keskiviikko, 28. syyskuu 2016

Luonnostaan vihreää jälkkäriä

Tämä jälkiruoka tai leivonnainen on tosiaan kauttaaltaan myrkynvihreää, eikä siihen todellakaan ole tarvittu yhtään e-koodia tai keinotekoista väriainetta. Saanko esitellä, matcha-valkosuklaakakku eli vihreätee-valkosuklaakakku.

DSC_0226.jpg

Sain tämän reseptin japanilaiselta kollegaltani, joten nyt ollaan autenttisten ja alkuperäisten asioiden äärellä! Sain myös maistaa hänen tekemäänsä versiota ennen omaa kokeiluani, joten tiesin, mitä tavoitella. Ja voisin jopa väittää, että onnistuin aika hyvin! Ensi kerralla uskon kuitenkin kollegani ohjetta myös paistoajan suhteen, koska nyt paistoin kolme minuuttia pidempään ja ne minuutit olivat turhia.

En tiedä, mistä ohje ja sen hassut grammamäärät ovat peräisin, mutta huomasin sokerin ja vehnäjauhon määrän käyvän aika yksi yhteen myös desilitrayksiköiden kanssa:

3 rkl maitoa

120 g valkosuklaata

70 g huoneenlämpöistä voita

60 g sirosokeria (= 3/4 dl)

2 kananmunaa

70 g vehnäjauhoja (= 1 dl)

20 g matchajauhetta

+ kakun päälle noin 20 g mantelirouhetta.

 

Ensin maito kuumennetaan mikrossa tai kattilassa miltei kiehumispisteeseen, jotta siihen saa sulatettua valkosuklaan. Suklaa-maitoseos sekoitetaan tasaiseksi ja jätetään jäähtymään kakkutaikinan teon ajaksi.

DSC_0212.jpg

Taikinaa varten vatkataan huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, johon vatkataan kananmunat yksitellen.

Vehnäjauhoja ja matchajauhe sekoitetaan keskenään, ja ne siivilöidään taikinaan. Varsinkin vihreä tee on helposti paakkuntuvaa kuten hienojakoinen kaakaojauhekin, joten siivilöinti ehdottomasti kannattaa.

Lopuksi myrkynvihreään taikinaan kaadetaan maito-suklaaseos ja sekoitetaan tasaiseksi. Valmis taikina kaadetaan vuokaan ja pinnalle ripotellaan mantelirouhe.

DSC_0214.jpg

Kakku kannattaa paistaa kohtuullisen pienessä vuoassa, esim. 16x16-senttisessä neliövuoassa tai 20-senttisessä pyöreässä. Kakku irtosi vuoasta yllättävän helposti, mutta minä käytin varmuuden vuoksi leivinpaperia sekä pohjalla että reunoissa. Paistolämpötila on 175 astetta ja aika tasan 18 minuuttia. Pinta näyttää paiston jälkeen edelleen raa'alta, mutta uskokaa minua (ja ennen kaikkea japanilaista kollegaani!), kakku todella on jo kypsä!

Kakku saa jäähtyä ensin huoneenlämpöiseksi ja sitten tekeytyä jääkaapissa mieluiten vähintään vuorokauden. Kakku nimittäin tuntuu heti paiston jälkeen jopa hieman kuivalta, mutta tekeytyminen saa teen ominaisen maun esiin ja kakku tiivistyy ja mehevöityy parhaaseen muotoonsa.

DSC_0217.jpg

Tämä kakku jos mikä sopii suuren, höyryävän teemukillisen kanssa nautittavaksi! Maku on hieman yrttinen ja jopa merilevämäinen, mikä saattaa kuulostaa epämiellyttävältä mutta on todella hienovarainen. Valkosuklaa tuntuu jo kakun tuoksussa, ja se tuo rasvaista makeutta, jota matchajauhe todella kaipaa seurakseen. Mantelirouhe voi tuntua pieneltä ja mitättömältä asialta kakun päällä, mutta sen rouskuvuus ja paahtuneen pähkinäinen maku on iso osa makuelämystä – en siis tinkisi siitä enkä korvaisi sitä esimerkiksi mantelilastuilla.

DSC_0225.jpg

 

tiistai, 27. syyskuu 2016

Vihreää pää- ja jälkiruokaa

DSC_0232.jpg

Olen aivan hullaantunut väreihin! Olen tehnyt violetinpurppuraa punajuurikeittoa, hehkuvan oranssia porkkana-bataattikeittoa ja nyt sammaleen ja loppukesän koivunlehtien vihreää henkivää parsakaalikeittoa, jossa maistuu häivähdys sitruunaa. Keitto valmistuu valehtelematta viidessätoista minuutissa ja on takuulla pullollaan hyviä hiven- ja kivennäisaineita!

