keskiviikko, 26. marraskuu 2014

Keksejä kivoille kollegoille

Huomenna on viimeinen työpäivä tässä työyhteisössä ja -paikassa. Koska minulla on ollut todella antoisaa, haluan muistaa kollegoitani pienellä makealla tervehdyksellä :)

Jostain syystä ajatukseni kulkivat lapsuuteni leivonnaisissa ja aloin kaivata "tsoklitsipkuukieita", joita teimme usein äitini kanssa kun olin pieni. Keksitaikinaan tuli paljon isoja suklaasattumia ja hasselpähkinää, joka kutitti kurkkua taikinassa mutta uunissa kutittavuus mysteerisesti katosi... Keksien nimi oli "tsoklittsipkuukie" niin kuin domino tai doris tai marie, ja vasta paljon myöhemmin (alakoulun englannin tuntien myötä) nimen merkitys ja keksien sisältö yhdistyivät päässäni.. Niinpä nyt osasin jo suvereenisti googlailla chocolatechip cookieita, mutta yksikään resepti ei vastannut mielikuviani. Siispä sovelsin oman makuni ja kuivakaapin sisällön mukaan...

20141126_112212.jpg

Luulin ensin, että saisin margariinin ja sokerin vatkattua kuvassa olevalla pyörövatkaimella, mutta se oli turha luulo! Kaikki rasva takertui työvälineeseen, joten se meni vaihtoon heti alkuunsa.

Sokeri-rasvaseokseen vatkasin yksitellen kananmunat, ja sen jälkeen lisäilin kuivia aineita pikkuhiljaa, jotta saisin sopivan koostumuksen. Maustoin taikinan kanelilla, josta pidän kovasti ja joka sopii joulunaikaan, suolatuilla manteleilla sekä tummalla suklaalla.

20141126_112739.jpg

Koska ajattelin ottaa taikinasta nökösiä lusikalla, jätin sen melko pehmeäksi. 

20141126_114646.jpg

Annoin taikinan kuitenkin olla jääkaapissa puolisen tuntia ennen paistamista, jotta se saa asettua ja on hieman helpommin käsiteltävää.

Otin taikinasta ruokalusikalla nököjä, jotka mielestäni asettelin pellille to-del-la harvasti, eli 12 keksiä pellilleen. En kuitenkaan huomioinut, että minikeittiössä on miniuuni, joten silti keksit meinasivat paistuessaan takertua yhteen... Ne kuitenkin irtosivat paistamisen jälkeen yllättävän hyvin toisistaan hieman voiveitsellä auttamalla. Lämpimiä keksejä on kuitenkin muuten turha mennä siirtelemään, sillä ne ovat lämpiminä vielä hyvin notkeita.

20141126_122107.jpg

Keksejä tuli annoksessa noin 50 kappaletta, eli iso annos siis. Puolittaminen onnistuu mainiosti, joten pienemmällä voi kokeilla ensin. Vaikka niin hyviähän nämä ovat, että isompikin satsi hupenee ennen kuin huomaakaan ;)

Töihin lähtevät menivät leivinpaperilla vuorattuun peltirasiaan...

20141126_131901.jpg

... ja loput muoviseen santsiksi.

20141126_132820.jpg

Nyt täytyy vain malttaa huomiseen, jotta pääsen kuulemaan tuomion :) Leipuri itse ainakin oli maistiaispalaansa perin tyytyväinen. Kanelia saa laittaa melko runsaasti, sillä se maistuu voimakkaammin kylmässä taikinassa kuin paistetussa tuotteessa.

Tässä vielä resepti:

300 g huoneenlämpöistä margariinia

4 dl sokeria

2 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

reilu 1 tl kanelia

100 g suolattuja, paahdettuja manteleita

130 g tummaa suklaata.

