keskiviikko, 10. helmikuu 2016

Kielenvievä päärynäjälkkäri

Kaupoissa on tähän aikaan vuodesta ihania päärynöitä, ja Valio on sesonkiin sopien (tai sattumalta?) lanseerannut maustetun leivontarahkan, jossa maistuu aito päärynä ja lapsuuden "lehmäkaramellit" mieleen tuova kinuski. Näistä raaka-aineista syntyy todella helppo ja herkullinen päärynärahkajälkkäri.IMG_2039.jpg

Tarvitaan kaksi kiinteää ja kypsää päärynää, yksi purkki kinuski-päärynärahkaa sekä noin desin verran kermavaahtoa. Toki halutessaan kermaa voi laittaa suhteessa enemmänkin, mutta toisaalta rahka on niin hyvänmakuinen ja rakenteeltaan miellyttävä, että se ei välttämättä tarvisisi kermaa lainkaan. Minä siis kuitenkin vaahdotin noin desin kermaa ja sekoitin sen rahkan joukkoon. Lisäksi pilkoin sekaan toisen päärynöistä.

IMG_2045.jpg

Toisen päärynän kuutioin ja paistoin kuumalla pannulla suolaisessa voissa muscovadosokerin kanssa, koska ajatus hieman paahtuneesta voista ja karamellisoituneista päärynäpaloista yhdessä makean kinuskisen rahkan kanssa on suorastaan kielenvievä. 

IMG_2065.jpg

Match made in heaven! Yhtä aikaa suolaista ja makeaa, raikasta ja täyteläistä, silkkisen pehmeää ja rouskuvan pureskeltavaa - ja niin helppoa ja yksinkertaista. Voisin syödä lusikalla pelkkää voista ja tummasta sokerista syntyvää lientä, mutta kun siihen lisää vielä raikasta hedelmää niin nam miten hyvää :)

IMG_2063.jpg

 

lauantai, 6. helmikuu 2016

Laskiaisviikonlopun pullaöverit

IMG_2031.jpg

Jos ei osaa päättää, millä täytteellä laskiaispullansa haluaa, täytyy tehdä kaikkia! Näissä kirjaimellisesti uunituoreissa ihanuuksissa on sisällä nutellaa, kirsikkahilloa, mansikkahilloa, mantelimassaa ja tietenkin kermavaahtoa. Ah mikä valinnanvaikeuden sietämätön ihanuus!

Kaikki alkaa tietenkin herkullisista pullista, joita varten tarvitaan pehmeä ja kimmoisa taikina, joka saa rauhassa kohota takan lämmön äärellä.

IMG_2005.jpg

Pullataikinan tekeminen on minusta enemmän tuntuma- kuin mittaamishommaa, mutta suurinpiirtein seuraavilla mitoilla syntyi tämä todella pehmeä ja kuohkea taikina:

5 dl kevytmaitoa

2 dl sokeria

50 g hiivaa

1 rkl kardemummaa

ripaus suolaa

1 kananmuna

noin 13 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

150 g pehmeää margariinia.

Kädenlämpöiseen maitoon liuotetaan hiiva ja sekoitetaan sokeri, suola, kardemumma ja kananmuna. Jauhoja lisätään pikkuhiljaa, ja taikinan muuttuessa vaivattavaksi vaihdetaan puuhaarukka omaan kätöseen. Joukkoon vaivataan pehmeä rasva, ja sen jälkeen lisätään vain juuri sen verran jauhoja, että taikinaa pystyy käsittelemään. Valmis taikina saa kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Samalla leipuri voi lekotella takan lämmössä :)

IMG_2002.jpg

Kohonnut taikina muovaillaan halutunmuotoisiksi pulliksi, ja siinä hommassa vain mielikuvitus on rajana. Minä tein pyöreitä pullia, jotta saan täytettyä ne laskiaispulliksi, sekä yhden kanelipitkon, joka saa mennä pakkaseen pahan päivän varalle...

IMG_2008.jpg

Pullan pyörittely täydellisen pyöreäksi on taitolaji, joka ei allekirjoittaneella ole aivan vielä hallussa, mutta harjoitus tehnee metsurin tässäkin asiassa...