Kattilaan laitetaan kuumentumaan tilkka oliiviöljyä, jossa kuullotetaan pari valkosipulin kynttä ja noin 15 sentin mittainen pätkä purjosipulia.

DSC_0228.jpg

Sekaan pilkotaan noin 800 grammaa parsakaalia, ja siitä voi kukintojen lisäksi käyttää puisevammatkin varret, kunhan pilkkoo ne riittävän pieneksi. Kattilaan kaadetaan sen verran kuumaa vettä, että parsakaalit peittyvät vedellä, ja sekaan laitetaan kasvisliemikuutio. Keitto saa kiehua noin 15 minuuttia, jonka jälkeen parsakaalit ovat pehmeitä ja valmiita sauvasekoittimella surautettavaksi.

Kun keitto on tasaista, se maustetaan sitruunankuorella ja -mehulla, valkopippurilla sekä soijalla, joka antaa hieman lisää suolaisuutta ja täyteläisyyttä. Jos käyttää kaksi kasvisliemikuutiota, soijaa tuskin tarvitsee erikseen lisätä.

Keitto maistuu hyvältä sellaisenaankin, mutta erilaiset pähkinät ja siemenet tai oma herkkuni sinihomejuusto antavat sille vielä aivan uuden puhdin!

DSC_0229.jpg

Ihanan syksyistä ja lämmittävää – ja ilo kaikille aisteille!

DSC_0234.jpg

Sitruunalla maustettu parsakaalikeitto

tilkka oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

noin 15 cm purjoa

noin 800 g (3–4) parsakaalia

noin 8 dl vettä

kasvisliemikuutio

1 sitruunan mehu + noin 1/3 hedelmän kuori

valkopippuria

suolaa / soijaa.


Ja huomenna vihreä pääruoka saa seuralaisekseen vihreän jälkiruoan, jonka yksi olennainen ainesosa on kuvassa...

DSC_0213.jpg

Osaatko arvata, mitä tuleman pitää? 

perjantai, 23. syyskuu 2016

Sinikeltainen kakku

DSC_0204.jpg

Nyt ei juhlita ruotsalaisuuden päivää, eikä tässä kakussa ole mitään erityisen ruotsalaista, mutta sen värit sattuvat olemaan sininen ja keltainen. Olen joskus lapsena tuhahtanut ruokapöydässä, että on naurettavaa syödä sinistä ruokaa, kun äitini oli kokeeksi tehnyt perunamuussia sinisestä lajikkeesta. Nyt joudun ehkä pyörtämään puheeni, sillä tämän sitruuna-unikonsiemenkakun syömisessä ei ole mitään naurettavaa.

Keltainen väri tulee siis ihanasta, mehukkaasta sitruunasta, josta käytetään sekä kuorta että mehua ja vielä lemon curdiakin!

DSC_0190.jpg

Sininen väri puolestaan tulee sinisistä unikonsiemenistä, jotka maistuvat uunissa paahduttuaan ihanilta ja jotka tuovat kakkuun hauskan, kuplaisen rakenteen.

DSC_0187.jpg

Ensin kakkutaikinaa varten vatkataan huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, ja vaahtoon lisätään kananmunat yksitellen sekä raastettu sitruunankuori ja vanilja-aromi. Sen jälkeen taikinaan sekoitetaan kuivat aineet ja runsas annos lemon curdia eli makeaa sitruunatahnaa tuomaan mehevyyttä ja korostamaan sitruunan makua. Myös unikonsiemenet käännellään taikinaan, ja mikä ihana värikimara yhdistelmästä syntyy!

DSC_0195.jpg 

Tasaiseksi sekoitettu taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun torvivuokaan, jonka vetoisuus on noin 1,5–2 litraa.

DSC_0197.jpg

Kakkua paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia, jonka jälkeen kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa ja pinta on kullanruskea ja halkeilee aavistuksen. Minä laitoin puolen tunnin jälkeen vuoan päälle leivinpaperin, koska pinta alkoi olla jo riittävän tumma.

Kakku kumotaan lämpimänä ja annetaan sen jälkeen jäähtyä kuorruttamista varten.

DSC_0202.jpg

Kuorrutus on niin makeaa ja myös sitruunaista, että sitä ei tarvita paljoa, jotta kakusta ei tule liian makea. Jos tahdot kuorruttaa kakun kauttaaltaan, valitse mieluummin esimerkiksi vedestä ja tomusokerista tehtävä kuorrutus tai jokin tuorejuustopohjainen ratkaisu vähän porkkanakakun tapaan.

Tähän kuorrutukseen tulee yksi ruokalusikallinen lemon curdia ja kaksi ruokalusikallista tomusokeria sekä sen verran sitruunanmehua, että aineksista saa pursotettavan tahnan.