Paisto uunin keskitasolla 175 asteessa 12-15 minuuttia.

sunnuntai, 23. marraskuu 2014

Teen jotain teen kaveriksi

Hesarin ruokatorstaissa oli 6.2.2014 mainio muffiniohje, joka pitkällisen reseptikansion kokeilemattomat-osiossa mujumisen jälkeen pääsi tänään kokeiluun.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja kuorrutusta lukuun ottamatta noudatimme sitä melkein täysin: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1391583149973

Taikina valmistetaan hieman erikoisesti, sillä a) siihen käytetään sekä öljyä että sulatettua margariinia, ja b) rasvat, maustamaton jugurtti ja kananmunat vatkataan keskenään. Vatkauksen tuloksena ei kuitenkaan synny vaahtoa, koska seokseen ei tule sokeria, vaan lopputulos on kuvan mukainen ilmavasti kupliva löysä seos.

IMG_1156.jpg

Seokseen sekoitetaan nopeasti (ohjeen mukaan max. 10 sekuntia sekoittaen) kuivat aineet, eli sokeri, vehnäjauho, leivinjauhe ja ripaus suolaa.

Lopuksi taikinaan pyöräytetään pilkotut toffeekaramellit ja karpalot. Me käytimme Omar-karkkeja, koska niissä on ihanan jauhoinen ja kova rakenne, joten ajattelimme niiden pysyvän hyvin koossa myös muffinsin sisällä. Tuoreiden karpaloiden sijaan käytimme 150 grammaa kuivattuja karpaloita, joika hienonsimme veitsellä.

Taikinasta tuli 12 isohkoa muffinsia, ja ne paistuivat 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

IMG_1165.jpg

Muffinsin rakenteesta tuli mahtavan kuohkea, ja kermakarkeista huolimatta ne eivät ole yltiömakeita. Kirpsakat karpalot ovat mukavia sattumia suussa ja kauniita kontrasteja muutoin vaaleissa muffinseissa. Reunaan sattuneet kermakarkit irtosivat ainakin silikonisesta muffinsivuoasta oikein kiltisti.

Keitin muffinsin kanssa keväällä Yorkista ostettua englantilaista teetä, jolla jo etukäteen fiilistelin äidiltäni saamaa teejoulukalenteria! Kalenterissa on kahtatoista erilaista teemakua, enkä malta odottaa, mitä makua saan aamuteeheni joulukuun ensimmäisenä päivänä! Happy holiday, spicy pumpkin, peppermint melon, sleigh ride, gingerbread man... Jo nimet kuulostavat herkullisilta!

IMG_1167.jpg

Ennen ensimmäisen luukun avaamista tiedossa on kuitenkin (taas) työpaikan ja asuinkaupungin vaihto, joten viikolla leiponen jotakin pientä kivaa työkavereille viimeisen yhteisen työpäivämme kunniaksi :)

lauantai, 22. marraskuu 2014

3 jouluista makua on, laskin aivan itse...

Viime yönä satoi lunta, ja maisema on kauniin valkoinen, varsinainen winter wonderland, joka johdattaa heti ajatukset jouluun... Tänään onkin tullut tehtyä peräti kolmea erilaista jouluista asiaa, vaikka totuuden nimissä osa pantiin alulle jo eilen.

1. Joulutorttuja ja glögiä.

IMG_1151.jpg

Siihen ei sanoja juuri enempää tarvitakaan: joulutorttuja luumuhillolla ja höyryävän kuumaa punaista glögiä rusinoiden ja manteleiden kera - näyttää, maistuu ja tuoksuu joululta. Ja manteleita muuten laitetaan sen verran runsaalla kädellä, että niitä ei tarvitse lasista metsästää ;)

IMG_1155.jpg

2. Piparkakkuja <3

IMG_1157.jpg

Resepti on sama, jolla tein pipareita jo aiemmin (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/10/the-one-and-only-paraisten-piparkakut ja http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/10/meni-ihan-pipariksi), mutta tein tällä kertaa kaksinkertaisen annoksen. Tein taikinan eilen ja se sai olla yön jääkaapissa, ja tänään leivoin noin puolet taikinasta. Huomenna jatkuu, ja juuri näin pienissä erissä tehden pipareiden teko on ihanaa, koska ihanista tuoksuista (ja taikinan syömisestä) saa nauttia monta kertaa pitkään ja hartaasti :)

IMG_1160.jpg

Paistoin neljä pellillistä, joista kolme sydämiä ja yhden perinteisiä piparkakkuja.

