lauantai, 25. lokakuu 2014

Tattikeitto, joka saa syöjänsä hymyilemään

Joskus ruoasta tulee niin hyvää, että syödessä ja vielä syömisen jälkeenkin tekee mieli vain hymyillä :) Nyt kävi juuri niin, kun tein sienikeittoa kuivatuista tateista.

20141025_163512-normal.jpg

En ole koskaan aiemmin käyttänyt kuivattuja sieniä ruoanlaitossa (tai missään muussakaan), joten googlailin hieman reseptejä. Kaikissa joita katsoin tuntui kuitenkin olevan pari vikaa: 1. en pidä kermalla täyteläistetyistä keitoista, ja 2. en pidä myöskään vehnäjauhoilla suurustamisesta.

Keittoni pohja-ajatus on peräisin Maku-lehden reseptistä (http://www.maku.fi/reseptit/herkkutattikeitto-kuivatuista-tateista), mutta muokkasin sitä aika roisisti omaa makuani paremmin vastaavaksi:

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 dl kuivattuja herkkutatteja + 2 dl liotuslientä

4 dl vettä

1 kanaliemikuutio

200 g kantarellin makuista tuorejuustoa

nippu persiljaa

mustapippuria

loraus soijakastiketta.

 

Ensimmäisenä työvaiheena laitoin kuivatut herkkutatit likoamaan kiehuvaan veteen (about 2 dl) noin puoleksi tunniksi.

20141025_154351-normal.jpg

Sen jälkeen kuullotin öljyssä yhden pieneksi pilkotun sipulin ja valkosipulin kynnen. Sipuleiden sekaan kaadoin lionneet sienet ja herkulliselta tuoksuvan liotusliemen. Lisäsin lopun veden, liemikuution sekä mustapippurin ja annoin hiljalleen kiehua noin vartin verran.

20141025_161428-normal.jpg

En tiedä kuivattujen sienten keittoajasta, mutta maut alkoivat selvästi tasoittua ja sienten maku tulla esiin noin 15 minuutin keittämisen jälkeen, joten päätin sen olevan riittävä. Sienet kuitenkin olivat jo puoli tuntia kuumassa vedessä ennen keittoon päätymistään...

Tässä vaiheessa lisäsin keittoon nipun persiljaa ja purkillisen kantarellituorejuustoa (muukin tuorejuusto olisi varmasti hyvää), joka minun mielestäni on paljon paremman makuinen vaihtoehto sienikeittoon kuin ruokakerma. Se korostaa sienen makua, tuo suolaisuutta ja syvyyttä makuun sekä saostaa keittoa niin paljon, ettei sitä ole välttämätöntä enää erikseen saostaan. Toki jos haluaa paksumman keiton, sen voi suurustaa. Itse tekisin sen kuitenkin mieluummin vaalealla maissitärkkelyksellä kuin vehnäjauholla.

20141025_162815-normal.jpg

Keiton hiljalleen poristessa laitoin, kuten kuvasta näkyy, viereiselle liedelle tulemaan krutonkeja. Käytin tällä kertaa juureen leivottua ruisleipää, jossa on seassa tummaa siirappia ja ohramallasta. Leivän pieni makeus on minun suuhuni todella miellyttävä, ja ajattelin sen sopivan myös keiton kaveriksi. Paistoin leipäkuutioita voi-öljyseoksessa keiton kiehumisajan verran, ja loppuvaiheessa raastoin mausteeksi aavistuksen muskottipähkinää, jonka maamainen ja pähkinäinen maku sopii minusta yhteen sienen kanssa.

Tuorejuuston lisäämisen jälkeen keiton ei enää tarvitse muuta kuin kuumentua kiehumispisteeseen ja testata maku. Minä lisäsin pienenpienen lorauksen soijakastiketta tuomaan vielä pientä suolaista täyteläisyyttä.

20141025_163438-normal.jpg

Näyttää, tuoksuu ja maistuu kauniilta :)

perjantai, 24. lokakuu 2014

Vähistä aineksistä vähillä varusteilla

20141023_195327-normal.jpg

Illan teehetkeä varten teki mieli jotain hyvää, ja koska olen täällä tilapäis"kotonani", hyvän täytyi syntyi niistä aineksista ja niillä välineillä, joita kaapista löytyy. Muffinsit ovat minulle sellainen leivonnainen, joita voi tehdä käytännössä aina, jos vain jääkaapissa on kananmunia ja rasvaa ja kaapissa jauhoja. Ja niitähän minulta löytyy.

