sunnuntai, 14. syyskuu 2014

Perinneleivontaa tällä kertaa uppopaistaen

Naapurin tätini tekee yhtään liioittelematta maailman parhaita lihapiirakoita, ja ylenpalttisesti hän on aina antanut meidän nauttia kättensä taidoista. Pitkään olen halunnut myös itse kokeilla lihapiirakoiden tekoa, mutta jotenkin uppopaistaminen ja muut kuvitellut hankaluudet ovat aina lykänneet aikomusta. Ei se niin vaikeaa sitten ollutkaan, kun vain tarttui toimeen! Hommassa on oikeastaan kolme vaihetta: täyte, taikina ja kokoaminen/paistaminen.

1. Täyte

500 gr jauhelihaa

5 dl kypsää riisiä

1 sipuli

1 tl suolaa

2 tl soijakastiketta

maustepippuria ja valkopippuria maun mukaan

IMG_0924-normal.jpg

2. Taikina:

5 dl kevytmaitoa

50 g hiivaa

1,5 tl suolaa

loraus siirappia

75 g pehmeää margariinia

n. 1kg hiivaleipäjauhoja

Kädenlämpöiseen maitoon liuotetaan hiiva, suola ja siirappi. Jauhoja lisätään pikkuhiljaa ja puuhaarukalla sekoittamisesta siirrytään käsin vaivaamiseen. Kun taikina tuntuu melko valmiilta, siihen lisätään pehmeä rasva ja sen jälkeen vielä tarvittavan verran jauhoja. Koska en aiemmin ole tehnyt lihapiirakoita, en tiennyt millainen taikinasta pitäisi tulla, mutta ajattelin, että kovempi taikina on helpompi käsitellä ja kaulita, joten yritin tehdä melko kovan ja kiinteän taikinan.

IMG_0927-normal.jpg

Valmis taikina sai kohota puoli tuntia ja upeasti se kohosikin!

IMG_0928-normal.jpg

Kohottamisen jälkeen alkoi 3. vaihe:

Taikina kaulittiin levyksi (tein ensin turhan ohuen), josta otin lautasta apuna käyttäen pyöreitä piirakkapohjia. Käytin ensin 17 sentin halkaisijaista lautasta, mutta siitä tuli megalomaanisia piirakoita, joten vaihdoin 13-senttiseen, ja se oli jo paljon parempi.

IMG_0932-normal.jpg

Irrotettujen ympyröiden reunat valeltiin vedellä ja keskellä ladottiin täytettä. Isompaan ympyrään mahtui kukkurallinen ruokalusikallinen, pienempään hieman alle ruokalusikallinen. Piirakka taitettiin puoliksi ja reunat suljettiin ensin sormin painelemalla ja sitten vielä haarukalla.

lihis-normal.jpg

Piirakat saivat vielä tässä vaiheessa kohota noin kymmenen minuuttia, ennen kuin päätyivät kuumaan öljyyn paistumaan. Ennen öljyyn upottamista varmistin vielä kerran reunan kiinnityksen pitävyyden haarukalla ja pistelin piirakkaan haarukalla reikiä, ettei se poksahda paistuessaan...

Paistuminen vei noin kaksi minuuttia puoleltaan...

lihis2-normal.jpg

... ja öljyn alta paljastui ihanan ruskeaksi paistunut pinta!

lihis3-normal.jpg

Paistamisen jälkeen nostin piirakat reikäkauhalla talouspaperin päälle, jotta turhat öljyt valuvat pois.

IMG_0938-normal.jpg

Ulkonäössä on vielä paljon petraamisen varaa, mutta maku on juuri oikea ja taikina aivan käsittämättömän kuohkeaa! Ihan kuin joku kananmunaan tehty frittitaikina! Mausteeksi vain ketsuppia ja kurkkusalaattia, ja täydellinen iltapala on valmis ;)

sunnuntai, 14. syyskuu 2014

Nimpparicuffinit

Cuffin on tässä merkityksessä (luullakseni) itse lanseeraamani käsite, ja se tarkoittaa tietenkin caken ja muffinin sekoitusta eli kakkumuffinsia ;)

Ensin tein kaakaoisen muffinsitaikinan, jossa munasokerivaahtoon sekoitetaan kaikki muut ainekset:

