sunnuntai, 28. elokuu 2016

Sunnuntaiaamun simppelit sämpylät

Sunnuntaiaamuna on ihanaa saada tuoreita lämpimäisiä aamiaispöytään, mutta liikaa vaivaa leipomisesta ei saa olla. Yksi hyvä konsti on tehdä taikina jo edellisiltana ja kylmäkohottaa sitä yön yli, mutta yhtä lailla näpsäkästi syntyvät pikaiset porkkanasämpylät.

DSC_0958.jpg

Taikina on helppo ja nopea valmistaa, koska kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Sämpylöitä ei myöskään tarvita vaivata eikä muotoilla, vaan ne ainoastaan lätkitään möykyiksi pellille ja paistetaan kullanruskeiksi ja meheviksi sämpylöiksi:

5 dl +42-asteista vettä

1 pss kuivahiivaa

1 rkl hunajaa

1,5 tl suolaa

0,5 dl oliiviöljyä

1 raastettu porkkana

3 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

2 dl grahamjauhoja

2 dl kolmen viljan lesettä.

Sekoita kuumaan veteen hiiva, hunaja ja suola. Lisää loput ainekset ja sekoita taikina pikaisesti tasaiseksi - riittää, kun ainekset ovat sekaisin. Ota taikinasta lusikalla 9 tasakokoista möykkyä ja lado ne pellille riittävän etäälle toisistaan. Tai koko taikinan voi levittää myös tasaiseksi levyksi, jolloin siihen voi taikinapyörällä "merkitä" palasten rajat ennen paistamista. 

Taikina saa kohota pellillä puoli tuntia ennen paistamista, ja juuri ennen uuniin laittoa sämpylät voidellaan vedellä ja päälle ripotellaan seesaminsiemeniä.

Paistoaika on noin 18-20 minuuttia 225-asteisen uunin keskitasolla. Valmiit sämpylät ovat kullanruskeita ja tuntuvat suhteellisen kevyiltä. Sisältä sämpylät ovat porkkanaraasteen ansiosta kypsänäkin todella meheviä, mikä saattaa hämäävästi saada sämpylän näyttämään kypsänäkin hieman taikinamaiselta.

Kypsiä ne kuitenkin ovat, ja herkullinen sunnuntaiaamiainen on valmis, kun vielä sipaisee sämpylän päälle hieman voita, leikkaa siipaleen juustoa ja pilkkoo tuoretta kurkkua ja tomaattia :)

DSC_0960.jpg

Hyvää huomenta! :)

perjantai, 26. elokuu 2016

Sadonkorjuuviikon karviaiskääretorttu

Tällä viikolla vietetään kotimaisten kasvisten sadonkorjuuviikkoa. Monenlaista satoa on toki ehditty jo poimia pitkin kesää ja alkusyksyä, mutta nyt alkavat olla käsillä viimeiset hetket kerätä marjapensaiden ja metsien antimet (syksysieniä lukuun ottamatta) talteen.

Minä tein varsinaisen kaupunkilaistytön sadonkorjuuretken torille ja keräsin talteen maukkaan punaherukka- ja karviaissadon. Herukat päätyivät sellaisenaan ja sileänä soseena pakkaseen myöhempää käyttöä varten, mutta karviaisista syntyi syksyinen, kardemummalla maustettu karviaiskääretorttu.

DSC_0914.jpg

Keitin ensin karmiininpunaista, makeaa karviaishilloa, johon tarvitaan litra tummia karviaisia.

DSC_0885.jpg

Perattujen karviaisten lisäksi hilloon tarvitaan tilkkanen vettä, hillo- ja marmeladisokeria sekä ihanan tuoksuvaa kardemummaa, joka tuo mukavaa mausteisuutta hilloon.

DSC_0888.jpg

Karviaiset ja tilkka vettä (0,25 dl) kiehautetaan ja sekaan kaadetaan 150 grammaa hillo- ja marmeladisokeria. Seosta keitellään välillä sekoittaen noin 15 minuuttia, tai kunnes karviaiset ovat lähes kokonaan hajonneet. Hillo kaadetaan kiehuvalla vedellä desinfioituun hillopurkkiin tulikuumana, ja purkki suljetaan välittömästi.

