perjantai, 2. joulukuu 2016

Jouluvalmistelukalenterin 13. luukku: kotitekoista mustikkaglögiä

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja jouluiset juomat jatkavat voittokulkuaan, kun keskiviikkoisen kanelikaakaon jälkeen nyt on vuorossa lämmittävä ja mausteinen mustikkaglögi.

DSC_0281.jpg

Tämä glögin teko on aloitettu jo syksyllä mustikkamättäillä kyykkimällä, mutta jos sinulla ei satu olemaan omasta takaa mustikkamehua, sitä saa kaupastakin. Neljään annokseen tarvitset noin 6 desilitraa vahvahkoa mustikkamehua sekä muutamia joulumausteita eli

1 kanelitangon

1 teelusikallisen kardemumman siemeniä

6 kokonaista neilikkaa

1 ruokalusikallisen fariini- tai muskovadosokeria

1 pestyn mandariinin kuoren (vain oranssi osa).

DSC_0273.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mausteet laitetaan mehuun, ja kattila viedään liedelle kuumenemaan kiehumispisteeseen saakka.

DSC_0272.jpg

Sen jälkeen lämpö laitetaan nollille, ja kattila saa hautua jälkilämmöllä noin 10 minuuttia. Mausteet siivilöidään mehusta pois, ja valmiin glögin voi jäähdyttää myöhempää tarjoilua varten tai kuumentaa heti uudelleen ja tarjota kaataa laseihin.

DSC_0276.jpg

Rusinat ja mantelit kuuluvat ehdottomasti glögiin, ja muutama piparkakku maistuu aina ;)

DSC_0280.jpg

Mustikka on ihanan aromikas, ja kardemumman maku on täydellinen pari mustikalle. Tummaa glögiä voisi tehdä itse myös mustaviinimarjamehusta, ja siihen sopii lähes samat mausteet kuin mustikkaan. Vaihtaisin mandariinin appelsiiniin ja lisäisin pienen palan tuoretta inkivääriä, mutta muuten pitäytyisin aivan samoissa tuoksuissa ja mauissa. Ja saattaisihan joku lisätä tähän tilkun hehkuviiniäkin tuomaan ekstralämpöä pakkasiltaan :)

keskiviikko, 30. marraskuu 2016

Jouluvalmistelukalenterin 12. luukku: talvipäivän kanelikaakao

Ulkona on pikkupakkanen ja reipas lumisade ja työmatkareippaillessa tuli hurjan kuuma. Nyt kun kehon lämpötila alkaa tasaantua, tuntuu hieman viileältä ja täytyy saada äkkiä jotakin lämmikettä. Laitoin villasukat jalkaan ja keitin ison mukillisen höyryävää, kanelista kaakaota.

DSC_0268.jpg

Kirja tosin meinaa olla niin koukuttava, etten malttaisi kirjoittaa tätä postausta tai edes lämmitellä välillä käsiä lämpimän kaakaomukin kyljissä, mutta onneksi kaakaon keittäminen on niin helppoa, ettei pitkiä reseptejä tarvita! Kahteen isoon mukilliseen tarvitaan:

6 dl kevytmaitoa

2 pss kaakaota

2 Fazerin joulusuklaamakeista

2 polkakeppiä

1 dl vispikermaa

1 mm kanelia

2 palaa tummaa suklaata.

Maito kuumennetaan kattilassa ja kun se miltei kiehuu, siihen vispataan kaakao. Minusta VanHouten-merkkinen kaakaojuomajauhe on kaikkein parasta, ja sen voi tarjoiluehdotuksesta poiketen tehdä aivan hyvin myös maitoon. Kun kaakao on sekoittunut maitoon, juoma kaadetaan mukeihin, joiden pohjalle on laitettu yksi joulusuklaamakeinen odottamaan. Suklaa sulaa ihanasti kuumaan kaakaoon ja antaa pienen piparkakkumaisen aromin :)

Kaakaon päälle tulee kermavaahtoa ja ripaus kanelia sekä suklaarouhetta. Piparmintulta maistuvan polkakepin voi katkaista kahtia, ja toisen pään antaa sulaa kaakaoon ja toisen pään jättää näkyviin vihjeeksi piparmintun mausta. 

