perjantai, 31. lokakuu 2014

Mainettaan helpompi fondant

Kokeilin tänään tehdä jälkiruoaksi suklaafondantit. Viimeisimmän kerran olen tainnut syödä fondantia Kroatian reissulla yhdessä ravintolassa, mutta itse en ole koskaan tehnyt. Homma onnistui kuitenkin yllättävän(kin) hyvin, ja lopputulos oli lakkojen ja jäätelön kanssa oikein naminamia :)

IMG_1065.jpg

Resepti itsessään on helppo ja yksinkertainen:

2 kananmunaa

0,75 dl sirosokeria

0,5 rkl kaakaojauhetta

60 g voita

60 g tummaa suklaata.

 

Suklaa ja voi sulatetaan.

IMG_1056.jpg

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi.

IMG_1057.jpg

Muna-sokerivaahtoon siivilöidään kaakaojauhe ja lisätään suklaa-voiseos.

IMG_1058.jpg

Fondantmassa kaadetaan huolellisesti voilla voideltuihin vuokiin, ja tästä jännitys alkaakin... Ensimmäinen jännityksen aihe liittyy vuokiin, koska minulla ei ollut rehellisesti sanottuna aavistustakaan, millaiset vuoat olisivat parhaat paistumisen ja vuoasta irtoamisen kannalta. Niinpä ostin 4 (en uskaltanut ostaa enempää, jos homma menisi ihan reisille...) keraamista 250 millilitran vetoista vuokaa.

IMG_1060.jpg

Taikinasta tuli juuri sopivasta neljä vuoallista, joten vuoat uunipellille ja pelti uunin alimmalle tasolle 200 asteeseen. Paistoin 9 minuuttia, jonka jälkeen pinta näytti kypsältä ja oli saanut hieman väriä ja leivonnaiset olivat kohonneet jonkin verran vuoissaan.

Seuraava jännitysmomentti liittyi fondantien irrottamiseen. Sen verran olin leivontaohjelmista oppinut, että fondantit tulisi kumota vuoistaan kuumina. Turasin siis useiden patakintaiden ja -lappujen kanssa, ja sain kuin sainkin fondantit irti! Yksi tosin levahti kuin purkautunut tulivuori, mutta kolmesta sain aikaan kauniit annokset.

Taktiikkana käytin lautasen laittamista vuoan päälle, minkä jälkeen humpsautin koko komeuden ylösalaisin niin, että leivonnainen valahtaa vuoasta lautaselle. Täytyi vain koko ajan pitää mielessä, että vaikka lautanen ei ole kuuma, vuoka on...

fondant.jpg

Jälkiviisautena voisin sanoa, että paistoaikaa voisi pidentää minuutilla TAI vuokien voisi antaa hetken jäähtyä ennen irrottamista, jolloin sekä irrottaminen olisi helpompaa että leivonnaiset olisivat aivan piirun verran kypsempiä. Nyt nimittäin tulivuoriefekti tapahtui nimenomaan ensimmäisen irrotettavan fondantin kohdalla, ja loput pysyivät kasassa toinen toistaan paremmin.

Voin siis ostaa huoletta pari vuokaa lisää ja tuplata taikinan annoskoon! Fondant osoittautui huomattavasti ennakkoluulojani helpommaksi mutta vähintään yhtä herkulliseksi kuin toivomukseni oli :)

 

perjantai, 31. lokakuu 2014

Meni ihan pipariksi

Nyt on pipareita. Tuoksuu joululta. Ja maistuu.

IMG_1063.jpg

Taikina lepäsi yön jääkaapissa ja oli nyt valmista leivottavaksi. Kaulin, jauhoja, leivinpaperia ja piparimuotteja - kaikki mitä tarvitaan.

Kaulitsemisessa saa käyttää reilusti jauhoja sekä alustalla että kaulimessa, jotta taikina ei tartu. Vaikka laitoin taikinaan hieman ohjetta enemmän jauhoja, se saisi olla vielä aavistuksen napakampaa. Sopiva paksuus on jokaisen itse päätettävissä; minä pidän keskivertoa paksummista piparkaakkusista.

IMG_1052.jpg

Taikinasta tulee neljä pellillistä reilun kokoisia pipareita. Tosin koska tämä oli vasta sesongin ensimmäinen satsi, taikinaa tuli syötyä varmaan puolen pellillisen verran... ;)

IMG_1053.jpg

175-asteisessa uunissa 5-8 minuuttia muuttaa piparit kullanruskeiksi ja saa tuoksun valtaamaan koko keittiön.

IMG_1054.jpg

Jäähtyneet piparkakut kääritään kauniisiin purkkeihin tai purnukoihin, joissa voipaperi säilyttää kakkujen rapeuden.

IMG_1062.jpg

torstai, 30. lokakuu 2014

The one and only: paraisten piparkakut

On olemassa piparkakkuja ja sitten on piparkakkuja. Nämä ovat piparkakkuja isolla peellä; resepti on peräisin Ulpu Järvisen Joka kodin keittokirjasta (WSOY 1982), jossa mainostetaan olevan 44 tekstikuvaa, 8 värikuvaa ja liitteenä sienikartta. Sienikartasta tässä tilanteessa viis, mutta sivulla 46 komeilee maailman mahtavin paraisten piparkakkujen resepti.

