Montako tiramisua ehtii syödä viiden päivän aikana? Laskeskelin, että ainakin 4. Ja pari panna cottaa ja muuta jälkiruokaa siihen lisäksi. Syysloma Pohjois-Italian Malcesinessa oli varsinainen herkutteluloma, ja tässä muutamia herkullisimpia hetkiä jälkiruokien ja muiden makeiden herkkujen ääreltä – ja ensin niitä hehkutettuja tiramisuja, joita oli sekä hyvin perinteistä sorttia:
että hieman omaleimaisempaa lähestymistapaa:
Ja olipa yhdessä ravintolassa tiramisu jopa leivottu täytekakun muotoon.
Lisäksi ensimmäisenä iltana matkakumppanini tilasi tiramisun, mutta minä onneton olin niin oman panna cottani lumoissa, etten hoksannut edes ikuistaa herkkua! Harmittaa, koska tiramisu oli kuvankauniisti laitettu tarjolle pieneen lasipurkkiin, ja se edusti ehdottomasti enemmän perinteistä sorttia, koska marsalaviini tuli erillisessä sormustimessa ja Savoiardi-keksit olivat hyvin rapsakoita mascarponevaahdon sisällä. Mutta oli oma panna cottanikin niiiiin hyvää, että se ansaitsee ehdottomasti pääsyn tähän kavalkaadiin!
Myös panna cotta tarjottiin pienessä lasipurkissa, ja kermamassan rakenne hipoi täydellisyyttä! <3 Se lohkesi lusikalla juuri täydellisesti ja kirjaimellisesti suli suuhun. Raikkaat, tuoreet marjat kruunasivat jälkkärin. Marjojen sijaan reissuni toisessa panna cotassa oli suklaakastiketta ja kermavaahtoa, jotka ovat hieman kummallinen yhdistelmä jo itsessään silkkaa kermaa olevan hyydykkeen kanssa. Itse kermaan oli kuitenkin tavoitettu niin intensiivinen vaniljan maku ja jälleen rakenne oli aivan täydellinen, että marjojen tai hedelmien raikkautta ei muistanut edes kaivata. Ekstra kermavaahto jäi tosin koskematta.
Panna cotta ja tiramisu ovat ehkä stereotyyppisimmät italialaiset jälkiruoat, mutta niiden lisäksi monen ravintolan dolce-listalla oli omenastruudelia tai -piirakkaa ja creme caramelia eli paahtovanukasta. Ja kumpaakinhan minun luonnollisesti täytyi saada maistaa! Lämmin omenapiirakka ja kuuma kaakao maistuivat täydelliseltä viileänä syyspäivänä Malcesinen satamassa, kun odottelimme miniristeilyn lähtöä.
Mutta vaikka säässä oli jo enteitä syksystä, se ei näkynyt gelato- eli jäätelökojuilla! Niissä riitti asiakkaita aivan vauvasta vaariin. Ja tokihan itsekin tuli maistelua pallo jos toinenkin pehmeää, kermaista ja täyteläistä italialaista käätelöä. Suosikkimauikseni valikoituivat ehdottomasti kookos ja pistaasi, jotka päihittivät jopa ennakkoon herkullisimmilta vaikuttavat Nutellan ja kirsikan...
Creme caramel oli matkamme viimeisen illan illallisen jälkiruoka. Olimme jo palanneet lähemmäksi lentokenttää Veronaan, jonka kapeat mukulakivikadut ja koristeelliset parvekkeet aukioiden laidoilla olivat todella viehättäviä. Löysimme pieneltä sivukadulta mukavanoloisen ravintolan, joka osoittautui oikein onnistuneeksi valinnaksi. Jälkiruoassani oli perinteisen paahtovanukkaan lisäksi inkiväärisiirapilla maustettua ananascarpacciota, jonka raikkaus sopi annokseen täydellisesti!
Lisäksi annos oli hyvin veikeän näköinen, kun vanukas paljastui ananasviipaleiden alta pikkuhiljaa, ja makunystyröihin jäi loppujen lopuksi viipyilemään paahtuneen sokerin ja paksun kerman taivaallinen yhdistelmä :)
Palaan Italian makumuistoihin vielä toisen postauksen verran, jossa hekumoittelen parhailla suolaisilla herkuilla, ja luvassa on italialaiseen tapaan ainakin runsaasti pastaa!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.