DSC_0201.jpg

Pursotin tahnan huolettomasti raidoiksi kakun päälle ja ripottelin päälle unikonsiemeniä sekä muutaman ohuen, pestyn luomusitruunan kuoren suikaleen. Niitä ei tosin välttämättä tarvittaisi, sillä kakusta leijailee uskomattoman ihana ja makea sitruunan tuoksu, joten raaka-aineen arvaa ilmankin visuaalista vihjettä.

DSC_0203.jpg

Tämä kakku tuntuu ihanan raikkaalta ja pirteältä nyt, kun olen tehnyt peräkkäin monta syksyistä leivonnaista, johon olen käyttänyt runsaasti mausteita sekä tummaa, paahtunutta fariinisokeria. Toimii esimerkiksi iltapäivätee- tai -kahvihetken herkkuna aivan mainiosti, ja siemenet tekevät kakkuun aivan omanlaisensa rakenteen ja suutuntuman.

DSC_0208.jpg

Resepti on peräisin Maku-lehdestä ja löytyy esimerkiksi täältä: http://www.maku.fi/reseptit/sitruuna-unikonsiemenkakku

Kuorrutuksen tein tosiaan suhteella 1 rkl lemon curdia, 2 rkl tomusokeria sekä noin 0,5 teelusikallista sitruunanmehua. Lisäksi laitoin taikinaan hieman runsaammin sitruunankuorta ja korvasin vaniljasokerin nestemäisellä vanilja-aromilla ja paistoin kakun leipävuoan sijaan torvivuoassa. Hyvä tuli näinkin! :)

 

tiistai, 20. syyskuu 2016

Omena, kinuski ja pähkinä viihtyvät samassa piirakassa

DSC_0131.jpg

Ahh, kuvittele: paksua, tahmeaa kinuskikastiketta, raikasta, pirteää omenaa ja rouskuvaa, aavistuksen suolaista maapähkinää – ainakin minulle herahtaa vesi välittömästi kielelle! Ja näitä kaikkia ihanuuksia on suolaisenmakeassa omenakakussa, joka rouskuu ihanasti ja on hullaannuttavan hyvää vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa!

Esivalmistelut on hyvä aloittaa omenoiden pilkkomisesta, ja kondenssimaito on joko ostettu kaupasta valmiiksi karamellisoituna tai se on keitetty paksuksi, maitoiseksi kinuskiksi jo edellisenä päivänä. Minä keitin omaa säilykemaitopurkkiani vain tunnin, koska en halunnut aivan tönkköpaksua kastiketta, mutta yö jääkaapissa teki siitä paksua joka tapauksessa... Mutta huoneenlämmössä kinuski notkistuu uudelleen, jos sitä haluaa käyttää kastikkeena kakun kanssa.

Mutta siis omenat pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja pyöritellään kanelissa.

DSC_0114.jpg

Taikinaa varten vatkataan huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri vaaleanruskeaksi vaahdoksi. Vaahtoon vatkataan yksitellen kananmunat ja lopuksi vuorotellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maitoa. Valmis taikina muistuttaa ainakin minua mokkapalataikinasta, mutta on luonnollisesti hieman vaaleampaa, koska siinä ei ole kaakaota, vaan kanelia ja fariinisokeria.

DSC_0116.jpg

Taikinasta levitetään noin puolet irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Pohjaa ei tarvitse esipaistaa, vaan sen päälle ladotaan välittömästi omenakuutiot, kinuskia ruhtinaallisina möykkyinä sekä sinne tänne ripotellen suolattuja maapähkinöitä.

DSC_0118.jpg

Erilaiset ruskean ja punaisen sävyt ovat uskomattoman kauniit omenakakussa, ja kinuskihuiput suorastaan kutsuvat hieman sipaisemaan sormella maistiaisia...

DSC_0120.jpg

Onneksi herkut eivät ole kovin pitkään silmän alla houkutuksena, vaan täytteet peitetään lopulla taikinalla, josta tulee kakulle kansi.

DSC_0121.jpg

Kakkua paistetaan 200-asteisen uunin keskellä noin 40 minuuttia. Valmis kakku on kullanruskea pinnalta ja tikulla kokeiltaessa siihen ei tartu kuin hilloutunutta omenaa ja tahmeaa kinuskia.

Kakun on hyvä antaa jäähtyä hieman, jotta se on helpompi irrottaa vuoasta. Kylmäksi sen ei kuitenkaan tarvitse antaa jäähtyä, vaan lämmin kinuski ja suloisen pehmeä omena maistuvat ihanalta, puhumattakaan siitä, kuinka herkullisesti jäätelöpallo sulaa lämpimän kakkupalan päälle!