Mutta sähkövatkainta ei löydy, joten otin vanhan kunnon vispilän käteen ja vispasin koko käsilihaksistoni voimalla kananmunat ja sokerin kuohkeahkoksi (-hko- sen vuoksi, että tavallisen kidesokerin ja käsin vatkaamisen yhtälöstä johtuen vaahto ei ole sieltä aivan kuohkeimmasta päästä).

20141023_182422-normal.jpg

Makumaailma ratkesi oikeastaan heti kuiva-ainekaappiini vilkaistessa: hunajaa minulla on aina, koska käytän sitä teehen ja maustamattoman jugurtin sekaan joka aamu. Siispä ainakin hunajaa. Nappasin kaapista myös pussillisen kuivattuja aprikooseja, joita toisinaan napostelen sellaisenaan välipalana tai pilkon myslin sekaan. Kuivattuja aprikooseja - check. Mutta en ollut vielä aivan tyytyväinen, joten kurottelin ylimmälle eli maustehyllylle, ja sieltä löytyi koko ratkaiseva palanen: jauhettua inkivääri!

20141023_182935-normal.jpg

Sekoitin muna-sokerivaahtoon vehnäjauhoa, johon ensin sekoitin leivinjauhetta, vaniljasokeria (nekin ovat kaappini perusvarustusta) ja jauhettua inkivääriä. Taikina tuntui liian paksulta ja kuivalta, joten lorautin sekaan aamiaisjugurttiani, joka on rasvatonta ja maustamatonta. Kulinaristi laittaisi tietenkin kreikkalaista tai turkkilaista herkkujugurttia ;) Lopuksi sulatin kattilassa (koska tässä keittiössä ei ole edes mikroa!) margariinia, johon sekoitin hunajan. Kaadoin jäähtyneen margariini-hunajaseoksen taikinaan ja sekoitin tasaiseksi ja edelleen melko jämäkäksi taikinaksi.

20141023_183350-normal.jpg

Silikoniset muffinsipeltini hoksasin jopa pakata muuttokuormaani, joten ripottelin taikinaan aprikoosinpalaset ja jaoin taikinan 12 muffinsisyvennykseen. Tämän uunin sielunelämä on minulle suuri mysteeri, joten laitoin lämmöksi 175 astetta ja istuin luukun vieressä koko paiston ajan. Noin 20 minuuttia paistumisessa loppujen lopuksi meni, mutta lämpötila olisi voinut olla aavistuksen korkeampikin, jotta paistoväri olisi hieman tummempi.

20141023_185727-normal.jpg

Irrottelin heti itselleni yhden muffinsin lautaselle jäähtymään ja laitoin teeveden kiehumaan. Reilulla lusikallisella hunajaa maustettua sitruunateetä ja inkivääri-hunaja-aprikoosimuffinsi, nam :)

20141023_195418-normal.jpg

Muffinsiin tuli yllättävän kuohkea rakenne, ja aprikoosin palaset tuovat mukavaa suutuntumaa. Tässä käyttämieni summamutikkaisten mittojen perusteella kirjattu resepti:

2 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl jauhettua inkivääriä

loraus (0,5-1 dl) maustamatonta jugurttia

150 grammaa margariinia

1 dl (juoksevaa) hunajaa

kourallinen kuivattuja aprikooseja

 

tiistai, 21. lokakuu 2014

Kaalit tötterölle!

Kun viime aikoina on tullut tehtyä erilaisia perinneleivonnaisia, nyt oli sopiva hetki päästä osallistumaan myös perinneruoan tekoon. Syyslomalla on nimittäin perinteisesti vuoden ainoa hetki, jolloin teemme kaalikääryleitä.

IMG_1033-normal.jpg

Ensin tarvitaan tietenkin kaali, joka laitetaan suurensuureen kattilaan (5 l), joka täyteen niin paljolla vedellä kuin mahdollista. Kansi päälle ja tulta alle, jotta kaalin lehdet alkavat pehmetä ja irtoavat kauniisti kokonaisina. (Kaalin kovaa kantaa voi halutessaan leikata pois ennen keittämistä, koska se ei kuitenkaan pehmene ennen maailmanloppua.)

