perjantai, 24. huhtikuu 2015

Raakoja sydämiä

Minä en todellakaan voi sanoa, että ratsastaisin uusimpien trendien aallonharjalla vaan pikemminkin tulen aina siellä mattimyöhäisten joukossa. Näin kävi myös jo aikoja sitten hehkutetun raakasuklaan kanssa, koska sain aikaiseksi kokeilla sitä eilen. Ostin joululahjaksi Leaderin raakasuklaan valmistuspaketin, ja nyt se pääsi käyttöön.

Homma oli todella helppoa (suurin haaste oli saada kiinteä kookosöljy ulos pilleripurkin muotoisesta rasiastaan. Tai oikeastaan vielä suurempi haaste on kirjoittaa tätä postausta, koska vasen etusormi sai eilen mattoveitsestä ja on nyt aivan tupelo...) ja ensimaistelujen perusteella lopputuloksin aika kiva, joten ehkä tästä voisi viritellä uudemmankin kerran kokeiluja :)

Paketin raakakaakaojauheessa on mukana jo monenmoisia makuaineita (gojimarjoja, mantelirouhetta, kookoksen kukintanektarijauhetta ja himalajan ruususuolaa), mutta halusin tehdä muutamia erilaisia versioita. Sydänmuotteihin tulee pelkkää suklaata, vasemmanpuolimmaisiin muotteihin kookoslastuja, keskimmäisiin suolattuja cashewpähkinöitä ja oikeanpuolimmaisiin kuivattuja viikunoita.

raakasuklaa.jpg

Paketissa mukana tuleva kookosöljy sulatetaan juoksevaksi vesihauteessa.

DSC_0008.jpg

Kun rasva on juoksevaa, se otetaan pois vesihauteesta ja siihen sekoitetaan myöskin paketissa tulevat raakakaakaojauhe sekä agavenektari. Sen jälkeen seosta täytyy sekoittaa melko pitkään (luulin jo että munasin jotain!) ja voimakkaasti, jotta se muuttuu rakeisesta juoksevaksi ja tasaiseksi. Toki marjat ja mantelit ja muut ovat edelleen sattumina suklaan seassa, joten niitä rakeita ei kannata säikähtää.

DSC_0010.jpg

Suklaamassa on nyt valmista, ja se kaadetaan esimerkiksi ruokalusikkaa apuna käyttäen muotteihin. Ohjeen mukaan suklaita tulisi noin 60 kappaletta, ja aika lähelle näin kävikin. 56 taisi lopullinen määrä.

DSC_0014.jpg

Suklaat saavat jähmettyä jääkaapissa yön yli, minkä jälkeen ne ovat valmiita syötäviksi.

raakasuklaa3.jpg

Sydämet jähmettyivät muotissa todella kauniiksi ja pinnasta tuli upean kiiltävä. Maku muistuttaa ehkä hieman virolaista Kalevipoika-suklaata ja on oikein hyvä, mutta rakenne on minusta kermaiseen fazerin siniseen verrattuna aika rakeinen. Taidan viedä pienen erän töihin maisteltavaksi, jotta saan usemman mielipiteen mausta :)

PS. En tee raakasuklaata enkä muitakaan "vaihtoehtoherkkuja" niiden niin sanotun terveellisyyden takia, koska esimerkiksi erilaisten makeuttajien terveellisyys suhteessa valkoiseen sokeriin on hyvin kyseenalaista. Aiheesta voi lukea selkeän ja yleistajuisen artikkelin esimerkiksi Helsingin Sanomista http://www.hs.fi/ruoka/a1429070445198. Teen siis näitä kokeiluja ihan puhtaasti uusia elämyksiä ja makuja löytääkseni :)

PPS. Raakasuklaassa ei ole lisäaineita, joten se säilyy jääkaapissa vain pari päivää syömäkelpoisena. Se tuskin kuitenkaan on ainakaan tässä taloudessa ongelma ;)

tiistai, 21. huhtikuu 2015

Jämävalkuainen muuntuu herkuksi

Viikonlopun sitruunapiirakkaan meni 3 keltuaista, joten saman verran valkuaisia jäi tähteeksi. Ne odottelivat pari päivää jääkaapissa kelmutetussa lasissa ennen kuin keksin, mihin voisin hyödyntää ne. Jotta muita ainekset ei juuri tarvitsisi, päätin tehdä vadelmamarenkeja.

vadelmamarengit.jpg

Vatkasin ensin sähkövatkaimella pelkkiä valkuaisia pari minuuttia niin, että niistä tuli ilmavaa, valkoista vaahtoa. Sen jälkeen lisäsin joukkoon pikkuhiljaa 1,25 (eli 1 1/4) desilitraa sirosokeria koko ajan edelleen vatkaten. Lopulta vaahto on niin jämäkkää, että kulhon voi kääntää ylösalaisin eikä marenki putoa pois.