IMG_2009.jpg

Kanelipitko on näyttävän näköinen ja superhelppo pulla, jonka tohtii nostaa kahvipöytään vaikka millaisten vieraiden edessä. Pullataikinasta kaulitaan suorakaiteen muotoinen levy, joka sivellään pehmeällä voilla ja hunnutetaan kanelilla ja sokerilla. Levy rullataan mutta ei leikata yksittäisiksi korvapuusteiksi kuten yleensä, vaan leikataan pituussuunnassa kahtia.

IMG_2011.jpg

Puolikkaat kieputetaan toistensa ympäri, jolloin syntyy koristeellisen näköinen "letti", jossa kaneliset kierteet näkyvät ulkopinnalla.

IMG_2013.jpg

Päätyjä kannattaa hieman painella yhteen tai letin alle, jotta ne eivät paiston aikana karkaile kumpikin omaan suuntaansa.

Kaikki pullat saavat kohota hyvän tovin - vaikka toisen puolituntisen - vielä ennen uuniin menoa. Laskiaispullat tapaan voidella kananmunalla ja koristella mantelilastuilla ja raesokerilla.

IMG_2018.jpg

Pitkolle sen sijaan riittää pelkkä kananmuna ja sokeri; mantelin maku tuskin erottuisi kanelisesta pullasta kovin voimakkaasti.

IMG_2019.jpg

Pieniä pullia paistetaan 225 asteessa koosta riippuen 5-10 minuuttia keskitasolla tai jopa hieman ylempänä, kun taas pitkolle riittää hieman miedompi lämpötila, mutta aika on vastaavasti hieman pidempi, noin 15-20 minuuttia.

Tähän asti esivalmistelut voisi tehdä etukäteen, jos mielii päästä nauttimaan laskiaispullista mahdollisimman nopeasti, mutta tottahan on, että uunituoretta pullaa ei voita mikään... Kun pullat ovat jäähtyneet, pääsee leipuri päästämään luovuutensa valloilleen täytteiden valinnassa. Perinteinen, sokerilla ja vaniljalla makeutettu kermavaahto on minulle ehdoton kumppani oikeastaan täytteelle kuin täytteelle, mutta muutoin jokainen saa pullan juuri oman makunsa mukaan.

Perinteisen ystävälle mansikkahilloa,

IMG_2026.jpg

kokeilunhaluiselle hapankirsikkahilloa,

IMG_2023.jpg

yltiömakean ystävälle nutellaa ja mantelin ystävälle mantelimassaa.

IMG_2021.jpg

Ja minulle mieluiten kaikkia! En pystynyt päättämään, joten tein useita erilaisia (muka pieniä) pullia, jotta saan maistella kaikkia mahdollisia variantteja.

IMG_2028.jpg

Kirsikka on yksi tämän hetken lempimauistani, joten taidan aloittaa tällä kirsikkaisella yksilöllä...

IMG_2032.jpg

Mitä sinun laskiaispullasi hatun alta paljastuu? :)

sunnuntai, 31. tammikuu 2016

Runebergintorttu goes nykyaika

Runeberginpäivä on virallisesti 5.2., mutta koska laskiainen on samana viikonloppuna, täytyy toiseen juhlaan ottaa varaslähtö, jotta ei tule ruuhkaa ;)

Tein viime vuonna perinteisiä runebergintorttuja, jotka olivat meheviä ja maukkaita, mutta halusin nyt kokeilla jotain modernimpaa ja kehitellä reseptin alusta alkaen itse. Päädyin tuomaan herra Johann Ludvig Runebergin kunniaksi kehitellyn leivonnaisen 2010-luvulla vadelmaisen hyydykekakun muodossa.

DSC_0328.jpg

Pohjassa maistuu perinteisestä tortusta tutut maut, viljaisa keksi, manteli ja punssi. Lisäksi pohjassa on hieman sulaa voita, joka punssin lisäksi sitoo kuivat ainekset yhteen.