IMG_1019-normal.jpg

Samaan aikaan kun kaali keittyy, toisessa kattilassa keitetään hieman riisiä ja kolmannella liedellä kuullotetaan ja karamellisoidaan sipulia kääryleiden täytettä varten. Kuullotukseen sopii mainiosti pelkkä öljy, ja kun sipulit ovat pehmenneet, niiden sekaan lorautetaan reilusti tummaa siirappia. Se sopii todella hyvin yhteen kaalin maun kanssa :)

Kaalin pehmenemisaika riippuu tietenkin sen koosta, mutta noin 10-20 minuutin kuluttua lehdet alkavat irrota. Niitä voi varovasti irrotella reikäkauhalla, jonka jälkeen ne on hyvä valuttaa ja hieman jäähdyttääkin ennen rullaamista.

IMG_1020-normal.jpg

Samoin sipulin ja keitetyn riisin on hyvä antaa jäähtyä ennen täytteen tekoa, jotta kädet eivät pala massaa sekoittaessa. Sipuli, riisi ja jauheliha sekoitetaan hieman lihapullataikinaa muistuttavaksi massaksi. Jokainen voi toki maustaa seoksen oman makunsa mukaan, mutta ainakin suola, valkopippuri ja (runsas!) maustepippuri sopivat mainiosti kaalinlehtien sisälle muhimaan. Toki myös tähän massaan voi lorauttaa tummaa siirappia.

Tasaiseksi sekoitettua täytettä lusikoidaan jokaisen kaalinlehden keskelle. Sen jälkeen lehden sivut käännetään keskelle (kuten etualalla oleva kääryle pyrkii havainnollistamaan ;)) ja lopuksi koko komeus kääritään rullalle.

IMG_1022-normal.jpg

Pellille ladottaessa kääryleen saumakohta kannattaa jättää rullan alle, jotta kääryle ei pojahda uunissa auki ja täyte kuivahda. Ennen paistoa päälle laitetaan vielä voinokareita ja siirappia, jotta pinnasta tulee todella maistuva ja kauniin värinen :)

IMG_1025-normal.jpg

Uunissa on lämpöä 200 astetta, pelti keskitasolla ja paistoaikaa puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Lämpötilaa voi paistumisen edetessä madaltaa esim. 175 asteeseen, jos kääryleet alkavat tummua liikaa. Minusta tosin suurin osa mausta tulee juuri siitä hyvin paistuneesta pinnasta ;)

IMG_1026-normal.jpg

Kaalin keittämisen tuoksu ei ehkä ole se kedon kaunein kukkanen ja rullaamisessakin on oma näpertelynsä, mutta voin kyllä sanoa, että nämä kaalikääryleet ovat ehdottomasti sen vaivan väärti! Puolukkahillon ja suolakurkkujen kanssa taivaallista syysruokaa!

Resepti:

1 keskikokoinen kaali

500 g nauta-sikajauhelihaa

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

loraus siirappia

1,5 tl suolaa

1 tl valkopippuria

2 tl mustapippuria

+öljyä sipuleiden kuullottamiseen

+ voita ja siirappia kääryleiden päälle.

torstai, 16. lokakuu 2014

Kampasimpukkaa pukkaa

Toisinaan on kiva tuoda hieman juhlaa arjenkin keskelle, ja tänään iltapala on vähän muuta kuin tavallinen voileipä tai jugurtti... Timjamia kasvaa edelleen kesän jäljiltä valtaisa puska, joten ajatus lähti syntymään oikeastaan timjamin ympärille. Annoksessa on timjami-voikastiketta, kampasimpukoita ja patonkia.

IMG_1039-normal.jpg

Hieman fancysta maineestaan (ainakin minulla on sellainen mielikuva) huolimatta kampasimpukat kastikkeineen on todella nopea ja helppo ruoka, joka sopii esimerkiksi alkupalaksi tai - kuten tänään - herkutteluiltapalaksi.

Pannulla sulatetaan ja kuumennetaan noin 25 grammaa voita, johon laitetaan pieneksi hienonnettu valkosipulin kynsi ja noin ruokalusikallinen tuoretta timjamia.

IMG_1034-normal.jpg

Tässä vaiheessa tuoksu on aivan huumaava, ja toivoisin, että se välittyisi ruudun lävitse myös jokaiselle, joka tätä lukee :) Kun sipuli ja timjami ovat saaneet muhia hetken voissa, pannulle lisätään tietenkin kampasimpukat. En tiedä saisiko Suomessa jostain tuoreita, mutta nämä ovat pakasteita, jotka sulivat noin puoli tuntia kylmässä vedessä lilluen.