DSC_0005.jpg

Marenkien vadelmaosuus tulee pakastevadelmista, joiden annoin sulaa huoneenlämmössä ja jotka tilsin siivilää vasten murskaksi. Näin kaikki ylimääräinen neste irtoaa marjoista, eikä se turhaan vetelöitä marenkeja. Valutetun vadelmamurskan kääntelin lusikalla marengin sekaan ja annoin sen tarkoituksella jäädä "raidoiksi". Sitten vain nököttelin pellille suurinpiirtein tasakokoisia marenkipilviä.

DSC_0007.jpg

Paistoin marenkeja 120-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja annoin marenkien vielä jäähtyä uunissa sen jälkeen, kun olin sammuttanut virran pois. Tällä paistamisella marengeista tulee päältä ihanan rapeita ja sisältä sitkeitä ja tahmaisia - eli juuri sellaisia kuin marenkien minun mielestäni kuuluu olla :)

vadelmamarenki.jpg

Vadelman maku on todella raikas ja ennen kaikkea aito, ja mitä muuta se voisikaan olla, koska raaka-aine on pelkkää puhdasta vadelmaa! Marengin rakenne on i-ha-na! Sitkeä ja tahmea ja venyvä sisältä, rapea ja rouskuva pinnalta ja sopivasti marjaisia sattumia. Enkä muuten varmasti paseeraa vadelmia, vaan siemenet kuuluvat marjaan!

 

lauantai, 18. huhtikuu 2015

Raikas vs. runsas: piirakat paremmuusjärjestykseen

Päätin jo viikolla, että teen tänä viikonloppuna Sikke Sumarin ihanaista sitruuna-ricottapiirakkaa, josta olen postannut jo kerran aiemminkin (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/03/uusi-ystavani-ricotta). Nyt ricotta ei ole enää uusi tuttavuus, vaan jo vanha tuttu, joka sitruunan yhdistettynä on varma tae keväästä.

Taikinaan:

300 g vehnäjauhoja

100 g voita

200 g sirosokeria

3 kananmunan keltuaista

Täyte:

500 g ricottatuorejuustoa

100 g sirosokeria

3 rkl limoncello-likööriä

1 sitruunan kuori raastettuna + loraus mehua.

Ohje on superhelppo: pohjan ainekset nypitään käsin murumaiseksi taikinaksi, josta puolet painellaan suuren piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Päälle kaadetaan täyte, jota varten sekoitetaan ainekset keskenään. Alkuperäiseen ohjeeseen ei tule limoncellon lisäksi sitruunanmehua, mutta koska olen suurten makujen ystävä, haluan täytteessä olevan voimakas sitruunan maku ja siksi lisäsin myös sitruunanmehua. Kauheasti sitä ei kuitenkaan kannata laittaa, jotta täytteestä ei tule liian vetelää. Loppu murumaisesta pohjaseoksesta kaadetaan täytteen päälle, ja piirakkaa paistetaan 175-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia tai niin kauan, että pohja(kin) kypsyy ja pinta saa kauniin värin.

DSC_0021.jpg

Raikasta, sitruksista, makeaa, samettista, täyteläistä - kaikkea tätä yhdessä lusikallisessa.

Mutta - tässä vaiheessa kehiin astuu se mutta - luin eilen aamulla Savon Sanomia, ja silmilleni hyppäsi suklaapiirakan resepti, jota täytyi heti päästä testaamaan. Juuri aiemmin oli ollut puhetta uudesta mokkapalareseptistä, johon kuorrutuksen sijaan päälle tulee marenki, joten ajatukset olivat jo valmiiksi virittyneet herkiksi suklaa-mokkaleivonnaisille. Sitä paitsi resepti kuulosti niin yksinkertaiselta ja kaikki aineksetkin löytyivät kaapista, joten raikas sitruunapiirakka sai kilpailijakseen runsaan ja täyteläisen kahvi-nutellaherkun:

Pohja:

2 kananmunaa

2 dl sirosokeria

100 g sulaa voita

3 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 dl kylmää kahvia

Kuorrutus:

200 g Nutellaa tai vastaavaa suklaa-pähkinälevitettä

valko- ja tummaa suklaata rouhittuna

suolapähkinöitä rouhittuna.

DSC_0005.jpg

Pohjasta tulee todella mehevä, koska munat ja sokeri vatkataan ensin vaahdoksi, ja vaahtoon lisätään ensin rasva ja sen jälkeen vuorotellen jauhot ja kahvi. Koska nestettä tulee aika paljon, taikina on löysää, mutta se paistuu todella kauniiksi 15 minuutissa 200-asteisen uunin alatasolla, ja ulos tulee mehevä ja todella pehmeä piirakkapohja.

