lauantai, 30. huhtikuu 2016

Munkkivuoren arvoitus

Pystytkö sanomaan tästä kuvasta, mitkä munkit ovat vegaaneja ja mitkä "tavallisia"?

20160429-203727.jpg

En minäkään, ja se tässä juuri se munkkivuoren arvoitus onkin. Nimittäin käynnissä on vapun eeppisin munkkibattle, jossa rinnakkain kisaavat soijamaitoon tehdyt vegaaniset munkit ja sitruunankuorella maustetut, tavalliselle sekasyöjälle käypäiset munkkirinkilät. Lopputulema: vastapaistettuna vegaaninen munkki on kuohkeampi, mutta seuraavana aamuna tavalliset kirivät rinnalle tai jopa ohi raikkaalla sitruunanmaulla ja aavistuksen paistohetkestä pehmentyneellä rakenteellaan.

Vegaanimunkit

2,5 dl kädenlämpöistä soijamaitoa     

0,75 dl sokeria

25 g hiivaa

2 tl kardemummaa

noin 6 dl vehnäjauhoja

50 g kasvisrasvamargariinia

                                                                                                                

Perinteiset munkit

2,5 dl kevytmaitoa

0,75 dl sokeria

25 g hiivaa

2 tl kardemummaa

puolikkaan sitruunan raastettu kuori

1 kananmuna

noin 7 dl vehnäjauhoja

50 g voita

Kummassakin taikinassa tekotapa on aivan sama, paitsi että vegaaniin versioon ei tule kananmunaa ja jauhoja tarvitsee hieman vähemmän. Vegaaniliiton sivujen mukaan hiiva on vegaaninen tuote (hunaja sen sijaan ei ole, en ihan ymmärrä...), joten käytin sitä, mutta korjatkaa toki joku viisaampi, jos asia on toisin.

Kädenlämpöiseen maitoon sekoitetaan hiiva, sokeri sekä kardemumma ja tavallisiin munkkeihin kananmuna. Sen jälkeen jauhoja lisätään pikkuhiljaa niin kauan, että puuhaarukka ei enää pysty taikinaan ja on aika siirtyä vaivaamaan käsin. Sen jälkeen taikinaan lisätään pehmeä rasva ja tarvittaessa vielä hieman jauhoja, jotta saadaan aikaan kiinteä ja helposti käsiteltävä mutta edelleen pehmeä taikinapallo. Taikina saa kohota kaksinkertaisesti eli noin puoli tuntia, minkä jälkeen se leivotaan munkeiksi. Kummastakin taikinasta tulee 12 reilunkokoista munkkirinkilää.

Minä tein munkit niin, että pyörittelin taikinan pyöreiksi pulliksi, jotka rei'itin kevyesti jauhotetulla kardemummaputkilolla. On muuten näppärä konsti! Rinkilää saa kätevästi pyöriteltyä putkilon ympärillä, joten reiän saa kasvamaan sen verran suureksi ja siistiksi, että se ei kohotessaan eikä paistuessaan turpoa umpeen.

Paistoöljyn voi laittaa tässä kohdin lämpiämään, jolloin munkit ehtivät kohota vielä hieman aikaa ennen paistamista. Sitten kun öljy on niin kuumaa, että pieni leipäpala ruskistuu noin 30 sekunnissa, munkit voi laittaa reikäkauhalla tai muulla turvavälineellä öljyyn kypsymään. Kypsyminen vie noin 30 sekuntia puoleltaan, mutta aika riippuu toki munkin koosta ja halutusta paistoväristä...

 

 

20160429-202028.jpg

Kypsät munkit kannattaa laittaa hetkeksi valumaan talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy tarttuu paperiin, ja sitten ihanuudet pyöritellään sokerissa.

20160429-200740.jpg

Sitten vain kaakao lämpenemään tai sima tarjolle - mikään ei ole ihanampaa kuin paistolämpimät munkit, jotka sotkevat suupielet ja sormet lämpimäntahmeaan sokerihuurteeseen.

20160429-203802.jpg

Ja kyllä vain, vegaanit ja tavalliset munkit ovat sulassa sovussa samassa korissa, ja battlen henki kärsii muutenkin hieman, kun vain huokailen kummankin munkin kohdalla, että onpa ihanaa. Ehkä se on nyt se win-win-situation, kun kummallekin löytyy vain ylistäviä adjektiiveja..? Mutta jatkossa aion ehkä jättää kananmunan pois tekisinpä millaisia munkkeja tahansa, koska ilman kananmunaa munkit ovat uskomattoman pehmeitä ja kuohkeita (kuten kuvan vegaanimunkista näkyy - munkki kohosi upeasti paistuessaan).

