sunnuntai, 23. marraskuu 2014

Teen jotain teen kaveriksi

Hesarin ruokatorstaissa oli 6.2.2014 mainio muffiniohje, joka pitkällisen reseptikansion kokeilemattomat-osiossa mujumisen jälkeen pääsi tänään kokeiluun.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä, ja kuorrutusta lukuun ottamatta noudatimme sitä melkein täysin: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1391583149973

Taikina valmistetaan hieman erikoisesti, sillä a) siihen käytetään sekä öljyä että sulatettua margariinia, ja b) rasvat, maustamaton jugurtti ja kananmunat vatkataan keskenään. Vatkauksen tuloksena ei kuitenkaan synny vaahtoa, koska seokseen ei tule sokeria, vaan lopputulos on kuvan mukainen ilmavasti kupliva löysä seos.

IMG_1156.jpg

Seokseen sekoitetaan nopeasti (ohjeen mukaan max. 10 sekuntia sekoittaen) kuivat aineet, eli sokeri, vehnäjauho, leivinjauhe ja ripaus suolaa.

Lopuksi taikinaan pyöräytetään pilkotut toffeekaramellit ja karpalot. Me käytimme Omar-karkkeja, koska niissä on ihanan jauhoinen ja kova rakenne, joten ajattelimme niiden pysyvän hyvin koossa myös muffinsin sisällä. Tuoreiden karpaloiden sijaan käytimme 150 grammaa kuivattuja karpaloita, joika hienonsimme veitsellä.

Taikinasta tuli 12 isohkoa muffinsia, ja ne paistuivat 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

IMG_1165.jpg

Muffinsin rakenteesta tuli mahtavan kuohkea, ja kermakarkeista huolimatta ne eivät ole yltiömakeita. Kirpsakat karpalot ovat mukavia sattumia suussa ja kauniita kontrasteja muutoin vaaleissa muffinseissa. Reunaan sattuneet kermakarkit irtosivat ainakin silikonisesta muffinsivuoasta oikein kiltisti.

Keitin muffinsin kanssa keväällä Yorkista ostettua englantilaista teetä, jolla jo etukäteen fiilistelin äidiltäni saamaa teejoulukalenteria! Kalenterissa on kahtatoista erilaista teemakua, enkä malta odottaa, mitä makua saan aamuteeheni joulukuun ensimmäisenä päivänä! Happy holiday, spicy pumpkin, peppermint melon, sleigh ride, gingerbread man... Jo nimet kuulostavat herkullisilta!

IMG_1167.jpg

Ennen ensimmäisen luukun avaamista tiedossa on kuitenkin (taas) työpaikan ja asuinkaupungin vaihto, joten viikolla leiponen jotakin pientä kivaa työkavereille viimeisen yhteisen työpäivämme kunniaksi :)

lauantai, 22. marraskuu 2014

3 jouluista makua on, laskin aivan itse...

Viime yönä satoi lunta, ja maisema on kauniin valkoinen, varsinainen winter wonderland, joka johdattaa heti ajatukset jouluun... Tänään onkin tullut tehtyä peräti kolmea erilaista jouluista asiaa, vaikka totuuden nimissä osa pantiin alulle jo eilen.

1. Joulutorttuja ja glögiä.

IMG_1151.jpg

Siihen ei sanoja juuri enempää tarvitakaan: joulutorttuja luumuhillolla ja höyryävän kuumaa punaista glögiä rusinoiden ja manteleiden kera - näyttää, maistuu ja tuoksuu joululta. Ja manteleita muuten laitetaan sen verran runsaalla kädellä, että niitä ei tarvitse lasista metsästää ;)

IMG_1155.jpg

2. Piparkakkuja <3

IMG_1157.jpg

Resepti on sama, jolla tein pipareita jo aiemmin (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/10/the-one-and-only-paraisten-piparkakut ja http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/10/meni-ihan-pipariksi), mutta tein tällä kertaa kaksinkertaisen annoksen. Tein taikinan eilen ja se sai olla yön jääkaapissa, ja tänään leivoin noin puolet taikinasta. Huomenna jatkuu, ja juuri näin pienissä erissä tehden pipareiden teko on ihanaa, koska ihanista tuoksuista (ja taikinan syömisestä) saa nauttia monta kertaa pitkään ja hartaasti :)

IMG_1160.jpg

Paistoin neljä pellillistä, joista kolme sydämiä ja yhden perinteisiä piparkakkuja.