DSC_0012.jpg

Jäähtyneen pohjan päälle levitetään hyvin notkistettua (!) Nutellaa, koska jääkaappikylmä tai muuten kova levite vain rikkoo piirakan pinnan ja jää isoiksi kökkäreiksi. Tahmean kuorrutuksen päälle sirotellaan alkuperäisen ohjeen mukaan 50 grammaa tummaa suklaata ja 0,5 - 1 desiä pähkinöitä ja minun ohjeeni mukaan noin 50+ grammaa tummaa- ja valkosuklaata sekä kourallinen erilaisia suolapähkinöitä.

DSC_0014.jpg

suklaapiirakka.jpg

Kahvista, suklaista, täyteläistä, pähkinäistä, suolaista - kaikkea tätä yhdessä lusikallisessa.

DSC_0026.jpg

Kumpaan näistä sinä lusikkasi mieluummin kallistaisit? :)

keskiviikko, 15. huhtikuu 2015

Lime & inkivääri: samat ainekset pää- ja jälkiruoassa

Joku kirjoitti joskus eräässä naistenlehden kolumnissaan, että erikoisten yrttien ja mausteiden ostaminen on järjestelmällisen jääkaapin tuho, koska ne jäävät aina puoliksi käytettyinä lojumaan ajatuksella "kyllä minä tätä vielä johonkin käytän". Totta puhuu hän! Löydän ihanan reseptin, ostan sitä varten tuoretta korianteria tai purkillisen samba oylekia tai tölkillisen harissaa, käytän tuotteesta kourallisen tai teelusikallisen tai hyppysellisen - ja loppu jää odottamaan best före -päiväyksen saapumista. Näin meinasi käydä myös tuoreelle inkiväärille, jota tarvitsin uunilohta varten teelusikallisen mutta jota täytyi ostaa suurensuuri juuri. Vaan eipäs käynytkään, mutta menen siihen kohta. Ensin siis itämainen lime-inkivääriuunilohi.

n. 600 g lohifileetä + marinadiin:

soijakastiketta

sweet chili thaita

1 limetin kuori ja mehu

tuoretta raastettua inkivääriä

valkosipulin kynsi

mustapippuria.

Minulla ei ole marinadiin mitään tarkkoja mittoja, mutta aloitin laittamalla yhtä paljon (noin 2 rkl) soijaa ja chilikastiketta, sen jälkeen yhden limen kuori ja mehu, yksi valkosipulin kynsi ja noin teelusikallinen raastettua inkivääriä. Mustapippuria laitoin pari kierrosta myllystä ja lisäsin marinadiin lopuksi vielä hieman lisää soijaa, koska se tuo mukavasti suolaisuutta.

Leikkasin loheen viiltoja niin, etteivät ne mene nahan läpi. Sen jälkeen kaadoin marinadin ja hieroin sitä viiltoihin ja kalan pintaan. Annoin kalan marinoitua ehkä vartin verran, ja maistellessa tuli mieleen, että olisi se saanut pidempäänkin olla. Kalassa kyllä maistuu ihanasti sekä raikkaat lime ja inkivääri että makea chili ja tuhti valkosipuli, mutta maut olisivat saaneet olla minun makuuni vieläkin voimakkaampia, joten ensi kerralla enemmän makuaineita tai pidempi marinoimisaika!

DSC_0206.jpg

Inkivääriä jäi siis reilusti yli, ja limejäkin tuli ostettua yli tarpeen. Jotta ne eivät nahistuisi jääkaapissa, kehittelin niistä jälkiruoan, johon täydellinen ohje löytyi Helsingin Sanomien ruokatorstaista (8.1.2015). Tein lime-inkivääripossetia. Posset on jonkinlainen kermavanukas, joka hyydytetään sitruksen mehulla, eikä siihen näin ollen tule ollenkaan liivatetta. Ja ainekset ovat muutenkin mukavan yksinkertaiset.

DSC_0275.jpg

3 dl vispikermaa

0,5 dl sirosokeria

1 limen mehu ja raastettu kuori

noin 5 cm pätkä inkivääriä viipaleina.

Ensin kiehautetaan kerma ja sokeri kattilassa.

DSC_0276.jpg

Sen jälkeen seos otetaan pois liedeltä ja sinne laitetaan kuorittu ja ohuiksi viipaleiksi pilkottu inkivääri. Inkivääri saa maustaa kermaa 15 minuuttia kannen alla, jotta seos ei jäähdy liikaa. Vartin kuluttua inkiväärit ongitaan pois seoksesta, koska kukaanhan ei halua annokseensa suuta suorastaan polttavaa inkivääripalasta! Pieni teesiivilä on näppärä apu tässä hommassa, jos ei halua kaataa koko seosta toiseen kattilaan ;)

DSC_0285.jpg

Seuraavaksi seokseen menee limen mehu ja kuoriraaste.

