Yllätysvieraat ja sormissa poltteleva leivontahimo on sellainen yhdistelmä, että täytyy laittaa välittömästi toimeksi ja jopa käyttää hieman vippaskonsteja. Ensimmäisenä siis munat kuumaan (ei ehkä kuitenkaan kiehuvaan, jotta ei tule kokkelia...) veteen lämpenemään, koska ei ole aikaa odotella niiden lämpeävän luonnollisesti huoneenlämpöiseksi.

Muistin nimittäin lupaukseni pitkän ajan takaa, että tekisin vaaleanpunaisia macaron-leivoksia. Paukkupakkasten hellittäminen sai haaveilemaan söpöistä kevätpörriäisistä, joissa olisi possunpinkki, mantelinen kuori ja sisällä raikas, kirkkaankeltainen ja hedelmäinen täyte.

Munien lämmetessä varasin 2,5 desilitraa tomusokeria sekä 100 grammaa mantelijauhoa, johon sekoitin 1 teelusikallisen perunajauhoa.

Huoneenlämpöiset valkuaiset vatkataan kuohkeaksi, ilmavaksi vaahdoksi. Vasta vaahtoutuneisiin valkuaisiin aletaan pikkuhiljaa lisätä sokeria, ja kun kaikki sokeri on laitettu ja massa on kiiltävää ja tanakkaa, siihen voidaan varovasti sekoittaa jauhot.

Macaroneja ei ole mikään välttämättömyys värjätä, mutta minä laitoin teelusikan kärjellisen punaista pastaväriä ennen jauhojen sekoittamista, jotta saan pinkin lopputuloksen. Ps. Pastaväri värjää pakkasen kuivattamat kädet jokseenkin tehokkaasti, joten ei kannata rötvätä ;)

Massan voi pursottaa ja asetella teelusikalla leivinpaperille. Minä tein halkaisijaltaan noin kolmesenttisiä nököjä, joita annoksesta tuli kaksi pellillistä a 25 kappaletta.

Macaronien kannatta antaa odottaa uuniin pääsyä noin vartin verran, koska siinä on joku taika, joka vähentää pinnan halkeamista. Paistoaika on noin 15 minuuttia 150 asteessa.

Valmiit ja jäähtyneet macaronit täytetään, ja normaalisti halajaisin varmasti jotain tuorejuustosta tai mascarponesta tai nutellasta tehtyä täytettä, mutta nyt katse kääntyi hedelmiin ja päädyin käyttämään paksua ja kiiltävää aprikoosihilloa, jonka hieman kirpeän hedelmäinen maku sopii minusta hyvin mantelin kanssa. Hillo ei myöskään ole yltiöpäisen makeaa, mikä on hyvä, koska kuori on kuitenkin käytännössä marenkia, joka on, noh, makeaa.

Vaikka överit on aina paremmat kun vajarit, macaroneihin ei voi laittaa mahdottomasti täytettä, koska se pursuaa muuten valtoimenaan joka suuntaan. Sopivan määrän löytää muutaman kokeilukerran jälkeen.

Teevesi kiehumaan, ja sitten ovikello saa jo soida :) Ja melkein samalla hetkellä se soikin - perfect timing!

Ihanan makea suupala, jossa tuntuu marenkimainen rakenne, mantelin maku ja raikas aprikoosi :)