IMG_1162.jpg

3:ntena piparinpaiston jäljiltä kuumaan uuniin meni jälkiruoka, jossa yhdistyy monta jouluista ja herkullista asiaa: rommiliemessä haudutettuja sekahedelmiä.

Rommiliemi on peräisin luumuista (http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/09/syksyn-satoa), joita säilöimme syksyllä. Luumut on nyt syöty, mutta purkin pohjalle jäi kosolti herkullisen vaniljaista rommilientä, joka pääsee arvoiseensa jatkokäyttöön tässä jälkkärissä.

Kuivattuja sekahedelmiä, joista joulun "sekametelisoppa" tehdään, kaadetaan uunivuokaan, ja hedelmät peitetään rommiliemellä. Foliolla peitetyn vuoan annetaan hautua noin 175-asteisessa uunissa tunnista puoleentoista, minkä jälkeen hedelmät ovat ihanasti imeneet liemen maut itseensä.

IMG_1169.jpg

Söimme hedelmiä jälkkäriksi rommirusinajäätelön kanssa...

IMG_1171.jpg

... ja pohdimme, että aamulla on mahdollista syödä samoja hedelmiä maustamattoman jugurtin kanssa. Aika täpäkkä aloitus päivään, mutta toki kaikki rommiliemen alkoholi on haihtunut paistettaessa. Jäljellä on vain hekumallinen maku :)

Huomenna kokeilussa on toffeiset karpalomuffinit, ja otan myös pienen varaslähdön joulukalenteriin...

tiistai, 18. marraskuu 2014

Ruokaa keittiön ehdoilla

Keittiö on kodin sydän. Unelmissani keittiöni on suuri ja valoisa, ja pöytätilaa on riittävästi niin kodinkoneille kuin peltien ja astioiden laskemiseen. Lasivitriinissä ovat hyvässä järjestyksessä astia-aarteeni kauniisti esillä ja käden ulottuvilla käyttöön ottamista varten. Avohyllyllä seinällä ovat hyvässä järjestyksessä armaat keittokirjani sievästi pinottuna; suklaaherkut yhdessä pinossa (kyllä, ne tarvitsevat oman pinonsa), leivonnaiset toisessa ja varsinaiset ruoanlaittokirjat omana pinonaan. Minulla on myös pieni baarikaappi, joka ei suinkaan ole epäonnistunutta tiistaipäivää varten, vaan sieltä löytyy konjakkia kuivakakkuihin, rommia browniehin, punssia dammsugareihin, limoncelloa sitruuna-ricottapiirakkaan, disaronnoa amarettokekseihin (ja moneen muuhunkin...) ja valkoviiniä risottoihin.

Todellisuus on kuitenkin se, että keittiöni on ruma ja noin kahden neliön suuruinen, siellä ei ole tiskikonetta, pakastinta eikä mikroaaltouunia, keittiötä käyttää lisäkseni sotkuinen kämppäkaverini ja kaikki ihanat astiani sekä keittokirjani ovat varastossa tai vanhempieni luona turvassa. Silti ihmisen on syötävä. Ja jotta voi syödä, täytyy laittaa ruokaa.

Siksi ajattelin kirjoittaa postauksen ruokaelämästäni täältä (thank God) väliaikaisesta asumuksestani. Olen joutunut pakon edessä opettelemaan uudenlaisen suhtautuminen arkiruokaan, koska en voi tehdä suurta annosta laatikko- tai pataruokaa, jota vain lämmittelisin mikrossa pitkin viikkoa. En voi myöskään pakastaa ruokaa, koska ei ole pakastinta. Ruoan täytyy olla siis sellaista, että siitä ei joko jää tähteitä tai tähteet ovat liedellä tai uunissa lämmitettäviä.