20160429-204109.jpg

Kupsakan ja vastapaistetun munkin tuoksuista ja ilmapallojen sekä serpentiinin täyttämää vappujuhlaa jokaiselle! <3

20160429-192746.jpg

keskiviikko, 27. huhtikuu 2016

Palanen pikkuleipää

Tämä pikkuleipä on niin suuri, että siitä riittää koko ystäväporukalle tai perheelle jaettavaksi. Tai toisaalta se on myös niin hyvää, että hyvinkin saattaa kadota kokonainen skillet cookie eli pannukeksi leipurin omaan suuhun... :)

DSC_0164.jpg

Taikina on hauska tehdä, koska se on todella helppo ja hieman erilainen kuin perinteiset pikkuleipätaikinat. Ja kaiken lisäksi jos sinulla on valurautainen paistinpannu, voit sekä tehdä taikinan että paistaa pikkuleivän siinä. Minulla ei valurautapannua kuitenkaan ole, joten tein taikinan kattilassa ja paistoin metallisessa, korkeareunaisessa pyöreässä vuoassa.

Ensin sulatetaan kattilassa (tai siinä pannulla) 75 grammaa voita, johon sekoitetaan 1,5 desilitraa sirosokeria. Sen jälkeen kattila otetaan pois liedeltä ja annetaan voi-sokeriseoksen jäähtyä hieman, jotta siihen voi lisätä puuhaarukalla sekoittaen yhden kananmunan ilman, että tulee munakokkelia. 

DSC_0140.jpg

Kun kananmuna on sekoittunut taikinaan, siihen lisätään 2,5 desiä vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu 0,5 teelusikallista ruokasoodaa. Lopuksi taikinaan käännellään noin 100 grammaa maitosuklaahippuja (tai rouhittua suklaata), 50 grammaa rouhittuja pekaanipähkinöitä ja 50 grammaa pienittyjä toffeekarkkeja.

DSC_0143.jpg

Valmis taikina painellaan paistoastiaan, ja koska minun vuoassani on melko korkeat reunat, laitoin pohjalle leivinpaperin ja sen alle vielä leivinpaperista leikatut "nostoliuskat", joilla valmis pikkuleipä on helppo saada ylös vuoasta.

skilletcookie.jpg

Paistoaika on tällaisessa vuoassa noin 30 minuuttia, mutta jo ennestään lämpimässä valurautapannussa varmaan noin 25 minuuttia riittää. Pikkuleipä saa jäädä sisältä hieman sitkeäksi - tällä kertaa ei tehdä korppuja.

DSC_0159.jpg

Skillet cookien saa nostettua vuoasta lämpimänä, ja sellaisena se toimii leivonnaisen tapaan jälkiruokana esimerkiksi vaniljakastikkeen kanssa. Njam!

DSC_0170.jpg

Jäähtyneenä pikkuleivän voi syödä kuten minkä tahansa cookien ilman ruokailuvälineitä, mutta ehdottomasti parhaimman makuista tämä on mielestäni lämpimänä. Silloin suklaahiput ovat aavistuksen sulaneita ja pähkinä maistuu taivaallisen paahteiselle :)

DSC_0166.jpg

Tätä olisi kiva viedä vaikka illanistujaisiin tarjottavaksi, ja mietin jo, että ensi kerralla voisin vaihtaa sattumat esimerkiksi valkosuklaaseen ja pistaasipähkinään...

lauantai, 23. huhtikuu 2016

Superhelppo american fiesta

Sain mieluisan vieraan kylään ja halusimme tehdä helppoa mutta maistuvaa ruokaa, jota voisi syödä käsin ja joka olisi sopivan rentoa viikonloppuun. Päädyimme kotitekoisiin hampurilaisiin ja bataattiranskalaisiin, ja voi että ruoka osaa olla hyvää ja syöminen mukavaa!

DSC_0109.jpg

Bataattiranskalaiset on paistettu uunissa ja maustettu cayannepippurilla, savupaprikalla, mustapippurilla ja suolalla. Eiväthän ne yhtä rapeita ole kuin upporasvassa paistetut ranskalaiset, mutta maku on vä-hin-tään yhtä hyvä ellei jopa parempi.

Hamppareita lähestyimme hyvin perinteisesti jauhelihapihvin kautta. Vähärasvaista naudanjauhelihaa, johon tulee mausteeksi vain suolaa ja mustapippuria, ja paistaminen kuumalla paistinpannulla.

