Viime viikonlopun täytekakkukekkereiden jälkeen on kiva tehdä jotain nopeaa ja helppoa mutta kuitenkin herkullista. Viikon aurinkoiset ja keväiset päivät saavat (tämän päivän hyytävästä pohjoistuulesta huolimatta) mielen tekemään kepeitä ja raikkaita asioita, joten syntyi sitruunainen kääretorttu. Reseptissä sai samalla hyödynnettyä viime keväänä Yorkin markkinoilta osteutun mangon ja limen makuisen curdin, jonka käyttöikä alkaa lähetä loppuaan.

Sitruunakääretorttu

Pohja:

4 munaa

1,5 dl sirosokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,75 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 sitruunan kuoriraaste

Täyte:

mango&limecurdia (tai esim. lemon curdia)

2 dl kermaa

1 prk (250 g) sitruunarahkaa.

Pohja paistetaan 200 asteessa noin 7 minuuttia, kumotaan paistoleivinpaperin avulla toiselle leivinpaperille, jossa on jotakin tarttumisen estävää. Minä käytin tässä kookoslastuja, mutta myös sokeri tai erilaiset pähkinärouheet sopivat hyvin. Kun pohja on jäähtynyt, sen voi täyttää. Ensin reilu kerros curdia, jossa on todella ihanan voimakas mangoinen maku, jota ryydittää limen sitruksisuus.

Voimakkaan hillon kanssa sopii miedohko ja maltillisesti makea kerma-rahkaseos, jotta koko kääretortusta ei tule yliampuva. Levitin seoksen niin, että vasempaan reunaan jäi kapea kaistale ilman täytettä, jotta se ei pursuaisi rullattaessa ulos.

Ja sitten vain rullaamaan... Pituussuunnassa hitaasti ja maltillisesti leivinpaperia apuna käyttäen homma sujuu ongelmitta. Isot kookoslastut toimivat hommassaan hyvin, eikä kääretortun pinta tarttunut leivinpaperiin ollenkaan.

Valmis rulla menee leivinpaperiin käärittynä jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi, mutta päätypalat leipuri saa aina maistaa heti ;)

Laaduntarkkailumaistiaisen jälkeen tietää saavansa herkkua, joten Tei muuta kuin reilu viipale torttua ja kupillinen kahvia tarjottimelle ja päiväkahvit ovat valmiina.

Tässä kohdin astiat ansaitsevat muutaman sanan, sillä niiden keräily ja kirppareilta etsiminen on rakas harrastus ja tämäkin kahvitarjotin näyttäisi varsin erilaiselta esimerkiksi huoltoaseman sponssimukin tai pahvilautasen kanssa. Kahvikuppipari om Arabian tietääkseni nimetöntä, kohokuvioitua sarjaa, jota on valmistettu 40-60-luvuilla. Vaaleanpunaiset pullalautanen ja kermakko ovat Arabian Sointu-sarjaa, jota on ainakin beigeä ja sinistä vaaleanpunaisen lisäksi. Uskomatonta, että joskus on käytetty noin kauniita astioita aivan arkisissa tilaisuuksissa! Pääsisinpä edes kurkistamaan 60-luvun kattauksien kulisseihin!

Mutta kaunis on tämä 2010-luvun kahvikattauksin, ja on ihana ajatella, että näillä kupeilla ja lautasilla on omat tarinansa ja historiansa, joita voin vain arvuutella, kun nautiskelen sitruunaista kääretorttuani :)