Ensin kiehautetaan kattilassa makuaineet:

250 g voita

200 g sokeria

1,5 dl tummaa siirappia

2 tl kanelia

2 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

1 rkl pomeranssinkuorta

(Ja tässä vielä alkuperäisesti reseptistä poiketen 0,5 tl maustepippuria. Toisinaan sen sijaan laitettu myös kardemummaa ja / tai muskottipähkinää.)

IMG_1044.jpg

Pulpahtanut massa saa jäähtyä sen verran, ettei lisättävät kananmunat muutu kokkeliksi.

IMG_1046.jpg

Kun sormi ei pala massaa maistellessa, siihen lisätään yksitellen 2 kananmunaa voimakkaasti vatkaten. Munien ansiosta massa vaalenee ja kuohkeutuu jonkin verran ja näyttää kutakuinkin alla olevan kuvan väriseltä.

IMG_1047.jpg

Seuraavaksi taikinaan lisätään jauhot, joihin on sekoitettu 3 tl soodaa ja 0,5 tl suolaa. Reseptissä puolikarkeita vehnäjauhoja on 0,5 kg, mutta ei kannata humauttaa kaikkia kerralla, koska jauhot käyttäytyvät joka kerta hieman eri tavalla.

Itse käytin jauhoja noin 550 grammaa, mutta määrään vaikuttaa myös se, että lorautin taikinaan ruokalusikallisen konjakkia.

IMG_1049.jpg

Taikina ei saa olla kovaa, mutta napakkaa sen täytyy olla, jotta taikina on mukavaa käsitellä ja piparkakut säilyttävät muotonsa ja rapsakkuutensa.

Käärin taikinan kelmuun ja laitoin jääkaappiin kovettumaan (myös maku syvenee uskomattomalla tavalla!) yöksi.

piparitaikina.jpg

Siellä se jääkaapissa pötköttää ja odottaa huomista leipomushetkeä :) Kelmu on siitäkin hyvä pelkkään kulhoon verrattuna, että se hidastaa taikinarosmojen työtä ;)

Näin se j-sesonki on virallisesti ja konkreettisesti aloitettu; I-HA-NAA! #isojii #joulu #joulunlapsi

lauantai, 25. lokakuu 2014

Tattikeitto, joka saa syöjänsä hymyilemään

Joskus ruoasta tulee niin hyvää, että syödessä ja vielä syömisen jälkeenkin tekee mieli vain hymyillä :) Nyt kävi juuri niin, kun tein sienikeittoa kuivatuista tateista.

20141025_163512-normal.jpg

En ole koskaan aiemmin käyttänyt kuivattuja sieniä ruoanlaitossa (tai missään muussakaan), joten googlailin hieman reseptejä. Kaikissa joita katsoin tuntui kuitenkin olevan pari vikaa: 1. en pidä kermalla täyteläistetyistä keitoista, ja 2. en pidä myöskään vehnäjauhoilla suurustamisesta.

Keittoni pohja-ajatus on peräisin Maku-lehden reseptistä (http://www.maku.fi/reseptit/herkkutattikeitto-kuivatuista-tateista), mutta muokkasin sitä aika roisisti omaa makuani paremmin vastaavaksi:

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

2 dl kuivattuja herkkutatteja + 2 dl liotuslientä

4 dl vettä

1 kanaliemikuutio

200 g kantarellin makuista tuorejuustoa

nippu persiljaa

mustapippuria

loraus soijakastiketta.

 

Ensimmäisenä työvaiheena laitoin kuivatut herkkutatit likoamaan kiehuvaan veteen (about 2 dl) noin puoleksi tunniksi.

20141025_154351-normal.jpg

Sen jälkeen kuullotin öljyssä yhden pieneksi pilkotun sipulin ja valkosipulin kynnen. Sipuleiden sekaan kaadoin lionneet sienet ja herkulliselta tuoksuvan liotusliemen. Lisäsin lopun veden, liemikuution sekä mustapippurin ja annoin hiljalleen kiehua noin vartin verran.

20141025_161428-normal.jpg

En tiedä kuivattujen sienten keittoajasta, mutta maut alkoivat selvästi tasoittua ja sienten maku tulla esiin noin 15 minuutin keittämisen jälkeen, joten päätin sen olevan riittävä. Sienet kuitenkin olivat jo puoli tuntia kuumassa vedessä ennen keittoon päätymistään...

Tässä vaiheessa lisäsin keittoon nipun persiljaa ja purkillisen kantarellituorejuustoa (muukin tuorejuusto olisi varmasti hyvää), joka minun mielestäni on paljon paremman makuinen vaihtoehto sienikeittoon kuin ruokakerma. Se korostaa sienen makua, tuo suolaisuutta ja syvyyttä makuun sekä saostaa keittoa niin paljon, ettei sitä ole välttämätöntä enää erikseen saostaan. Toki jos haluaa paksumman keiton, sen voi suurustaa. Itse tekisin sen kuitenkin mieluummin vaalealla maissitärkkelyksellä kuin vehnäjauholla.