DSC_0893.jpg

Annoin hillon jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirsin sen jälkeen jääkaappiin odottamaan kääretortun tekoa. Maukkaan karviaishillon kaveriksi sopii hieman rouheisempi kääretorttupohja, joten käytin fariinisokeria, kolmen viljan lesettä sekä grahamjauhoja:

Rouhea kääretorttupohja:

4 kananmunaa

1,5 dl fariinisokeria

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl grahamjauhoja

0,5 dl kolmen viljan lesettä

2 tl leivinjauhetta

1 maustemitta kardemummaa.

Pohjassa erottuu ihanasti leseen karkeus sekä tummat kardemummahippuset, ja voi taivas sitä tuoksua! Fariinisokerin paahtunut makeus yhdessä viljaisan ja kardemumman tuoksun kanssa :)

DSC_0902.jpg

Paistoin pohjaa 225-asteisen uunin alatasolla noin 8 minuuttia, minkä jälkeen se irtoili reunoista helposti ja oli mattapintainen ja kullanruskea. Kumosin pohjan välittömästi sokeroidulle, puhtaalle leivinpaperille ja irrottelin varovasti paistoleivinpaperista. Tulipa siitä ihanan mehevä ja kuohkea; taidan jatkossakin korvata ainakin osan sokerista fariinisokerilla, josta tuntui tulevan todella jämäkkä vaahto.

DSC_0905.jpg

Kun pohja oli jäähtynyt, levitin tortulle purkillisen vaniljarahkaa sekä aimo annoksen kylmää ja mukavan napakaksi tekeytynyttä karviaishilloa.

DSC_0908.jpg

Sitten vain rullaatirullaa. Tortun saa rullata aika napakasti, sillä tämä ei ole ylitsepursuavan täyteen täytetty, joten hillo ei tursua holtittomasti ulos. Ja toisaalta mitä se haittaisi, vaikka tursuisikin. Leipuri voi siitä testimaistella ;)

DSC_0915.jpg

Ja päätypalathan leipuri saa aina koemaistaa :)

DSC_0917.jpg

Muutoin tämä torttu, joka sai viimeistelyksi päälleen vielä paahdettuja mantelilastuja ja aivan pienenpienen himppusen rouhittua kardemummaa, päätyi tänään työtovereideni perjantaita makeuttamaan. Ja kuulemma saan viedä herkkuja jatkossakin, joten ei tämä torttu kovin vikaan voinut mennä! Herkullista sadonkorjuuviikonloppua! :)

keskiviikko, 24. elokuu 2016

Fudgeja meiltä ja muualta

Täällä oli viikonloppuna kansainväliset suurmarkkinat, joilla myydään toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja eri puolilta maailmaa. Ostin testimaisteltavaksi englantilaisia toffeita, tai fudgeja, kuten he itse niitä kutsuvat.

DSC_0842.jpg

Toffeet ovat kauniita kuin pienet koriste-esineet, ja niiden nimet kuulostsvat vastustamattomilta: hunajafudge, pistaasifudge, kirsikkainen fudge kookoshiutaleilla, rocky road fudge, valkosuklaan ylenpalttius... Ja mitä värejä!

DSC_0845.jpg

Ehkä värien kirkkaudesta olisi jo pitänyt oivaltaa, ettei makujakaan ole taiottu pelkästään luonnollisten raaka-aineiden avulla... Nimittäin parhaimmaksi osoittautui "tavallinen" fudge, joka oli voista ja siirappista, makeaa ja täyteläistä. Sen sijaan maustetut fudget maistuvat minusta lähinnä esansseilta - erityisesti kirsikka ja pistaasi. Myöskään niiden rakenne ei ollut sellainen suussasulava kuin toffeella olettaisi olevan, vaan enemmänkin sokerimassamainen. Siksi ajattelin tarjota tilalle muutaman oman fudgeohjeeni, jotka on taatusti tehty aidoista raaka-aineista ja jotka maistuvat syntisen hyvältä:

Maapähkinävoifudge

2 dl kermaa

2 dl sirosokeria

1,5 dl maapähkinävoita

1 dl tomusokeria

3 rkl (suolaista) voita

1 sitruunan raastettu kuori

+ pistaasipähkinöitä.