DSC_0096.jpg

Toinen kuuma täyte hampurilaisissa on karamellisoidut punasipulirenkaat, jotka on paistettu voin ja tumman ruokosokerin sekoituksessa.

Lisäksi väliin kuuluu oman maun mukaan kurkkua, tomaattia, salaattia, suolakurkkua, ketsuppia ja barbequekastiketta. Eli kaikkia niitä. Ja tietenkin niin paljon, että kalteva torni on käytännössä mahdoton syödä...

DSC_0112.jpg

Jälkiruoan ajatuksen lainasimme hieman eteläisemmästä Amerikasta, sillä meksikolaiset tortillat saavat aivan uuden elämän kaneli-sokerihunnulla ja kinuskikastikkeella.

DSC_0114.jpg

Leikkasin tortillat neljään osaan ja sivelin palojen kummatkin puolet voisulalla. Voiset tortillat pyörittelin kaneli-sokeri-kardemummaseoksessa, ja muutamaan palaseen ripottelin myös makeaa kaakaojauhetta. Levittelin tortillat uunipellille ja paistoin 225-asteisen uunin ylätasolla noin 8 minuuttia.

Samaan aikaan vieraani keitti 50:50 suhteella kermasta ja fariinisokerista kinuskikastikkeen, johon dippasimme ihaniksi "kaneli-sokerikorpuiksi" paistuneita tortilloja.

DSC_0116.jpg

Ja jäätelökin sopi aika mukavasti lämpimän tortillan ja kuuman kinuskikastikkeen kaveriksi...

DSC_0120.jpg

Tämä jälkkäri on niin superhelppo ja vaivaan nähden todella herkullinen, että menee takuulla jatkoon! Ja mikäpä olisi parempi tapa käyttää tortillaillasta ylijääneet tortillaletut kuin tehdä niistä jälkkäriä tai makea pala seuraavan päivän brunssille :)

keskiviikko, 20. huhtikuu 2016

Kylmänä kuumana marengilla marengitta - key lime pie

Amerikkateema tuntuu jatkuvan leipomuksissani, sillä eilen tein limepiirakkaa, jota maistoin ensimmäistä kertaa vuosia sitten Miamissa. Piirakka eli key lime pie on nimensä mukaisesti limettinen piirakka, joka tehtäisiin oikeaoppisesti key lime -lajikkeesta, mutta niiden puutteessa minä käytin "tavallisia" (en tiedä, miten eroavat avainlimeistä) kaupan limejä.

keylimepie.jpg

Pohja on tyypillinen juustokakun pohja, joka tehdään murskatuista kekseistä ja voisulasta. Minä käytin suklaisia cookieita, koska pieni määrä suklaata tekee leivonnaiselle kuin leivonnaiselle gutaa ;) 

Koska key lime pie on paistettava kakku, myös pohjaa esipaistetaan 8-10 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Paistumisen aikana ehtii tehdä täytteen, jota varten tarvitaan kolmen limen mehu sekä raastettu kuori, neljä kananmunan keltuaista sekä tölkillinen kondenssimaitoa.

Keltuaiset vatkataan sähkövatkaimella niin, että niiden rakenne rikkoutuu ja ne vaahtoutuvat hieman. Sen jälkeen joukkoon sekoitetaan ensin kondenssimaito ja lopuksi limejen mehu sekä kuoriraaste. Raastaessa kannattaa nauttia limen parfyymisesta ja raikkaasta tuoksusta, joka on kerrassaan huumaava!

Täyte kaadetaan esipaistetun pohjan päälle, ja kakkua paistetaan 15-20 minuuttia samassa 175 asteen lämpötilassa. Valmis kakku on edelleen hieman tutiseva, mutta tanakoituu jäähtyessään. Tai siis jos sen malttaa antaa jäähtyä...

DSC_0123.jpg

Minä ja co-leipurini olimme eilen niin malttamattomia, että söimme ison palan lämpimänä. Ja voi taivas, hyvää se olikin! Suussasulavan pehmeä rakenne, toffeisen makea maku kondenssimaidosta ja jumalattoman raikas ja sitruksinen limen maku. Mutta vielä parempaa kakku oli aamulla, kun se oli jäähtynyt. Rakenne on edelleen ihanan pehmeä ja sileä, ja limen ja toffeen maut ovat tasapainottuneet.