IMG_1162.jpg

3:ntena piparinpaiston jäljiltä kuumaan uuniin meni jälkiruoka, jossa yhdistyy monta jouluista ja herkullista asiaa: rommiliemessä haudutettuja sekahedelmiä.

Rommiliemi on peräisin luumuista (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/09/syksyn-satoa), joita säilöimme syksyllä. Luumut on nyt syöty, mutta purkin pohjalle jäi kosolti herkullisen vaniljaista rommilientä, joka pääsee arvoiseensa jatkokäyttöön tässä jälkkärissä.

Kuivattuja sekahedelmiä, joista joulun "sekametelisoppa" tehdään, kaadetaan uunivuokaan, ja hedelmät peitetään rommiliemellä. Foliolla peitetyn vuoan annetaan hautua noin 175-asteisessa uunissa tunnista puoleentoista, minkä jälkeen hedelmät ovat ihanasti imeneet liemen maut itseensä.

IMG_1169.jpg

Söimme hedelmiä jälkkäriksi rommirusinajäätelön kanssa...

IMG_1171.jpg

... ja pohdimme, että aamulla on mahdollista syödä samoja hedelmiä maustamattoman jugurtin kanssa. Aika täpäkkä aloitus päivään, mutta toki kaikki rommiliemen alkoholi on haihtunut paistettaessa. Jäljellä on vain hekumallinen maku :)

Huomenna kokeilussa on toffeiset karpalomuffinit, ja otan myös pienen varaslähdön joulukalenteriin...

tiistai, 18. marraskuu 2014

Ruokaa keittiön ehdoilla

Keittiö on kodin sydän. Unelmissani keittiöni on suuri ja valoisa, ja pöytätilaa on riittävästi niin kodinkoneille kuin peltien ja astioiden laskemiseen. Lasivitriinissä ovat hyvässä järjestyksessä astia-aarteeni kauniisti esillä ja käden ulottuvilla käyttöön ottamista varten. Avohyllyllä seinällä ovat hyvässä järjestyksessä armaat keittokirjani sievästi pinottuna; suklaaherkut yhdessä pinossa (kyllä, ne tarvitsevat oman pinonsa), leivonnaiset toisessa ja varsinaiset ruoanlaittokirjat omana pinonaan. Minulla on myös pieni baarikaappi, joka ei suinkaan ole epäonnistunutta tiistaipäivää varten, vaan sieltä löytyy konjakkia kuivakakkuihin, rommia browniehin, punssia dammsugareihin, limoncelloa sitruuna-ricottapiirakkaan, disaronnoa amarettokekseihin (ja moneen muuhunkin...) ja valkoviiniä risottoihin.

Todellisuus on kuitenkin se, että keittiöni on ruma ja noin kahden neliön suuruinen, siellä ei ole tiskikonetta, pakastinta eikä mikroaaltouunia, keittiötä käyttää lisäkseni sotkuinen kämppäkaverini ja kaikki ihanat astiani sekä keittokirjani ovat varastossa tai vanhempieni luona turvassa. Silti ihmisen on syötävä. Ja jotta voi syödä, täytyy laittaa ruokaa.

Siksi ajattelin kirjoittaa postauksen ruokaelämästäni täältä (thank God) väliaikaisesta asumuksestani. Olen joutunut pakon edessä opettelemaan uudenlaisen suhtautuminen arkiruokaan, koska en voi tehdä suurta annosta laatikko- tai pataruokaa, jota vain lämmittelisin mikrossa pitkin viikkoa. En voi myöskään pakastaa ruokaa, koska ei ole pakastinta. Ruoan täytyy olla siis sellaista, että siitä ei joko jää tähteitä tai tähteet ovat liedellä tai uunissa lämmitettäviä.