Keitot täyttävät jälkimmäisen kriteerin, joten ne ovat mainioita, sillä minulla on täällä peräti kaksi kattilaa. Keitän suuremmassa kattilassa keittoa (kaalikeittoa, tomaattikeittoa, sienikeittoa), ja seuraavina päivinä lämmitän pienemmässä kattilassa itselleni sopivan kokoisen annoksen.

Keittojen lomassa kaipaan kuitenkin myös "kiinteää" ruokaa, joten olen tutustunut marketin pienimpiin liha- ja kalapakkauksiin. Tällä viikolla ostin 300 gramman lohipalan, jonka halkaisin kahtia, ja sain kahden päivän ruoan.

IMG_1147.jpg

Maustoin lohen yksinkertaisesti suolalla ja sitruunapippurilla ja paistoin sen kuumalla paistinpannulla öljyssä. Lohi kypsyy todella nopeasti, muutamassa minuutissa, ja kypsensin suurimman osan ajasta nahkapuoli alaspäin, jotta nahkasta tulee rapea eikä kalan liha mene ylikypsäksi.

IMG_1149.jpg

Toisen lohipalan voin maustaa esimerkiksi inkiväärillä ja limellä, ja saan aivan erihenkisen ruoan.

Olisihan minulla ne aiemmin mainitut kattilat lämpimän lisäkkeen keittämistä varten, mutta tänään salaatti tuntui aivan riittävältä. Pilkoin salaattiin yhden kiivin ja lisäksi rakasta suosikkiani, avokadoa. Hieman sitruunanmehua sekä salaatin että kalan päälle, ja päivälliseni on valmis. Rasvainen lohi kaipaa minusta kaverikseen jotain raikasta, ja kiivi ja avokado sopivasti todella hyvin yhteen :)

Lohen lisäksi olen valmistanut samalla periaatteella broilerinsuikaleita, jotka ensimmäisenä päivänä maustoin currylla sekä erilaisten pippureiden seoksella ja toisena sitruunalla ja timjamilla. Silloin keitin lisäkkeeksi pastaa, jota minun on aivan mahdoton keittää tarpeeksi vähän! Vaikka kattilaan laittaisi aivan naurettavan pienen kimpun spagettia, valmista ruokaa on kuitenkin vaikka kolmen henkilön syödä... Avokadon kaveriksi taisin sillä kertaa laittaa kirsikkatomaatteja, ja nekin ovat oikein hyvä pari keskenään.

Huomenna taidan tehdä jonkinlaisen munakkaan, sillä jääkaapissa on kananmunia ja juustoa, ja tomaatit alkavat olla lähellä ylikypsyyttä...

Mikä on sinun arkesi pelastava ruoka, jonka valmistus ei vaadi ihmeitä? 

 

 

sunnuntai, 16. marraskuu 2014

#Pikkujii, valmisteluja ja tunnelmia

Hyydykekakut ja fudge olivat jo jääkaapissa odottamassa esille pääsyään, mutta valmisteluja oli silti tehtävänä, ja mikäs on sen mukavampaa kuin juhlia edeltävä touhuaminen ja touhottaminen! Ennen hoohetkeä oli vielä tehtävänä pasteijat, joulutortut ja pienet suolaiset suupalat.

Aloitin pasteijoista, joiden täytteeksi tulee pikkujoulun hengessä tietenkin kinkkua. Tarkemmin sanoen noin

300 g palvikinkkua

100 g juustoraastetta

3 rkl sinappia

noin 1 dl ruohosipulisilppua.

IMG_1122.jpg

Täytteen ainekset yksinkertaisesti sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan voitaikinakääreeseen. Minä tein kolmiopasteijoita,  joita tuli tästä annoksesta täytettä 12 kappaletta. Täytettä jäi tosin hieman yli, joten paistanen siitä tänään pari tuoretta pasteijaa brunssiksi :)

Puolitin voitaikinalevyn niin että sain kaksi neliötä, levitin neliön toiselle puolella täytettä, painelin reunat kiinni, jotta sain kolmion muodon ja voitelin pasteijat munalla. 

