Sain joululahjaksi toivomani pikkuruisen irtopohjavuoan, jota tänä viikonloppuna testasin. Pohjan halkaisija on 11 senttiä, ja reunoilla on korkeutta vain viitisen senttiä, joten vuokaan mahtuu alle yhden kananmunan taikina. Tein kuitenkin 3 munan taikinan, koska kakkupohjaa oli tarkoitus käyttää myös muuhun. Laitoin irtopohjavuokaan leivinpaperin sekä pohjaksi että reunoille lisäkorokkeeksi, jotta taikina kohotessaan ei tulvi laitojen yli. SIispä

3 munaa

1 dl sirosokeria

1 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0,5 tl leivinjauhetta 

tehdään kuohkeaksi kakkutaikinaksi.

Kakut paistuivat yhtä aikaa 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 20 minuuttia, jonka jälkeen ne olivat valmiita.

Leipävuoassa oleva pohja jäi odottamaan kelmutettuna jääkaappiin, mutta pyöreä kakku pääsi parin tunnin vetäytymisen jälkeen käsittelyyn.

Leikkasin sen kolmeen osaan (ihanan helppoa noin pienelle kakulle!), otin kostukkeeksi sitruslimonadia, vatkasin toiseksi täytteeksi tulevan marengin (1 valkuainen + 0,5 dl sirosokeria) ja laitoin yhden liivatelehden likoamaan raparperihillotäytettä varten.

Kokosin kakun irtopohjavuokaan ylösalaisin, jotta saisin kakusta mahdollisimman tasaisen. Koska paiston jälkeen pinta ei ollut aivan tasainen, tein siitä siis pohjimmaisen kerroksen. Alempaan väliin laitoin siis kotitekoista raparperihilloa (hillosokerilla tehtyä), johon lisäsin yhden sitruslikööriin liuotetun liivatelehden. Ylempään kerrokseen tuli marenkia, jota jäi hieman yli myös kakun myöhempää kuorruttamista varten.

Parin tunnin asettumisen jälkeen täytteet olivat asettuneet mukavasti ja kakussa erottuivat eri kerrokset kauniisti.

Tähän asti kaikki sujui kutakuinkin kuin Strömsössä, mutta sitten alkoivat lievät haasteet. Olin nimittäin päättänyt kuorruttaa kakun vaaleanpunaisella sokerimassalla, jota olin varta vasten hankkinut...

Sivelin kakun pinnan marenkitäytteellä, koska olin lukenut, että muutoin sokerimassa ei asetu kauniisti ja jättää ikävästi näkyviin kaikki kakun epätäydellisyydet. Tämä sujui hyvin ja samoin vielä sokerimassan kaulitseminenkin... Itse asiassa sokerimassa oli todella helppoa kaulita ja käsitellä verrattuna esim. marsipaaniin!

Ensin massa täytyi notkistaa voimakkaasti vaivaamalla...

... ja sitten vain kaulita halutun kokoiseksi. Mitään tomusokeria tai muuta jauhotusta ei tarvinnut, sillä massa ei tarttunut  pöytään eikä kaulimeen ollenkaan!

 

Koko näytti sopivalta, ja kakku odotti "viimeistä voiteluaan".

Asetin sokerimassan kakun päälle, ja ylhäältä päin katsoen se näyttää kauniilta ja tasaiselta.

Myös leikatussa palasessa kuorrutus on ihan kaunis...

mutta sivuilta katsottuna kuorrutus on aivan suorastaan kamala! En saanut kuorrutusta asettumaan tasaisesti kuten mielessäni olin ajatellut, vaan se repsottaa ja halkeilikin parista kohtaa.

Lisää harjoitusta siis kehiin! Jos jollakulla on antaa vinkkejä, kuinka sokerimassan asettaminen pyöreän kakun päälle onnistuisi amatööriltäkin, ottaisin niitä enemmän kuin mielelläni vastaan! :)

Kakku kuitenkin maistuu hyvältä ja kokeilin taas jotain itselleni aivan uutta, joten täysin pettynyt tähän en voi olla ;) Kuitenkaan sanonta moni kakku päältä kaunis vaan silkkoa sisältä ei päde tähän ollenkaan...