IMG_1036-normal.jpg

Kampasimpukat tarvitsevat todella lyhyen paistoajan, noin minuutin kummaltakin puolelta. Minusta ne saavat saada hieman väriä, ja myös pyörittelin niitä kastikkeessa, jotta kaikki ihanat maut imeytyisivät simpukoihin. Juuri ennen levyn sammuttamista ripottelin simpukoiden päälle hieman suolaa ja mustapippuria.

IMG_1038-normal.jpg

Sen jälkeen simpukat lautaselle, kastiketta päälle ja muutama viipale vaaleaa patonkia sivuun, jotta herkullista kastiketta ei vain jää pisaraakaan nautiskelematta ;)

IMG_1040-normal.jpg

Ahh, la vie est belle, helppoa ja herkullista :)

keskiviikko, 15. lokakuu 2014

Keksitön tiramisu

51 suomalaista ruokajournalismin asiantuntijaa kirjoitti kirjan Kakkujen kuningattaret - ruokatoimittajien kakkubravuurit vuoden jokaiselle viikolla, jonka innoittama tein tiramisutorttua. Kirjassa resepti on huhtikuun ohjeissa, ja se on kaksinkertainen annos omaani nähden, koska kyseessä on kirjan nimen mukaisesti nimenomaan tiramisukakku. Minusta tuhdin suklainen pohja ja manteliliköörillä ryyditetty kermainen täyte sopivat kuitenkin erinomaisesti myös tortun aineksiksi ja kevään sijasta viilenevään ja pimenevään syksyyn.

IMG_1017-normal.jpg

Pohja on siis todella tuhdin suklainen ja melko raskas, joten sen vuoksi halusin, että pohjaa on täytteeseen nähden vähemmän.

125 g tummaa suklaata

90 g voita

1 dl ruokosokeria

2 munaa

1,25 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

n. 1/4 dl vahvaa espressoa.

Huoneenlämpöinen voi ja ruokosokeri vatkataan ensin vaahdoksi, johon lisätään munat yksitellen vatkaten ja sen jälkeen sulatettu suklaa, keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi espresso.

IMG_0985-normal.jpg

Ruokosokeri on minulle uusi tuttavuus, koska olen aina käyttänyt tummana sokerina fariinisokeria. Ruokosokerissa tuntui kuitenkin olevan aivan oma (raaempi?) makunsa, ja sen karkeahko rakenne säilyi vielä vatkaamisen jälkeenkin.

Käytin 20 sentin irtopohjavuokaa, jonka pohjalle laitoin vielä leivinpaperin, jotta kakku varmasti irtoaa.

IMG_0987-normal.jpg

Kakku oli uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, minkä jälkeen se ei enää tarttunut puutikkuun ja oli saanut hyvin väriä pintaan. Irrotin hieman jäähtyneen kakun vuoastaan, ja annoin sen jäähtyä loppuun asti ennen kuorrutteen laittamista.

IMG_0993-normal.jpg

Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että halkaisisin tortun kahtia ja saisin täytettä sekä väliin että päälle, mutta kuten seuraavasta kuvasta huomaa, torttu on sen verran ohut, että minun taidoillani halkaiseminen olisi voinut olla liian iso haaste ;) Pakastettuna torttu olisi voinut leikkautua aivan kiltisti, mutta kuka nyt malttaa odottaa niin kauan...?

IMG_0994-normal.jpg

Vatkasin täytteeseen 2 desiä vispikermaa, sekoitin joukkoon 250 grammaa mascarponejuustoa, 3 ruokalusikallista tomusokeria, 2 ruokalusikallista mantelilikööriä ja pari tippaa karvasmanteliaromia. Täytteen laitoin suureen pakastuspussiin ja jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun tein kostukeliemen.

IMG_1006-normal.jpg

Sekoitin noin 1:1-periaatteella kylmää espressoa (jota jäi yli taikinan maustamisesta) ja mantelilikööriä, ja valelin seoksella kakun pinnan kauttaaltaan. Sen jälkeen ei muuta kuin pieni reikä täytteen pursotinpussin kärkeen ja pursotuspuuhiin!

IMG_1010-normal.jpg

Koska taikinaa on puoli annosta ja täytettä yksi annos, sitä jää todennäköisesti yli. Minä halusin herkullisen täytteen kuitenkin tarjolle, joten laitoin sen kippoon ja kahvipöytään tortun seuraksi. Tortun viimeistelin kaakaojauhohunnutuksella :)

tiramisupiirakka-normal.jpg

Paljon voimakkaita makuja jokaisessa lusikallisessa - kahvipöydän tarjottava minun makuuni.