Olen joskus saanut lahjaksi kirjan nimeltä Suklaa, jossa on ohjeita, joissa nimensä mukaisesti käytetään runsaasti suklaata. Osa resepteistä on vähintäänkin erikoisia, ja tähän kategoriaan kuuluu suklaa-karhunvatukkapiiras, jota minun uteliaana ihmisenä täytyi tietenkin testata. Ja kelvollisia piiraitahan siitä sitten tulikin päiväkahville.

Suklaa-karhunvatukkapiiras

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja

1 dl tomusokeria

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

80 g suolaista voita

puolikas (kyllä!) keltuainen

Täyte:

1,5 dl karhunvatukkahilloa

2 dl kermaa

225 g tummaa suklaata

2 rkl voita.

 

Pohja on kaakaoinen murotaikina, joka tuntui kovin rasvaiselta ja oli sen takia hieman hankalaa käsitellä vielä tunnin jääkaapissa olon jälkeenkin, mutta kuitenkin se paistui kiltisti ja maistuu todella hyvältä. Pohjaa varten siis sekoitetaan kuivat aineet keskenään kulhossa, nypitään sekaan jääkaappikylmä kuutioitu voi ja sen jälkeen lisätään puolikas keltuainen, jotta saadaan kiinteä taikina. Minulla taikina syntyi jo pelkän voin lisäämisen jälkeen, mutta ajattelin kuitenkin noudattaa ohjetta ja lisätä myös keltuaisen. Ehkä ensi kerralla hieman vähemmän voita..?

Pohjasta riitti yhteen 18-senttiseen pyöreään piirakkavuokaan sekä kuuteen pieneen tartalettivuokaan, ja hieman sai leipuri vielä maistellakin ;) Piirakkavuokaan laitoin makaroneja painoksi, jotta reunat eivät valahda paiston aikana, mutta tartalettivuoat saivat mennä sellaisenaan uuniin. Paistoaika aika tarkalleen 15 minuuttia (mystisesti pienet sekä suuret veivät yhtä pitkään) 200-asteisessa uunissa. Sen jälkeen pohjat saivat jäähtyä ennen täytteen tekemistä.

Täytteen ensimmäinen haaste oli löytää karhunvatukkahilloa. Loppujen lopuksi löysin yhtä sorttia Punnitse&Säästä-liikkeestä, mutta siinäkään hillossa karhunvatukkaa ei ole kuin 15 prosenttia. Tosin myyjä totesi, että karhunvatukka voi olla niin mieto marja, että pelkästä siitä syntyisi kovin köyhä hillo, joten sekaan on syytä laittaa vadelmaa ja esim. omenaa makua antamaan. Tällaista siis löysin:

Kun hillon metsästys tuotti tulosta ja pohjat olivat jäähtyneet, pääsin varsinaiseen työhön. Ensin hillo ja kerma kiehautetaan kattilassa, ja sen jälkeen kattila otetaan liedeltä ja seokseen lisätään paloiteltu suklaa. Kun massa on tasaista, siihen lisätään lopuksi voita antamaan ihana kiilto ja viimeistelmään rakenne. Täytteen ei ohjeen mukaan tarvinnut jäähtyä yhtään, vaan sen sai kaataa heti pohjien päälle. Ja kauniisti se siihen asettuikin.

Pinta on niin kiiltävä, että melkein voin kuvitella näkeväni oman kuvajaiseni ison piirakan pinnasta... Tai itse asiassa näenkin! Piiraat saivat jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja sen jälkeen siirtyä jääkaappiin.

Iso piiras meni kiitoksena paremmille suille, mutta itse sain maistella pieniä piiraita. Pohja on aavistuksen kova suoraan jääkaapista otettuna, mikä myöskin puoltaa voimäärän pienentämistä. Sen sijaan täyte on uskomattoman hyvää; ei ollenkaan raskasta tai tuhtia kuten suklaasta ja kermasta voisi olettaa, vaan ihanan raikasta ja jopa hieman kirpeää! Siispä tuomio: täyteläinen ja samalla raikas suupala kahvin tai teen kanssa nautittavaksi :)

PS. Viime viikonlopun keräilymessuista (edelleen) hurmaantuneena olen koettanut viime postauksissa käyttää kaappien perältä kaikkia ihania astioita, joita sinne on kerääntynyt. Tällä kertaa käytössä olivat Arabian kullanväriset sokerikko ja kermakko sekä Kastehelmi-sarjan ruskea kahvikuppi tasseineen. Edellisen postauksen juustokakkua kannatteli Apila-sarjan tarjoilulautanen.