja jos jotakin, niin näitä jäätelöitä voi aiheellisesti kutsua nimellä nicecream - nämä takuulla ovat hyväksi syöjälleen <3

Jugurttijäätelön maku on mahtavan raikas ja freesi, mutta rakenteessa minulla on vielä tekemistä. Annoin jäätelön olla noin 20 minuuttia huoneenlämmössä ennen nauttimista, mutta silti rakenne on hieman hiutaleinen eikä suussasulavan sileä, kuten toivoin. Mutta maku on siis todella minulle mieleen, ja tätä voisin kuvitella nautiskelevani hellesäällä esimerkiksi tuoreiden marjojen kanssa. Nytkin ripottelin pallon päälle hieman metsämustikoita ja lorautin tilkan kuusenkerkkäsiirappia, jotka yhdessä antavat mukavaa kirpakkuutta ja makeutta vaniljaiselle jäätelölle.

DSC_0621.jpg

Toivottavasti aurinkoisia päiviä riittää vielä, jotta tarkenen nautiskella kotijäätelökioskini antimista tulevinakin päivinä... :)

lauantai, 16. heinäkuu 2016

Mustikkaa bostonissa

Kun nyt pääsin mustikkapullan makuun neiti kesäheinän pullaa tehdessä, jatkan samalla teemalla. Tuliaisena mökkiviikonloppuun tai kylään tuleville yllätysvieraille maistuu taatusti mehevä mustikkabostonkakku.

DSC_0568.jpg

Bostonkakku on perinteisesti voilla, kanelilla ja sokerilla maustettua pullaa eli oikeastaan korvapuusteista yhteen kyhätty kakku. Mustikkaversiossa on nimensä mukaisesta sisällä mustikkaa, ja lisäksi voitelin pullalevyn anteliaasti voilla ja ripottelin päälle runsaasti vaniljasokeria.

Ensin tehdään tietenkin pullataikina. Puolen litran taikinasta tulisi arviolta kolme pienehköä tai kaksi isoa bostonkakkua, joten halutessaan voi tehdä vain puolikkaan annoksen. Tai samasta taikinasta voi kätevästi tehdä useammanlaisia pullia - mustikkabostonia, korvapuusteja, pikkupullia, marjapiirakkaa...

5 dl kevytmaitoa

2 pss kuivahiivaa

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

1 kananmuna

2 dl sirosokeria

noin 10 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

150 g huoneenlämpöistä voita.

Valmis ja kohonnut taikina kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi, joka täytetään voilla (noin 25 g), vaniljasokerilla (noin 2 tl) ja ihanan pulleilla ja makeilla mustikoilla (noin 2 dl). Vaikka runsaus on leivonnassa ihanaa, mustikoiden määrässä ei kannata olla ylenpalttinen, jotta levy on mahdollista rullata.

DSC_0561.jpg

Levy siis rullataan kääretortun tapaan pidemmältä sivulta kääröksi ja kääröstä leikataan (vuoan koosta riippuen) 7-10 suurinpiirtein tasakokoista palaa. Palat asetellaan vuokaan pystyasentoon niin, että palojen väliin jää hieman kohoamisvaraa. Päätypalat näyttävät nätimmiltä, kun päätypuolen jättää alaspäin. Mustikat saavat näkyä rullien sisältä, ja kyydistä pudonneet voi painella sopiviin kolosiin. 

DSC_0563.jpg

Boston saa kohota toistamiseen tässä vaiheessa liinan alla ainakin sen aikaa, kun uuni lämpenee 175 asteeseen. Kohonnut boston voidellaan kananmunalla ja laitetaan uuniin. Paistoaika on noin 20 minuuttia tai niin kauan, että pinta on kullanruskea ja myös leivinpaperia vasten olevat reunat ovat saaneet väriä ja irtoavat helposti.

DSC_0571.jpg

Pullakakun voisi koristella esimerkiksi tomusokerikuorrutusraidoilla ja tuoreilla mustikoilla, mutta tämä herkku taitaa mennä pakkaseen odottamaan sopivaa kahvihetkeä, joten en koristele sitä ainakaan vielä... :) Kahvihetken ja -seuran juhlavuudesta riippuen bostonkakkua voi leikata täytekakun tapaan tai irrottaa käsin pullarullat toisistaan, jolloin oltaisiin varmaan aika lähellä nyhtöpullan ajatusta...

keskiviikko, 13. heinäkuu 2016

Tähän päivään tuunatut wiltsut

Paahdetun voisia ja siirappisia wilhelmiina-pikkuleipiä on ollut kahvipöydissä jo vuosikymmeniä, mutta nyt ne saavat hieman päivitystä makuunsa, kun tehdään lakritsiwilhelmiinoja eli tuttavallisesti wiltsuja. Idea on peräisin Liisa Westerbergin leivontakirjasta Makeaa (readme.fi 2015).