Fudge valmistetaan kiehauttamalla kerma ja sirosokeri kattilassa. Seosta keitetään niin kauan, että se muuttu ruskeaksi ja kinuskimaiseksi, mikä vie noin 15 minuuttia. Valmis seos otetaan pois liedeltä, ja siihen sekoitetaan loput ainekset. Fudgemassa kaadetaan leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, ja pinnalle voi halutessaan ripotella pistaasipähkinöitä, joiden vihreä väri näyttää upealta vaaleanruskeaa fudgea vasten. Sitruunankuorta ei luonnollisesti ole pakko käyttää, jos tahtoo puhtaasti maapähkinän makuista herkkutoffeeta.

Minähän söisin fudgea vaikka kauhalla suoraan kattilasta, mutta sivistyneempi herkuttelija antaa fudgen jähmettyä korkeareunaisessa vuoassa pari tuntia, jonka jälkeen se on helppo leikata sopiviksi suupaloiksi.

maap%C3%A4hkin%C3%A4fudge.jpg

Toinen jopa vielä enemmän omaan makuuni oleva resepti on kondenssimaitopohjainen fudge, jonka makua voi varioida oman mielensä mukaan esimerkiksi erilaisilla pähkinöillä, kuivahedelmillä tai vaikka merisuolalla. Tässä perusohjeessa maistuu tumma suklaa ja mausteinen konjakki:

Purkillinen kondenssimaitoa

400 g leivontasuklaata

125 g voita

ripaus suolaa

1 rkl konjakkia.

Valmistus aloitetaan kiehauttamalla kondenssimaito pinnoitetussa kattilassa. Maitoa täytyy koko ajan sekoittaa, jotta se ei pala pohjaan. Kiehumispisteessä oleva kondenssimaito otetaan pois liedeltä ja siihen sekoitetaan pilkottu suklaa (vaatimattomasti kaksi levyllistä :)). Kun maito ja suklaa ovat sekoittuneet upean kiiltäväksi ja tasaiseksi tahnaksi, siihen sekoitetaan voi, suola ja konjakki. Tarvittaessa kattilan voi laittaa takaisin jälkilämpöiselle hellalle, jotta massan saa aivan tasaiseksi.

Tämä fudge tarvitsee hieman maapähkinäsisartaan pidemmän jähmettymisajan, mutta noin neljän tunnin kuluttua jääkaapista voi ottaa ulos samettisen pehmeää mutta helposti käsiteltävää, kiinteää tummaa fudgea. 

Kannatan siis ehdottomasti sekä maun että rakenteen puolesta omatekoisia toffeitani brittiläisiin pikkuserkkuihin verrattuna, mutta toisaalta on aivan mahtava päästä maistamaan pienenpieniä määriä erilaisia makuja. Koska palat ovat mukavia suupaloja ja ne myydään yksittäin, pystyn maistelemaan sen seitsemää sorttia, mikä taas kotikeittiössä kerralla toteutettuna olisi aikamoinen suoritus...

DSC_0847.jpg

Hunajafudgea ja maapähkinävoifudgea voisin ostaa toisenkin kerran, mutta muuten taidan ensi vuoden markkinoilla siirtyä maistamaan italialaisten nougatia... :)

sunnuntai, 21. elokuu 2016

Sitruunaa ja liljankukkia

Äitini totesi, kun katseli kakun tekoani, että eipä olisi hän minusta lapsena uskonut, että joskus pipertäisin näin keskittyneesti kakkua. En olisi kieltämättä minäkään, enkä vieläkään pidä itseäni erityisen taitavana täytekakkujen tekijänä, mutta nautin kyllä niiden väkertämisestä. Ja sen takia tein viikonlopuksi pikkusievän sitruunakakun ilman sen kummempaa syytä :)

DSC_0866.jpg

Pohja on valtaisa kahden munan täytekakkupohja, jonka mittasuhteet laskin puolittamalla tavallisen neljän munan sokerikakkutaikinan:

2 kananmunaa

0,75 dl sirosokeria

0,75 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1 tl vaniljasokeria

+ voita irtopohjavuoan pohjan voiteluun.