DSC_0267.jpg

En muistanut, että kermavaahto maistuu kaakaossa näin hyvältä! Minttua, suklaata, kanelia ja aavistus piparkakkua – raajoihin alkaa palailla lämpö ja mielikin on tyytyväinen :)

DSC_0271.jpg

Mieli alkaa olla myös malttamaton, sillä huomenna vii-mein-kin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ja joulutunnelmointi alkaa ympäröidä minut yhä useammasta suunnasta.

sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Jouluvalmistelukalenterin 11. luukku: piparkakut saavat toisen elämän pakastimessa

Jos piparkakkuja jää paistokerralta yli jtoisinaan häviävät pelliltä sitä myöten kun ehtii paistaa...) ja keksipurkki on jo äyräitään myöten täynnä, piparkakuista voi tehdä jouluista jäädykettä, joka on paitsi hyvänmakuinen myös näyttävän näköinen kahvipöydän tarjottava.

20161127-121016.jpg

Piparkakkuja tarvitaan jäädykettä varten 150 grammaa eli noin 30 pientä piparia. Tähän voi hyvin käyttää sarvipuolet porot ja wolksvagenilta näyttävät possut, jotka eivät ehkä muuten ulkonäkönsä takia läpäise leipurin seulaa. 

 DSC_0217.jpg

Piparkakut murustellaan pieneksi. Minun taktiikkani on laittaa piparit kestävään muovipussiin, jonka yli ajelen kaulimella kerran jos toisenkin. Blenderissä tulee ehkä liian jauhomaista murua, koska tässä saisi olla erikokoisia sattumia.

Piparimurut jäävät sivuun odottamaan siksi aikaa, että kerma vatkataan vaahdoksi. Kerma maustetaan vaniljalla ja makeutetaan tomusokerilla, ja napakkaan vaahtoon sekoitetaan piparinmurut, säilykemandariinia sekä kahden tuoreen mandariinin mehu. Tasaiseksi sekoitettu seos laitetaan torvikakkuvuokaan, joka on vuorattu kelmulla.

DSC_0225.jpg

Psst! Jos haluat jäädykkeellesi "pohjan", tässä vaiheessa päällimmäiseksi voi latoa erilaisista pipareista mosaiikin ja sitten vasta laittaa kelmun päälle. Minä en halunnut erillistä pohjaa, koska jäädykkeessä on piparia aika paljon muutenkin, joten laitoin kelmun suoraan jäädykkeen päälle ja vuoan pakkaseen. Siellä se saa olla vähintään vuorokauden, jonka jälkeen sen voi ottaa sulamaan noin 45 minuuttia ennen tarjoilua.

20161127-120918.jpg 

Jäädyke irtoaa kelmun ansiosta vuoastaan hyvin pian huoneenlämpöön ottamisen jälkeen, mutta kumottuna ja kelmusta irrottamisen jälkeen jäädyke saa lämmetä ainakin puoli tuntia, jotta a) sitä saa leikattua kakkulapiolla ja b) piparkakun ja mandariinin maut pääsevät esiin.

Kakun muotoinen jäädyke on kaunis jo itsessään, mutta ulkoapäin ei näe kovin selvästi, mitä jäädyke pitää sisällään, joten koristelin sen piparimuruilla ja muutamalla mandariinilohkolla. Ihanan jouluinen tarjottava ensimmäisen adventin kahvipöytään :) Ja jälleen laktoositon herkku, joka sopii monelle joulunviettäjälle.

20161127-121332.jpg

Kermavaahdon ansiosta jäädyke on todella ilmava ja jopa kevyen tuntuinen. Piparimurut tuovat kivaa rousketta kermaiseen tekstuuriin, ja mandariinin maku tuo mieleen joulun. Vaikka mandariineja toki on saatavilla miltei koko talven, parhaimmillaan ne ovat juuri joulun aikaan ja ehkä siksi niiden maku yhdistyy mielessäni aina jouluun. Mietin jopa, olisiko mandariinin kuorta voinut raastaa hieman jäädykkeen joukkoon, jotta maku olisi vielä voimakkaampi...

Piparkakku-mandariinijäädyke

5 dl laktoositonta kermaa

2 tl vaniljasokeria

1 dl tomusokeria

1 prk säilykemandariineja

2 mandariinin mehu (noin 1 dl) + halutessaan hieman raastettua kuorta

150 g piparkakkuja.