20141025_162815-normal.jpg

Keiton hiljalleen poristessa laitoin, kuten kuvasta näkyy, viereiselle liedelle tulemaan krutonkeja. Käytin tällä kertaa juureen leivottua ruisleipää, jossa on seassa tummaa siirappia ja ohramallasta. Leivän pieni makeus on minun suuhuni todella miellyttävä, ja ajattelin sen sopivan myös keiton kaveriksi. Paistoin leipäkuutioita voi-öljyseoksessa keiton kiehumisajan verran, ja loppuvaiheessa raastoin mausteeksi aavistuksen muskottipähkinää, jonka maamainen ja pähkinäinen maku sopii minusta yhteen sienen kanssa.

Tuorejuuston lisäämisen jälkeen keiton ei enää tarvitse muuta kuin kuumentua kiehumispisteeseen ja testata maku. Minä lisäsin pienenpienen lorauksen soijakastiketta tuomaan vielä pientä suolaista täyteläisyyttä.

20141025_163438-normal.jpg

Näyttää, tuoksuu ja maistuu kauniilta :)

perjantai, 24. lokakuu 2014

Vähistä aineksistä vähillä varusteilla

20141023_195327-normal.jpg

Illan teehetkeä varten teki mieli jotain hyvää, ja koska olen täällä tilapäis"kotonani", hyvän täytyi syntyi niistä aineksista ja niillä välineillä, joita kaapista löytyy. Muffinsit ovat minulle sellainen leivonnainen, joita voi tehdä käytännössä aina, jos vain jääkaapissa on kananmunia ja rasvaa ja kaapissa jauhoja. Ja niitähän minulta löytyy.

Mutta sähkövatkainta ei löydy, joten otin vanhan kunnon vispilän käteen ja vispasin koko käsilihaksistoni voimalla kananmunat ja sokerin kuohkeahkoksi (-hko- sen vuoksi, että tavallisen kidesokerin ja käsin vatkaamisen yhtälöstä johtuen vaahto ei ole sieltä aivan kuohkeimmasta päästä).

20141023_182422-normal.jpg

Makumaailma ratkesi oikeastaan heti kuiva-ainekaappiini vilkaistessa: hunajaa minulla on aina, koska käytän sitä teehen ja maustamattoman jugurtin sekaan joka aamu. Siispä ainakin hunajaa. Nappasin kaapista myös pussillisen kuivattuja aprikooseja, joita toisinaan napostelen sellaisenaan välipalana tai pilkon myslin sekaan. Kuivattuja aprikooseja - check. Mutta en ollut vielä aivan tyytyväinen, joten kurottelin ylimmälle eli maustehyllylle, ja sieltä löytyi koko ratkaiseva palanen: jauhettua inkivääri!

20141023_182935-normal.jpg

Sekoitin muna-sokerivaahtoon vehnäjauhoa, johon ensin sekoitin leivinjauhetta, vaniljasokeria (nekin ovat kaappini perusvarustusta) ja jauhettua inkivääriä. Taikina tuntui liian paksulta ja kuivalta, joten lorautin sekaan aamiaisjugurttiani, joka on rasvatonta ja maustamatonta. Kulinaristi laittaisi tietenkin kreikkalaista tai turkkilaista herkkujugurttia ;) Lopuksi sulatin kattilassa (koska tässä keittiössä ei ole edes mikroa!) margariinia, johon sekoitin hunajan. Kaadoin jäähtyneen margariini-hunajaseoksen taikinaan ja sekoitin tasaiseksi ja edelleen melko jämäkäksi taikinaksi.

20141023_183350-normal.jpg

Silikoniset muffinsipeltini hoksasin jopa pakata muuttokuormaani, joten ripottelin taikinaan aprikoosinpalaset ja jaoin taikinan 12 muffinsisyvennykseen. Tämän uunin sielunelämä on minulle suuri mysteeri, joten laitoin lämmöksi 175 astetta ja istuin luukun vieressä koko paiston ajan. Noin 20 minuuttia paistumisessa loppujen lopuksi meni, mutta lämpötila olisi voinut olla aavistuksen korkeampikin, jotta paistoväri olisi hieman tummempi.

20141023_185727-normal.jpg

Irrottelin heti itselleni yhden muffinsin lautaselle jäähtymään ja laitoin teeveden kiehumaan. Reilulla lusikallisella hunajaa maustettua sitruunateetä ja inkivääri-hunaja-aprikoosimuffinsi, nam :)

20141023_195418-normal.jpg

Muffinsiin tuli yllättävän kuohkea rakenne, ja aprikoosin palaset tuovat mukavaa suutuntumaa. Tässä käyttämieni summamutikkaisten mittojen perusteella kirjattu resepti:

2 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl jauhettua inkivääriä

loraus (0,5-1 dl) maustamatonta jugurttia

150 grammaa margariinia

1 dl (juoksevaa) hunajaa

kourallinen kuivattuja aprikooseja