Kerron ensimmäisestä aleksanterikokeilustani täällä: http://reseptinjahellanvalista.vuodatus.net/lue/2014/08/aleksanteri-suurenmoinen-ja-muita-kahvipoydan-hallitsijoita-juhlavalmisteluja-2. Tein eilen kokeilun 2.0 täksi päiväksi töihin vietäväksi, ja tein muutaman muutoksen.

Ensiksi tein hieman suuremman taikinan:

250 grammaa voita

1 1/4 desiä sokeria

2 munaa

5 desiä vehnäjauhoja

1 teelusikallinen leivinjauhetta

1 teelusikallinen vaniljasokeria.

Viimeksi taikina ei peittänyt kokonaan uunipeltiä ja oli hieman vaikeasti käsiteltävää, joten pidin nyt munien määrän ennallaan ja kasvatin hieman kuivien aineiden määriä. Lisäksi annoin taikinan levätä jääkaapissa puolen tunnin sijaan tunnin. Vielä kolmantena varokeinona käytin kelmua kaulitsemisvaiheessa taikinan ja kaulimen välissä, ja sainkin taikinan kaulittua ohuemmaksi ja koko pellin kokoiseksi ongelmitta.

Paistoin taikinaa 200 asteessa aavistuksen yli 15 minuuttia ja täytin vadelmamarmeladilla kuten edelliselläkin kerralla. Sen sijaan kuorrutteen kanssa tein kokonaan uudenlaisen ratkaisun. Viimeksi tein kuorrutuksen mansikanmakuisesta tomusokerista, jonka hieman esanssinen tuoksu ei oikein ollut mieleeni. Sain kummilta, joka oli edellisiä aleksantereita maistelemassa, vinkin käyttää kuorruttamiseen pomadaa.

En ole aiemmin tehnyt pomadaa, joten selailin netistä ohjeita, mutta kaikissa  kikkailtiin sokerilämpömittareiden ja muiden high tech -rensseleiden kanssa. Yhdestä Kinuskikissan yhteisön kommentista (http://www.kinuskikissa.fi/sydanmunkit/ ja sieltä heinihin kommentti) löysin kuitenkin tukea ja rohkaisua lähteä kokeilemaan pomadaa ilman mittaria.

Mittasin 450 grammaa tomusokeria,

1 desin kylmää vettä ja

1 desin glukoosisiirappia teräskattilaan.

Väänsin lämmöt täysille ja sekoittelin massaa koko ajan, kunnes se rupesi kiehumaan. Järkeilin, että jos massan täytyy olla 110-asteista (kuten monissa ohjeissa luki), sen täytyy kiehua kovaa. Niinpä annoin heinihin ohjeen mukaan massan porista reippaasti pari minuuttia.

Massa oli tässä vaiheessa kirkasta, läpikuultavaa ja koostumukseltaan siirappista. Koska minulla ei ollut saapusalla metallikulhoa, laitoin massan jäähtymään omassa kattilassaan kylmävesihauteeseen. Sekoittelin massaa välillä, jotta se jäähtyisi tasaisesti, ja annoin sen jäähtyä noin 20 minuuttia. Sen jälkeen kaadoin joukkoon pari tippaa punaista karamelliväriä ja vatkasin massaan ilmaa sähkövatkaimella. Tsädääm! Läpikuultavasta siirapista tuli vatkaamisen ansiosta ihanan ilmavaa ja notkeaa pomadaa! Can't believe it!

Lopuksi levitin massan kylmään veteen kastellun voiveitsen avulla aleksanterileivoksen päälle ja laitoin koko hoidon jääkaappiin asettumaan.

Pomada maistuu taivaalliselta, on uskomattoman kiiltävää ja asettuu kauniin tasaiseksi leivoksen päälle. Se on kuitenkin pehmeämpää (siirapin vuoksi se ei jähmety samalla tavalla kuin tomusokeri-vesiseoks) ja jokseenkin tahmeaa, joten leikkaamisvaiheessa se meinasi aiheuttaa pieniä hidasteita... Jälleen kuitenkin kylmään veteen kasteltu, terävä ja sahalaitainen, veitsi auttoi ja sain aleksanterin pilkottua pieniksi suupaloiksi. Palat on jo ladottu muovirasioihin, joten ne ovat valmiita lähtemään työkavereideni maisteltaviksi :)