20161127-120854.jpg

Nautinnollista ensimmäistä adventtia!

lauantai, 26. marraskuu 2016

Jouluvalmistelukalenterin 10. luukku: joulutortun monet muodot

Joulutorttujen tekeminen kuuluu ehdottomasti joulunodotusaikaan, ja muistan, kuinka lapsena oli kertakaikkiaan mahdotonta muistaa, mitä sakaraa piti taivuttaa minnekin päin, jotta torttu edes etäisesti muistuttaisi tähteä. Nyt muotoilu tulee jo aika lailla selkäytimestä (ei tosin ihan aina...), joten ajattelin esitellä muutamia muitakin muhkeita muotoja kuin jo hieman hakaristikohussa ryvettyneen tähtitortun.

Minusta lehtevä valmistaikina on paljon parempaa kuin maistamani itsetehdyt voitaikinat, joten käytän sitä. Mutta jos sinulla on hyvä ohje ja pari kikkakakkosta, antaisin mieluusti mahdollisuuden myös itsetehdylle... Mutta kenen tahansa tekemää taikina on, sen lisäksi tarvitaan paistonkestävää hilloa tai marmeladia sekä vatkattu kananmuna ja taikinapyörä sekä teräväkärkinen pieni veitsi. 

Minusta luumumarmeladi on kaikkein parasta, mutta jouluisia ovat myös:

  • omena-kaneli
  • vadelma
  • aprikoosi
  • appelsiini (siihen kannattaa yhdistää pieni nokare mantelimassaa; nam!)

DSC_0229.jpg

Torttutaikinalevyt halkaistaan pituussuunnassa kahtia, ja vaikka jokaisesta tortusta voi tehdä erinäköisen. Minulla on tulossa:

  • kukka (oik. ylhäällä), jossa leikataan veitsellä kaikkiin kulmiin viillot reunan suuntaisesti
  • pieni tähti (oik. alhaalla), jossa leikataan taikinapyörällä kaikkiin reunoihin suikale niin, että suikale pysyy noin sentin matkalta kiinni tortun keskiosassa
  • rusetti (vas. alhaalla), johon leikataan veitsellä vastakkaisiin kulmiin viillot
  • iso tähti (vas. ylhäällä), jossa leikataan taikinapyörällä kaikista kulmista viillot kohti keskustaa

DSC_0230.jpg

Reunat taitellaan kohti keskustaa ja painetaan sen verran napakasti sormilla kiinni, etteivät kulmat ja sakarat pääse aukeamaan paiston aikana.

DSC_0233.jpg

Sitten voidellaan kananmunalla ja keskelle laitetaan runsas nökäre hilloa.

DSC_0234.jpg

Paistetaan 225-asteisen uunin keskiosan alimmalla tasolla (jotta kypsyvät pohjastakin ja lehtevyys pääsee aukeamaan, mutta pintaan tulee kuitenkin kullanruskea väri) noin 12–15 minuuttia.

DSC_0237.jpg

Suloisia ne ovat kaikki, mutta hillon määrällä mitattuna rusetti on suosikkini. Siihen mahtuu kukkurallinen teelusikallinen!

DSC_0238.jpg

Ja koska nämä ovat parhaita heti uunista otettuna, taidan laittaa glögikattilan lämpenemään ja suljen läppärin kannen... ;)

torstai, 24. marraskuu 2016

Jouluvalmistelukalenterin 9. luukku: saaristolaisleipää jokaisen joulupöytään

saaristolaisleip%C3%A42.jpg

Mehevä ja makea saaristolaisleipä on pikkuhiljaa tehnyt invaasiotaan Länsi-Suomesta tänne itäänkin, ja se napottaa meidänkin joulupöydässä sulassa sovussa karjalanpiirakoiden kanssa. Kaikki eivät voi kuitenkaan perinteisistä viljamaltaista tehtyä saaristolaisleipää syödä, joten taputin käsiäni yhteen riemusta viime torstaina, kun Helsingin Sanomien ruokatorstaissa oli gluteenittoman saaristolaisleivän ohje!