Vatkasin munat ja sokerin ilmavaksi vaahdoksi (syntyipä näin pieni määrä nopeasti!) ja kääntelin joukkoo nuolijalla siivilän läpi lisätyt jauhot. 

Tämän kakun vuoan halkaisija on suureelliset 13 senttimetriä, ja koska reunojen korkeus on vain noin 3 senttiä, tein leivinpaperista korokelaidat, joiden sisään kaadoin kakkutaikinan. Kokeilin tällä kertaa sellaista metodia, että en laittanut taikinaan leivinjauhetta ollenkaan, ja vielä kaiken huipuksi pudotin vuoan pari kertaa noin viiden sentin korkeudelta pöydälle ennen uuniin laittamista, jotta ylimääräiset ilmakuplat ja muut epätasaisuudet häviäisivät.

Paistolämpötilaksi valitsin saman 175 astetta kuin isommillekin täytekakkupohjille, ja kakku kypsyi todella kauniisti ja tasaisesti 18 minuutissa.

DSC_0848.jpg

Annoin pohjan tekeytyä vuorokauden leivinpaperiin käärittynä muovipussissa, ja vasta sen jälkeen täytin ja kuorrutin sen. Täytteenä on makean tahmeaa sitruunatahnaa eli lemon curdia ja Valion sitruunarahkaa. Kostukkeena käytin sitruunalimsaa, ja peitin kakun samalla maustetulla rahkalla, jota käytin myös täytteenä. Ei siis kermaa laisinkaan!

DSC_0854.jpg 

Ulkopinnat kannattaa peittää niin, ettei isoja kolosia jää, jotta päälle tuleva sokerimassa asettuisi kauniisti ja tasaisesti.

DSC_0858.jpg

Sokerimassan käsittelystä huomasin muutaman asian:

1. Kostea ja lämmin syksysää on täydellinen keli käsitellä sokerimassaa

2. Massaa täytyy vaivata todella kauan (melkein 10 minuuttia!) ennen kuin sille edes kannattaa näyttää kaulinta

3. Massa kannattaa jättää tarpeeksi paksuksi (ehkä 2-3 mm), jotta se ei repeile kakun päälle aseteltaessa.

Minulla oli kilon paketti valkoista sokerimassaa, josta kakkuun meni ehkä noin 700 grammaa. Vaivasin koko möykkyä ensin noin 8 minuuttia, ja aloin sen jälkeen kaulita isommaksi pyöreäksi levyksi. Käytin tomusokeria sekä käsissäni, kaulimessa ja pöydällä, jotta käsistäni ei siirry kosteutta ja jotta levy ei tartu pöytään kiinni.

Kun levy alkoi olla sopivan kokonen, käärin sen kaulimen ympärille ja nostin kakun päälle. Silottelin reunoja tomusokeroiduilla kämmenilläni, ja reunat saa asettumaan kakun ympäille ilman ruttuja, kun sokerimassaa varovasti venyttää kauemmas kakusta ja samalla painaa kakkua vasten tulevaa massaa varovasti kiinni kakun kylkeen. 

(Tässä kohdin aloin oikeastaan ensimmäistä kertaa Reseptin ja hellan välistä -aikanani pohtia videopostauksen tekemistä, koska olisi paljon helpompi näyttää kuin selittää massan laittaminen.. Mitä mieltä olette?)

sokerimassakuorrute.jpg

Tässä vaiheessa kakku saa mennä jääkaappiin odottamaan koristeiden tekemistä, ja leipuri saa päästää kaiken luovuutensa valloilleen! Minun luovuuteni työkalut olivat tällä kertaa lisää sokerimassaa, liljankukkamuotit ja kultaista elintarvikehilettä.