DSC_0313.jpg

Täytteessä on pakastevadelmia, jotka soseutin sauvasekoittimella ja makeutin hieman tomusokerilla.

DSC_0310.jpg

Jätin tähän soseeseen siemenet, mutta halutessaan sen voi toki paseerata, jotta soseesta saa aivan sileää. Vatkasin toisessa kulhossa kerman vaahdoksi ja sekoitin sen maitorahkaan ja maustoin kevyesti vaniljasokerilla.

DSC_0315.jpg

Ihanasta vaaleanpunaisesta ja raikkaasta massasta saa tarpeeksi kiinteän, kun hyydyttää sen kahdella liivatelehdellä. Minä liotin lehdet vadelmamehuun, jotta vadelman maku säilyy mahdollisimman voimakkaana.

Tämä kakku on pieni ja sievä - käytin halkaisijaltaan 13-senttistä irtopohjavuokaa, jonka pohjalle tasoitin ensin keksi-mantelipohjan. Päälle kaadoin vadelmamoussen, joka saa hyytyä mielellään ainakin pari tuntia ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. 

runeberginkakku.jpg

Kun mousse on hyytynyt, tein päälle vadelmista vielä sileän, siemenettömän soseen. En laittanut soseeseen ollenkaan sokeria, koska mousse on kuitenkin makeaa.

DSC_0319.jpg

Soseen voisi hyydyttää varmasti myös hyytelösokerilla, mutta minä käytin yhden liivatelehden, koska joku innokas (kuka lie?) oli käyttänyt kaiken hyytelösokerin :)

DSC_0323.jpg

Kun vadelmasosekin on hyytynyt, päälle voi kiepauttaa vielä raidan vesi-tomusokerikuorrutuksen, joka viimeistään on vihje runebergintortusta ja kakun makumaailmasta.

DSC_0324.jpg

Runebergin hyydykekakku

Pohja:

n. 100 g kaurakeksejä

50 g mantelijauhoa

2 cl punssia

4 cl sulaa voita

Täyte:

2 dl vispikermaa

200 g maitorahkaa 

2 dl vadelmia + 1-2 rkl tomusokeria

sokeria, vaniljasokeria maun mukaan

2 liivatelehteä + tilkka vadelmamehua

(huom. koko täytteestä tulisi todella korkea kakku näin pieneen vuokaan, minä käytin noin 2/3 täytteestä)

Vadelmasose:

noin 1 dl vadelmia

+halutessaan sokeria

Tomusokerikuorrute

0,5 dl tomusokeria

0,5 tl vettä

keskiviikko, 27. tammikuu 2016

Trooppiset vohvelikestit

K-ketjun Ruoka-lehti (1/2016) oli niin täynnä herkullisia vohveli- ja pannukakkureseptejä, että ne eivät jättäneet mieltäni rauhaan ennen kuin pääsin itse osalliseksi herkkujen tekemiseen ja maisteluun. Kaivoin vohvelirautani naftaliinista, tein taikinan ja eikun toimeen!

vohvelit.jpg

Taikinan ohje on suoraan Ruoka-lehdestä, ja siinä "jujuna" (jos vohvelitaikinassa voi erityisemmin olla jujuja...) on hiivaleipäjauhot sekä vichy, joka antaa taikinalle ilmavuutta ja valmiille vohvelille rapeutta.

3 kananmunaa

3 dl maitoa 

3 dl vehnäjauhoja

1 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

0,75 dl sulatettua voita

2 dl vichyä.

Kananmunien rakenne rikotaan ja joukkoon vispataan maito. Keskenään sekoitetut jauhot lisätään parissa erässä ja lopuksi suola ja voi. Taikina saa turvota ainakin puoli tuntia, jonka jälkeen siihen sekoitetaan vichy ja ruvetaan paistamaan.

Turpoamisajan voi käyttää hyödyksi esimerkiksi keittämällä kermasta, fariinisokerista ja tummasta rommista (suhde 1 dl + 1 dl + 1 rkl) ihanaa, paksua ja kullanruskeaa kinuskia, joka maistuu taivaalliselta lämpimänä vohvelin, banaanien, persikoiden ja kookoskermavaahdon kanssa. Aurinko state of mind ilmestyy välittömästi!

