Juhlat on nyt onnistuneesti juhlittu, ja tässä muutama otos tarjoiluista.

Suolaiset tarjottavat menevät edelleen Helleruokaa-otsikon alle, sillä uunia ei tarvita ollenkaan ja hellallakin kiehui vain uudet perunat. Hallumijuusto oli kuvanottamishetkellä vielä grillissä, mutta muutoin kaikki tarjottavat ovat kylmiä. Erilaisia salaattitarpeita, kevätsipulia, hunajamelonia, kuivattuja viikunoita, paahdettuna cashewpähkinöitä, suolakurkkuja ja oliiveja. Sekä siis uudet perunat, kylmäsavulohta ja grillattua hallumia, joka on muuten maailman parasta juustoa! Se on hyvää sellaisenaankin, mutta todellisen luonteensa se paljastaa vasta paistettuna tai grillattuna.

Tavallisten salaatinkastikkeiden lisäksi tein kermaviinipohjaisen kastikkeen, jossa maistuivat ensisijassa kotipihan yrtit:

iso nippu ruohosipulia, oksa timjamia, reilusti persiljaa ja pari lehteä basilikaa. Lisäksi aavistus valkosipulia, tiraus limen mehua, nökäre sinappia sekä tietenkin suolaa ja mustapippuria. T-o-i-m-i-i erityisesti uusien perunoiden kanssa.

Tällainen salaattibuffet syntyy todella vaivattomasti, mikä oli osaltaan yksi syy sen valintaan.Töiden jälkeen vieraiden saapumiseen oli aikaa noin tunti, joten siinä ei karjalanpaistia ehdi aloittaa ;) Makeat herkut ehdin tosiaan valmistella aamulla, joten vieraiden saavuttua kaikki aika jäi heidän kanssaan seurusteluun, mikä on minusta tärkeää. Mikään ei olisi kurjempaa kuin "emännöidä" juhlia hellan ääressä kiiruhtaen.

Koska juhlijajoukkomme oli melko pienilukuinen, vadelmahyydykekakku sai siirtyä jääkaapista pakastimeen odottamaan seuraavaa tilaisuutta. 6 munan täytekakusta, pellillisestä muffinseja, aleksantereita ja macaronseja sekä marengeista riitti maan mainiosti meille kaikille ja tähteitäkin jäi niin paljon, että veimme eilen ylijäämät isovanhempieni luokse ja vietimme oikein kunnon rääppiäiset. Huolehdin aivan turhaan perjantaiaamuna, että kaikki loppuu aivan kesken ;) Mutta tiettyyn rajaan asti more is more, kun kyseessä on juhlat :)

Täytekakun koristeruusuista haluan kertoa vielä vähäsen, sillä löysin männäviikolla aivan sattumalta netistä Heleen's hobbies -blogista todellisen palikkaohjeen marsipaaniruusujen tekemiseen. (http://heleenshobbies.blogspot.fi/2013/01/helppo-marsipaaniruusu.html) Vaihekuvat olivar niin kauniita, että minun oli kerrassaan aivan pakko päästä itsekin kokeilemaan!

Löysin kaapistani puhtaan, käyttämättömän muovitaskun, johon muotoilin käsissäni viisi (ainakin minun silmissäni) erikokoista marsipaanipalleroa.

Litistin palloja kaulimen avulla, sillä en omilla sormillani saanut kovin tasaista jälkeä aikaiseksi...

Kaulin taisi kuitenkin olla liian järeä ase, tai sitten +27-asteisella sisälämpötilalla oli vaikutusta asiaan, mutta lämpäreet tarttuivat hieman kiinni muovitaskuun. Lisäksi ne olisivat saaneet olla reilummin erikokoisia, koska nyt jouduin hylkäämään osan, sillä niistä ei riittänyt terälehteä ollenkaan pienemmän ympärille laittaessa. Samoin hylkäsin myös muovitaskun ja kaulitsin palleroita litteiksi suoraan puualustan päällä ja se sujui jo paljon paremmin.

Rutistelin pienimmän levyn ensin rullaksi niin kuin tekisin esim. paperiarkista torvea, ja sen rullan ympärille ryhdyin asettelemaan isompia levyjä yksi kerrallaan. Kääntelin ja vääntelin massaa niin, että se mielestäni muistuttaa edes etäisesti ruusun terälehtiä.

Eivät ne läheltä katsottuna mitään ruususia ole, mutta kukkiihan se perunakin ;) Tekeminen oli kuitenkin ehdottoman hauskaa, ja aion harjoitella vastaisuudessa lisää kunnolla ajan kanssa :)

Seuraavaksi kuitenkin on tiedossa erinäistä marjanjalostusta, sillä keräsimme tänään mustaherukoita, karviaisia ja jopa karhunvatukoita (!), joista tulee mehua, hilloa, sosetta, curdia ja joista osa päätyy edelleen leipomuksiin.