IMG_1124.jpg

20 minuuttia 225 asteessa - ulos tuli kullanruskeita ja lehteviä pasteijoita. More is more -tyylilleni uskollisena laitoin täytettä melko runsaalla kädellä ja osa pasteijoista ei meinannut pysyä kiinni paistettaessa, mutta mielestäni ei se haittaa, jos pasteijasta näkee jo ulospäin, mitä se sisältää...

IMG_1125.jpg

Samaan uuniin laitoin perinteiset luumutäytteiset joulutortut. Pohjataikina on samaa voitaikinaa, ja jälleen halkaisin levyt kahtia. Kunkin neliön kaikkiin neljään nurkkaan tein viillon, ja taittelin jokaisen sivun saman kulman keskustaan, jotta sain aikaan tämän perinteisen, kohuakin herättäneen, ristimuodon :)

IMG_1126.jpg

Voitelin tortut tässä vaiheessa ja hillon laitoin aivan viimeisenä.

IMG_1127.jpg

Näin hillo ei tursua eikä pursua paistettaessa, ja sitä saa laitettua paljon enemmän kuin jos laittaisi ensin hillon ja vasta sitten taittelisi sakarat. More is siis taas more ;)

Paistoaika oli jälleen noin 20 minuuttia tai ehkä hieman yli (tein sen verran montaa asiaa yhtä aikaa, etten ole minuutilleen varma....). Sen jälkeen uunista tuli kullanruskeita ja herkullisen luumumaiselta tuoksuvia joulutorttuja.

IMG_1130.jpg

Tässä vaiheessa sain sammuttaa uunin ja siirtyä kylmien suolapalojen pariin. Otin esiin mallasleivän, jonka viime viikonloppuna äitimme kanssa teimme, ja myös pieniä, kovia ruisnappeja.

 IMG_1131.jpg

Ensin tein smetana-punasipuli-mäti-leipiä sekä mallasleivälle että ruisnapeille...

 IMG_1133.jpg

Ja sitten katkaraputuorejuusto-kylmäsavulohi-tillileipiä mallasleivälle ja sinihomejuusto-viikunapaloja ruisnappeihin.

IMG_1135.jpg

Sitten kaikki olikin valmiina ja oli aika aloittaa juhla! :)

Makeista herkuista fudgen viimeistelin pilkkomalla sen kuutioiksi ja tomusokeroimalla ne. Rommirusinat tekivät fudgesta sen verran löysää, että tomusokeri esti paloja tarttumasta toisiinsa ja tarjoilulautaseen ja joka paikkaan.

IMG_1142.jpg

Samoin joulutortut saivat tomusokerihunnun...

joulutortut.jpg

ja valkosuklaa-karpalohyydykekakku pääsi keskelle pöytää paraatipaikalle.

IMG_1144.jpg

Ja täytyy kyllä sanoa, että monet hyydykekakut ovat erinomaisia, mutta tämä on jotakin aivan omaa luokkaansa! Valkosuklaamousse on suussasulavan pehmeää ja silkkistä ja samettista ja makuhermoja hivelevän makeaa, karpalot kirpeitä ja kirpasakoita ja glögihyytelö mausteista ja tuhtia. Kerrassaan uskomaton yhdistelmä! Kaikki joulun makeat maut yhdessä kakussa :)

Ja koska glögiä oli hyytelön lisäksi tarjolla juomana, täytyi olla myös rusinoita ja manteleita.

pikkujoulu.jpg

Sain Kodin onnelta idean käyttää pilttipurkkeja kattauksessa, kun luin tätä: http://kodin-onni.vuodatus.net/lue/2014/11/leffailta-synttarit. Olen innokas piltinsyöjä, joten purkkeja löytyy, ja pienellä koristelulla purkeista tuli söpön jouluisia :) 

Pikkujoulut on nyt vietetty, joten #isojiin odotus voi päästä täydellä höyryllä käyntiin! Milloinkahan kokeilisin  konjakilla terästettyä suklaafudgea viimejouluisella ohjeella...

perjantai, 14. marraskuu 2014

Tukku liivatelehtiä: pikkujouluvalmisteluja

Huomenna on kauan odotetut pikkujoulut! Itse juhlien lisäksi olen odottanut vähintään yhtä kovasti juhlia edeltävää touhotusta:mitä pukisin päälleni, mitä koristeita ja muuta rekvisiittaa tarvitsen ja, ennen kaikkea, minkälaisen menyyn loihtisin!