Aina voisi kuitenkin tehdä paremmin, ja pohdimme kakkua maistellessamme, että kakun voisi tehdä vieläkin pienempään irtopohjavuokaan, kun nyt käytössä oli 20-senttinen. Siten kakusta saisi korkeamman ja näyttävämmän. Siitä sain idean käyttää täytteestä ylijääneet valkuaiset sekä ekstralimet...

Kuorin limen kuten appelsiinin niin, ettei siihen jää valkoista nahkaa ollenkaan, ja viipaloin sen.

DSC_0130.jpg

Valkuaiset vatkasin sirosokerin kanssa marengiksi, ja koristelin kakun marengilla ja limeviipaleilla.

DSC_0132.jpg

Joihinkin key lime pien resepteihin tuntuu kuuluvan marenki, mikä on luonnollista siinä mielessä, että olisi tyhmää haaskata valkuaiset. Ja koska marenki on ihanaa! :)

DSC_0138.jpg

Kondenssimaito tekee täytteestä makean, joten lisämakeutta kakku ei sinänsä kaipaa, mutta marengin rakenne sopii täydellisesti yhteen sileän täytteen kanssa. Ja kirpakat limeviipaleet todellakin katkaisevat liialta makeudelta siivet!

DSC_0139.jpg

sunnuntai, 17. huhtikuu 2016

Muffinsseja Ameriikan malliin

Kesällä on tiedossa jotain siistiä, jota halusin fiilistellä jo rutkasti etukäteen näillä amerikkalaisilla suklaamuffinsseilla. Muffinsit ovat to-del-la suklaisia ja rakenteeltaan tiiviitä, mikä tekee niistä ihanan jälkiruoan esimerkiksi jäätelön kanssa. 

suklaamuffinsi3.jpg

Ohje on muistaakseni alun perin Fazerin ja peräisin niiltä ajoilta, kun nykyiset minute block -leivontasuklaat tulivat markkinoille, mutta oma versioni on muotoutunut vuosien saatossa hieman erilaiseksi. 

Amerikkalaiset suklaamuffinsit

100 g pehmeää margariinia

2,5 dl sokeria

2 kananmunaa

0,5 dl kahvilikööriä

0,5 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100 g taloussuklaata rouhittuna

2 isoa Pätkis-suklaapatukkaa

+ halutessaan esim. jäätelöä ja sulatettua maitosuklaata tarjoiluun.

Taikina aloitetaan vatkaamalla pehmeä rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, johon vatkataan sekaan kananmunat. Sen jälkeen kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan vuorotellen liköörin ja maidon kanssa. Jauhot kannattaa siivilöidä taikinaan, varsinkin jos kaakaojauhe on sattunut lojumaan kaapissa hieman kauemmin ja päässyt kokkareiseksi... ;) Lopuksi taikinaan käännellään sekaan suklaarouhe.

Taikinasta tulee 12 muffinsia, ja puolet taikinasta laitetaan kevyesti öljyttyjen muffinsisyvennysten pohjalle. Muffinsin sydämeksi tulee reilu palanen ihanaa Pätkistä, jonka minttuinen maku sopii täydellisesti tumman suklaan ja kahviliköörin ystäväksi. Toki halutessaan tilalle voisi laittaa mitä tahansa muutakin suklaata, josta pitää, tai jättää suklaayllätyksen kokonaan pois - mutta kuka niin haluaisi tehdä..?

IMG_2306.jpg

Suklainen sydän peitetään lopulla taikinalla, ja muffinseja paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kypsyyden huomaa siitä, että muffinsin reunat alkavat irrota vuoasta ja pinta ei enää kiillä. Tikulla on ehkä hieman turha tökkiä kypsyyttä testatakseen, koska sula suklaa tarttuu tikkuun joka tapauksessa.

IMG_2322.jpg

Muffinsit voi irrottaa vuoistaan hieman lämpimänä, koska lämpimänä muffinsin sisällä olevan suklaasydämen juju toimii parhaiten. Ja jäätelö sulaa ihanasti lämpimän leivonnaisen päälle! 

suklaamuffinsi.jpg

Jos muffinsit haluaa nautiskella sellaisenaan esimerkiksi kahvikupposen seurana, silloin niiden voi luonnollisesti antaa jäähtyä vuoissaan ja irrottaa vasta jäähtyneenä. Kylmänä suklaisen tiivis rakenne korostuu, samoin kuin kahvin aromi, jota ei lämpimänä kovin voimakkaasti erota. Kannattaa siis maistella kaikissa lämpötiloissa ;)

suklaamuffinsi2.jpg