DSC_0279.jpg

Kuori kannattaa sekoittaa kerman joukkoon ensin, jotta se sekoittuu tasaisesti. Limemehu nimittäin hyydyttää kerman, joten on hyvä, että sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin kaataa seos annosmaljoihin tai laseihin.

DSC_0282.jpg

Minä tein tästä kolme melko reilun kokoista annosta, mutta ihan hyvin riittäisi neljällekin vaikka jälkiruoaksi. Lämpimänä tässä possetissa maitomainen maku tulee aika vahvasti läpi, mutta annos on tarkoitus syödä aikaisintaan 2,5 tunnin jääkaapissa hyytymisen jälkeen.

Ja hyytymisen vaikutus on suuri! Maitomaisuus on täysin tiessään ja tilalla on uskomattoman raikkaan limetin makuinen ja samettisen pehmeä kermavanukas, jossa on vain pieni hento häivähdys inkivääriä. Pelkäsin nimittäin, että inkiväärin saippuamainen ominaismaku pääsisi tässä valloilleen. Mutta ei todellakaan, päinvastoin inkiväärin ihanat aromit ovat tässä edukseen. 

DSC_0288.jpg

Lime ja inkivääri sopivat mainiosti niin pääruokaan kuin jälkiruokaan. Mutta mitähän siitä lopusta inkivääristä tekisi, kun sitä on edelleen hurjasti?

maanantai, 13. huhtikuu 2015

Raparperikiisseliä vaniljakastikkeella vai toisin päin?

On se hyvä, että viime syksynä leikin ahkerasti pakastaja-Elviä ja pakastin normi mansikoiden ja mustikoiden lisäksi myös vähän muita marjoja ja hedelmiä, koska suurin osa marjoista on jo loppu ja pakastin ammottaa tyhjyyttään. Onneksi pohjalta löytyi sentään pussillinen raparperiä, joista sain keitettyä kotoisan kiisselin. Ja koska raparperin sisältämän oksaalihapon kanssa täytyy aina syödä jotain maitotuotetta, sain hyvän syyn tehdä myös vaniljakiisseliä.

DSC_0256.jpg

Keitin pussillisen (noin litran) pakasteraparpereja miedossa punaherukka-mansikkamehussa (8 dl), johon lisäsin reilun puoli desiä sokeria. Suurustin kiisselin perunajauhoilla (noin 3 rkl), jotka sekoitin ensin kylmään veteen ja kaadoin noin 5 minuuttia kiehuneeseen raparperi-mehuseokseen. Sen jälkeen yksi pulpsahdus riittää ja kiisseli on valmista.

DSC_0264.jpg

Vaniljakastikkeen, tai rakenteensa puolesta paremminkin vaniljavanukkaan, tein rasvattomasta maidosta, koska se oli ainoa maito, jota jääkaapista löytyi, ja myös koska nyt on vain tavallisen arkimaanantai. Kermat jätetään keskiviikkoon. Tai edes tiistaihin... ;)

Kaadoin kattilaan 4 desiä rasvatonta maitoa, yhden vaniljatangon siemenet, 3 ruokalusikallista sokeria, 1 ruokalusikallisen perunajauhoa ja yhden kananmunan. Sekoitin niin voimakkaasti että kananmunan rakenne rikkoutuu kunnolla ja vasta sen jälkeen laitoin lieden tulille. Maitoa täytyy sekoittaa koko ajan, jottei se pala pohjaan. Hämmensin niin kauan, että kastike suurustui ja kiehahti. Keittää sitä ei siis tarvitse. 

Ja koska olen kärsimätön luonne, laitoin kastikkeen kylmävesihauteeseen jäähtymään, jotta saan syödä mahdollisimman pian. Ja koska olen myös isojen makujen ystävä, laitoin haaleaan kastikkeeseen vielä teelusikallisen vaniljasokeria. Vaniljasokeri kuitenkin vasta ihan loppuvaiheessa sen takia, että siitä tulee keitettäessä kitkerää.

DSC_0269.jpg

Vaan ei tullut tästä kitkerää. Päinvastoin tuli erittäin hyvää, vaikkakaan ei rasvaton maito millään kermaksi muutu.

DSC_0273.jpg

Iltapala on valmis. Huomaa ainesosien keskenäinen suhde: vaniljakastiketta alias vaniljavanukasta täytyy olla sekä kiisselin päällä että santsaamista varten erillisessä kermakossa :) Ehkä tämä onkin vaniljavanukasta raparperikiisselin kera eikä toisin päin...