DSC_0127.jpg

Makeaa ei voi koskaan minun makuuni olla liikaa, joten laitoin kakun päälle vielä samaa kinuskia, jota sen sisälläkin on. Jotta kinuskia sai levitettyä edes suurinpiirtein sievästi, sitä täytyi hieman lämmittää ja notkistaa mikrossa.

DSC_0130.jpg

Kakku hupeni päiväkahvilla aimo palasina, ja hauskaa miten eri ihmiset löytävät samasta leivonnaisesta eri puolia. Yksi nautiskelija piti runsaasta omenasta, toinen ihasteli kakun kuohkeaa taikinaa ja itse olen viehättynyt ennen kaikkea rouskuvan pähkinän ja yltiömakean kinuskin yhdistelmästä, jota happamahkot omenat täydentävät mukavasti.

Suolaisenmakea omenakakku

115 g voita

2 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

1,5 dl rasvatonta maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia (1 tl taikinaan, 1 tl omenoihin)

+ omenoita

+ purkillinen karamellisoitua kondenssimaitoa

+ noin 50 g suolattuja maapähkinöitä.

Aloitin omenaviikkoni hieman etuajassa, joten voinen tasapainottamisen nimissä päättää sen hieman myöhässä, eli tämä olkoon vuoden 2016 omenaviikkoni suolaisenmakea kruunu :)

DSC_0133.jpg

 

lauantai, 17. syyskuu 2016

Leipäviikkoa sarvista kiinni

Omenaviikon lisäksi tällä viikolla vietetään leipäviikkoa, ja miksipä tällaisiin helppoihin hiivaleipäsarviin ei kävisi täytteeksi vaikka omena ja pähkinärouhe. Näissä suolaisissa, välimerellisissä versioissa maistuu kuitenkin tällä kertaa aurinkokuivatut tomaatit, yrtit sekä juusto.

DSC_0181.jpg

Sarvet ovat nopeita ja helppoja leipoa, joten näistä voi näppärästi tehdä vaikka suolaisen lämpimäisen lauantain brunssille. Jos käytössä on yleiskone, sen kannattaa antaa hoitaa kaikki työ: Ensin nypitään keskenään 200 grammaa voita ja 7,5 desilitraa puolikarkeita vehnäjauhoja – senkin vaiheen kone hoitaa käden käänteessä ja lopputulos on mantelijauhomaisen tasainen.

DSC_0170.jpg

Toisessa kulhossa lämmitetään 2,5 desilitraa maitoa, johon murennetaan 25 grammaa tuorehiivaa. Maito-hiivaseos kaadetaan jauhojen sekaan ja sekaan laitetaan myös puoli teelusikallista suolaa, ja jälleen annetaan koneen pyörähtää muutama kierros. Taikinaa ei tarvitse vaivata, vaan riittää, että se on sekoitettu tasaiseksi.

Tässä vaiheessa ei niin nälkäinen leipuri antaa taikinan kohota 15–20 minuuttia ja nälkäinen tai muuten kiireinen leipuri ryhtyy suoraan leipomaan. Taikinasta vaivataan käsin ilmakuplat pois, ja se jaetaan kolmeen yhtä suureen osaan. Kukin osa kaulitaan pyöreäksi, halkaisijaltaan noin 30-senttiseksi letuksi.

DSC_0173.jpg

Lettu jaetaan esim. pitsaleikkurilla tai taikinapyörällä 6–8 viipaleeseen riippuen, kuinka suuria tai pieniä sarvia haluaa. Viipaleiden päälle laitetaan halutessaan täytettä, ja siinä kohdin maltti on valttia; täytettä mahtuu ihan miniminivähän! Minä laitoin sarviin aurinkokuivatun tomaatin viipaleita, kuivattuja yrttejä (oregano, basilika, rakuuna) sekä Mustaleima-emmentalia.

DSC_0175.jpg

Sarvet rullataan leveästä päästä aloittaen ja asetellaan pellille niin, että saumakohta jää leivinpaperia vasten. Rullan päitä voi hieman taivuttaa toisiaan kohti, jotta sarven muoto tulee esiin. Pinta voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan hieman lisää juustoraastetta.

DSC_0176.jpg

Uunin lämpötila saa olla 225 astetta ja pelti vähintään uunin puolivälissä, jotta sarvien pinnasta tulee ihanan ruskea eivätkä ne ehdi kuivua sisältä. Aikaa paistaminen vie noin 10 minuuttia.

DSC_0178.jpg

Parhailta sarvet maistuvat tuoreena ja hieman jäähtyneinä (tomaatit ovat suoraan uunista otettuna tulikuumia!), mutta niitä voi myös pakastaa. Pakkasessa sarvet säilyvät noin kolme kuukautta, ja ne maistuvat aivan yhtä hyvältä pakkasesta otettuina, kunhan niitä lämmittää hieman vaikka mikrossa.

  • Maistiaisia matkan varrelta