DSC_0593.jpg

Wilhelmiinat ovat siitä ihania pikkuleipiä, että taikina on helppo ja ennen kaikkea nopea tehdä, koska sen ei tarvitse jähmettyä eikä tekeytyä missään välissä, vaan paistamaan pääsee välittömästi taikinan sekoittamisen ja muotoilun jälkeen.

Ensin vatkataan huoneenlämpöinen voi, sokeri ja tumma siirappi keskenään vaahdoksi. Vaahtoon lisätään kananmunan keltuainen sekä lopuksi keskenään sekoitetut vehnäjauhot, ruokasooda sekä - pikkuleipien tähtivierailija - lakritsijuurijauhe. Ostin Urtekram-merkkistä lakritsijuurijauhetta, joka on väriltään kellanruskeaa ja maultaan jopa suolaisen lakritsaista. Ei siis lainkaan makeaa, kuten etukäteen kuvittelin. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaan tosin lakritsijauheesta eikä lakritsijuurijauheesta, joten en tiedä, onko se eri asia ja eri makuista...?

DSC_0586.jpg

Kun ainekset on sekoitettu kiinteäksi taikinapalloksi, se jaetaan kuuteen osaan (tai isommassa uunissa neljä osaa riittää), joista kukin pyöritetään uunipellin mittaiseksi tangoksi. Tangot laitetaan leivinpaperoidulle pellille kaksi kerrallaan, koska ne leviävät todella reilusti paistuessaan.

Paistoaika on 15 minuuttia 175-asteisen uunin keskitasossa tai hieman sitä alempana. Valmiiden pikkuleipätankojen pinta on todella kauniin ruskea ja halkeileva, ja tuoksu on paahteisen sokerinen ja siirappinen.

lakritsiwilhelmiina.jpg

Tangot kannattaa leikata jo lämpimänä, jotta palaset eivät murru. En tiedä miksi, mutta wilhelmiinat kuuluu aina leikata vinottain. Ehkä vinot palat vain näyttävät kauniimmalta kuin suorat pökkelöt? :)

Wiltsujen tulee antaa jäähtyä täysin ennen pelliltä nostamista, koska taikina jähmettyy ja rapsakoituu vasta jäähtyessään. Valmiit pikkuleivät säilyvät jääkaapissa, paitsi jos tulevat syödyksi ennen kuin pääsevät sinne asti...

DSC_0592.jpg

Minä löysin jo aiemmin mainitsemastani Antiikkia ja löytöjä -tapahtumasta ihanan, kukkakuvioisen peltipurkin, josta tuli välittömästi uusi mielikeksipurkkini.

Lakritsin maku on pikkuleivissä hyvin hento, mutta se kuitenkin antaa särmää ja mielenkiintoa perinteiseen versioon.

DSC_0590.jpg

Lakritsiwiltsut

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sirosokeria

2 rkl tummaa siirappia

1 kananmunan keltuainen

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

1 rkl lakritsijuurijauhetta.

Alkuperäisiä wilhelmiina voi tehdä yksinkertaisesti jättämällä lakritsijauheen pois. Annos on myös helppo puolittaa (vehnäjauhoja 2,5 dl ja edelleen voi käyttää yhden kokonaisen keltuaisen), jos tahtoo kokeilla ensin pienemmällä määrällä. Tosin näitähän söisi vaikka kuinka paljon... :)

 

lauantai, 9. heinäkuu 2016

Ihan itse tehty: neiti kesäheinän pulla

Dansukkerilla on meneillään kilpailu #ihanitsetehty (http://ihanitsetehty.fi/), jossa etsitään Suomen kansallisherkkua. Ajatus sellaisesta herkusta, joka kuvastaisi jollain tavalla vuoden 2016 suomalaisuutta, jäi kutkuttamaan aivo- ja makunystyröitäni, ja tahtoisin nyt esitellä lopputuotokseni - neiti kesäheinän pullan.

DSC_0582.jpg

Mikä olisikaan enemmän suomalaista kuin pulla? Perinteinen pitko tai voipulla ei kuitenkaan täyttäisi ajatusta itse tehdystä tai itse keksitystä, ja sitä paitsi mielestäni pullakranssi on kuulunut suomalaiseen kahvipöytään jo niin kauan, että se kaipaa raikkaita vaikutteita aivan samalla tavalla kuin suomalaisuus tai Suomen kansallisuus on hyvin erinäköistä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Suomi tunnetaan ulkomailla metsistään ja niiden antimista, joten halusin ehdottomasti leivonnaiseeni metsämarjoja.

