Raparperit alkavat olla nuoren koivun paksuisia, joten on tältä erää viimeisen raparperipostauksen aika. Aiemmin olen tehnyt jo raparperipaistosta ja -piirakkaa, joten luontevana jatkumona nyt on kakun vuoro. Ja koska jääkaapissa yhä nököttää joulun viimeinen mantelimassapötkö, tänään raparperi meets mantelimassa.

Sellaisenaan mantelimassa ei sekoittune taikinaan kovinkaan helposti, joten sekoitin sen ensin kiehuvaan nesteeseen, jossa oli puoli desilitraa hyvin mietoa sitruunamehua. Näin jälkiviisaana ja kakkua jo maistaneena mantelilikööri olisi ollut passelimpi valinta, jotta mantelin oma ihanan pähkinäinen maku pääsisi paremmin esille :)

Massan jäähtyessä pilkoin noin

400 g raparperia voidellun ja (manteli)jauhotetun vuoan pohjalle. Päälle ripottelin

50 g voita kuutioina ja

1 dl fariinisokeria.

Taikinaan vatkasin

150 grammaa pehmeää voita ja

1 dl sirosokeria hienoksi vaahdoksi, johon lisäsin

2 kananmunaa ja lopuksi

jäähtyneen mantelimassan.

Lopuksi sekoitin taikinaan

3 dl vehnäjauhoja,

1 tl leivinjauhetta ja

1 tl vaniljasokeria,

ja kaadoin taikinan raparperien päälle. Niitä ei siis tarvitse ensin esikypsentää itsekseen, vaan koko keikauskakku laitetaan kerralla uuniin.

Paistoin kakkua ensin 175 asteessa noin 35 minuuttia ja sen jälkeen vielä kymmenen minuuttia 150 asteessa. Sen jälkeen kakun pinta oli kauniin kullanruskea, kakku irtosi reunoista eikä keskelle tökätessä tikkuun jäänyt taikinaa. Hetken jäähtyneenä mutta vuoan edelleen ollessa lämmin kumosin kakun, ja aivan muutamaa raparperin palaa lukuun ottamatta kakku irtosi yli odotusteni!

Koska satuin eilen löytämään torilta herkullisia kirsikoita, ne pääsivät mukaan kaunistamaan kakkua, vaikka niitä ei kakun omasta makumaailmasta löydykään.

Yhdessä jäätelön ja kirsikoiden kanssa kakusta syntyi kivan näköiset annokset, jotka myös maistuvat mainiolta!

Kakussa on miedon mantelinen maku, mutta ennen kaikkea mantelimassa antaa kakulle erinomaisen kostean ja mehevän rakenteen. Eipä ihme, että Etelä-Euroopan mamaat käyttävät paljon mantelimassaa taikinoihinsa! ;) Raparperi on kivan raikasta ja kirpsakkaa, mutta ei silti liian kitkerää, vaan voi ja sokeri yhdistelmä on karamellisoinut sitä mukavasti. Jäätelö on seljankukkajäätelöä, jonka ohje löytyy aiemmasta postauksestani, mutta ihan yhtä lailla esimerkiksi vaniljajäätelö sopisi :)

Jotta tämä encore ei olisi liian lopullinen, vaan raparperi pääsisi halutessaan stagelle vielä ennen ensi kevättäkin, pakasta-Iita otti vallan! Sellaisenaan, kuorimatta ja sokeroimatta, pakastetusta raparperista voin raparperinhimon iskiessä tehdä mitä tahansa herkullista :)

PS. Tämä raparperi-mantelikakun alkuperäinen ohje on peräisin Maku-lehdestä, muistaakseen vuoden 2011 jostakin numerosta.