Keitot täyttävät jälkimmäisen kriteerin, joten ne ovat mainioita, sillä minulla on täällä peräti kaksi kattilaa. Keitän suuremmassa kattilassa keittoa (kaalikeittoa, tomaattikeittoa, sienikeittoa), ja seuraavina päivinä lämmitän pienemmässä kattilassa itselleni sopivan kokoisen annoksen.

Keittojen lomassa kaipaan kuitenkin myös "kiinteää" ruokaa, joten olen tutustunut marketin pienimpiin liha- ja kalapakkauksiin. Tällä viikolla ostin 300 gramman lohipalan, jonka halkaisin kahtia, ja sain kahden päivän ruoan.

IMG_1147.jpg

Maustoin lohen yksinkertaisesti suolalla ja sitruunapippurilla ja paistoin sen kuumalla paistinpannulla öljyssä. Lohi kypsyy todella nopeasti, muutamassa minuutissa, ja kypsensin suurimman osan ajasta nahkapuoli alaspäin, jotta nahkasta tulee rapea eikä kalan liha mene ylikypsäksi.

IMG_1149.jpg

Toisen lohipalan voin maustaa esimerkiksi inkiväärillä ja limellä, ja saan aivan erihenkisen ruoan.

Olisihan minulla ne aiemmin mainitut kattilat lämpimän lisäkkeen keittämistä varten, mutta tänään salaatti tuntui aivan riittävältä. Pilkoin salaattiin yhden kiivin ja lisäksi rakasta suosikkiani, avokadoa. Hieman sitruunanmehua sekä salaatin että kalan päälle, ja päivälliseni on valmis. Rasvainen lohi kaipaa minusta kaverikseen jotain raikasta, ja kiivi ja avokado sopivasti todella hyvin yhteen :)

Lohen lisäksi olen valmistanut samalla periaatteella broilerinsuikaleita, jotka ensimmäisenä päivänä maustoin currylla sekä erilaisten pippureiden seoksella ja toisena sitruunalla ja timjamilla. Silloin keitin lisäkkeeksi pastaa, jota minun on aivan mahdoton keittää tarpeeksi vähän! Vaikka kattilaan laittaisi aivan naurettavan pienen kimpun spagettia, valmista ruokaa on kuitenkin vaikka kolmen henkilön syödä... Avokadon kaveriksi taisin sillä kertaa laittaa kirsikkatomaatteja, ja nekin ovat oikein hyvä pari keskenään.

Huomenna taidan tehdä jonkinlaisen munakkaan, sillä jääkaapissa on kananmunia ja juustoa, ja tomaatit alkavat olla lähellä ylikypsyyttä...

Mikä on sinun arkesi pelastava ruoka, jonka valmistus ei vaadi ihmeitä? 

 

 

sunnuntai, 16. marraskuu 2014

#Pikkujii, valmisteluja ja tunnelmia

Hyydykekakut ja fudge olivat jo jääkaapissa odottamassa esille pääsyään, mutta valmisteluja oli silti tehtävänä, ja mikäs on sen mukavampaa kuin juhlia edeltävä touhuaminen ja touhottaminen! Ennen hoohetkeä oli vielä tehtävänä pasteijat, joulutortut ja pienet suolaiset suupalat.

Aloitin pasteijoista, joiden täytteeksi tulee pikkujoulun hengessä tietenkin kinkkua. Tarkemmin sanoen noin

300 g palvikinkkua

100 g juustoraastetta

3 rkl sinappia

noin 1 dl ruohosipulisilppua.

IMG_1122.jpg

Täytteen ainekset yksinkertaisesti sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan voitaikinakääreeseen. Minä tein kolmiopasteijoita,  joita tuli tästä annoksesta täytettä 12 kappaletta. Täytettä jäi tosin hieman yli, joten paistanen siitä tänään pari tuoretta pasteijaa brunssiksi :)

Puolitin voitaikinalevyn niin että sain kaksi neliötä, levitin neliön toiselle puolella täytettä, painelin reunat kiinni, jotta sain kolmion muodon ja voitelin pasteijat munalla. 