Tänään tein sellaiset suolaiset ja makeat, jotka tarvitsevat aikaa hyytyäkseen ja jähmettyäkseen. Aloitin makealla valkosuklaa-karpalohyydykekakulle, jonka tekeminen alkaa jo melkein perinteeksi muodostuneen keksipohjan teolla:

200 g murskattuja piparkakkuja ja

75 g sulaa voita sekoitetaan muruseokseksi ja painellaan irtopohjavuoan pohjalle.

IMG_1102.jpg

Täytteeseen tulee:

200 g valkosuklaata

250 g maustamatonta tuorejuustoa

250 g maitorahkaa

2 dl vispikermaa

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl kiehuvaa vettä

4 liivatelehteä.

Laitoin ensin valkosuklaan sulamaan, jotta se ehtii jäähtyä ennen täytteeseen päätymistään. Samalla on hyvä hetki laittaa myös liivatelehdet kylmään veteen likoamaan, jotta ne ei löydy kivikovina levyinä täytteen muuten ollessa jo valmis ;)

IMG_1103.jpg

Seuraavaksi vatkasin kermavaahdon. Toisessa kulhossa vatkasin tuorejuuston, rahkan ja sokerin tasaiseksi massaksi, johon sekoitin ihanan makean ja tahmean valkosuklaasulan.

IMG_1104.jpg

Valkosuklaan jälkeen liuotin liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa vettä ja kaadoin (hieman jäähtyneen eli noin mehukeiton paksuisen) nesteen massaan. Kermavaahdon kääntelin joukkoon ihan viimeiseksi, koska näin kakun rakenteen saa pysymään ihanan kuohkeana ja ilmavana :)

Sitten vain ihanan valkosuklainen ja makea massa keksipohjan päälle ja jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi.

IMG_1105.jpg

Hyytymisen aikana tein suolaisen hyydykeherkun, joka kuuluu ehdottomana osana kaikkiin meidän perheemme juhliin; ei ole rippijuhlia, ylioppilasjuhlia tai valmistujaisia, joissa ei saisi lohihyydykekakkua. Myös edellisvuoden joulupöytään päätyi samalla ajatuksella valmistettu lohijäädyke, joka maistui mainiolta muiden kylmien kalaherkkujen kanssa.

Pohja:

175 g hapankorppuja

75 g sulatettua voita

Täyte:

250 g kylmäsavulohta (tai graavilohta, jos pidät siitä enemmän)

1 pieni punasipuli

tilliä

ruohosipulia

250 g ruohosipulituorejuustoa (tai maustamaton, jolloin tuoreita yrttejä enemmän)

2 dl vispikermaa

ripaus suolaa

mustapippuria

2 rkl sitruunamehua

4 liivatelehteä

Kakun voisi tietenkin tehdä irtopohjavuokaan, mutta koska minun irtopohjavuoassani on jo valkosuklaakakku hyytymässä, tein muffinipeltiä ja paperisia muffinivuokia hyödyntäen pieniä, individuaalisia lohihyydykekakkuja.

Laitoin muffinipellin syvennyksiin paperivuoat, ja jokaisen vuoan pohjalle painelin murskatuista (kovia olivat käsinpelillä murskata!) hapankorpuista ja voista tehdyn pohjan. Jälleen pohjat jääkaappiin odottamaan ja samalla liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Täytteeseen pilkoin punasipulia, tilliä ja ruohosipulia sekä puristin sitruunamehun liivatelehtien liuottamista varten.