En ole leipäleipurina niin kokenut, että lähtisin ensimmäisellä kokeilukerralla hirveästi sooloilemaan, vaan noudatin alkuperäistä ohjetta raaka-aineiden osalta tunnontarkasti. Paistoaika tosin oli minun uunillani melko paljon lyhyempi kuin alkuperäisessä ohjeessa, johon pääset esimerkiksi täältä:

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1479179530319

Tämän leivän valmistaminen on aivan yhtä helppoa kuin tiistaisen luumukakun: Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja niiden joukkoon kaadetaan siirappi, sulatettu voi sekä kylmä piimä. Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi puuhaarukalla, taikina kaadetaan vuokaan, annetaan kohota ja paistetaan. Yhteen suorakaiteen muotoiseen leipään tarvitaan:

25 g voita

4 dl laktoositonta, 2,5 % rasvaista piimää

1,5 dl tummaa siirappia

2,5 dl tattarijauhoja

2 dl tattarihiutaleita

4 rkl perunajauhoja

3 rkl psylliumia

2 rkl rouhittuja maapähkinöitä (tässä ohjeeni eroaa alkuperäisestä!)

2 rkl rouhittuja auringonkukan siemeniä

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

+ 3 rkl tummaa siirappia ja 3 rkl vahvaa kahvia leivän valeluun.

DSC_0195.jpg

Leipä saa kohota lämpenevän uunin päällä, leivinliinan alla 15 minuuttia ennen paistamista. Paistolämpötila on 175 astetta ja ensimmäinen paistokerta on 45 minuuttia. Sen jälkeen leipä on kauniin vaaleanruskea.

saaristolaisleip%C3%A41.jpg

Leipää valellaan siirapista ja kahvista sekoitetulla liemellä ja se laitetaan takaisin uuniin.

DSC_0198.jpg

Minä paistoin ensimmäisen valelun jälkeen leipää vain 15 minuuttia ja valelin sitten toistamiseen.

DSC_0201.jpg

Pinta on jo huomattavasti tummempi ja tuoksu on jo kypsän leipämäinen, mutta leipä menee kuitenkin vielä kerran uuniin. Pidin jälleen leipää siellä 15 minuuttia, kunnes julistin sen kypsäksi ja annoin "viimeisen voitelun" eli valelin leivän kolmatta kertaa. Kaiken kaikkiaan minun leipäni oli siis uunissa puoli tuntia lyhyemmän ajan kuin HS:n ohjeessa neuvotaan.

Valmis leipä on väriltään hyvin lähelle "tavallista" saaristolaisleipää, mutta sävy on ehkä aavistuksen punaisempi. Johtuneeko tattarin ominaisväristä, joka on hieman punertavanruskea..?

DSC_0207.jpg

Minusta leipä tuntui irtoavan vuoan reunoista aivan omia aikojaan, ja se oli hyvin kiinteän oloinen, mutta ohjetta noudattaen annoin leivän jäähtyä vuoassaan ennen kuin nostin sen pois. Ehkä viimeisetkin kahvisiirapit imeytyvät parhaiten, kun leipä on vuokansa tiukassa syleilyssä :)

DSC_0211.jpg

Minusta leipä on niin maukasta, että siitä katosi pala jo kesken kuvausta... Tattarissa on hyvin tunnistettava ominaismaku, mutta hapan piimä ja makea siirappi tekevät leivästä saaristolaisleipämäisen. Pähkinät eivät korvaa minun mielestäni maltaiden tuomaa rouheutta, mutta ne ovat maukkaita ja antavat leivälle kuitenkin rakennetta. Ja 45+15+15 minuuttia tosiaan riitti tekemään leivästä aivan kypsän!

Olen kuullut joiltain keliaakikoilta, että he inhoavat tattaria, koska jossain vaiheessa se on ollut ainoa edes aavistuksen tummaa leipää muistuttava vilja. Haluaisinkin kuulla, mitä joku pitkän linjan keliaakikko tai gluteenitonta ruokavaliota noudattava pitää tästä leivästä, koska minusta tämä on valtavan hyvää, mutta en olekaan syönyt tattaria kuin sormin ja varpain laskettavat kerrat koko elämäni aikana... Oletko maistanut tällaista saaristolaisleipää tai kokeillut kenties juuri HS:n ohjetta?

  • Maistiaisia matkan varrelta