1 kananmuna

1 desi sokeria

1 ruokalusikallinen hunajaa

4 desiä vehnäjauhoja

1 teelusikallinen leivinjauhetta

2 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta

1 desi kermaa

1 desi maitoa

0,5 desiä sulaa margariinia

loraus konjakkia

IMG_0910-normal.jpg

Paistoin muffinsit muffinsipellillä, mutta laitoin syvennyksiin vielä lisäksi paperivuoat, sillä taikina on melko raskas ja kostea. Paistoaika on hieman yli 15 minuuttia ja asteita uunissa 175.

muffinipelti-normal.jpg

Osa muffinseista jää syötäväksi sellaisenaan, joten niissä paperivuoat todella ovat tarpeen. Osaa kuitenkin jatkojalostin nimipäiväkahvipöytään pikku cuffineiksi, eli halkaisin muffinsin vaakatasossa kolmeen osaan, täytin suklaamoussella ja vadelmilla ja laitoin vielä kuorrutuksen pisteeksi i:n päälle.

minikakku-normal.jpg

Kakkumuffinsit ovat todellisia Pisan kaltevia torneja, sillä minähän en pihistele täytteessä ja vadelmatkin ovat enemmän luumun kuin tavallisen puutarhavadelman kokoluokkaa!

Täyte ja kuorrute on tehty sekoittamalla 200 grammaa sulaa taloussuklaata ja 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa. Osan suklaasta jätin vadelmien dippaamiseen, mutta silti tuosta määrästä täytettä tehnee 5-7 leivonnaista.

Herkullisen makeaa ja ylenpalttisen imelää nimipäivää kaikille Iidoille! :)

lauantai, 13. syyskuu 2014

Makeaa perinneleivontaa

Tänään on ollut varsinainen keittiöpäivä, ja se näkyy myös useana blogipäivityksenä. Karjalanpiirakat aloittivat jonkinlaisen perinneleipomusten buumin, ja tänään vuorossa on ihanan mehevä ja mausteinen piimäkakku.

piim%C3%A4kakku-normal.jpg

Kakku on superhelppo tehdä, koska kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään ja tuikataan uuniin.

4 desiä vehnäjauhoja

1 desi sokeria

1 desi fariinisokeria

1 tl soodaa

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1/4 muskottipähkinä raastettuna

3 desiä piimää

100 grammaa sulaa margariinia.

Inspiraatio kakkuun tuli oikeastaan siitä, että soodaleipää tehdessä jäi puoli purkkia piimää tähteeksi. Tässä on oiva tilaisuus käyttää piimän loppu, ja jatkossa ohjetta voisi vielä tuunata hieman isommaksi, jolloin saisi käytettyä koko yli jääneen määrän piimää.

Mutta ainekset tosiaan vain nopeasti sekoitetaan keskenään ja laitetaan hyvin (perinteiseen tapaan mannaryyneillä) jauhotettuun vuokaan.

IMG_0907-normal.jpg

Kakku vietti 175-asteisen uunin alatasolla 35 minuuttia, jonka jälkeen se oli hyvän ruskea, irtosi reunoista, ei tarttunut kokeilutikkuun ja tuntui kevyehköltä.

IMG_0908-normal.jpg

Rasva ja piimä tekevät kakusta kuitenkin mehevän ja tietyllä tavalla raskaan, joten sen kannattaa antaa jäähtyä ihan viileäksi vuoassaan ennen kuin sen kumoaa.

IMG_0912-normal.jpg

Kakku on herkullinen kahvipöydän kruunu heti tuoreeltaan, mutta sillä on myös hyvä säilyvyys (jos kukaan ei syö sitä...): huoneenlämmössä noin viikko ja jääkaapissa jopa kaksi viikkoa. Ja eikun paranee vanhetessaan!

lauantai, 13. syyskuu 2014

Herkkua omenapuun oksalta #2

Joku pienihampainen nakertaja käy öisin verottamassa maahan pudonneita omenoita pihassamme, ja riistakameroiden asentamisen sijaan fiksulta tuntui kerätä omput puusta ja maasta pois. Nyt niistä sitten täytyisi tehdä jotakin, sillä keittiönpöytä ei voi loputtomiin olla pelkästään omenoiden estradi...

omenat-normal.jpg

Osa päätyi tattien tapaan kuivattavaksi kasvikuivuriin. Näin säilöttynä omena (tai mikä tahansa) vie vähän tilaa ja säilyy kuukausitolkulla. Pilkkomisvaiheessa on hyvä käyttää sitruunamehua sekä leikkuulaudalla että viipaleiden päälle pirskottamiseen, jotta omenat eivät tummu ennen kuin alkavat kuivua.