IMG_1112.jpg

Pilkoin myös kylmäsavulohen pieniksi "kuutioiksi", ja yhdistin sen ja mausteet tuorejuuston kanssa massaksi.

lohimousse.jpg

Vaikka massa on tässä vaiheessa todella paksua ja siinä on sattumia enemmän kuin tuorejuustoa, sekoitin silti kuumaan sitruunamehuun liuotetut liivatelehdet tähän massaan, ja lisäsin toisessa kulhossa vaahdotetun kermavaahdon viimeiseksi. Näin rakenne pysyy ilmavana, aivan kuten makeassa hyydykekakussakin :)

Suolaisuus kannattaa maistaa, koska kerman maitomaisuus on hieman ällöttävä, jos suolaa on lian vähän. Minun reseptissäni kylmäsavulohesta ja maustetusta tuorejuustosta tuli kuitenkin jo sen verran suolaa, että lisäsin sitä vain aavistuksen verran. Mustapippuria sen sijaan laitoin reilummalla kädellä, koska pidän sen mausta.

IMG_1116.jpg

Sököttelin valmista lohihyydykemassaa kahden lusikan avulla hapankorppupohjien päälle. Annoksesta tuli 15 muffinsivuoallista, ja massaa jäi reilu desin verran yli. Siitä tullee jonkinlaisia suupaloja mallasleivän kanssa :)

Kun suolaiset menevät jääkaappiin, makea tulee ulos viimeistelyä varten. Ensin ripottelin jo jonkin verran hyytyneen kakun päälle jäisiä karpaloita. Karpalot ovat sokeroimattomia, koska valkosuklaa on niin makeaa.

IMG_1109.jpg

Karpaloiden päälle tein glögihyytelön, joka tosin piti tehdä kaksi kertaa, koska ensimmäisessä erässä sattui laskuvirhepaholainen, ja hyytelö valui irtopohjavuoan saumasta pitkin pöytää... Laitoin siis sujuvasti 2 dl nestettä ja 1 liivatelehden...

IMG_1110.jpg

Oikeaan versioon tulee 3/4 dl punaista glögitiivistettä ja 1/4 dl kiehuvaa vettä, johon on liuotettu yksi liivatelehti. Kun glögi on jäähtynyt ja paksuuntunut hieman, lusikoin sen varovasti karpaloiden päälle. Toisella yrittämällä homma sujui jo paremmin, mutta aivan kakun reunoille en uskaltanut glögiä laittaa, joten siellä on taiteellinen valkoinen reunus ;)

IMG_1117.jpg

Sitten taas jääkaappiin hyytymään ja odottamaan huomista :)

Mutta ei siinäkään vielä kaikki! Jouluun kuuluu olennaisesti suklaa, joten myös pikkujouluissa täytyy olla jotain suklaista. Koska myös rusinat kuuluvat (glögin höysteenä) jouluun, ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa rommirusinafudgeen.

Lämmitin kattilassa 150 grammaa rusinoita ja noin desilitran rommia sen verran, että alkoholi ei kiehu mutta rusinat pehmenevät ja alkavat imeä rommia sisuksiinsa.

IMG_1107.jpg

Annoin rusinoiden muhia rommin kanssa kelmun alla nelisen tuntia, ja se onkin pisin vaihe näiden superhelppojen fudgejen teossa. Ohjeesi on peräisin täältä http://cebic.vuodatus.net/lue/2010/02/rommirusina-fudget ja se on aivan taivaallinen!

350 g leivontasuklaata

1 prk kondenssimaitoa ja

2 rkl voita sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä paksuksi, suklaiseksi ja kiiltäväksi herkuksi.

IMG_1118.jpg

Herkkuun lisätään rommissa maustuneet rusinat, kaadetaan leivinpaperille vuorattuun astiaan ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään ainakin yön yli.

IMG_1120.jpg

Yritän malttaa mieleni ja näppini kurissa, mutta voi olla, että aamulla joudun hieman kyllä testimaistamaan tätä ah-niin-ihanaa herkkua! :) Leikkaaminen onnistuu hyvin kokkiveitsellä, ja palat voi tarvittaessa pyöritellä tomusokerissa, jos ne meinaavat tarttua toisiinsa leikkaamisen jälkeen. Itse ainakin ilahtuisin myös tällaisesta lahjasta... Vink vink ;)