Halusin pitää kukkien pohjavärin valkoisena, joten kaulin taas sokerimassan tasaiseksi levyksi. Otin levystä erikokoisia kukkakuvioita painomuoteilla ja laitoin osan kuivumaan kaulimen kädensijojen ympärille niin, että terälehdet taipuvat hieman sisään päin, ja osan sileälle alustalle kuivumaan tasaiseksi.

DSC_0861.jpg

Asettelin pari tuntia kuivuneet kukat kakun päälle ja sivuille, ja päällä olevia liimasin pisaralla sokerimassasta ja vedestä tehtyä "liimaa".

DSC_0868.jpg

Jotta kaikki ei olisi vain hääkakkumaisen valkeaa, sivelin osaan kukista tähtipölyä muistuttavaa kultahilettä.

DSC_0864.jpg

DSC_0868.jpg

Innostuin tekemään kukkia niin paljon, että kakun olisi täytynyt olla vähintään kolmikerroksinen, että olisin saanut kaikki käytettyä. Onko kellään ideoita, mitä ylimääräisillä kukilla voisi tehdä? ;)

keskiviikko, 17. elokuu 2016

Makeaa viikon puolivälin teehetkeen

Viikko on puolivälissä, joten vaikka sen kunniaksi voi rauhoittua hetkeksi teekupin ääreen. Iltapäiväteen kanssa kaipaa aina jotain pientä makeaa, ja sellaiseksi sopii kerrassaan ihanasti nämä inkivääripikkuleivät. En tunnusta, että näillä olisi mitään tekemistä joulun kanssa, vaikka perinteisesti inkivääri onkin juuri joulumauste ;)

DSC_0833.jpg

Pikkuleipätaikina saa makunsa inkiväärijauheen lisäksi tummasta siirapista. Ensin vatkataan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, ja sen jälkeen joukkoon vatkataan kananmuna ja siirappi. Lopuksi jauhot, sooda ja inkivääri sekoitetaan keskenään ja sekoitetaan taikinaan:

175 g voita

2,5 dl sirosokeria

1 kananmuna

0,5 dl tummaa siirappia

5 dl vehnäjauhoja

2 tl jauhettua inkivääriä

2 tl soodaa

(ripaus suolaa)

+ kidesokeria pikkuleipien muotoiluun

Taikina on kauniin kullanruskeaa ja rakenteeltaan melko pehmeää. Siksi se saa jähmettyä puolisen tuntia jääkaapissa ennen pikkuleiviksi muotoilua.

DSC_0824.jpg

Kylmästä taikinasta muotoillaan palleroisia, jotka pyörittelin vielä ennen pellille laittamista tavallisessa hienosokerissa.

DSC_0827.jpg

Annoksesta tulee noin 40 pikkuleipää, kun yhteen leivonnaiseen käyttää noin ruokalusikallisen taikinaa. Pellille ei kannata ahtaa liian montaa palleroista, koska ne leviävät uunissa kauniiksi pyöreiksi pikkuleiviksi :)

DSC_0828.jpg

Paistoaika on noin 12 minuuttia, ja valmiit ihanuudet tunnistaa kullanruskeasta paistopinnasta, joka halkeilee hieman samaan tapaan kuin wilhelmiinoissa. Minun uunissani sopiva paistolämpötila tuntui olevan 175 astetta ja pellin sopiva paikka keskikorkeudella.

Pikkuleipien kannattaa antaa jäähtyä pellillä täysin, jotta ne rapsakoituvat. Sen jälkeen ne ovat valmiita tarjolle asetettavaksi :)

DSC_0836.jpg

Ah, voisin syödä näitä vaikka koko lautasellisen! Teemukiin dippaillen tai sellaisenaan - aivan yhtä herkullista <3 Inkiväärin maku on mukavan tujakka, mutta runsaan voin ja sokerin kanssa se ei kuitenkaan hyökkää tai jää liian ärhäkkäästi kielen päälle viipyilemään. Ehkä otan vielä yhden...

DSC_0832.jpg

  • Maistiaisia matkan varrelta