IMG_0898-normal.jpg

Nyt on kulunut melkein 6 tuntia kuivurin päälle laittamisesta, joten jo iltaan mennessä saan toivottavasti tännekin päivitettyä kuvaa lopputulemasta :)

Tähän 5-tasoiseen kuivuriin mahtuu kuitenkin kerralla verrattain vähän - esimerkiksi tällä kertaa 5 omenaa, joten koko sadon kuivaaminen olisi valmis ehkä uusien raakileiden kypsyessä... Siksi on kätevä keittää myös hilloa! Ja omenahillo on oikeasti her-kul-lis-ta, ja siitä tulee säännöllisesti tehtyä esimerkiksi omenapullia (rahkapullan tapaan pyöreä pulla, johon omenahilloa täytteeksi) ja syötyä lettujen kanssa.

5 litran kattilallinen omenahilloa syntyy helposti, ja se sisältää taatusti aitoa tavaraa:

3/4 kattilallista kuorittuja omenalohkoja,

5 desiä hillosokeria,

1 sitruunan mehu ja

1 desi vettä.

Ensin omenalohkoja keitetään veden ja sitruunamehun kanssa niin kauan, että ne pehmenevät. Sitruunamehu ei tietenkään ole pakollista, jos käyttää sellaista omenalajiketta, joka ei tummu. Nämä beibet kuitenkin mustuvat ajatustakin nopeammin, joten joka väliin on hyvä pirskotella sitruunaa.

IMG_0899-normal.jpg

Kun omput ovat riittävästi pehmenneitä, ne surautetaan sauvasekoittimella soseeksi.

IMG_0900-normal.jpg

Sose laitetaan takaisin liedelle ja siihen lisätään hillosokeri. Sen jälkeen sosetta keitetään vielä noin 10 minuuttia, jonka aikana sose muuttuu hillosokerin vaikutuksesta rakenteeltaan hillomaisemmaksi.

IMG_0902-normal.jpg

Kun hillo on jäähtynyt, se laitetaan pakastusrasioihin ja rasiat tietenkin pakkaseen. Voila! Helppo tapa säilöä isojakin määriä omenaa, ja käyttötapoja on lukemattomia: pullat, piirakat, letut, puuron tai jukurtin tai rahkan kaveriksi, makeannälkään sellaisenaan... Rimpsu on oikeastaan melko samanlainen, jonka olen pikkutytöstä asti osannut ulkoa ja joka edelleen minua ihastuttaa suuresti: "juomiin, teehen, lettuihin / puuroon silmäksi / leivontaan ja säilöntään / säilyy kuivassa paikassa." Mikä ihana runo, ja tekstiyhteys on tietenkin kotimaisen hunajapurkin kylki! Hillo tosin ei hunajan tapaan säily kuivassa paikassa, vaan vaatii pakastimesta ottamisen jälkeen jääkaappisäilytyksen :)

lauantai, 13. syyskuu 2014

Peston viemää

Yritän säilöä kesän makuja mahdollisimman paljon ja monipuolisesti pakkaseen talven varalle. Persiljaa ja tilliä olen pakastanut pienissä rasioissa sellaisenaan, mutta basilika ei ainakaan viime kesän samanlaisena kokeiluna oikein säilyttänyt makuaan. Siksi se liittoutui tänään valkosipulin, sitruunan ja oliviiöljyn kanssa ihanaksi pestoksi, jonka maku säilyy. (Tänäkin kesänä sitä siis on vähän, vaikka kirjoitin torstaina, että se ei kovin hyvin kylmän alkukesän takia menestynytkään.)

Mitään tarkkoja mittoja tälle reseptille minulle ei ole, vaan lisäsin aineksia täysin maistelun perusteella:

Hiersin ensin morttelin täydeltä basilikan lehtiä ja kourallisen persiljaa hienoksi, lisäsin yhden ison valkosipulin kynnen, kourallisen pinjansiemeniä, ripauksen suolaa ja raastoin sekaan sitruunankuorta.

IMG_0901-normal.jpg

Oliiviöljyä lisäsin sen verran, että se sitoi ainekset sopivaksi tahnaksi. Morttelillisesta aineksia tuli pieni lasipurkillinen valmista pestoa.

IMG_0904-normal.jpg

Purkin kylkeen vain etiketti, ja pakastimessa on valmiina "vihreää kultaa" odottamassa ystäväkseen esimerkiksi lohta tai broileria :)

pesto-normal.jpg