DSC_0302.jpg

Innokkaimmat syöjät voivat syödä vohvelit kokonaisina, mutta halutessaan vohvelin voi leikata herttaisiksi, yksittäisiksi sydämiksi, jotka kävisivät kivasti vaikka annosjälkiruoiksi.

vohvelit2.jpg

Palasina tai yhtenä suurena - joka tapauksessa herkullisen ihanaa! 

sunnuntai, 24. tammikuu 2016

Lisää värii, mieluiten pinkkii: macaroneja

Yllätysvieraat ja sormissa poltteleva leivontahimo on sellainen yhdistelmä, että täytyy laittaa välittömästi toimeksi ja jopa käyttää hieman vippaskonsteja. Ensimmäisenä siis munat kuumaan (ei ehkä kuitenkaan kiehuvaan, jotta ei tule kokkelia...) veteen lämpenemään, koska ei ole aikaa odotella niiden lämpeävän luonnollisesti huoneenlämpöiseksi.

DSC_0281.jpg

Muistin nimittäin lupaukseni pitkän ajan takaa, että tekisin vaaleanpunaisia macaron-leivoksia. Paukkupakkasten hellittäminen sai haaveilemaan söpöistä kevätpörriäisistä, joissa olisi possunpinkki, mantelinen kuori ja sisällä raikas, kirkkaankeltainen ja hedelmäinen täyte.

macaroon2.jpg

Munien lämmetessä varasin 2,5 desilitraa tomusokeria sekä 100 grammaa mantelijauhoa, johon sekoitin 1 teelusikallisen perunajauhoa.

DSC_0283.jpg

Huoneenlämpöiset valkuaiset vatkataan kuohkeaksi, ilmavaksi vaahdoksi. Vasta vaahtoutuneisiin valkuaisiin aletaan pikkuhiljaa lisätä sokeria, ja kun kaikki sokeri on laitettu ja massa on kiiltävää ja tanakkaa, siihen voidaan varovasti sekoittaa jauhot.

DSC_0285.jpg

Macaroneja ei ole mikään välttämättömyys värjätä, mutta minä laitoin teelusikan kärjellisen punaista pastaväriä ennen jauhojen sekoittamista, jotta saan pinkin lopputuloksen. Ps. Pastaväri värjää pakkasen kuivattamat kädet jokseenkin tehokkaasti, joten ei kannata rötvätä ;)

Massan voi pursottaa ja asetella teelusikalla leivinpaperille. Minä tein halkaisijaltaan noin kolmesenttisiä nököjä, joita annoksesta tuli kaksi pellillistä a 25 kappaletta.

Macaronien kannatta antaa odottaa uuniin pääsyä noin vartin verran, koska siinä on joku taika, joka vähentää pinnan halkeamista. Paistoaika on noin 15 minuuttia 150 asteessa.

Valmiit ja jäähtyneet macaronit täytetään, ja normaalisti halajaisin varmasti jotain tuorejuustosta tai mascarponesta tai nutellasta tehtyä täytettä, mutta nyt katse kääntyi hedelmiin ja päädyin käyttämään paksua ja kiiltävää aprikoosihilloa, jonka hieman kirpeän hedelmäinen maku sopii minusta hyvin mantelin kanssa. Hillo ei myöskään ole yltiöpäisen makeaa, mikä on hyvä, koska kuori on kuitenkin käytännössä marenkia, joka on, noh, makeaa.

macaroon.jpg

Vaikka överit on aina paremmat kun vajarit, macaroneihin ei voi laittaa mahdottomasti täytettä, koska se pursuaa muuten valtoimenaan joka suuntaan. Sopivan määrän löytää muutaman kokeilukerran jälkeen.

DSC_0295.jpg

Teevesi kiehumaan, ja sitten ovikello saa jo soida :) Ja melkein samalla hetkellä se soikin - perfect timing!

DSC_0293.jpg

Ihanan makea suupala, jossa tuntuu marenkimainen rakenne, mantelin maku ja raikas aprikoosi :)