IMG_1124.jpg

20 minuuttia 225 asteessa - ulos tuli kullanruskeita ja lehteviä pasteijoita. More is more -tyylilleni uskollisena laitoin täytettä melko runsaalla kädellä ja osa pasteijoista ei meinannut pysyä kiinni paistettaessa, mutta mielestäni ei se haittaa, jos pasteijasta näkee jo ulospäin, mitä se sisältää...

IMG_1125.jpg

Samaan uuniin laitoin perinteiset luumutäytteiset joulutortut. Pohjataikina on samaa voitaikinaa, ja jälleen halkaisin levyt kahtia. Kunkin neliön kaikkiin neljään nurkkaan tein viillon, ja taittelin jokaisen sivun saman kulman keskustaan, jotta sain aikaan tämän perinteisen, kohuakin herättäneen, ristimuodon :)

IMG_1126.jpg

Voitelin tortut tässä vaiheessa ja hillon laitoin aivan viimeisenä.

IMG_1127.jpg

Näin hillo ei tursua eikä pursua paistettaessa, ja sitä saa laitettua paljon enemmän kuin jos laittaisi ensin hillon ja vasta sitten taittelisi sakarat. More is siis taas more ;)

Paistoaika oli jälleen noin 20 minuuttia tai ehkä hieman yli (tein sen verran montaa asiaa yhtä aikaa, etten ole minuutilleen varma....). Sen jälkeen uunista tuli kullanruskeita ja herkullisen luumumaiselta tuoksuvia joulutorttuja.

IMG_1130.jpg

Tässä vaiheessa sain sammuttaa uunin ja siirtyä kylmien suolapalojen pariin. Otin esiin mallasleivän, jonka viime viikonloppuna äitimme kanssa teimme, ja myös pieniä, kovia ruisnappeja.

 IMG_1131.jpg

Ensin tein smetana-punasipuli-mäti-leipiä sekä mallasleivälle että ruisnapeille...

 IMG_1133.jpg

Ja sitten katkaraputuorejuusto-kylmäsavulohi-tillileipiä mallasleivälle ja sinihomejuusto-viikunapaloja ruisnappeihin.

IMG_1135.jpg

Sitten kaikki olikin valmiina ja oli aika aloittaa juhla! :)

Makeista herkuista fudgen viimeistelin pilkkomalla sen kuutioiksi ja tomusokeroimalla ne. Rommirusinat tekivät fudgesta sen verran löysää, että tomusokeri esti paloja tarttumasta toisiinsa ja tarjoilulautaseen ja joka paikkaan.

IMG_1142.jpg

Samoin joulutortut saivat tomusokerihunnun...

joulutortut.jpg

ja valkosuklaa-karpalohyydykekakku pääsi keskelle pöytää paraatipaikalle.

IMG_1144.jpg

Ja täytyy kyllä sanoa, että monet hyydykekakut ovat erinomaisia, mutta tämä on jotakin aivan omaa luokkaansa! Valkosuklaamousse on suussasulavan pehmeää ja silkkistä ja samettista ja makuhermoja hivelevän makeaa, karpalot kirpeitä ja kirpasakoita ja glögihyytelö mausteista ja tuhtia. Kerrassaan uskomaton yhdistelmä! Kaikki joulun makeat maut yhdessä kakussa :)

Ja koska glögiä oli hyytelön lisäksi tarjolla juomana, täytyi olla myös rusinoita ja manteleita.

pikkujoulu.jpg

Sain Kodin onnelta idean käyttää pilttipurkkeja kattauksessa, kun luin tätä: http://kodin-onni.vuodatus.net/lue/2014/11/leffailta-synttarit. Olen innokas piltinsyöjä, joten purkkeja löytyy, ja pienellä koristelulla purkeista tuli söpön jouluisia :) 

Pikkujoulut on nyt vietetty, joten #isojiin odotus voi päästä täydellä höyryllä käyntiin! Milloinkahan kokeilisin  konjakilla terästettyä suklaafudgea viimejouluisella ohjeella...