DSC_0558.jpg

Sinivalkoinen on toki ollut lippumme väritys jo vuosisadan ajan, mutta valkoisen ja sinisen yhdistelmä syntyi tähän leivonnaiseen ehdottomasti maku edellä - en havittele minkäänlaisia nationalistisia tai patrioottisia viittauksia, vaan pikemminkin ajattelen, että neiti kesäheinän pulla on saanut inspiraationsa ranskalaisista tartaleteista ja tanskalaisista viinereistä ja muuntautunut kotoisaan, suomalaiseen asuunsa.

DSC_0584.jpg

Kaikki raaka-aineet ovat kotimaisia, ja uskon että monet elintarvikkeita tuottavat yritykset ovat arvostetuimpien suomalaisten brändien joukossa, joten mitkä olisivatkaan paremmat kansallisherkun rakennuspalikat kuin Valion maito ja voi, Myllyn parhaan vehnäjauhot, Dansukkerin sokeri ja Fazerin suklaa...

DSC_0572.jpg

Suklaa ei kuitenkaan ole sitä kaikkein perinteisintä Fazerin sinistä, vaan makeaa ja maitoista valkosuklaata, jonka kanssa marjaa voisi varioida vuodenajanmukaan. Neiti syksysilmä voisi halutessaan vaihtaa mustikat vaikka puolukoihin tai karpaloihin. Mutta tähän aikaan vuodesta ehdottomasti joko metsä- tai pensasmustikoita.

DSC_0576.jpg

Kaikessa yksinkertaisuudessaan leivonnainen koostuu siis pullapohjasta, valkosuklaaganachesta ja mustikoista. Sitruunamelissan pienenpieni lehdykkä antaa aavistuksen raikkautta makean valkosuklaan vastapainoksi, ja mustikka ja sitruuna ovat uskomattoman herkullinen makupari yhdessä. Ehkä juuri leivonnaisen pelkistetty makumaailma ja ulkoasu ovat asioita, jotka miellän positiivisessa mielessä suomalaiseksi: olemme ehkä hieman vaatimattomia emmekä välttämättä kovin prameita ulospäin, mutta sydämellisiä lähemmän tuttavuuden jälkeen :)

Neiti kesäheinän pulla

Maailman pehmein pullataikina (noin 20 kesäheinäpullaa):

5 dl kevytmaitoa

2 dl taloussokeria

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

1 kananmuna

2 pss kuivahiivaa

noin 10 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

150 g voita

+ kananmuna voiteluun

Valkosuklaaganche (riittää 4-5 pullaan):

2 rkl vispikermaa

100 g valkosuklaata

+ mustikoita 

+ sitruunamelissan pieniä lehtipareja.

1. Lämmitä maito +42-asteiseksi ja sekoita siihen sokeri, kardemumma, suola ja kananmuna

2. Sekoita kuivahiiva pariin desilitraan jauhoja ja sekoita maitoon

3. Lisää taikinaan jauhoja pikkuhiljaa ensin puuhaarukalla ja lopuksi kädellä sekoittaen

4. Kun taikina on kimmoisaa eikä enää tartu kulhon reunoihin, lisää taikinaan huoneenlämpöinen voi ja vaivaa se taikinaan

5. Lisää sen verran jauhoja, että syntyy pehmeä mutta kiinteä taikinamöykky.

6. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä vesihauteessa.

7. Vaivaa ilmakuplat taikinasta ja leikkaa tasakokoisiksi palleroiksi. Pyörittele pyöreiksi pulliksi ja anna kohota liinan alla ainakin uunin lämpenemisen ajan.

8. Paina pullien keskelle syvennys esimerkiksi lasin pohjalla, voitele kananmunalla ja paista 225 asteessa noin 8-12 minuuttia. Syvennystä voi tarvittaessa painaa uudelleen paistamisen jälkeen.

9. Valkosuklaaganache valmistetaan kuumentamalla tarttumattomassa kattilassa kerma, johon valkosuklaa sulatetaan. Seosta hämmennetään niin kauan, että se on aivan tasaista ja hieman jäähtynyttä. Jäähtynyt ganache kaadetaan varovasti pullan syvennykseen ja pinnalle ripotellaan mustikoita. Voila, ihan itse tehty! :)

DSC_0578.jpg